Freyan neuleblogi

Pippurinen Pixeli

Pyörähdettiin Mikon kanssa viikonloppureissulla Tampereella ja samalla treffattiin Pixeli (A’mael Mellon Andúril) laumoineen. Nappasin muutaman kuvan pojasta kännykkäkameralla:






Kuvien laatu on taas jostain syvyyksistä, mutta poika on ihana. <3 Tykkäsin varsinkin luonteesta kovasti - olisin voinut ottaa mukaani vaikka heti, mutta eiväpä varmaan olisi antaneet. ;)

Merikapteeni Voitto

Sain muutaman kesäisen kuvan Voiton (A’mael Mellon Aragorn) kotiväeltä:


Kiitokset kuvista!

Agilitymenestystä

Eilen oli oman seuramme järjestämät kisat täällä Kokkolassa. Juoksun vuoksi treenaaminen on jäänyt… Kun kuitenkin kerran talkoolaisena oli paikanpäälle menossa, niin miksipä ei sitten kisaisikin? Tosin aamulla kisapaikalle lähtiessäni kirosin itseäni, että pitikin ilmoittaa! Mulla on näet ollut viimeaikoina päällä jonkinmoinen agilitymasennus (…kun en vaan osaa…). Näköjään mun pitäs aina ennen kisoja saada viriteltyä EVVK-fiilis päälle, niin johan onnistuu! Kas kun silloin ei tarvinne jännittää niin paljoa, lähinnä vaan, että tuoko Mikko-kepo koiran ajoissa paikalle - Freya kun jäi Mikon kainaloon vielä koisimaan, lähtiessäni aamun koitteessa talkoilemaan.

Kakkosluokilla oli ensiksi hyppyrata. Ritva Herrala oli tehnyt oikein mukavan haastavan radan, ansapaikkoja unohtamatta. Hyppyradaltahan meillä jo nousunolla onkin, joten ei paineita. Päätinkin vetää hieman riskillä, lähettämällä kaukaa kepeille ja heittämällä takaleikkausta perään. Koira toimi kun unelma! Vaikka milloinpa tuo ei toimisi… Ja kun ohjaajakin pysyi tälläkertaa mukana, niin nollahan sieltä napsahti ihan kivalla miinusajalla (-11,87), sijoitus 1.!

Hyppyradan nollasta huolimatta itseluottamus agilityradalle lähtiessä ei ollut kovin korkealla. Ajattelin että jos ei mene väärässä paikassa putkeen ja hanki hylsyä, niin sitten loikkii kontaktit. Freya on nimittäin viimeaikoina kisoissa loikkinut alastulokontaktit, vaikka treeneissa tekee ne 100%:sen varmasti. Pahat putkiansat minua kuitenkin enemmän huoletti - esim. A:lle vietäessä ammottivat putken suut molemmin puolin! Päätin että ohjaan niin tarkasti kun mahdollista, ja keskityn vain viemään Freyan oikealle esteelle, murehtimatta laisinkaan sitä minne se voisi mennä, jos menee putkeen niin sitten menee. Pääasia että Freyalla on kivaa! Sillä asenteella siis lähdettiin matkaan… Puomi kolmantena esteenä ja alastulokontaktilla loikka - tuomarin käsi ei kuitenkaan noussut… No enpä lähde valittamaan. A:llekkin päästiin ongelmitta, sillä Freya ei vilkaissutkaan niihin putkensuihin, vaan ampaisi A:lle ja otti alastulokontaktinkin jopa! Päivän toinen nolla ja ykköspalkintopallipaikka oli meidän (aika -8,06)!

Freya oli aika hassu palkintopallilla: se tuijotti minua herkeämättä, häntä heiluen, ihan kuin tietäen kuinka hienon työn teki. =) On se vaan niin kullanmuru tuo koira! Tuntuu aika uskomattomalta, että meidän pääsylippu agilityn kuninkuusluokkaan on vaan yhtä nousunollaa vajaa! Huh! Tavoitteena oli nousta vasta ensi kesänä… Pää on vähän vieläkin pyörällä!

Kouluttamassani agiryhmässä koettiin myöskin menestyksen hetkiä: lauantaina Pedersöressä Emppu ja Onni-sheltti ja eilen Teija ja Tage-dalmis nousivat kakkosiin! Emppu ja Onni tekivät tosi upeaa rataa myös ekoilla kakkosluokan radoilla eilen - oli ensimmäiset nollat todella lähellä! Onnea hurjasti! Koutsi on teistä ylpeä!

Niin ja kyllä tällaiset tapahtumat saavat sen agilitymasennuksenkin unohtumaan (…saatan ehkä vähän jotain osata…)! =) Seuraavia kisoja suunnitellaan jo!

Kiitokset Kikalle kuvasta!