Supermamman varoaika

Freya on valeraskaana! =( Melkein viikon unettomuuden jälkeen oli pakko antaa periksi ja pyyttä eläinlääkäriltä Galastop-kuuri, vaikka se tietää kahden viikon varoaikaa (kuuri kestää viikon, joten yhteenstä 3 viikkoa). Muutamat kisat jää nyt sitten välistä… Mutta ei oikeesti kestä! Kiva herätä miljoonasti yössä koiran kieli korvassa, tai kun se nuolee pontevasti varpaita tai työntyy tisseineen suunnilleen naamalle, aikeenaan ilmeisesti imettää. =S Ruokakaan ei mammalle maistu ja pesääkin pitää pedata jokapaikkaan… *huokaus*

Jospa tämä tästä.

Kisakausi korkattu

Huh! Tuli sitten pyörähdettyä ekoissa kisoissa sitten viime syksyn. Kyseessä oli kotiseuran järjestämät kisat ja näin ollen pyörin myös talkooporukassa.

Ykkösluokat tuomaroi Anders Virtanen. Olen hänen radoistaan aina pitänyt ja mukavaa oli nytkin - vaikka ekalta radalta otettiin juuri ennen loppusuoraa hylly, kun ohjaaja jostain syystä unohti tsempata loppuun asti ja tuli huolimattomasti huitaisseeksi koiran putkeen - mihin siis ei pitänyt mennä. =P Niin helpossa paikassa vielä, että ei ole todellista! Kolme hyppyä suoraan eteenpäin ja oltais oltu maalissa hienolla nollaradalla! Mutta kun ei niin ei. Koira kuitenkin toimi ja meni juuri sinne minne ohjattiinki! Radasta kokonaisuutena jäi kuitenkin hyvä fiilis, niin että eipä paljoa jaksanut edes tyhmää hylsyä jäädä harmittelemaan.

Toiselle radalle sitten olikin täysi tsemppi päällä ja alusta saakka meno tuntui hyvältä. En edes jostain syystä jännittänytkään juurikaan, mikä on minulle aivan ennenkuulumatonta! Yhdessä paikassa jouduin heittään putken päähän valssin, että pääsin keppien oikealle puolen - ei sillä että olisi väliä kummaltako puolen kepit ohjaan, mutta rata jatkui niin, että seuraavalle esteelle käännyttiin oikeaan yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, joten kun joudun ohjaamaan Freyaa kepeille takaa ja antamaan sille runsaasti eteeni tilaa, ei ohjaaminen olisi jatkon kannalta vasemmalta puolen onnistunut. Kuvittelin että minulla on kauhea kiire valssini kanssa, vaikka oikeasti ei edes olisi ollut, ja ajauduin liian “syvälle” kepeille, minkä seurauksena Freya rynni suoraan keppien toiseen väliin. Jos olisin ollut askelenkin taempana, Freya olisi todennäköisesti hakenut keppien oikeaan aloitusväliin… Lopputulos 5 kepeiltä ja sijoitus kolmas. Tähänkin rataan olin muilta osin oikein tyytyväinen.

Siihen nähdenkin saa olla oikein tyytyväinen tuloksiin, että juoksin kisat jalka siteessä, nuljautettuani nikkani oikein lahjakkaasti tässä männäviikolla…

Nyt sitten panostamme keppiharjoittelussa siihen että ohjaajan sijainnilla ei ole niin väliä (sivusuunnassa etäisyyttä kestää jo ihan hyvin ottaa, mutta koiran rinnalle, saati edelle on turha yrittää). Myös keppikulmia täytyy treenata lisää. Niin ja ohjaaja on taas jostai syystä löytänyt sisäisen tuulimyllynsä. = o

Ihana Ninja-Neito

kuvat: Marjaana Juuso

Kevätkuulumisia

Koska oikeasti minun pitäisi siivota, keksin tietysti satamäärin parempaa tekemistä, kuten esim kuulumisten kirjoittaminen blogiin ja kahvin juominen. Kaikenlaista tässä on tapahtunutkin, mutta en vain ole jaksanut istuksia koneella oikeen viimeaikoina. Ei nyt toki mitään järisyttävää, pikkujuttuja vain.

Viimekuun puolen välin jälkeen kävimme mutkan tuolla maamme pääkaupungissa vähän ajelemassa Freyan kanssa ratikalla ja juhlimassa ystäväni valmistujaisia. Pakollinen Ikean reissukin tuli suoritettua. Itseasiassa pääsyy miksi väenvängällä halusin Ikean lauantaiseen väentungokseen (vaikka oikeasti ahdistun sellaisesta) oli tämä:

Tarkoitukseni on kesän aikana rakennella vähän esteitä pihalle - tilaa kun kerran on, kuten kuvasta näkyy. Noita putkiakin sitten tarttui mukaan kerralla kaksittain. =)

Paluumatkalla piti sitten käydä vähän kasvattamassa koirakuumetta. Nyt toivotaan, että saadaan aikanaan Freyalle kaveri... =)

Huhtikuun viimeiselle viikonlopullekkin oli ohjelmaa, sillä meillä oli Pentti Blomsterin (meniköhän tuo sukunimi nyt oikeen…) vetämä agilitykurssi kisaaville koirakoille. Oikein antoisa kurssi - ohjaajalla ainakin oli lihakset kipeänä sen jälkeen. Välillä tuntui että taisi tulla kaksi vasenta jalkaa mukaan, kun uudet ohjauskuviot tuottivat sen verran paljon haastetta. Jos pää pysyi mukana, niin jalat eivät, tai päinvastoin. =P Yksi saavutus on aivan pakko mainita, silläkin uhalla että sanoin selitettynä kuulostaa sekavalta: yhdessä harjoituksessa piti kiertää siiveke ja hypätä hyppy takaisinpäin. Kouluttaja selitti, että lopulta siivekkeen kiertäminen onnistuu vaikka siinä olisi putki hämäyksenä parinkymmenen sentin päässä niin, että koira joutuu menemään putken ja siivekeen välistä. Ajattelin että joo joo, Freyan kanssa tuossa on tavoitetta ehkä seuraavalle viidelle vuodelle! Mutta kas, toisena päivänä jo sekin onnistui! Meidän putkihullun kanssa! =D

Toissapäivänä olikin sitten vuorossa oman seuran järjestämät möllikisat. Luokkia oli kaksi: möllit ja ykköset sekä kakkos- ja kolmosluokat. Osallistuimme harjoituksen vuoksi molepiin, koska epävirallisissa se ei ole niin justiinsa. Ensiksi oli vuorossa möllien/ykkösten rata, mikä meni lähinnä läpijuoksuksi - koutsimme mukaan ohjasin laiskasti ja se kostautui yhtenä riman tiputtamisena ja kieltona kepeiltä. Toiselle radalle sain sitten kunnon tsempin päälle ja tehtiin hienoa ja virheetöntä rataa viimeiselle esteelle saakka: herpaannuin ja lähdin kääntymään askeleen liian aikaisin, minkä vuoksi Freya meinasi kiertää hypyn ja hypätä väärältä puolen - sain kuitenkin pelastettua ennen hylsyä, mutta kieltovitonen siitä napsahti. Pirun lähellä oli kyllä nollarata! Ja koska niin harva oli saanut tuloksia, tuloslistalla säkäluokat yhdistettiin; olimme koko porukasta kolmansia! Minulla oli kyllä ihan voittajan fiilis, sillä monet meitä kokeneemmatkin jäivät ilman tulosta! Nollia tuli vain yksi. Harmi ettei me saatu aivan sitä toista. =) Vaikka totta puhuen ei se kyllä kauheasti edes minua harmita.

Ensiviikolla helatorstaina onkin sitten oman seuran järjestämät agilitykisat, joita ihan täpinöissäni odottelen (saattaa tosin muuttua kauhunsekaiseksi odotukseksi kunhan tässä muutama päivä vielä kuluu). Tämän kesän tavoite on nousta kakkosiin, ainakin. Eipä se taida olla kun ohjaajan päästä kiinni. Muistakaa pitää peukkuja!

Yksi juttu minua harmittaa: me ei päästä tänäkään vuonna agirotuun, sillä eräät tuttavat päättivät naimaantua juuri samaisena viikonloppuna! Pitäisi lailla kieltää moinen! ;) Talvella joutaisivat mennä, kun silloin ei ole mitään parempaakaan tekemistä… Pitäisköhän ruveta poliitikoksi ja ajaa lakiehdotus läpi. Niin ja se kela-korvattavuus koirakuumeeseen. =P

Sain vähän aikaa takaperin Marjaanalta kuvia Ninjasta (A’mael Mellon Belba Baggins) - ne ovat vaan taas “väärällä koneella”, joten julkaisen niitä myöhemmin. Ninjan “isosisko” Xena muuten saavutti jokin aika sitten Suomen ja Ruotsin agilityvalion tittelin. Onnea vaan sinne Marjaanalle ja Xenalle vielä tätäkin kautta! Odotellaan milloin Ninja seuraa perässä. ;)

Yyyööööök

Voiko olla mitään rakastettavampaa, kun sian paskassa pyörinyt parsonrussellinterrieri? Hajuefekti tyrmäävä!

Viisaimmat lienevät jo arvaneet että lenkiltä tultiin suihkun kautta. Vaan jumankauta tuo koira haisee vieläkin! Vaikka lorottelin reippaasti, varmaan puoli pulloa, sitä shampoota, joka voitettiin viimekesänä agilitykisoista…

Toinen juttu onkin lähteeköhän tuo haju koskaan nahkavaljaista? Ihan surutta huljuttelin nekin samassa litkussa, kun koirankin - muutakaan kun ei siihen hätään ollut.

Joku ei nuku sängyssä ens yönä. Millä tuon hajun saa pois? Soodalla?