Kyllä sitä miettii, että lievästi täytyy olla hullu, kun jo kukonlaulun aikaan nousee
sunnuntaiaamuna lähteäkseen ajelemaan agikisoihin - flunssassa. Mun ei tokikaan itse tarvinnut ajaa, kun Empun Kepo hoiti kuskin homman, vaan kuitenkin... Freyakin piti oikein kaivaa isännän vierestä peiton alta mukaan lähtiessä. Lina kyllä oli tikkana hereillä ettei vain mamma jätä. ;) Eihän me nyt ilman cheerleaderia oltais lähdetykkään. =) Pihtipudas oli siis suuntana ja kolmen startin verran kisoja tiedossa.
Eka rata oli ihan perus agirata, jossa oli yksi vaikeampi paikka. Ei tosiaan ollut ohjaaja oikein vedossa ja ratasuunnittelussa tein kyllä aika älyvapaita ratkaisuja ja itse ohjaus meni vähän pelastelun puolelle - virheitä yhden kiellon verran ja aikaa paloi... Puomin alastulokontaktikin tultiin taas komealla loikalla, en voinut mitään, vaikka yritin varmistella. Yleisesti meno tuntui todella tahmealta ja Freyan vauhtikin oli kyllä kateissa. Yliaikaa ropisi siis vielä sen kympin lisäksi.
Toinen rata oli hyppäri. Ihan sujuvan oloinen rata, mutta hylsyksihän se meni, kun en sitten jaksanut kai oikein tykittää ja käskyttää, joten Freya hyppäsi yhden hypyn väärinpäin. Kun on pää täynnä räkää, on aika vaikea tsempata itsekkään. Vauhtikaan ei ollut sitä normaalia Freyaa tälläkään radalla.
Kolmas rata, agilityarta jälleen. Jo lähtö oli Freyalla hidas... Ja hitaasti jatkui matkakin - ihan kun sunnuntaikävelyllä oltais oltu! (Maalissa ei edes kauheesti hengästyttänyt, ei vaikka hapenottokyky ei flunssaisena ollut kyllä taatusti parhaimmillaan). Eikä Freya oikein irronnutkaan normaaliin tyyliinsä, joten loppusuora oli aikamoista pyörimistä, enkä olis ihmetelly vaikka kieltovirheitä olisi sadellut, mutta ei. Taas yliaikaa ja yksi vitonenkin - kuka arvaa mistä? ;)
Freya oli muutenkin jotenkin kauhean kärttyinen ja olisi mieluiten vaan käpertynyt syliin - ihan sama kenen. Freyahan ei edes ole mitään sylissä viihtyvää sorttia, joten aika kummallista käytöstä. Liekö sitten juuri loppunut juoksu pistänyt harmoonin epävireeseen vai oireiliko kipua? Jos oireili, niin miksi ei sitten eilen treenikentällä tuntunut taas vaivaavan mikään? Jokatapauksessa tänään käytiin hierojalla - molemmat. Sama hieroja kun hoitaa sekä ihmisiä, että koiria ja Freyalle oli aika tilattuna, ja kun siinä ei heti ollut seuraavaa asiakasta tulossa, hoiti hän sitten minun nilkkanikin taas paikalleen ja niksautti selän (vasen nilkka, minkä loukkaisin vuosi sitten keväällä, se ei oikeen meinaa pysyä paikallaan ja vaikuttaa selkään saakka). Ja olihan tuo Freyakin saanut itsensä jumiin taas... Hieroja totesi aika hassun jutun siinä minua hoitaessaan: me kuulemma peilaamme Freyan kanssa toistemme kipuja!! Eli jos mamma ei ole agilitykentällä vedossa, niin mitenkä olisi koirakaan? Hmm... Aika mielenkiintoinen tulkinta. =)
Kiitos taas Empulle Kepoineen hyvästä matkaseurasta! Ja onnea vielä tätäkin kautta nollasta ja sijoittumisesta! Jee! Ei ollut aivan turha reissu. =) Kohta nähdään! Lina ei vielä edes aavista, että pääsee ihanan Onnin kanssa metsäretkelle.
kuva: Gesche Blankenagel
