Pahoittelen kuvien huonoa laatua - ei ehkä paras väline liikkuvaisten pentujen kuvaamiseen tuo h-i-d-a-s vehjas
Vuoden 2017 loput kuulumiset
8 vuotta sitten
torstaina, joulukuuta 07, 2006
Kuvia pentuseista
Konttasin pentujen kanssa kera kännykkäkameran. Tässäpä tulos, olkaatten hyvät.
Pahoittelen kuvien huonoa laatua - ei ehkä paras väline liikkuvaisten pentujen kuvaamiseen tuo h-i-d-a-s vehjas
Pahoittelen kuvien huonoa laatua - ei ehkä paras väline liikkuvaisten pentujen kuvaamiseen tuo h-i-d-a-s vehjas
keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006
sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006
Bilbo, Belba ja Berylla
Pennut kasvavat hurjaa vauhtia ja kaikilla on silmätkin auenneet. Odotan jo kovasti, että pääsen näkemään millaisia persoonallisuuksia tuolla ylpeän mammakoiran vieressä kasvaa. Pennut saivat viralliset nimet linjaani noudattaen Tolkienilta, tälläkertaa hobittinimet: Bilbo Baggins, Belba Baggins ja Berylla Boffin.
lauantaina, marraskuuta 11, 2006
Hyvää matkaa pikkuinen
Pienen tytön elämänliekki ei jaksanut lepattaa tarpeeksi vahvana ja se nukkui pois aamuyöllä. Kaikkemme yritimme, mutta toisia ei ole tarkoitettu maan päälle ja nyt on pienellä enkelillä hyvä olla sateenkaarisillan toisella puolen.
Sisarukset ja emo voivat hyvin. Olen halunnut rauhoittaa lastenkamarin kokonaan ylimääräiseltä trafiikilta, että Freya saa rauhassa keskittyä hoitamaan jäljelle jääneitä, joten kuvia saa nyt hetken odottaa.
Kiitämme onnittelijoita - viestit lämmittävät kovasti tämän kaiken keskellä!
Sisarukset ja emo voivat hyvin. Olen halunnut rauhoittaa lastenkamarin kokonaan ylimääräiseltä trafiikilta, että Freya saa rauhassa keskittyä hoitamaan jäljelle jääneitä, joten kuvia saa nyt hetken odottaa.
Kiitämme onnittelijoita - viestit lämmittävät kovasti tämän kaiken keskellä!
torstaina, marraskuuta 09, 2006
Plop plop plop plop =)
Freya synnytti yhden pojan ja kolme tyttöä aamun vaihtuessa päiväksi. Yksi tytöistä on puolet pienempi kuin muut, mutta siellä se sitkeä sissi kiskoo tissiä muiden joukossa. Toivotaan parasta pikkuisen suhteen. Noin muuten emo ja pennut voivat hyvin.
Toista vuorokautta putkeen valvoneesta "kätilöstä" ei voi sanoa samaa. =) Parin tunnin tirsat auttoivat alkuun ja sitten jos malttais syödäkkin. Tohkeissani täällä huolehdin vain mamman ja lasten hyvinvoinnista, että oma syönti pääs unohtumaan.
On ne ihanoita! Tekis mieli vaan istuskella pentulaatikolla ja vuoronperää pusutella pikkukavereita. =) Freya vaan vois olla toista mieltä idean hyvyydestä, joten annettakoon tuoreelle perheelle rauha. Freya on ihan super-mamma!
Toista vuorokautta putkeen valvoneesta "kätilöstä" ei voi sanoa samaa. =) Parin tunnin tirsat auttoivat alkuun ja sitten jos malttais syödäkkin. Tohkeissani täällä huolehdin vain mamman ja lasten hyvinvoinnista, että oma syönti pääs unohtumaan.
On ne ihanoita! Tekis mieli vaan istuskella pentulaatikolla ja vuoronperää pusutella pikkukavereita. =) Freya vaan vois olla toista mieltä idean hyvyydestä, joten annettakoon tuoreelle perheelle rauha. Freya on ihan super-mamma!
tiistaina, marraskuuta 07, 2006
Levoton yö
Synnytys selvästi lähestyy: Freya on lakannut syömästä lähes kokonaan ja viimeyönä oli jo kovin levoton. Kulki ja petasi niin, että minä tuossa aamuyöstä nousin jo mittaamaan rouvalta lämmön. Ei ollut vielä laskenut, joten odotus jatkuu edelleen - hyvä niin, sillä tämä päivä minulla on vielä töitä ennen kun huomenissa sitten aloitan "kesäloman". Säästin näet ihan tätä varten viimekesän pätkästä. Hirvittää kyllä jättää tuota mammaa tänne, mutta jos Mikko ei pääse ajoissa omista hommistaan, soitan yhden työntekijän paikkaamaan ja karkaan itse heti kun saan akuutit hommat hoidettua. Pomona olon hyviä puolia, että pystyy sumplimaan asiat mallilleen tarvittaessa. =)
Ihmeen lujaa mammakoira tuon mahansa kanssa pääsee edelleen ja omasta mielestään voisi ihan hyvin tehdä normaaleja lenkkejäkin - vähän joutuu toppuuttelemaan tuota intoa... Eilen aamulla kun päästin koirat pihalle, oli sinne satanut uutta lunta, mistä Arwen sai hirmu kilarit ja veti onnellinen virne naamalla rallia ympäri pihaa. Freya juoksi, tai paremminkin vyöryi perässä minkä pystyi ja näytti tosi hassulta. Se tosiaankin on kuin käpylehmä pyöreine massuineen ja tikkujalkoineen, kuten eräs ystäväni kuvat nähdessään totesi. Nauratti kovasti katsella sitä hangessa loikkimista. Tämänaamuinen ulkoilu sujui jo paaaljon rauhallisemmin.
Täytynee lähteä valmistautumaan töihin - jos vain malttaisi ensin laittaa tuon unisen mammakoiran sylistä pois. Väsyttäis kyllä pirusti minuakin.
Eikä meillä ole edes kahvimaitoa...
Ihmeen lujaa mammakoira tuon mahansa kanssa pääsee edelleen ja omasta mielestään voisi ihan hyvin tehdä normaaleja lenkkejäkin - vähän joutuu toppuuttelemaan tuota intoa... Eilen aamulla kun päästin koirat pihalle, oli sinne satanut uutta lunta, mistä Arwen sai hirmu kilarit ja veti onnellinen virne naamalla rallia ympäri pihaa. Freya juoksi, tai paremminkin vyöryi perässä minkä pystyi ja näytti tosi hassulta. Se tosiaankin on kuin käpylehmä pyöreine massuineen ja tikkujalkoineen, kuten eräs ystäväni kuvat nähdessään totesi. Nauratti kovasti katsella sitä hangessa loikkimista. Tämänaamuinen ulkoilu sujui jo paaaljon rauhallisemmin.
Täytynee lähteä valmistautumaan töihin - jos vain malttaisi ensin laittaa tuon unisen mammakoiran sylistä pois. Väsyttäis kyllä pirusti minuakin.
Eikä meillä ole edes kahvimaitoa...
lauantaina, marraskuuta 04, 2006
Plussapallona luokses pompin
Täs niitä nyt olis, kuvia plussapallerosta. Plop plop!
Ja kuten näkyy, mammakoira voi hyvin, eikä maha paljo liikkumista haittaa - sohvan selkänojan täystyspaikka on edelleen suosiossa. Hyvän nukkuma-asennon löytyminen on tosin ajoittain hiukkasen hankalaa, mutta ihmekkös tuo, kun pentulauma siellä masussa mellastaa minkä ehtii. Ensiviikon lopulla odotellaan jotain tapahtuvaksi. =)
Terveiset isäkoiralle sinne Suomen Turkuun! =)
torstaina, lokakuuta 19, 2006
Masu
Pahoittelen kuvan huonoa laatua, mutta kännykkäkameralla hämärissä olosuhteissa ei ihmeisiin pysty. Tärkein kuitenkin näkyy: ihq masu! =) Plop.
vuorokausia kuvanottohetkellä 40
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
Pentuseja!
Freyan kanssa kotiuduttiin juuri eläinlääkäriltä ultrasta. Neljä pentua siellä masussa köllötteli. =)
Nyt jäämme vain jännityksellä odottamaan, että meneekö kaikki hyvin loppun saakka ja kasvavatko nuo neljä toistaiseksi kovin epämääräisen näköistä möykkyä terveiksi koiranpennuiksi.
Nyt jäämme vain jännityksellä odottamaan, että meneekö kaikki hyvin loppun saakka ja kasvavatko nuo neljä toistaiseksi kovin epämääräisen näköistä möykkyä terveiksi koiranpennuiksi.
sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006
A'mael Mellon A-pentue 2-vuotta!
Paljon onnea Arwen, Voitto, Pixeli ja Reiska! =)
Kuvassa Pixeli elikkä A'mael Mellon Andúril. Kuva on omistajansa Petra-Miisan ottama
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Freyan mammailusta Arwenin tennispalloon
Freya on omasta mielestään kovasti raskaana: pesää tehdään ahkeraan ja naamalla on seesteinen "mamma-ilme". Ajoittain tosin vauhtia riittää vaikka muille jakaa, mutta taas vastapainoksi mammakoira kulkee kotona ollessani kokoajan läheisyydessäni, enkä pääse edes suihkuun ilman seuraa. =) Eräänä päivänä töissä ollessani Freya oli kantanut puolipitoisia vaatteitani makuuhuoneen puolelta eteisen lattialle pesäntekotarpeiksi ja ilmeisesti viettänyt siinä päivän odottaen emäntää kotiin. Ensi maanantaina Freyalla on aika ultraan. Saapa nähdä onko mammakoira oikeasti raskaana vai huijaako vain minua. ;) Alkioiden kiinnittymiseen viittaava vuotokin tosin tuli ajallaan, niin kuin viimeraskaudenkin aikana, joten sen puolesta näyttää hyvältä - tosin vaikka mitä voi vielä tapahtua, joten katsotaan mitä maanantai tuo tullessaan.
Arwen the Hurja kanssa olemme sitävastoin keskittyneet agilityyn. Olimme tänään treeneissä ja sain olla oikein ylpeä Pikku-Hurjastani, mikä tuntuu erityisen hienolta, sillä reilu kuukausi sitten olin jo lyömässä hanskoja tiskiin tuon koiran agilityuran kanssa. Arwen kun on hieman hankalampi tapaus: "oireiden" perusteella hitusen heikko hermorakenteeltaan, mutta kuitenkin omaa jonkinverran kovuutta, eli ei mikään helppo paketti - vähänkin poikkeavat asiat nostavat kierroksia hurjasti ja silloin on turha yrittää saada mitään läpi, ei hyvällä eikä pahalla. Kun silloin reilu kuukausi sitten palasimme treenikentälle neljän viikon juoksutauon jälkeen, mistään ei tuntunut tulevan mitään!
Ennen juoksun alkua treenasimme viimeiset kerrat alkeisryhmässä ja juoksun jälkeen tupsahdimme jatkoryhmään uusien treenikavereiden keskelle, mikä oli Arwenille shokki. Se ei kertakaikkiaan tuntunut kestävän, että viereisellä radalla treenasi outo musta koira - vielä haukkui mennessään! Sillehän piti käydä vähän haukkumassa koko pikkukoiran egolla! Onneksi suurempi kaveri ei ollut pikkutirriäisestä moksiskaan, mutta minulle otti koville; eiväthän minun koirat karkaa radalta! Yritimme jatkaa treenejä, mutta Arwen ei tuntunut näkevän muuta kun ne vähän pelottavat vieraat koirat siellä ympärillä. Totesin että siinä tilassa on turha jatkaa ja lähdimme kotia. Olin tosiaankin valmis luovuttamaan, kun kaikki alkeiskurssilla opittukkin tuntui liuenneen pikkuisesta päästä tyystin!
Niinpä vain kuitenkin viikon kuluttua olimme taas kentän reunalla (sisukas hullu). Lähdin ihan sillä asenteella että haetaan onnistumisia ja otetaan tehostettua kontaktiharjoittelua (siis kontaktikontakti, ei kontaktieste) ja kehitetään sitä viimeksi kolhiintunutta molemminpuolista luottamusta. Viikon aikana kerkesin myös miettiä omassa päässäni ongelmiamme ja koetin muistuttaa itselleni olematta vertaamasta Arwenia kokoajan Freyaan; äiti ja tytär ovat niin kovin erilaisia kouluttaa ja ohjata ja siinä missä Freya kestää toistoja Arwen ei. Lisäksi totesin että olin Arwenin alkeiskurssilla väläyttämien lahjojen sokaisemana vaatimassa tuolta pieneltä koiralta liikaa liian pian. Näillä eväillä siis lähdimme treeneihin. Meillä oli silläkertaa vähän pidempää rataa ja Arwen jälleen kerran päätti yllättää minut: meni melkein kun vanha tekijä - eihän nyt täydellistä sentään, mutta tasoonsa nähden uskomattoman hienosti, eikä vilkuillutkaan radan reunalla olevia treenikavereita, eikä edes ihan vieraita katselijoita! Kontakti oli moitteeton! =) Ilmeisesti Arwenkin oli miettinyt jotain omassa päässään ja muisti taas mitä niillä esteillä tehdään.
Seuraavalla treenikerralla sitten seisoimme tarkoituksella radan reunalla muiden suorituksia seuraamassa ja palkitsin Arwenia tiuhaan sen ottaessa kontaktia ja rauhoittuessa. Loppujenlopuksi jopa se musta sähäkkä haukkuva koira sai juosta vierestä ilman että Arwen reagoi siihen muuten kuin heiluttamalla minulle häntää. Itse treeneissäkin saimme oikein hyviä onnistumisia ja kotiuduimme jälleen tyytyväisinä, sekä koira että minä.
Ja mitä tähän päivään ja ylpeilyyni tulee, siihen todella on aihetta: isommat koirat rähjäsivät keskenään parin metrin päässä, mutta sen sijasta että olisi yrittänyt mukaan karkeloihin, Arwen vain tuijotti nappisilmillään minua häntä heiluen! Nyt sai viereisellä radallakin juosta koira ja Arwen ei ollut moksiskaan - kerran meinasi tosin lähteä katsomaan kuka siellä juoksee, mutta palasi kutsusta takaisin! Treenit oli taas hyvät ja juma tuolla Pikku-Hurjalla on intoa ja vauhtia! Tässä saa varmaan alkaa itsekkin ihan tosissaan treenaamaan juoksua, jos mielii sen matkassa pysyä. Siinä jää nimittäin nopea Freya-mammakin toiseksi! Vielä lisää estevarmuutta sekä itsevarmuutta, niin... =) Mutta meilläpä ei olekkaan kiirettä.
Oikeasti tuntuu niin hienolta, kun pikkuhiljaa alamme olla samalla aaltopituudella Arwen the Hurjan kanssa! Töitä on vielä paljon, mutta suunta on oikea. Arwenin tapauksessa avainasemassa ovat hyvä kontakti ja sen vahvistaminen, oma rauhallisuus ja TENNISPALLO! =) Vitsit minä olen kiinnostava, kun tuo maaginen keltainen esine löytyy taskustani! Se on Arwenille paras palkka suoriuksen jälkeen. Niin yksinkertainen asia mutta olipa muka vaikea keksiä - tuli meinaan kokeiltua kaikki nakeista (sylki pihalle) narupallon kautta kerien tennispalloon, kun kerran unohdin leluarsenaalin kotiin ja jouduin turvautumaan estekopin pallovarastoon. =) Minusta se vain tuntui niin arkiselta palkinnolta, kun niitä pyöri kotona jokapuolella. Ei muuten pyöri enää, sillä ne on jemmattu Arwenin treenejä varten. ;)
Arwen the Hurja kanssa olemme sitävastoin keskittyneet agilityyn. Olimme tänään treeneissä ja sain olla oikein ylpeä Pikku-Hurjastani, mikä tuntuu erityisen hienolta, sillä reilu kuukausi sitten olin jo lyömässä hanskoja tiskiin tuon koiran agilityuran kanssa. Arwen kun on hieman hankalampi tapaus: "oireiden" perusteella hitusen heikko hermorakenteeltaan, mutta kuitenkin omaa jonkinverran kovuutta, eli ei mikään helppo paketti - vähänkin poikkeavat asiat nostavat kierroksia hurjasti ja silloin on turha yrittää saada mitään läpi, ei hyvällä eikä pahalla. Kun silloin reilu kuukausi sitten palasimme treenikentälle neljän viikon juoksutauon jälkeen, mistään ei tuntunut tulevan mitään!
Ennen juoksun alkua treenasimme viimeiset kerrat alkeisryhmässä ja juoksun jälkeen tupsahdimme jatkoryhmään uusien treenikavereiden keskelle, mikä oli Arwenille shokki. Se ei kertakaikkiaan tuntunut kestävän, että viereisellä radalla treenasi outo musta koira - vielä haukkui mennessään! Sillehän piti käydä vähän haukkumassa koko pikkukoiran egolla! Onneksi suurempi kaveri ei ollut pikkutirriäisestä moksiskaan, mutta minulle otti koville; eiväthän minun koirat karkaa radalta! Yritimme jatkaa treenejä, mutta Arwen ei tuntunut näkevän muuta kun ne vähän pelottavat vieraat koirat siellä ympärillä. Totesin että siinä tilassa on turha jatkaa ja lähdimme kotia. Olin tosiaankin valmis luovuttamaan, kun kaikki alkeiskurssilla opittukkin tuntui liuenneen pikkuisesta päästä tyystin!
Niinpä vain kuitenkin viikon kuluttua olimme taas kentän reunalla (sisukas hullu). Lähdin ihan sillä asenteella että haetaan onnistumisia ja otetaan tehostettua kontaktiharjoittelua (siis kontaktikontakti, ei kontaktieste) ja kehitetään sitä viimeksi kolhiintunutta molemminpuolista luottamusta. Viikon aikana kerkesin myös miettiä omassa päässäni ongelmiamme ja koetin muistuttaa itselleni olematta vertaamasta Arwenia kokoajan Freyaan; äiti ja tytär ovat niin kovin erilaisia kouluttaa ja ohjata ja siinä missä Freya kestää toistoja Arwen ei. Lisäksi totesin että olin Arwenin alkeiskurssilla väläyttämien lahjojen sokaisemana vaatimassa tuolta pieneltä koiralta liikaa liian pian. Näillä eväillä siis lähdimme treeneihin. Meillä oli silläkertaa vähän pidempää rataa ja Arwen jälleen kerran päätti yllättää minut: meni melkein kun vanha tekijä - eihän nyt täydellistä sentään, mutta tasoonsa nähden uskomattoman hienosti, eikä vilkuillutkaan radan reunalla olevia treenikavereita, eikä edes ihan vieraita katselijoita! Kontakti oli moitteeton! =) Ilmeisesti Arwenkin oli miettinyt jotain omassa päässään ja muisti taas mitä niillä esteillä tehdään.
Seuraavalla treenikerralla sitten seisoimme tarkoituksella radan reunalla muiden suorituksia seuraamassa ja palkitsin Arwenia tiuhaan sen ottaessa kontaktia ja rauhoittuessa. Loppujenlopuksi jopa se musta sähäkkä haukkuva koira sai juosta vierestä ilman että Arwen reagoi siihen muuten kuin heiluttamalla minulle häntää. Itse treeneissäkin saimme oikein hyviä onnistumisia ja kotiuduimme jälleen tyytyväisinä, sekä koira että minä.
Ja mitä tähän päivään ja ylpeilyyni tulee, siihen todella on aihetta: isommat koirat rähjäsivät keskenään parin metrin päässä, mutta sen sijasta että olisi yrittänyt mukaan karkeloihin, Arwen vain tuijotti nappisilmillään minua häntä heiluen! Nyt sai viereisellä radallakin juosta koira ja Arwen ei ollut moksiskaan - kerran meinasi tosin lähteä katsomaan kuka siellä juoksee, mutta palasi kutsusta takaisin! Treenit oli taas hyvät ja juma tuolla Pikku-Hurjalla on intoa ja vauhtia! Tässä saa varmaan alkaa itsekkin ihan tosissaan treenaamaan juoksua, jos mielii sen matkassa pysyä. Siinä jää nimittäin nopea Freya-mammakin toiseksi! Vielä lisää estevarmuutta sekä itsevarmuutta, niin... =) Mutta meilläpä ei olekkaan kiirettä.
Oikeasti tuntuu niin hienolta, kun pikkuhiljaa alamme olla samalla aaltopituudella Arwen the Hurjan kanssa! Töitä on vielä paljon, mutta suunta on oikea. Arwenin tapauksessa avainasemassa ovat hyvä kontakti ja sen vahvistaminen, oma rauhallisuus ja TENNISPALLO! =) Vitsit minä olen kiinnostava, kun tuo maaginen keltainen esine löytyy taskustani! Se on Arwenille paras palkka suoriuksen jälkeen. Niin yksinkertainen asia mutta olipa muka vaikea keksiä - tuli meinaan kokeiltua kaikki nakeista (sylki pihalle) narupallon kautta kerien tennispalloon, kun kerran unohdin leluarsenaalin kotiin ja jouduin turvautumaan estekopin pallovarastoon. =) Minusta se vain tuntui niin arkiselta palkinnolta, kun niitä pyöri kotona jokapuolella. Ei muuten pyöri enää, sillä ne on jemmattu Arwenin treenejä varten. ;)
lauantaina, syyskuuta 09, 2006
Treffeillä
Freya kävi tänään treffeillä komean Duke-herran kanssa. Jännityksellä jäämme odottamaan tulosta. Ainakin kohtaaminen oli varsin kiihkeä syysmyrskystä huolimatta. =)Kuvasta kiitos ja kumarrus Mikolle ja Jennille.
perjantaina, elokuuta 18, 2006
Hännäheilutuksia täältä meiltä! =)
Tämä on pakko raportoida: on meinaan naurussa pitelemistä kun seuraa tuota hassua junioria. Arwen pyydystää kärpäsiä. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kun se tapahtuu luu suussa! =D Meinaakohan tuo kolkata ne vai mitä? Pitäsköhän ehdottaa sille kärpäslätkää? Jokatapauksessa hauskaa näyttää olevan, kun neiti vaanii, ryntäilee ja pomppii luu suupienlestä törröttäen kärpästen perässä. Häntä vispaa miljoonaa. =)
Freya puolestaan kävi tänään virallisessa silmätarkastuksessa ja sai terveen paperit. Hurmasi siinä sivussa lääkäritädin ja vastaanottoavustajan vinhasti heiluvalla hännällään ja vekkulilla olemuksellaan. =)
Kyllä on hymy herkässä tänään emännälläkin. =) Vapaapäivä ihanoiden koirien seurassa - mahtavuutta! Jos minulla olisi häntä, heiluttaisisn sitä minäkin.
Freya puolestaan kävi tänään virallisessa silmätarkastuksessa ja sai terveen paperit. Hurmasi siinä sivussa lääkäritädin ja vastaanottoavustajan vinhasti heiluvalla hännällään ja vekkulilla olemuksellaan. =)
Kyllä on hymy herkässä tänään emännälläkin. =) Vapaapäivä ihanoiden koirien seurassa - mahtavuutta! Jos minulla olisi häntä, heiluttaisisn sitä minäkin.
tiistaina, elokuuta 15, 2006
Arwenin isästä FIN MVA
Parsoneiden erikoisnäyttelyssä 13.8.2006 Yes Sir v.d. Elshof Farm "Rane" saavutti muotovalion arvon! Onnittelemme lämpimästi! =)
lauantaina, elokuuta 12, 2006
Kilpaurheilun kiroja
Kyllä on turhauttavaa välillä tämä kilpaurheilu: kaksi epäonnista agilitykisaviikonloppua peräjälkeen!
Viimeviikolla kävimme Freyan kanssa Seinäjoella kisaamassa. Tuomarina Harri Huittinen, kaksi kisaa ja kaksi hylsyä. Mukavata! Ensimmäinen hylsy vielä oli niiiiin turha ettei ikinä! Maaliin tullessa vielä hehkuttelin onnellisena hienoa nollarataa, kun joku tuli minulle sanomaan, että huomasinko että meidät hylättiin? Minä tosissaan koitin kelata että meninkö tietämättäni väärän radan vai mitä, kun minua valistettiin että otin Freyan lelun taskusta kehänauhan sisäpuolella! Just! Samassa asia palasi mieleen, että niinpä tais käydä. Siellä oli nimittäin kehänauha vedetty kaarevasti ja tosi kauas viimeisestä esteestä (toistakymmentä metriä reippaasti), plus remmit oli vadissa viisi metriä kehänauhan sisäpuolella! Tähän asti kun olin tottunut että remmit on kehänauhan ulkopuolella, samalla kun haalin Freyan remmiä, kaivoin sen narupallon esiin, enkä tullut tarkistaneeksi missä kehänauha menee, kun olin mielestäni kuitenkin selvästi jo radalta poistunut ja seuraava kisaaja jo valmiusasemissa lähdössä. Se vitutuksen määrä!!!
Toiselle radalle en sitten ikävä kyllä saanut pettmystäni nollattua ja lähdin vähän EVVK asenteella (varsinkin kun tuomari vielä erikseen mainitsi sen typerän hylsyni rataesittelyssä - ihan kun ei muutenkin olisi ollut asia muistissa!). Freya ilmeisesti huomasi asennevammani ja otti varaslähdön sillä seurauksella että minä en ehtinyt ajoissa ohjaamaan sitä vinosti keinulle ja Freya ehti hypätä aloitushyppyä vastapäätä olevan hypyn ja otti hylsyn heti kärkeen. Jatkoimme kuitenkin rataa ja teimme ihan mielettömän hienon kepeille syötön! Vieläpä vaikeammalta puolelta! Puomilla Freya sitten teki jotain ihan ennenkuulumatonta: hyppäsi ylösmenolta alas - kahdesti! Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua radalta hämmentyneenä; puomi paremminkin vetää puoleensa noita minun molempia tyttöjä, joten olin todella ihmeissäni.
Hain kilpailikirjan ja yllätyksekseni luin tuomarinsihteerin lapusta, että ei se ensimmäinen ollutkaan nollarata! Meille oli merkitty kielto kepeiltä! Freya kyllä pyöri jaloissani hetken ENNEN keppejä ja minä sen vuoksi vielä hidastin vauhtiani, etten vie sitä liian pitkälle kepeille saakka ja ota kieltoa siitä. Olis mukava tarkistaa asia videolta, mutta olen aika satavarma, ettei me pyöritty siellä kepeillä asti, kun Freya lopulta haki itse aloitusvälin, kolmannella kepillä vilkaisi minua, että menikö hyvin menikö? Ja kun sai vahvistuksen, jatkoi hienosti loppuun saakka oikein. Mutta että kielto? Huoh! Mutta eipähän harmittanut se hylsy niin paljon kun ei sitten ollutkaan nollarata!
Jälkeenpäin kun juttelin jo aamusta saakka kisapaikalla olleiden seurakavereiden kanssa, he kertoivat että aamulla toisella tuomarilla oli monet ottaneet lelut ja namit esille siellä kehänauhan sisäpuolella... Se kehä oli tosiaan rakennettu niin kuin se kehän etureunan tarkoitus olisi ollut pitää yleisö pois lähtöalueelta... Lisäksi mietitytti myös, että entäs ne koirat, joille palkkio on hakea remmi ja resuta sen kanssa? Tässä tapauksessa kun remmivati oli kehänauhan sisäpuolella... Jos tarkkoja ollaan niin... No joo, arvannette ajatukseni.
Mutta sisäpuolella mikä sisäpuolella, turha kai sitä enää on jossitella. Mutta kai minulla on lupa silti olla ihan vähän katkera? Ihan vähän vain, saanhan? [Väkisellä tulee mieleen että toisella tuomarilla se meidän rata kun olis voinu olla nolla] Tuskin tulee samanlaista hylsyä enää otettua...
Mutta se eka rata oli jokatapauksessa hieno ja toisella radallakin oli hetkensä, esim ne kepit. =)
Suurin odotuksin siis ajelimme eilen ystäväni Katin kanssa Vaasaan iltakisoihin. Aamupäivällä tytöt olivat leikkineet ja ottaneet vähän rajummin matsia, niin että Freya oli onnistunut saamaan jalkaansa haavan. Kotona se ei vaivannut saati vauhtia vähentänyt, mutta annas olla kun kisapaikalle perille päästiin ja Freyan intoa hillitäkseni otin pari lämmittelyhyppyä harjotusesteillä. Koira oli hyvin kuulolla ja vauhtia ja intoa riitti edelleen. Palkkasin Freyan namulla, otin kiinni ja lähdin kävelemään... Mitä? Ontuuko se? Siinä vaiheessa vielä kyti pieni toivo että se johtui vaan epätsaisesta maasta, mutta kun muutaman askelen jatkoimme, ontuminen muuttui ihan selvääkin selvemmäksi. Koira kainaloon ja toimistoon perumaan osanotto. Siellä kun laskin Freyan maahan näyttääkseni että se tosiaan ontuu, Freya ei juurikaan edes varannut jalalle. Se niistä kisoista sitten. Tuomarina olisi ollut Anders Virtanen, jonka radoista olen pitänyt - ja niin oli nytkin ensimmäinen rata niin mukavan näköinen, että harmitti tosiaan ettei päästy Freyan kanssa sinne pitämään hauskaa! Suhteellisen turha reissu siis - ystväni Kati sai Novan kanssa sentään hyppyradalta tuloksen ja meno oli muuten sujuvaa ja hyvännäköistä, harmi vain että kepeillä tökki.
Ensiviikolla lauantaina olisi vuorossa Lapua - mikäli jalka saadaan kuntoon, eikä juoksu ala. Toivottavasti meillä nyt olisi vähän tuuriakin matkassa!
Viimeviikolla kävimme Freyan kanssa Seinäjoella kisaamassa. Tuomarina Harri Huittinen, kaksi kisaa ja kaksi hylsyä. Mukavata! Ensimmäinen hylsy vielä oli niiiiin turha ettei ikinä! Maaliin tullessa vielä hehkuttelin onnellisena hienoa nollarataa, kun joku tuli minulle sanomaan, että huomasinko että meidät hylättiin? Minä tosissaan koitin kelata että meninkö tietämättäni väärän radan vai mitä, kun minua valistettiin että otin Freyan lelun taskusta kehänauhan sisäpuolella! Just! Samassa asia palasi mieleen, että niinpä tais käydä. Siellä oli nimittäin kehänauha vedetty kaarevasti ja tosi kauas viimeisestä esteestä (toistakymmentä metriä reippaasti), plus remmit oli vadissa viisi metriä kehänauhan sisäpuolella! Tähän asti kun olin tottunut että remmit on kehänauhan ulkopuolella, samalla kun haalin Freyan remmiä, kaivoin sen narupallon esiin, enkä tullut tarkistaneeksi missä kehänauha menee, kun olin mielestäni kuitenkin selvästi jo radalta poistunut ja seuraava kisaaja jo valmiusasemissa lähdössä. Se vitutuksen määrä!!!
Toiselle radalle en sitten ikävä kyllä saanut pettmystäni nollattua ja lähdin vähän EVVK asenteella (varsinkin kun tuomari vielä erikseen mainitsi sen typerän hylsyni rataesittelyssä - ihan kun ei muutenkin olisi ollut asia muistissa!). Freya ilmeisesti huomasi asennevammani ja otti varaslähdön sillä seurauksella että minä en ehtinyt ajoissa ohjaamaan sitä vinosti keinulle ja Freya ehti hypätä aloitushyppyä vastapäätä olevan hypyn ja otti hylsyn heti kärkeen. Jatkoimme kuitenkin rataa ja teimme ihan mielettömän hienon kepeille syötön! Vieläpä vaikeammalta puolelta! Puomilla Freya sitten teki jotain ihan ennenkuulumatonta: hyppäsi ylösmenolta alas - kahdesti! Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua radalta hämmentyneenä; puomi paremminkin vetää puoleensa noita minun molempia tyttöjä, joten olin todella ihmeissäni.
Hain kilpailikirjan ja yllätyksekseni luin tuomarinsihteerin lapusta, että ei se ensimmäinen ollutkaan nollarata! Meille oli merkitty kielto kepeiltä! Freya kyllä pyöri jaloissani hetken ENNEN keppejä ja minä sen vuoksi vielä hidastin vauhtiani, etten vie sitä liian pitkälle kepeille saakka ja ota kieltoa siitä. Olis mukava tarkistaa asia videolta, mutta olen aika satavarma, ettei me pyöritty siellä kepeillä asti, kun Freya lopulta haki itse aloitusvälin, kolmannella kepillä vilkaisi minua, että menikö hyvin menikö? Ja kun sai vahvistuksen, jatkoi hienosti loppuun saakka oikein. Mutta että kielto? Huoh! Mutta eipähän harmittanut se hylsy niin paljon kun ei sitten ollutkaan nollarata!
Jälkeenpäin kun juttelin jo aamusta saakka kisapaikalla olleiden seurakavereiden kanssa, he kertoivat että aamulla toisella tuomarilla oli monet ottaneet lelut ja namit esille siellä kehänauhan sisäpuolella... Se kehä oli tosiaan rakennettu niin kuin se kehän etureunan tarkoitus olisi ollut pitää yleisö pois lähtöalueelta... Lisäksi mietitytti myös, että entäs ne koirat, joille palkkio on hakea remmi ja resuta sen kanssa? Tässä tapauksessa kun remmivati oli kehänauhan sisäpuolella... Jos tarkkoja ollaan niin... No joo, arvannette ajatukseni.
Mutta sisäpuolella mikä sisäpuolella, turha kai sitä enää on jossitella. Mutta kai minulla on lupa silti olla ihan vähän katkera? Ihan vähän vain, saanhan? [Väkisellä tulee mieleen että toisella tuomarilla se meidän rata kun olis voinu olla nolla] Tuskin tulee samanlaista hylsyä enää otettua...
Mutta se eka rata oli jokatapauksessa hieno ja toisella radallakin oli hetkensä, esim ne kepit. =)
Suurin odotuksin siis ajelimme eilen ystäväni Katin kanssa Vaasaan iltakisoihin. Aamupäivällä tytöt olivat leikkineet ja ottaneet vähän rajummin matsia, niin että Freya oli onnistunut saamaan jalkaansa haavan. Kotona se ei vaivannut saati vauhtia vähentänyt, mutta annas olla kun kisapaikalle perille päästiin ja Freyan intoa hillitäkseni otin pari lämmittelyhyppyä harjotusesteillä. Koira oli hyvin kuulolla ja vauhtia ja intoa riitti edelleen. Palkkasin Freyan namulla, otin kiinni ja lähdin kävelemään... Mitä? Ontuuko se? Siinä vaiheessa vielä kyti pieni toivo että se johtui vaan epätsaisesta maasta, mutta kun muutaman askelen jatkoimme, ontuminen muuttui ihan selvääkin selvemmäksi. Koira kainaloon ja toimistoon perumaan osanotto. Siellä kun laskin Freyan maahan näyttääkseni että se tosiaan ontuu, Freya ei juurikaan edes varannut jalalle. Se niistä kisoista sitten. Tuomarina olisi ollut Anders Virtanen, jonka radoista olen pitänyt - ja niin oli nytkin ensimmäinen rata niin mukavan näköinen, että harmitti tosiaan ettei päästy Freyan kanssa sinne pitämään hauskaa! Suhteellisen turha reissu siis - ystväni Kati sai Novan kanssa sentään hyppyradalta tuloksen ja meno oli muuten sujuvaa ja hyvännäköistä, harmi vain että kepeillä tökki.
Ensiviikolla lauantaina olisi vuorossa Lapua - mikäli jalka saadaan kuntoon, eikä juoksu ala. Toivottavasti meillä nyt olisi vähän tuuriakin matkassa!
perjantaina, elokuuta 04, 2006
Naurettava paperisota!
Taas pientä ihmistä turhaan hyppytetään!
Minä kummastelin että miksi ihmeessä Freyan Suomen Muotovalion arvo ei näy Freyan tiedoissa kennelliiton ylläpitämässä KoiraNetissä, vaikka itse Vaasan näyttelyn tulokset siellä jo näkyvät ja myös tuoreempia valiotitteleitä. Motkotin asiasta tietysti myös ystävälleni Annelle, joka heitti minulle viisaan kysymuksen, että kai sinä olet anonut sen?
Täh? Anonu? Mitä? Ja samalla jostain muistin syövereistä alkaa purkaantua sinne koodaantunutta tietoa... Ei oo todellista! Eipä ollut mokoma käynyt pienessä mielessäkään, vaikka siitä kyllä olen useampaan otteeseen kuullut. Jotenkin vain pidin itsestäänselvyytenä, että kun sinne lippuset ja lappuset näyttelytoimikunnan toimesta menevät ja koiran tiedot on nähtävissä, se vahvittettais automaattisesti.
Miksi pakotetaan ihminen turhaakin turhempaan papaerisotaan? Eikös se säästäisi kaikkien aikaa ja vaivaa, että se vain naputeltas sinne ilman eri kehotusta? Kuusi [6] kirjainta: FIN MVA. Onko vaikeaa?
Minä protestoin! Kuulitteko!
Minä kummastelin että miksi ihmeessä Freyan Suomen Muotovalion arvo ei näy Freyan tiedoissa kennelliiton ylläpitämässä KoiraNetissä, vaikka itse Vaasan näyttelyn tulokset siellä jo näkyvät ja myös tuoreempia valiotitteleitä. Motkotin asiasta tietysti myös ystävälleni Annelle, joka heitti minulle viisaan kysymuksen, että kai sinä olet anonut sen?
Täh? Anonu? Mitä? Ja samalla jostain muistin syövereistä alkaa purkaantua sinne koodaantunutta tietoa... Ei oo todellista! Eipä ollut mokoma käynyt pienessä mielessäkään, vaikka siitä kyllä olen useampaan otteeseen kuullut. Jotenkin vain pidin itsestäänselvyytenä, että kun sinne lippuset ja lappuset näyttelytoimikunnan toimesta menevät ja koiran tiedot on nähtävissä, se vahvittettais automaattisesti.
Miksi pakotetaan ihminen turhaakin turhempaan papaerisotaan? Eikös se säästäisi kaikkien aikaa ja vaivaa, että se vain naputeltas sinne ilman eri kehotusta? Kuusi [6] kirjainta: FIN MVA. Onko vaikeaa?
Minä protestoin! Kuulitteko!
torstaina, elokuuta 03, 2006
sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006
KLAG 2006
Huh! Hurja viikonloppu takana: 5 kisaa ja muuten kolme päivää tiivistä talkoilua. Nyt ei kykene mihinkään syväluotaavaan analyysiin, joten tässäpä tulokset kommenttejen kera:
A-kisa: sij. 2. aikavirhe -4,77, ratavirhe 5
Kommentti: kepeiltä muistaakseni tuli vitska...
B-kisa: hyl
Kommentti: mutta hyvä sellainen, jäi nolla niiiiiiin pienestä kiinni: väärä putken pää koitui meidän kohtaloksi - en kyllä ymmärrä miten Freya sinne ajautu
C-kisa: sij. 1. aikavirhe -3,21, ratavirhe 0
Kommentti: sieltä se nollatili aukesi! Jei!
D-kisa: hyl
Kommentti: mokasin, kun unohdin käskyttää koiraa ja Freya ehti tehdä omat ratkaisunsa - loppurata menikin sitten vähän sähläilyksi vaihteeksi
E-kisa: sij.8. aikavirhe 3,51, ratavirhe 10
Kommentti: väsymys jo selvästi painoi sekä koiraa että ohjaajaa, varsinkin viimeksimainittua
Tuomareina toimivat Jarmo Jämsä (A, B ja D) ja Pertti Siimes (C ja E)
A-kisa: sij. 2. aikavirhe -4,77, ratavirhe 5
Kommentti: kepeiltä muistaakseni tuli vitska...
B-kisa: hyl
Kommentti: mutta hyvä sellainen, jäi nolla niiiiiiin pienestä kiinni: väärä putken pää koitui meidän kohtaloksi - en kyllä ymmärrä miten Freya sinne ajautu
C-kisa: sij. 1. aikavirhe -3,21, ratavirhe 0
Kommentti: sieltä se nollatili aukesi! Jei!
D-kisa: hyl
Kommentti: mokasin, kun unohdin käskyttää koiraa ja Freya ehti tehdä omat ratkaisunsa - loppurata menikin sitten vähän sähläilyksi vaihteeksi
E-kisa: sij.8. aikavirhe 3,51, ratavirhe 10
Kommentti: väsymys jo selvästi painoi sekä koiraa että ohjaajaa, varsinkin viimeksimainittua
Tuomareina toimivat Jarmo Jämsä (A, B ja D) ja Pertti Siimes (C ja E)
keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006
Kaipaus
Millon tämä kamala ikävä loppuu... tai haalistuu. Kaipaan ajoittain Ronjaa aivan valtavasti! Edelleenkin tekee kipeää katsella Ronjan kuvia, kun sitä ei kuitenkaan pääse koskettamaan ja halimaan. Nyt tämä alla oleva kuva sai kyynelhanani auki oikein kunnolla.
Kirjoitan tätä siksi, että toivon että se osaltaan helpottaa tuskaani...
sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006
Keski-Pohjanmaan kennelpiirin kisat Sievissä
Hoh hoh mitkä kisat! Ihan ensimmäiseksi saavuttuamme kisapaikalle siellä jo kovaa kyytiä rakenneltiin ennismmäistä rataa ykkösluokille. Hieman aiheutti kakistelua huomatessamme, että radalla oli pöytä! Kas kun eihän sitä normaalioloissa edes muista moista estettä olevankaan, kun Freyan kanssa ei varmaan sitten alkeiskurssin koko estettä oltu nähtykkään - paitsi kun se nostetaan ulos estekopista pois "oikeiden esteiden" tieltä. ;) Noh, eipä se pöytä sitten meille kyllä radalla tuottanut ongelmia, kun himmailin hyvissä ajoin koiran vauhdin ja varmistelin. Rata meni ihan ok, vaikka parempiakin on kyllä nähty... Sijoituimme kakkosiksi tuloksella kymmenen.
Hyppyrata sitten... Voi hyvää päivää! Jäin jälkeen jo heti alussa ja sähläsin loppuun asti. Ihme ja kumma päästiin maaliin vain kymmenellä virhepisteellä ja sijoituttiinkin kakkosiksi, kun luokassa taisi ollakkin vain se kaksi osallistujaa... Että semmosta. Niin joo, tuomarina toimi Eija Berglund.
Hyppyrata sitten... Voi hyvää päivää! Jäin jälkeen jo heti alussa ja sähläsin loppuun asti. Ihme ja kumma päästiin maaliin vain kymmenellä virhepisteellä ja sijoituttiinkin kakkosiksi, kun luokassa taisi ollakkin vain se kaksi osallistujaa... Että semmosta. Niin joo, tuomarina toimi Eija Berglund.
torstaina, toukokuuta 25, 2006
Freyan kisaura jatkuu
Kotikisoissa kaksi starttia, tuomarina Minna Väyrynen.
Ensimmäisessä startissa voitto tuloksella 10. Otettiin vitonen kepeiltä ja toinen puomin alastulolta, kun Freya päätti esitellä lentotaitojaan. Hämmennyin niin etten meinannut muistaa jatkaa rataa, sillä puomin alastulokontakti ei ole ollut ongelma aiemmin, enkä siis tajnnut varmistellakkaan sitä. Pääsimme kuitenkin maaliin saakka ja jopa palkintopallille. Taidettiin itseasiassa tehdä luokan ainoa tulos.
Toisella radalla ei sitten päästy alkua pidemmälle, kun Freya kävi jo lähdössä niin kuumana, että täräytti suoraan renkaan kehikkoon ja kun rupesin uusimaan rengasta, Freya pomppasikin kehikosta takaisinpäin ja otti hylsyn. Jatkoin vielä muutaman esteen verran rataa, mutta koska koiralta oli korvat unohtuneet jonnekkin radan reunalle, oikaistiin maaliin ja päätettiin pellehyppelymme siihen. Opin ainakin sen, ettei Freyaa kestä pitää rataantutustumisen aikana radan raunalla näköetäisyydellä, kun näkyy ottavan siitä vähän ylimääräisiä kierroksia...
Ensiviikolla Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin kisat Sievissä. =)
Ensimmäisessä startissa voitto tuloksella 10. Otettiin vitonen kepeiltä ja toinen puomin alastulolta, kun Freya päätti esitellä lentotaitojaan. Hämmennyin niin etten meinannut muistaa jatkaa rataa, sillä puomin alastulokontakti ei ole ollut ongelma aiemmin, enkä siis tajnnut varmistellakkaan sitä. Pääsimme kuitenkin maaliin saakka ja jopa palkintopallille. Taidettiin itseasiassa tehdä luokan ainoa tulos.
Toisella radalla ei sitten päästy alkua pidemmälle, kun Freya kävi jo lähdössä niin kuumana, että täräytti suoraan renkaan kehikkoon ja kun rupesin uusimaan rengasta, Freya pomppasikin kehikosta takaisinpäin ja otti hylsyn. Jatkoin vielä muutaman esteen verran rataa, mutta koska koiralta oli korvat unohtuneet jonnekkin radan reunalle, oikaistiin maaliin ja päätettiin pellehyppelymme siihen. Opin ainakin sen, ettei Freyaa kestä pitää rataantutustumisen aikana radan raunalla näköetäisyydellä, kun näkyy ottavan siitä vähän ylimääräisiä kierroksia...
Ensiviikolla Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin kisat Sievissä. =)
keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006
Arwen the Hurja aloittaa agilityn. =)
Lopultakin pääsimme Arweninkin kanssa aloittamaan agilityn, tuon harrastuksista jaloimman. Starttimme on nimittäin jo kahteen otteeseen lykkääntynyt aikatauluongelmien takia - ne nuo työt tuppaa välillä haittaamaan pahasti harrastuksia!
Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)
No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)
Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)Lopultakin pääsimme Arweninkin kanssa aloittamaan agilityn, tuon harrastuksista jaloimman. Starttimme on nimittäin jo kahteen otteeseen lykkääntynyt aikatauluongelmien takia - ne nuo työt tuppaa välillä haittaamaan pahasti harrastuksia!
Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)
No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)
Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)
Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)
No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)
Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)Lopultakin pääsimme Arweninkin kanssa aloittamaan agilityn, tuon harrastuksista jaloimman. Starttimme on nimittäin jo kahteen otteeseen lykkääntynyt aikatauluongelmien takia - ne nuo työt tuppaa välillä haittaamaan pahasti harrastuksia!
Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)
No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)
Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)
lauantaina, huhtikuuta 29, 2006
Saanko esitellä: FIN MVA Bordetella's Irish Coffee
Lopultakin! Viimeinen serti ja sitä myöden Suomen Muotovalion arvo saavutettu! Ja kirsikkana kakun päällä Rotunsa Paras!
Tuomarina Anne Tove Strande Norjasta ja hän totesi Freyasta seuraavaa: feminin välkroppad tik. Välsuret huvud. Utmärkta proprotioner. Korrekt överlinje och svansansätning. Bra viklad. Fria rörelser. AVO ERI/1 PN1, SERT, ROP, FIN MVA
Samalla tuli todistettua että sitä viimeistä sertiä viivästytti Freyaa pitkään vaivannut ylipaino, sillä vajaa vuosi sitten kävimme hakemassa samaiselta tuomarilta EH:n.
tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Kakkaaminen on herkkyyttä vaativa taitolaji
Ainakin meidän Freyan mielestä. Ja koska näin keväällä kakkakeskustelu käy kuumana, panostamme mekin osamme tähän jaloon aiheeseen. Seuraavassa Freyan vinkit aloittelijoille:
Näihin tunnelmiin päätämme kakkakeskustelumme, paketoimme sen mustaan pussiin ja pudotamme jäteastiaan. Kiitos ja anteeksi!
Ensiksi täytyy valita hyvä paikka. Tämä on hyvin tärkeätä, eikä asiassa pidä kiirehtiä, itseasiassa mitä rauhallisemmin toimit, sen parempi. Aivan aluksi potentiaalisesta kakkaamispaikasta on haisteltava jokaikinen neliösentti, voit myös tehdä muutaman koepyörähdyksen tarpeen vaatiessa, mutta jatka etsintää, jos vähänkään epäilet, etteikö se olisi tarkoitukseen sopiva sijainti. Ethän toki halua, että sinua häiritään kesken tärkeän toimituksen, joten kannattaa myös ottaa huomioon mahdolliset ohikulkijat tai naapurin pihaa kolaava setähenkilö (muista, että on myös kohtelista tervehtiä naapuria kuuluvalla ja selkeällä äänellä). Jostain syystä ihmiset tykkäävät keräillä näitä tuotteita mukanaan kantamiinsa mustiin pussukoihin. Parhaita kakkapaikkoja ovatkin piikkipensasryteikköjen alustat, joissa tulos on kuitenkin niin näkösällä että Mamma saa ryömiä pusseineen sinne perässä tai upottavassa lumipenkassa niin pitkällä kun hihnaa riittää, varsinkin jos ihmiselläsi on jostain omituisesta oikusta jalassaa lyhytvartiset pikkukengät. Näistä Mamma ainakin tuntuu kiihtyvän kovin, joten mitäpä sitä ei pieni koira tekisi ihmisensä aktivoimiseksi.
Kun oikea paikka on löytynyt, aloita pyörähtely. Myötäpäivää ja vastapäivää ja taas myötäpäivää. On myös hyvä pysähtyä välillä miettimään tai vain tarkistamaan kuviteltu liike naapurin pihamaalla (kannattaa varalta huutaa iloinen ja kuuluva tervehdys sinnekkin, sillä epäkohtelias ei pienen terrierin passaa olla edes vahingossa). Muista, että edelleenkään ei ole hyvä kiirehtiä näin tärkeässä asiassa; jos paikka tuntuu sittenkin väärältä, tässä vaiheessa voit vielä perua koko homman ja aloittaa etsinnät alusta. Kannattaa tarkistaa myös omaihmisesi tila viimeistään nyt: jos hän vilkuilee kelloaan ja steppaa paikallaan, hän on todella innoissaan - kannattaa siis suoda hänelle kaikki mahdollinen riemu ja pitkittää tilannetta mahdollisimman pitkään, jotta keräily tuottaisi mahdollisimman suuren mielihyvän ihmisellesi. Usko pois, ihmisesi onnellinen ilme korvaa kaiken vaivan, kun hän lopulta pääsee keräilemään kakan pussiinsa.
Metsässä kakkaamisen voi suorittaa vähemmän muodollisesti ja tarvittaessa vaikka vauhdista jos oikein lystiä sattuu olemaan. =)
Muistakaa pitää ihmisenne toimeliaina! Toimelias ihminen = onnellinen ihminen.
terveisin: Freya the Great =)
Näihin tunnelmiin päätämme kakkakeskustelumme, paketoimme sen mustaan pussiin ja pudotamme jäteastiaan. Kiitos ja anteeksi!
sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006
Kinnulan ryhmänäyttely
Turhauttava reissu etten sanoisi. Freya kärsi valeraskaudesta ja päätti taas viikossa paisua kaksinkertaiseksi. Eikä sitä kyllä oikeasti edes kiinnostanut yhtään mikään ja ympärillä olevat muut koirat ärsyttivät. Kiva sellaista flegmaattista ja huonotuulista rantapalloa talutella kehässä.
Tuomari Tarmo Viirtelä sanoi seuraavaa: Hyvä koko ja hyvät mittauhteet. Pulskakuntoinen narttu, jolla on hyvänmuotoinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Riittävä kaula. Hyvä etuosa. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Hyvät takakulmat. Karkea karva. Voisi olla pirteämpi. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta ryhdittömästi. Hyvin esitetty. Tulos: Avo H.
Näin tälläkertaa. Sertijahti jatkuu...
Harmittaa vain pirusti, kun samaan aikaan olisi ollut Lahdessa Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämä yleiskokous ja kasvattajapäivä - olis varmastai loppuseltaan ollut miljoonasti kannattavampi reissu!
Tuomari Tarmo Viirtelä sanoi seuraavaa: Hyvä koko ja hyvät mittauhteet. Pulskakuntoinen narttu, jolla on hyvänmuotoinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Riittävä kaula. Hyvä etuosa. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Hyvät takakulmat. Karkea karva. Voisi olla pirteämpi. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta ryhdittömästi. Hyvin esitetty. Tulos: Avo H.
Näin tälläkertaa. Sertijahti jatkuu...
Harmittaa vain pirusti, kun samaan aikaan olisi ollut Lahdessa Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämä yleiskokous ja kasvattajapäivä - olis varmastai loppuseltaan ollut miljoonasti kannattavampi reissu!
sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006
Freyalle ensimmäinen tulos agilityssä!
Osallistuimme tänään Keski-Pohjanmaan Koirakillan järjestämiin agilitykisoihin - kotikisat siis. Paikkana sama maneesi missä talvikaudella olemme treenanneet - jos siis olemme. Pakkasten takia useammat treenit jouduttiin perumaan ja lisäksi Freyalla oli juuri juoksu, niin että pakollista treenitaukoa on pidetty niinkuin viimekisojenkin alla, joten taas lahjattomat treenaa -asenteella mentiin! Olin tosin jo jäämässä pois, mutta kisapäivän aamuna ajattelin, että jos kerran olen päivän töistä vapaaksi järjestänyt, niin eihän se toki hukkaan saa mennä!
Eikä mennytkään! Anders Virtanen oli tehnyt oikein mukavia ja sujuvia ratoja ja ensimmäisellä niistä saatiin vitostulos ja sijoitus kolmas - aikakin taisi olla melkoisen nopea! Se vitonen tuli kepeiltä, kun mamma vähän hosui (tai jotain) kepeille viennissä - muuten tehtiin sujuvaa rataa. Toiselta radalta sitten otettiin kotoisasti hylly, kun siellä oli niin ovela putkiansa, että se koitui meidän kohtaloksi. Eli kun esteellä 10 piti kääntyä oikealle kepeille, painoi Freya suoraan putkeen!
Hyvää kokemusta saatiin taas roppakaupalla - itseluottamuksesta puhumattakaan!
Eikä mennytkään! Anders Virtanen oli tehnyt oikein mukavia ja sujuvia ratoja ja ensimmäisellä niistä saatiin vitostulos ja sijoitus kolmas - aikakin taisi olla melkoisen nopea! Se vitonen tuli kepeiltä, kun mamma vähän hosui (tai jotain) kepeille viennissä - muuten tehtiin sujuvaa rataa. Toiselta radalta sitten otettiin kotoisasti hylly, kun siellä oli niin ovela putkiansa, että se koitui meidän kohtaloksi. Eli kun esteellä 10 piti kääntyä oikealle kepeille, painoi Freya suoraan putkeen!
Hyvää kokemusta saatiin taas roppakaupalla - itseluottamuksesta puhumattakaan!
perjantaina, helmikuuta 24, 2006
Ei ole Arwenilla helppoa
...kun tv:stä näkyy jääkiekkoa näin olympialaisten aikaan! Isäntä nimittäin hihkuu ja karjuu kuten asiaan kuuluu ja se on Arwenista hirvittävän huolestuttavaa! Hurjan ei tarvi nykyään kuulla kun Antero Mertarannan ääni, niin jo hyppää syliini turvaan ja hymyilee kun naantalin aurinko. Hätäpissatkin on pitänyt muutaman kerran lirauttaa - kerran sattui olemaan alla minun tyyny. =( Hölmö koira.
Harmittaa että sivujen päivitys on kovasti retuperällä. Ei vain tahdo aika riittää, mutta pitää yritää jossain välissä tehdä asialle jotain. Sivujen kävijlaskurin perusteella siellä on kuitenkin ihan mukavasti trafiikkia, niin olisi kiva saada sinne jotain uutta katseltavaakin...
Harmittaa että sivujen päivitys on kovasti retuperällä. Ei vain tahdo aika riittää, mutta pitää yritää jossain välissä tehdä asialle jotain. Sivujen kävijlaskurin perusteella siellä on kuitenkin ihan mukavasti trafiikkia, niin olisi kiva saada sinne jotain uutta katseltavaakin...
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006
Pakkasille loppu ja heti!
Taas nimittäin meni yhdet agilitytreenit, kun tänäaamuna tarkistin mittarista lukeman: -18 astetta! (Seurallamme on pakkasraja -15 astetta.) Eipä sitä auttanut taas kun mennä takas vällyjen alle koisimaan Freya kainalossa ja Arwen varpaanlämmittäjänä. Harmittaa vaan kun olen Freyan ilmoittanut maaliskuun kotikisoihin, eikä päästä treenaamaan. No, vielä tässä juoksuakin odotellaan...
En tiedä pitäskö jättää koko kisa väliin, kun ei pääse treenaamaankaa tai sitten mennä vaan sillä meiningillä että lahjattomat treenaa. Pelkään vain pahoin että siinä vaiheessa minulla on käsissäni viriterry pommi ja koko rata menee pellehyppelyksi - niin kun aika treenitauon jälkeen tahtoo mennä (joskun jopa kahdenkin viikon tauon)!
Ai niin, viime postauksessa mainitsin Freyan selästä - jonkinmoinen vänähdys siellä oli kuulemma ollut. Jotain hyötyä noista kovista pakkasista on kuitenkin ollut, sillä hierojan mukaan selkä on päässyt rauhassa paranemaan, kun lenkkeilykin on jäänyt minimiin ja selkä sitämyöden ollut levossa. Nyt selkä on kunnossa, mutta tarkoitus olisi käydä hierojalla vielä pari kertaa ennen kisoja varmuuden vuoksi. Pitäähän meidän "kilpaurheilijaa" hoitaa asianmukaisesti. ;) Kisattiin tai ei.
En tiedä pitäskö jättää koko kisa väliin, kun ei pääse treenaamaankaa tai sitten mennä vaan sillä meiningillä että lahjattomat treenaa. Pelkään vain pahoin että siinä vaiheessa minulla on käsissäni viriterry pommi ja koko rata menee pellehyppelyksi - niin kun aika treenitauon jälkeen tahtoo mennä (joskun jopa kahdenkin viikon tauon)!
Ai niin, viime postauksessa mainitsin Freyan selästä - jonkinmoinen vänähdys siellä oli kuulemma ollut. Jotain hyötyä noista kovista pakkasista on kuitenkin ollut, sillä hierojan mukaan selkä on päässyt rauhassa paranemaan, kun lenkkeilykin on jäänyt minimiin ja selkä sitämyöden ollut levossa. Nyt selkä on kunnossa, mutta tarkoitus olisi käydä hierojalla vielä pari kertaa ennen kisoja varmuuden vuoksi. Pitäähän meidän "kilpaurheilijaa" hoitaa asianmukaisesti. ;) Kisattiin tai ei.
perjantaina, tammikuuta 20, 2006
Epäinhimilliset pakkaslukemat
...saavat kyllä odottamaan kesää sellaisella kaiholla, että on oikeastaan pienoinen ihme ettei se jo sulata lumia! =) Freya ja Arwen nyt eivät mitään kaikkein kylmänarimpia ole, mutta tassut nillä meinaavat jäätyä: eilen illalla kun pakkasmittari näytti 24 celsiusastetta ja tuulen nopeus oli 6m/s, ei Arwen voinut kakata ollenkaan kun kokoajan piti olla vähintään yksi jalka ilmassa - välillä kaksi. Oletinkin löytäväni yllärin aamulla jostain sisätiloista, mutta ei, kyllähän nyt noin iso tyttö pidättää; nappi kyllä pullotti takapuolessa sen näköisenä, että tiukkaa teki! =)
Muutenkin nämä pakkaskelit meinaavat kiristää meidän kaikkien hermoja, kun ulkona käydään lähinnä pyörähtämässä - tuo tuuli kun lisää pakkasen purevuutta aikatavalla. Tuntuu että seinät kaatuu niskaan tällä 60 neliöisessä kerrostaloasunnossa! (Tänään mennään taas katsomaan omakotitaloa - ties kuinka monetta, josko siinä olisi meille koti... Ja piha!)
Agilitytreenitkin on peruttu kovien pakkasten takia huomiselta. =( Tosin me oltais Freyan kanssa jouduttu jättämään ne väliin jokatapauksessa, kun kaveri päätti kiivetä hakemaan palloa kirjahyllyn päältä ja sinne päästäkseen hyppäsi telkkarin päälle, ja liukastui alas. Eikä tuo paljon menoa haitannut vaan heti uutta yritystä kehiin vaan! Jälkeenpäin huomasin Freyan hiukan aristavan selkäänsä, joten hierojalle ollaan menossa ja otetaan vähän rauhallisemmin (ainakin yritetään) noin yleensä. Saatiin aika vasta ensiviikolle, kun hierojamme on parhaillaan reissussa. Eipä tuon luulisi kovin vakavaa olevan, kun vahtia ja intoa riittää entiseen malliin. Tosin parson ei kipuaan kovin helposti näytä. Nytkin tuo istuu tuolla minun niskassani, etutassut tuolinselkänojalla, maailmaa katselemassa. Hassu otus. =)
Muutenkin nämä pakkaskelit meinaavat kiristää meidän kaikkien hermoja, kun ulkona käydään lähinnä pyörähtämässä - tuo tuuli kun lisää pakkasen purevuutta aikatavalla. Tuntuu että seinät kaatuu niskaan tällä 60 neliöisessä kerrostaloasunnossa! (Tänään mennään taas katsomaan omakotitaloa - ties kuinka monetta, josko siinä olisi meille koti... Ja piha!)
Agilitytreenitkin on peruttu kovien pakkasten takia huomiselta. =( Tosin me oltais Freyan kanssa jouduttu jättämään ne väliin jokatapauksessa, kun kaveri päätti kiivetä hakemaan palloa kirjahyllyn päältä ja sinne päästäkseen hyppäsi telkkarin päälle, ja liukastui alas. Eikä tuo paljon menoa haitannut vaan heti uutta yritystä kehiin vaan! Jälkeenpäin huomasin Freyan hiukan aristavan selkäänsä, joten hierojalle ollaan menossa ja otetaan vähän rauhallisemmin (ainakin yritetään) noin yleensä. Saatiin aika vasta ensiviikolle, kun hierojamme on parhaillaan reissussa. Eipä tuon luulisi kovin vakavaa olevan, kun vahtia ja intoa riittää entiseen malliin. Tosin parson ei kipuaan kovin helposti näytä. Nytkin tuo istuu tuolla minun niskassani, etutassut tuolinselkänojalla, maailmaa katselemassa. Hassu otus. =)
maanantaina, tammikuuta 09, 2006
Voi sitä riemua...
...kun päästiin taas Freyan kans lauantaina agilitytreeneihin! Freya ei ollut pysyä nahoissaan kun hoksasi mihin pääsi. =) Meillä olikin koko joulukuu taukoa, kun pyhiä riitti enemmän ja vahemmän ja sillon kun treenit pidettiin, me ei vain päästy. Ja voinpa sanoa ettei koko syksynä ole ollut treenien jälkeen näin tyytyväistä oloa! Meillä meni nimittäin hyvin. =) Tuo pieni koira on unelma!
Yhden radanpätkän jälkeen tapahtui vielä jotain aivan ennenkuulumatonta: ohjaajamme, joka on muuten suhteellisen vaativa, kommentoi meille: "Minullapa ei olekkaan mitään huomautettavaa. Se meni hyvin!". Yleensä aina on jotain, jos ei muuta niin minun korkeuksissa huitovat kädet (muinaisjäänne ison koiran ohjauksesta). ;) Ja sillä lyhyellä radanpätkällä suoritettiin kahdesti kepit. Virheettömästi - alusta loppuun! Ja vielä ihan vauhdikkaastikkin! =)
Nooh, sitä edellisellä radanpätkällä tahmattiin keppien sisäänmenossa... Minun vika: annoin Freyalle käskyn mennä kepeille ja lakkasin samalla itse etenemästä. Freya jäi vain keppien alkuun pyörimään ja ihmettelemään että minne se mamma nyt jäi hidastelemaan. Aiemmin minun ongelmani oli, että tungin suunnilleen koiran kanssa sinne keppien ekaan väliin, joten koiralle ei jäänyt tilaa suorittaa ja nyt kun yritin vältää tätä, osittain tiedostamattani jättäydyin jälkeen... Onneksi on tarkkanäköinen ohjaaja, joka opastaa! Sen jälkeen kun minä lakkasin jarruttelemasta, kepeille meno sujui kun vettä vaan. Ja kepit yhtälujaa loppuun saakka hienosti ilman virheitä! Ei muuten oltukkaan menty keppejä sitten kenttäkauden päättymisen.
Maaliskuussa olis taas täällä oman seuran järjestämät kisat tähtäimessä. ;)
Yhden radanpätkän jälkeen tapahtui vielä jotain aivan ennenkuulumatonta: ohjaajamme, joka on muuten suhteellisen vaativa, kommentoi meille: "Minullapa ei olekkaan mitään huomautettavaa. Se meni hyvin!". Yleensä aina on jotain, jos ei muuta niin minun korkeuksissa huitovat kädet (muinaisjäänne ison koiran ohjauksesta). ;) Ja sillä lyhyellä radanpätkällä suoritettiin kahdesti kepit. Virheettömästi - alusta loppuun! Ja vielä ihan vauhdikkaastikkin! =)
Nooh, sitä edellisellä radanpätkällä tahmattiin keppien sisäänmenossa... Minun vika: annoin Freyalle käskyn mennä kepeille ja lakkasin samalla itse etenemästä. Freya jäi vain keppien alkuun pyörimään ja ihmettelemään että minne se mamma nyt jäi hidastelemaan. Aiemmin minun ongelmani oli, että tungin suunnilleen koiran kanssa sinne keppien ekaan väliin, joten koiralle ei jäänyt tilaa suorittaa ja nyt kun yritin vältää tätä, osittain tiedostamattani jättäydyin jälkeen... Onneksi on tarkkanäköinen ohjaaja, joka opastaa! Sen jälkeen kun minä lakkasin jarruttelemasta, kepeille meno sujui kun vettä vaan. Ja kepit yhtälujaa loppuun saakka hienosti ilman virheitä! Ei muuten oltukkaan menty keppejä sitten kenttäkauden päättymisen.
Maaliskuussa olis taas täällä oman seuran järjestämät kisat tähtäimessä. ;)
sunnuntaina, tammikuuta 01, 2006
Joulu meni ja vuosi vaihtui
Ja ihan liian pian koittaa taas paluu arkeen!
Joulu ja vuoden vaihde vietettiin koirien kera maalla vanhempieni luona - välipäivinä tosin piti pyörähtää Kokkolassa töiden parissa. Koirat selvästi nauttivat maalla olosta ja jäisivät sinne aina mielellään pidemmäksikin aikaa... Onhan siellä iso piha missä juosta ja temuta! Ja paljon ihmiskavereita leikittämässä.
Joulu meni rauhallisesti: saunottiin savusaunassa (koiria lukuunottamatta, koska pidän niistä enemmän valkoisina kuin mustina) ja syötiin hyvin. Tytöt saivat jouluaterian ajaksi herkkuluut, jotka oli täytetty pakastekuivatulla naudan mahalla. Arwenista kinkku olisi kuitenkin maistunut paremmalle ja herkkusuu päivystikin koko illan kinkun vieressä, saamatta palaakaan. Raasu lopulta nukahti lattialle niille sijoilleen - raskasta tuo pienen koiran elämä. Iltaruoan seassa sentään oli maksalaatikkoa ja lihapaistia. =) Joululahjojakin nuo pikkupirut saivat. Hyvin käytännöllisiä lahjoja: Freya sai uuden takin agilitytreenejä silmälläpitäen ja Arwen uudet pehmoiset lampaannahkaiset valjaat (ja Freyan vanhan takin).
Nyt uuden vuoden vaihteessa Freya ja Arwen nauttivat myös koirakavereiden seurasta, kun sisareni Kiinanharjakoira Pöpi (oikeasti Brenda, mutta syystä tai toisesta tuntee myös nimen Pöpi - jopa paremmin) ja veljeni Basset Hound-pojat Kaapo ja Unski, joista jälkimmäinen taisi rakastua meidän Freyaan. =) Ainakin flirttailusta päätellen - minkä Freya tosin koki hieman kiusallisena ja koetti keksiä ainan mahdollisimman diplomaattisen tavan poistua tilanteista. Unski on kyllä aivan hurmaava persoonallisuus ja osaa olla pienten koirien kanssa niin hellä ja huomaavainen että! Freyankin nuori herra pesi pariin otteeseen ihan märäksi - minkä Freya kumma kyllä sieti. =)
Kotiin lähdön koittaessa Freya teki jotain sellaista, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt: katosi! Minä tapani mukaan päästin koirat pihalle lähtiessämme. Laitoin Arwenin autoon ja käännyin nostaakseni myös Freyan häkkiinsä, niin sitäpä ei näkynyt missään! Me Mikon kanssa huudeltiin ja huudeltiin, kunnes minä ajattelin että se on lähtenyt tielle (joka ei onneksi ole vilkas), mikä olisi ollut myös aika ennenkuulumatonta. Olin jo menossa tiellepäin katsomaan, kun satuin vilkaisemaan olkani yli; siellähän se rouva istui ihan hipihiljaa vanhempieni portailla! Ei pirulainen vaivautunut vastaamaan huuteluun - ei edes "tänne"-käskylle, lotkauttanut korvaansa, mikä on sekin aivan ennekuulumatonta! Minun piti lopulta käydä nappaamassa "karkulainen" kainaloon ja kantaa se autoon! Niinpä - maalla on mukavaa!
Toivottavasti tämä meidän kerrostalopiina loppuu pian ja löydetään se meille sopiva omakotitalo, jota ollaan jo reilu puoli vuotta etsitty! Me koirien kanssa kaivataan kovasti sitä omaa pihaa - vaikka se tietääkin lumitöitä, nurmikonleikkuuta, haravointia yms.! Mutta onhan minulla pari reipasta kaveria puutarhatöihin! =) Se, onko niistä enemmän hyötyä vai haittaa, onkin sitten asia erikseen...
Joulu ja vuoden vaihde vietettiin koirien kera maalla vanhempieni luona - välipäivinä tosin piti pyörähtää Kokkolassa töiden parissa. Koirat selvästi nauttivat maalla olosta ja jäisivät sinne aina mielellään pidemmäksikin aikaa... Onhan siellä iso piha missä juosta ja temuta! Ja paljon ihmiskavereita leikittämässä.
Joulu meni rauhallisesti: saunottiin savusaunassa (koiria lukuunottamatta, koska pidän niistä enemmän valkoisina kuin mustina) ja syötiin hyvin. Tytöt saivat jouluaterian ajaksi herkkuluut, jotka oli täytetty pakastekuivatulla naudan mahalla. Arwenista kinkku olisi kuitenkin maistunut paremmalle ja herkkusuu päivystikin koko illan kinkun vieressä, saamatta palaakaan. Raasu lopulta nukahti lattialle niille sijoilleen - raskasta tuo pienen koiran elämä. Iltaruoan seassa sentään oli maksalaatikkoa ja lihapaistia. =) Joululahjojakin nuo pikkupirut saivat. Hyvin käytännöllisiä lahjoja: Freya sai uuden takin agilitytreenejä silmälläpitäen ja Arwen uudet pehmoiset lampaannahkaiset valjaat (ja Freyan vanhan takin).
Nyt uuden vuoden vaihteessa Freya ja Arwen nauttivat myös koirakavereiden seurasta, kun sisareni Kiinanharjakoira Pöpi (oikeasti Brenda, mutta syystä tai toisesta tuntee myös nimen Pöpi - jopa paremmin) ja veljeni Basset Hound-pojat Kaapo ja Unski, joista jälkimmäinen taisi rakastua meidän Freyaan. =) Ainakin flirttailusta päätellen - minkä Freya tosin koki hieman kiusallisena ja koetti keksiä ainan mahdollisimman diplomaattisen tavan poistua tilanteista. Unski on kyllä aivan hurmaava persoonallisuus ja osaa olla pienten koirien kanssa niin hellä ja huomaavainen että! Freyankin nuori herra pesi pariin otteeseen ihan märäksi - minkä Freya kumma kyllä sieti. =)
Kotiin lähdön koittaessa Freya teki jotain sellaista, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt: katosi! Minä tapani mukaan päästin koirat pihalle lähtiessämme. Laitoin Arwenin autoon ja käännyin nostaakseni myös Freyan häkkiinsä, niin sitäpä ei näkynyt missään! Me Mikon kanssa huudeltiin ja huudeltiin, kunnes minä ajattelin että se on lähtenyt tielle (joka ei onneksi ole vilkas), mikä olisi ollut myös aika ennenkuulumatonta. Olin jo menossa tiellepäin katsomaan, kun satuin vilkaisemaan olkani yli; siellähän se rouva istui ihan hipihiljaa vanhempieni portailla! Ei pirulainen vaivautunut vastaamaan huuteluun - ei edes "tänne"-käskylle, lotkauttanut korvaansa, mikä on sekin aivan ennekuulumatonta! Minun piti lopulta käydä nappaamassa "karkulainen" kainaloon ja kantaa se autoon! Niinpä - maalla on mukavaa!
Toivottavasti tämä meidän kerrostalopiina loppuu pian ja löydetään se meille sopiva omakotitalo, jota ollaan jo reilu puoli vuotta etsitty! Me koirien kanssa kaivataan kovasti sitä omaa pihaa - vaikka se tietääkin lumitöitä, nurmikonleikkuuta, haravointia yms.! Mutta onhan minulla pari reipasta kaveria puutarhatöihin! =) Se, onko niistä enemmän hyötyä vai haittaa, onkin sitten asia erikseen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
