Ja me toivotam...

Agilitymasennus

Minua on jo jonkin aikaa vaivannut agilitymasennus. Kun tuntuu, että ei osaa mitään ja blääh. Tänäänkin oltiin Freyan kans taas treeneissä parin viikon tauon jälkeen ja eihän mulla ollut ajatus kasassa laisinkaan. Suorastaan hävettää, että enhän mä oikeasti ole näin huono... Vaikka kyllä siellä loppujenlopuksi aina hyvän mielen saa, kun on hyvä (ja ihmeellisen pitkäpinnainen) koutsi, joka jaksaa opastaa ja vielä vaatia sen pienenpienen rutistuksen sen perushyvän suorituksen päälle.

Siitä huolimatta mulla on semmonen olo, että käyn jotenkin puolivaloilla ja väsyneenä yritän vain jotain sählätä. En tiedä... kai se on tämä vuodenaika, kun on pimeää...

Tai ehkä pitäis ruveta taas katsomaan kisakalenteria sillä silmällä, niin että olis jotain tavotettakin treenaamiseen... Lieköhän siitä saisi potkua, että merkkais omaan kalenteriinsa, että tuonne. Ja muistais sitten ilmottautuakkin.

Niin joo, Linan viimeinen agilityn alkeiskurssikerta oli viime keskiviikkona, niin että nyt me ollaan sitten jatkokurssilaisia, kunhan vuoden vaihteen jälkeen taas treenit alkaa pyöriä. Linan kanssa on (vielä) niin ihanan helppoa ja lepposta treenata. Siellä minäkin osaan jotain. =)

Hierojalla

Tänään pääsivätkin molemmat tytöt hierojalle. Halusin näet käyttää Linankin, kaiken varalta. Linalla on nimittäin tapana hypätä syliin kopiksi ja onhan se lennokkaan ja näyttävän näköinen temppu, mutta hankalampi, jos sattuu olemaan kädet täynnä tavaraa, milläs otat kopiksi niin? No selälleen lattiallehan tuo mätkähti kun perunasäkki. Vaikka ei Lina missään vaiheessa millään tavalla oireillut, minusta oli parempi varmistaa, että tyttö on kunnossa, joten samalla kun tilasin ajan Freyalle, kysyi josko hoitais Linankin. Ja hyvä niin, sillä niin vain löytyin ristiselästä kireyttä, mikä kinnasi takajalkoihin ja häntään. Jo vain kelpaa tyttösen taas pomppia... =)

Niin ja Freya, jumissahan se. Vasen etujalka ja niska taas - hieroja meinasi, että Freya on tehnyt kunnon kuperkeikan jossain vaiheessa... Paljon mahdollista. Nyt on muuten Back on Track takkikin muorilla (meidän perheessä on joululahjat näemmä jaettu jo etukäteen). Saas nähdä onko takista apua... Freya näyttää minusta ihan kilpikonnalta se päällä. =) Pituus on sopeva, mutta leveydestä sais vähän nipistää. Niin se tuntuu aina Freyan kohdalla olevan.

Tällä erää siis valtakunnassa kaikki hyvin. =)

Jotain hyvääkin tänään

Vihdoinkin pientä edistystä Linan paikalla pysysmisessä! Pääsin ensin yhden, sitten toisen ja lopulta kolmekin askelta poispäin ja vielä takaisin palkkaamaan, eikä peppu noussut maasta ennen kuin luvan kanssa. =) Kylläpäs tuo pieni koira tekikin minut iloiseksi taas. Hyvä niin, sillä tämä päivä olikin noin muuten paskista paskin.

Itseasiassa mietin, että kannattaako lähteä Linan kanssa treeneihin ollenkaan tällaisena päivänä, mutta sitten päätin että mennään, jotta saan muuta ajateltavaa. Onneksi läksin. Ja onneksi on nuo kaksi tassuterappeuttia. Freyakin tuntui vaistoavan, että mulla on paha mieli, kun se on ollut niin läheisyyshakuinen.

Maanantaina agitreenien jälkeen Freya oli taas aristanut toista etujalkaansa - oli kuulemma oikeen tuppaantunut Mikon kylkeen hierottavaksi sillä aikaa, kun minä olin Linan kanssa lenkillä. Onneksi tajusin jättää Freyan kotiin, kun minusta se jäähdyttelylenkillä kulki vähän epäpuhtaasti. Niin vähän tosin, että en ollut aivan varma näkemästäni. Kuitenkin varmuuden vuoksi päätin jättää mamma-koiran isännän iloksi, kun lähdimme Linan kanssa tuiskuun tarpomaan. Pitänee taas soitella sitten hieroja-aikaa... Ja hankkia lopultakin se Back on Track -takki, kun siitä varmaan olisi apua Freyalle.

Nyt pitänee lähteä yrittämään nukkumista - yritykseksi tosin taitaa taas jäädä. Tyhmää murehtia asioita, joille ei voi mitään, mutta minkäs sitä luonteelleen voi.

Kyllä se kotona osaa

Poistin puhelimestani vanhoja tekstareita tuossa päivemmällä ja sieltä löytyi joukosta tällainen Mikko-kepon lähettämä tilannetiedotus minun huvitellessa agilityn MM-kisareissulla:

Tarraharjamme on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kohtaloksi sille koitui kaksi julmaa petoa, jotka raatelivet sen armoa tuntematta. Tekemisen puute, arveli tapaukseen määrätty tutkijalautakunta.

Tänään töissä ollessamme oli juniori, olettaisin, raahannut kuuluisan pupuaamutakkini ja vähän muitakin vaatteitani keskelle eteisen lattiaa. Pipo- ja lapaslaatikko oli tyhjennetty olohuoneen sohvalle ja minun Reinot löytyivät sängystä. =o Ehjiä olivat kaikki onneksi (paitsi Reinomaariat, mutta se on toinen tarina ja juontaa Linan pentuaikaan - kts. kuva). Mikä ihmeen sisustusinto tuohon on iskenyt, kun ennen on ollut niin siivosti täällä Freyan kanssa? Johtuuko se tuosta minun sairaslomasta, kun olin jatkuvasti kotona ja nyt en sitten yhtäkkiä olekkaan?

Melkoisen voimakkaan symbioosin Lina on kyllä minuun kehittänyt. Agilityssakin eilen manasin sitä, kuinka en saa neitiä laisinkaan jämään paikalle: se on se perinteinen "kyllä se kotona osaa", vaan annas olla kun ollaan vieraammassa paikassa, niin minä en voi ottaa askeltakaan pois päin, kun peppu nousee jo maasta... Esteille kyllä saan sen irtoamaan itsestäni ja muutenkin tuo on hirmuisen reipas ja sosiaalinen paikassa kun paikassa. Onko se vain niin kakara vielä? Tekeekö ikä tehtävänsä? Vai enkö minä vain osaa? Ei tää kyllä koskaan ennen ole ollut näin vaikeata!

Täytynee vain jatkaa treenaamista - nimenomaa niissä vieraissa paikoissa (ei toki sillä, etteikö oltais jo nytkin reenattu). Eipä liene oikotietä onneen. Vaikka mulla on kyllä sellanen fiilis, että siinä on vain joku juttu, jota en ole vielä hoksannut... Joku ihan pikkuriikkisen mitätön, mitä ei vain tule ajatelleeksi... Noh, kassellaan.

On Lina sentään lopettanut perääni ulvomisen, kun jätän sen johonkin kiinni radan rakennuksen ajaksi. Voi luoja minkä konsertin se ennen piti!

Mut on se niiiiin superihana!!

Pohjustusta

Kyllästyin siihen keltaiseen pohjaan, joten vaihtoon meni... Aloitin jo muokkaamaan tätä(kin) pohjaa oman näköisekseni, mutta se on vielä vaiheessa. Pohja on alunperin siis Bloggerin oma Thisaway Rose.

Ja hemmetti, blogilinkit otti ja katosi taas! Jep jep.

Samalla muutin profiilikuvanikin - jälleen kameran takana on ollut Elina. Kiitosta vaan taas! =)

Nyt tää tonttu menis nukkumaan!

#Edit: nyt on taas linkit paikoillaan. Toivottavasti en unohtanut ketään.

Se keltainen pohja tosiaan sekoitti täältä jotain, kun jouduin tekemään aika radikaaleja korjaustoimenpiteitä, että sain kommentoinnin toimimaan kuten halusin: sivupohjaan upotettuna.

Lisäsin tuohon sivupalkkiin lukijat-härpäkkeen ja olisipa hienoa jos uskaltautuisitte itsenne siihen lisäämään, jotta mun ei tarvi aivan yksin täällä mellastaa. ;) Sikäli mikäli täällä nyt ketään käy...

Mainoskatko ;)

Pakko vähän mainostaa:

http://parsonienjoulu08.wordpress.com/

Olisin itsekkin halunnut osallistua, mutta mun kamera on särki, joten nautin nyt sitten vain muiden tuotoksista. =) Ja toivon Joulupukilta uutta kameraa. ;)

Mukavaa joulun odotusta itse kullekkin!

Freyalla on ongelma

Linaa ei enää jallitetakkaan niin vain luopumaan pallosta. Ja tietysti sillä on juuri se Pallo, jonka Freyakin haluaa. Vaikka eihän se toki ainoa pallo ole, ei edes ehjin... Mutta kun se Pallo on Linalla, niin siinä täytyy olla jotain erityistä. Lumi tuo tietysti oman haasteensa tähän ikuiseen jahtauspeliin: siinä missä Lina liitää kevyitä loikkia, Freya kyntää jo mahaansa myöten hangessa. Ei saisi nauraa toisen ahdingolle, mutta ei voi mitään, kun se näyttää niin super hassulta! =)

Aikansa jahdattuaan Freya tajuaa urakkansa toivottomaksi ja tulee kantelemaan mammalle, kuinka Lina kiusaa! Ja Lina oikeen lällättelee Palloineen ihan siinä liikellä, mutta kuitenkin saavuttamattomissa... Tosin Linalla ei ole palloihin yhtä intohimoista suhdetta kun Freyalla ja niinpä se jossain vaiheessa vain unohtuu jonnekkin Linan keksiessä joitain muuta kiinnostavaa. Ja oi sitä onnea, kun Freya saa Pallonsa!

Menettääkseen sen taas kohta tuolle pitkäkoipiselle vauhtihirmulle.

No, minun heittokäsi saa levätä, kun Lina juoksuttaa Palloa Freyalle. =) Olen nimittäin käteni takia sairaslomalla, enkä saisi tehdä sillä yhtään mitään - edes kirjoittaa tätä, joten ei tämän enempää tälläkertaa. Blogi on taas auki*, joten siitä ilosta oli pakko... =)

*) kts. edellisen postauksen kommettilaatikko

Kun voimasuhteet oli vielä toisin... (kuva toukokuulta 2008)

Sanakirja

Sillä, joka keksi sanan uskollisuus, on täytynyt olla kromfohrländer - kävisi vaikka synonyymista vallan, sillä uskoollisempaa sielua saa hakea.

Hatarapää

Argh! Tajusin just että Seinäjoen kisojen viimeinen ilmottautuminen olisi ollut eilen! Kalenteriin olin sen kyllä isolla merkinnyt ja vielä punaisella alleviivaustussilla ympyröinyt - ja kyllä minä sen päivällä töissä muistin, mutta kun sieltä käsin en asialle voi mitään tehdä... Muistin vielä töistä tultuanikin, mutta oli kiire kouluttamaan agiryhmäämme, joten ilmoittautuminen jäi illaksi... Ja hups, niin se vaan unohtui. Miksi, oi miksi pitääkin jättää aina sinne viimeminuuteille?

Toki saattaisi vielä mukaan päästä, jos oikein nöyrästi kysyisi, mutta eipä tuota ole kisafiilistäkään, joten olkoon. Tiedän kyllä, että sitten lähempänä kisoja harmittaa, mutta ehtiihän tuota kisata ens vuonnakin... Keskitytään nyt vaan treenaamaan ne kontaktit kuntoon. ;)

Viimeksi mainitsin kepo-agista: kyllä se Mikko sinne Freyan kanssa pienen yllytyksen  jälkeen uskaltautui ja ilmeisesti oli oikein hyvin mennytkin... Ei paljoa kommenttia mieheltä herununt, mutta kuulemma se oli yhtä helppoa kun miltä se näyttääkin (pitäiskö tässä vaiheessa masentua). Ja kun yritin kysyä, että oliko edes kivaa, niin kuulemma vois toisenkin kerran lähteä, niin että ilmeisesti siellä on ollut mukavaa. Saan kuitenkin toistaiseksi pitää Freyan itselläni jatkossakin (huh!). =)

Niin ja kun kerran sain Marjaanalta Ninjasta (A'mael Mellon Belba Baggins) hienon edustuskuvan, niin täytyyhän sen esiin laittaa.

Terve taas! =)

Ompas tullut taas vietettyä pitkä blogihiljaisuus - ei kyllä ollut tarkoitus. Sitä usein miettii, että pitääpäs tämäkin hauska juttu jakaa blogissa... Sitten kun istahtaa koneelle, niin... blääh, ei jaksa. Varsinkin kun niitä kerrottavia juttuja tuntuu kasaantuneen niin pitkältä ajalta. Tosin on sitä mennä vipellettykin siihen tahtiin, että kotona sitten vaan olla möllöttää, kun sellainen mahdollisuus tulee. Nytkin kun on vapaata, en ole saanut vielä edes vaatteita päälle, vaan pyjamassa ja siinä kuuluisassa pupu-aamutakissani tätä naputtelen.

Sain lopultakin päivitettyä linkkejäkin ja toivon etten unohtanut ketään. Saa huomauttaa jos tuntee joutuneensa huomiotta. ;) Niin ja siinä samalla kun en ole omaa blogia saanut päivitettyä, niin eipä ole isommin tullut muidenkaan blogeja seurattua, joten täytyy kuroa sekin aukko umpeen. Niin että älkää siis ihmetelkö jos ole pihalla noin suurinpiirtein kaikesta.

Ja ettei nyt vaan pääse unohtumaan, niin täytyy toivotella myöhästyneet synttärionnittelut ensinnäkin A-pentueen pojille, jotka täyttivät 8.10 4-vuotta! Ja onnittelut myöskin B-pentueen kolmikolle, jotka juhlivat 2-vuotissynttäreitäään 9.11!

Eilen kuulin Voiton (A'mael Mellon Aragorn) kuulumisiakin pitkästä aikaa ja olipas mukava kuulla, kuinka poika on terve ja onnellinen kaveri. =) Ja hyväkäytöksinen: pikku-herra on oppinut kotipihansa rajat niin hyvin, että naapurin kissaakin tyytyy vain katselemaan rajojen sisäpuolelta! Se on melkoinen saavutus parsonin kanssa se! Tässäpä iloksenne kuva Voitosta, joka on selvästi perinyt äitinsä pään ja ilmekin on ihan samanlainen kun Freya-mammalla. Niin ja samanlainen pallohullu on poika kun äitinsäkin. =)


B-pentueesta Peicco on puolestaan kunnostautunut metsästyskoirana ja saanut saaliikseen mäyrän. =) Jee, hyvä Peicco! Annelta tuli kuvakin metsästäjästä:




Itsellemmekin kuuluu oikein hyvää. Koirat voivat hyvin ja pitävät mamman liikkeessä.

Lina aloitti virallisesti agilityn alkeiskurssilla ja ai että meillä on kivaa siellä! Oikein aina odottaa seuraavaa keskiviikkoa, että päästään taas agilitaamaan. Tosin tulee sitä käytyä välillä ihan itsekseenkin - tai on meillä yleensä Elina ja Fonziekin seurana. Lina mitattiinkin syyskuussa suramme omissa kisoissa epävirallisesti, ihan vain harjoituksen vuosi ja uteliaisuutta; 39cm saatiin tulokseksi, eli medi-koirahan tuo. Mittaaja oli ihan kyllä agilitytuomari (kiitos Katarina), joten mittaa voitaneen pitää luotettavana. ;) Niin ja sellainen hauska yhteensattuma: Linan alkeiskurssilla on sama koutsi, jonka ohjauksessa me Freyan kanssa aikoinaan aloitimme. ;) Näin se ympyrä sulkeutuu.

Freya puoleastaan on pitänyt kisataukoa... Mulla onkin vissin rapoamatta meidän viimeisimmät kisat, joten ihan lyhyesti: Pietarsaaressa ekalla radalla Freya hyppäsi poikittain riman päälle ja kolautti jalkansa, niin että ontui kun tultiin radalta. Tosin kyseessä oli vain puujalka, koska pienen levon jälkeen lakkasi ontumasta. En kuitenkaan uskaltanut riskeerata, joten jätin suosiolla toisen radan väliin ja tilasin ajan hierojalle - onneksi on luottohieroja. Ekan radan tulosta en edes muista - ainakin puomin kontaktilta tuli loikka.

Ylivieskaan piirinmestaruuskisoihin kuitenkin päästiin Freyan jalan puolesta, mutta kuinkas ollakkaan, minä heräsin kisa-aamuna migreenissä. Startti oli vasta iltapäivällä, joten eipä muuta kun lääkettä nassuun, lepoa ja toivoa paremmasta. Arvoin viimeiseen asti, että lähdenkö vaiko en, mutta päätin kuitenkin kokeilla, kun olo oli parempi. Ekan radan jälkeen tosin kaduin päätöstäni ja toisen radan ohjasikin lainaohjaaja, joka ei ollut tehnyt Freyan kanssa koskaan yhteistyötä. Mutta Freyahan menee, kun joku vaan sanoo että minne. Hienosti Katja ja Freya selvisivät radasta, niin että kiitosta vain Katjalle! (Katja muute toimii toisena koutsina Linan alkeiskurssilla). Ja ne tulokset: eka rata oli hylsy, kun en viitsinyt palata kiellon jälkeen korjaamaan sarjaestettä (no kun päähän sattu ja siellä oli alla jo jos jonkinlaista kontaktiloikkaa), hyppäriltä taisi Katja ja Freya kerätä kympin verran (eka rima tuli alas ja kepeille kielto vähän varovaisesta ohjauksesta johtuen).

Omat kisat syyskuussa... Hmm... Pitipä oikeen luntata tuloksista että kuinkas ne menikään: eka rata 10 ja sijoitus 5. Muistelisin olleeni ihan tyytyväinen rataan - paitsi kontakteihin. Kepeille syöttö oli mun ylpeys tällä radalla. Toisella radalla ei muuta hyvää sitten ollukkaan, kun hieno sylikäännös, jonka vähäisestä harjoittelusta huolimatta päätin vetää riskillä - ja se toimi hyvin. Muuten rata taisikin mennä sähläykseksi, kun olin tehnyt ratasuunnittelussa mokan ja sitten olin ihan väärässä paikassa vastaanottamassa koiraa putkesta. No siitä sähläilystä kielto ja yliaikaa ja vielä kontaktit lentämällä niin että joo. Sijoitus näkyy olleen kuitenkin 8. Ja nyt rupesin miettimään, että teinkö mä sen sylkkärin sittenkin ekalla radalla... Kannattais varmaan kirjottaa nämä tänne, kun ne on vielä tuoreemmassa muistissa...

Kisatauko on kieltämättä tehnyt hyvää ja nyt taas on vauhtia ja intoa Freyalla ihan eri lailla. Kontaktien opettelu on aloitettu uusiksi ja katsoo nyt josko tämä tapa toimii... Seinäjoelle varmaankin pitäisi taas mennä vähän nostatteleen kisafiiliksiä - sitä ennen pitäis kyllä se fiilis ohjaajan jostain löytää. Mulla on lähinnä varmaan noista kontaktiloikista johtuen kunnon turhautuminen koko touhuun, kun sen tietää jo ennalta kuinka siinä käy. Olen itseasiassa harkinnut jo ohjaajan vaihtoakin, jos se on vaikka minusta kiinni, mutta toistaiseksi nyt mennään näillä eväin. Ilmotin tosin Mikon Kepo-agiin, mikä on nimenomaa tarkoitettu kokeiluksi huoltojoukoissa vaikuttaville isännille, että jos vaikka innostuisivat lajista itsekkin. Lupasin jo Mikolle, että saa jatkaa harrastusta Freyan kans, jos innostuu (tosin nyt jo vähän kaduttaa kun menin lupaamaan, kun Freya on niin Super). Vaikka katsoo nyt uskaltautuuko tuo ensinkään koko Kepo-agiin... Sietäis kyllä mennä, kun aina mulle uhoaa, kuinka itse ohjais paremmin. ;)

Mulla ei ole enää vauvakoiraa!

Mitenhän tästä taas selviän? Lapset kasvaa, ei sille mitään voi.

Linalla siis alkoi tänään juoksu. Hassua miten se aina tuntuu yhtä haikealta, kun pentuaika on taakse jäänyttä elämää. *huokaus*

Tässäpä wanhojen muistoksi kasvattajan ottama kuva Linasta ihan vauvana:

kuva: Gesche Blankenagel

Vauhti kateissa

Kyllä sitä miettii, että lievästi täytyy olla hullu, kun jo kukonlaulun aikaan nousee sunnuntaiaamuna lähteäkseen ajelemaan agikisoihin - flunssassa. Mun ei tokikaan itse tarvinnut ajaa, kun Empun Kepo hoiti kuskin homman, vaan kuitenkin... Freyakin piti oikein kaivaa isännän vierestä peiton alta mukaan lähtiessä. Lina kyllä oli tikkana hereillä ettei vain mamma jätä. ;) Eihän me nyt ilman cheerleaderia oltais lähdetykkään. =) Pihtipudas oli siis suuntana ja kolmen startin verran kisoja tiedossa.

Eka rata oli ihan perus agirata, jossa oli yksi vaikeampi paikka. Ei tosiaan ollut ohjaaja oikein vedossa ja ratasuunnittelussa tein kyllä aika älyvapaita ratkaisuja ja itse ohjaus meni vähän pelastelun puolelle - virheitä yhden kiellon verran ja aikaa paloi... Puomin alastulokontaktikin tultiin taas komealla loikalla, en voinut mitään, vaikka yritin varmistella. Yleisesti meno tuntui todella tahmealta ja Freyan vauhtikin oli kyllä kateissa. Yliaikaa ropisi siis vielä sen kympin lisäksi.

Toinen rata oli hyppäri. Ihan sujuvan oloinen rata, mutta hylsyksihän se meni, kun en sitten jaksanut kai oikein tykittää ja käskyttää, joten Freya hyppäsi yhden hypyn väärinpäin. Kun on pää täynnä räkää, on aika vaikea tsempata itsekkään. Vauhtikaan ei ollut sitä normaalia Freyaa tälläkään radalla.

Kolmas rata, agilityarta jälleen. Jo lähtö oli Freyalla hidas... Ja hitaasti jatkui matkakin - ihan kun sunnuntaikävelyllä oltais oltu! (Maalissa ei edes kauheesti hengästyttänyt, ei vaikka hapenottokyky ei flunssaisena ollut kyllä taatusti parhaimmillaan). Eikä Freya oikein irronnutkaan normaaliin tyyliinsä, joten loppusuora oli aikamoista pyörimistä, enkä olis ihmetelly vaikka kieltovirheitä olisi sadellut, mutta ei. Taas yliaikaa ja yksi vitonenkin - kuka arvaa mistä? ;)

Freya oli muutenkin jotenkin kauhean kärttyinen ja olisi mieluiten vaan käpertynyt syliin - ihan sama kenen. Freyahan ei edes ole mitään sylissä viihtyvää sorttia, joten aika kummallista käytöstä. Liekö sitten juuri loppunut juoksu pistänyt harmoonin epävireeseen vai oireiliko kipua? Jos oireili, niin miksi ei sitten eilen treenikentällä tuntunut taas vaivaavan mikään? Jokatapauksessa tänään käytiin hierojalla - molemmat. Sama hieroja kun hoitaa sekä ihmisiä, että koiria ja Freyalle oli aika tilattuna, ja kun siinä ei heti ollut seuraavaa asiakasta tulossa, hoiti hän sitten minun nilkkanikin taas paikalleen ja niksautti selän (vasen nilkka, minkä loukkaisin vuosi sitten keväällä, se ei oikeen meinaa pysyä paikallaan ja vaikuttaa selkään saakka). Ja olihan tuo Freyakin saanut itsensä jumiin taas... Hieroja totesi aika hassun jutun siinä minua hoitaessaan: me kuulemma peilaamme Freyan kanssa toistemme kipuja!! Eli jos mamma ei ole agilitykentällä vedossa, niin mitenkä olisi koirakaan? Hmm... Aika mielenkiintoinen tulkinta. =)

Kiitos taas Empulle Kepoineen hyvästä matkaseurasta! Ja onnea vielä tätäkin kautta nollasta ja sijoittumisesta! Jee! Ei ollut aivan turha reissu. =) Kohta nähdään! Lina ei vielä edes aavista, että pääsee ihanan Onnin kanssa metsäretkelle.

Ninja edustaa

Ja hienosti edustaakin! Ensinnäkin Ninja (A'mael Mellon Belba Baggins) oli aloittanut virallisen agilityuransa tekemällä Marjaanan kanssa hienon nollaradan sijoittuen kakkoseksi! Ninjalta upea uran aloitus ja Marjaanalta radoille paluu mammalomalta! Onnea hurjasti!

Ja eikä siinä vielä kaikki: tänään Ninja edusti Tornion KV näyttelyssä ERInomaisen arvoisesti, ollen PN2 ja saanut SERTin ja vara-CACIBin, joka vahvistunee CACIBiksi aikanaan. Arvostelukin oli todella hyvä (tuomarina Joao Filipe Lisboa, Portugalista). Onnea onnea!




Pitipäs sitten pohjaakin pikkasen muokata. Alkuperäinen pohja on täältä - vaihdoin vaan omat kuvat siihen. ;) Hetkisen kestää että saan kaikki laatikot tuonne sivustaan paikoilleen, kun tuo pohjan vaihaminen vei kaik mennessään. Linkit sieltä nyt ainaski puuttu viä...

Terveiset leiriltä!

Niin se vain on kesäloma kulunut - viikko vielä jäljellä. Freyalla juoksu on vähän hidastanut tuota harrastuspuolta... Lina puoletaan on päässyt muutaman kerran agilityn pariin, raunioille ja Kromfohrländer ry:n järjestämälle leirillekkin. Oikein mukava leiri oli ja puitteetkin upeat! Kiitos vain järjestäjille ja muille leireilijöille. Näin ensikertalaisetkin otettiin lämpimästi porukkaan mukaan. Itsehän onnistuin sairastumaan kesäflunssaan juuri sillä siunaamalla, kun startattiin kohti Virtoja ja en sitten ollut aivan vedossa - muutamat ohjelmat tuli skipattua, kun ei vain jaksanut olla pystyssä. Iltanuotiollakin jaksoin vain hetkisen, kun oli pakko jättää Mikko edustamaan meidän laumaa ja painua itse peiton alle. En tiedä miten myöhään Mikko sitten kotiutui edustustehtävistään, mutta hauskaa tuntui ainakin olleen, eli varsin kelvollisesti tuo lienee meidän lauman mainetta pitänyt yllä. =)

Saatiin hyviä trimmausohjeita ja Linan korvakarvat ja irokeesi saivat lähdön. Kiitokset Annulle opastuksesta! Agiliitoakin päästiin taas harkkaamaan, mikä nyt ei aivan kauhean hyvin sujunut tälläkertaa, koska Lina oli a-i-v-a-n poikki ylitsepursuavan virikemäärän jälkeen, eikä jaksanut ihan täysillä keskittyä (ja mitä nyt ohjaajallakin pää täynnä räkää). Koirien juoksukisaan toki piti myös osallistua ja ensimmäinen kierros meni aivan kelvollisesti, kun itse kipittelin vähän edellä maaliviivaa kohti. Toinen kierros meni sitten täysin plörinäksi, kun happivajaana pistin Mikon juoksemaan puolestani ja kiersin itse maaliin odottamaan. Olin ihan varma että kyllä se Lina Mikonkin perään lähtee, mutta eikä mitä, kun jäi vain etsimään minua sieltä missä oli minut viimeksi nähnyt. Kyllä sitten vauhtia löytyi, kun bongasi mamman maaliviivan takaa. Suosipa arpaonnikin leirin arpajaisissa, kun Mikko voitti Dan Brownin Da Vinci-koodi äänikirjan. Siinäpä meillä sitten sujuikin ajomatka varsin rattoisasti Lars Svedbergin ääntä kuunnellen, ensin Kuusankoskelle veljeni perheen luo ja pari päivää myöhemmin kotia. Ehdittiin tosin kahlata levyistä vain kolmasosa, kun jo oltiin kotipihassa. Ei sentään jääty autoon istumaan ja jatkamaan kuuntelua... Tosin Mikko kyllä tässä eräänä päivänä ehdotti, että lähdettäiskö ajamaan vaikka Kuusamoon. Minä ilonpilaaja tyrmäsin ajatuksen oitis ja vasta viiveellä minulle valkeni ehdotuksen taka-ajatus. =) Vähän ihmettelinkin, kun juurihan Mikko siellä loman aluksi kävi moottoripyörällä sukuloimassa.

Palatakseni vielä leirille: arpajaisten aikana tapahtui varsin jännittävä välikohtaus, joka onneksi päättyi onnellisesti: eräs länderi oli näppäränä kaverina löytänyt tiensä yläkerran ikkunan kautta katolle, ja päättänyt lähteä sitä kautta etsimään isäntäväkeään. Onneksi joku tämän huimapään ehti huomata ennen kuin kaveri kerkesi hypätä alas ja koira saatiin takaisin ikkunan kautta sisälle. Melkoisen pelottavaa sitä oli kyllä sivusta seurata, mutta onneksi tarinalla on onnellinen loppu!

Ensi vuonna täytyy ehdottomasti päästä uudelleen. Minulla oli kamerakin mukana, mutta yhtään kuvaa en omasta kunnostani johtuen ottanut, joten tämä postaus jääpi ilman kuvitusta. Jospa sitten vaikka ensi vuonna saisi niitä kuviakin... Ja pääsisi Freyakin mukaan. Freya onkin palattuamme ollut niin mammantyttö, että ei paremmasta väliä!

Freya the Great 6-vuotta

Lina ja agility

Eipäs ole tästä aiheesta tullut laisinkaan raportoitua, joten nyt sitten tulee: Linahan aloitti pentuagilityn suhteellisen varhaisessa vaiheessa - minulla kun koulutusohjaajana on estekopin avain ja ihania avuliaita ystäviä apuohjaajiksi, niin ihan omatoimisesti olemme käyneet, säännöllisen epäsäännöllisesti jotain pientä puuhailemassa. Alkuun oli rimat ihan maassa, nyt jo vähän irtikin. ;) Tällähetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Lina ampuu iloisesti hypyille ja vauhtia on hurjasti! Tähän mennessa palkka on tullut aina namikupista, jota kontrolloi apuohjaaja (suuret kiitokset tästä kuuluvat Elinalle, Riitalle, Katille ja Saijalle!). Eilen totesin että täytyy ruveta välillä palkkaamaan Lina ihan itsekin... Oli nimittäin hienoisia valikoivan kuulon oireita ja namikuppi tuntui vetävän puoleensa turhankin paljon. Kokeiltiin sitten hatuunottoja ja välistävetoja niin, että palkkasin itse ja hyvin toimi! Korvatkin. ;)

Kontakteista ollaan otettu ainoastaan alastuloa, sillä minä päätin kokeilla opettaa Linalle kontaktiesteet vähän niinkuin nurinpäin, eli aloitimme alastulokontakstista ja siitä sitten pikkuhiljaa lähestytään kontaktia aina ylempää ja edempää. Ensialkuun nostin Linan vain 2 on 2 off asentoon ja siinä apuohjaajan suosiollisella =) avustuksella namikupista namia ja "ota"-käskyn toistoa, niin että pikkuhiljaa käsky ehdollistuu tähän asentoon. Toinen vaihe oli tuoda hihnassa ihan siitä kontaktin yläpuolelta oikeaan paikkaan ja asentoon ja taas namia ja käskyn toistoa. About puolesta välistä puomin kontaktia päästellään jo tulemaan ja kas kun Linalla tuntuu olevan jo hinku puomille. =D Eilen katseli jo keinua sillä silmällä, mutta sinne ei vielä ollut asiaa. ;) A jää kans siihen, kunhan neitonen on hieman aikuisempi ja kroppa valmiimpi - toistaiseksi on ainostaan käyty (kerran) alastulokontaktilla 2 on 2 off asennossa. Tässä menetelmässä toistoja kyllä tarvii paljon, mutta toivonmukaan saan tällä keinolla varmat kontaktit (en tee enää samaa virhettä kun Freyan kanssa). Ja on siinä sekn etu (toivottavasti), että nämä kyseiset eseteet eivät ehkä tunnu koirasta niin pelottavalta sitten aikanaan, kun ne mennään alusta saakka, kun koira tietää jo lähtiessään, mitä on tulossa.

Keppejä on tehty verkkokepeillä aina kun ne on viitsinyt kasata (tai olleet valmiina). Alkuun idea opetettiin tietysti namilla vedättämällä ja nyt mennään niin että namikuppi odottaa lopussa apuohjaajalla ja minä juoksen ja kannustan vieressä. Tosi hyvällä rytmillä ja innolla pujottelukin sujuu. =)

Putkea on tietysti tehty myös ja se suorastaan imee Linaa puoleensa! Lähetykset parin metrin päästä toimii, takaaleikkaukset onnistuu - sinne se ampuu kun tuulispää. =) Pussia on testattu kerran, niin että kangas oli lyhyenä ja apuohjaaja piti pussia raollaan. Sinnekkin tietysti mennään innokkaasti häntä heiluen. Eilen oli tarkoitus ottaa pussia, mutta kun Lina rupesi välistävetojen yhteydessä roikkumaan hihoissani, mikä on merkki siitä, ettei se enää jaksa keskittyä täysillä (olihan se uusi ja haastavampi kuvio), joten tehtiin vain kerran vanha tuttu kahden hypyn suora namikuppi päässä ja loptettiin siihen (mikä vauhti!). Kannatti lopettaa, kun hinku esteille tuntui jäävän; siinä vaiheessa kun kerättiin esteitä koppiin, Lina kulki ihan imussani ja hyppi ympärillä sen näköisenä, että mitä tehdään - ei edes parhaan ystävän Fonzien seura kiinnostanut yhtä paljon kuin agilityesteet. Itseasiassa verkkokepeille tyttö ehti karata ihan omatoimisesti, ennen kun ne ehdittiin purkaa...

Erittäin hyvällä mallille Linan agility siis on. Kiirehän meillä ei ole, mutta kun se on niiiiin kivaa - meistä molemmista.

Hui! Kello on jo vaikka mitä! Meidän pitäis kohta olla jo menossa rauniorataa kohti ja mulla on vielä juustotkin pilkkomatta! Lina pääsee vähän etsimään mummoja kivenkoloista ja kiipeilemään jännissä paikoissa. Ta taa!

KLAG 2008

Tuolla jo kommenttilaatikossa kyseltiin KLAG-raportin perään (terveisiä vaan sinne Haaparannan suuntaan). Jospa nyt sitten muutama sananen siitäkin...

Kymmenenvuotisjuhla-KLAG pyörähti käyntiin varsin sateisessa säässä; jo kehiä rakentaessamme kastuimme läpikotaisin. Minulla tosin oli tuuria, sillä minut oli nakitettu ilmoittautumiseen, joten pääsin katon alle monen muun jatkaessa sateessa värjöttelyä. Melkoinen kuhina siinä luukulla kävikin, sillä paikalle oli tulossa ennätysmäärä koiria ohjaajineen. Kakkosluokkien alkaessa minä sitten ajoin kotiin hakemaan koirat (on se kätevää kotikisoissa) ja samalla vaihdoin kuivaa vaatetta päälle ja sattumalta löysin kadonneeksi luulemani sadetakinkin... Tosin taisi sitten sadekkin tauota jossain vaiheessa.

Omaa starttia odotellessa sitten olikin aikaa jututtaa länderiväkeä ja esitellä Lina: kerrankin täälläkin suunnassa näki useamman länderin kerralla. =) Eikä hyvässä seurassa muistanut tulevaa kisaa juuri jännittääkkään ennen kun viimetipassa. Ihan kelvollisesti kai se meni ekaksi kolmosluokan kisaksi. Vähän turhaan jarruttelin Freyan menoa vaikeissa paikoissa, kun olisi vain luottanut koiraan ja antanut mennä. Vitonen tuli puomin alastulolta (yllättävää) muuten puhtaalla radalla. Vitosella sijoituimme yhdensänsiksi.

Lauantaina urakka jatkui kahden radan verran. B-kisan lähdössä tapahtui jotain aivan ennenkuulumatonta: Freya lähti haahuilemaan yleisön sekaan. Ikinä se ei ole moista saanut päähänsä! Muutenkin ennen starttia se vain meni nenä maassa ja ihan omissa maailmoissa - lähtöalueellekkin jouduin suorastaan kiskomaan sen perässäni, kun yleensä se olen minä joka olen Freyan mielestä liian hidas, kun on agilityesteille kiirus! No pienen hapuilun jälkeen päästiin matkaan, mutta ohjaajan pakka vähän hajos haahuilun suerauksena. Armotonta sähläystä (tai siltä se ainakin tuntui) ja kymmenen virhepistettä, sekä hiukan yliaikaa riitti tuloslistassa sijalle 20. Jälkikäteen kyllä ihmetyttää että saimme tuloksen lainkaan!

C-kisassa oli vaikeita paikkoja kosolti: puomille mennessä ammottavat putkensuut molemmin puolin, mikä koitui monen, myös meidän kohtaloksi. Niinikään puomin alastulolla suoraan edessä n. kolmen metrin päässä putken suu, kun piti kääntyä jyrkästi vasempaan hypylle. Sitä paikkaa pelkäsin tuolla radalla eniten, sillä ajattelin Freyan loikkaavan puomilta ja siinä ei muuta olisikaan tarvittu, kun putkessa oltais oltu. Mutta kuinkas kävikään: onnistuin vastakädellä vedättämällä ja samalla jonkinmoisella valssintapaisella ottamaan alastulokontaktin kuten pitääkin ja vielä kääntymään sinne minne pitikin! Jee! Loppurata menikin sitten ihan ok - yhtä pientä huolimattomuusvirhettä lukuunottamatta, mutta mitäs pienistä, kun kivaa oli. ;)

D-kisan alussa Freya kävi TAAS tervehtimässä ennen lähtöä yleisön. Tuosta radasta minulla ei ole edes selkeää muistikuvaa. Hylsy sieltä kuitenkin otettiin, mutten muista yhtään että missä... Freya oli tosi outo: se ei irronnut YHTÄÄN kuten tavallisesti, räksytti vain jaloissani ja taisi se hylsy tulla sen vuoksi lukemattomista kielloista... Hmm...

E-kisan hyppyradalla sitten avattiin nollatili kolmosissa. Kerran neuvoteltiin putkeen menosta ja yksi kaarre meni vähän pitkäksi, mitkä maksoivat kalliita sekunteja. Sijoitus viides ja ensimmäinen SM-nolla plakkarissa! Todella tyytyväinen olin tuohon rataan ja tuntui, että Freyakin alkoi vasta tuossa viimeisessä kisassa syttyä ja olla se oikea vauhti-Freya! =) Lähtöön oli taas kova kiire ja minun hitautta kommentoitiin kuuluvasti: Räyh Räyh Räyh!

Ja tässä viimepäivien aikana selvisi syykin Freyan poissaolevaan käytökseen: sillä alkoi näet juoksu - kuukauden etuajassa! Toisaalta harmillisesti juuri kesälomani kynnyksellä, mutta toisaalta todella hyvin ajoitettu kisojen kannalta! Seuraavat suunnitellut kisat kun ovat Pihtiputaalla 10.8, joten hyvin ehditään siihen mennessä lusia juoksu. Nyt sitten jännitetään aloittaako Lina miten omansa ja toivotaan kovasti ettei ainakaan ennen Länderiyhdistyksen järjestämää leiriä heti elokuun ekana viikonloppuna. Äiti ja Isä onneksi lupasivat ottaa Freyan reissumme ajaksi hoitoon - vaikkakin minä olen ihan poloinen, kun pitää jättää kullanmuru pois matkasta.

KLAGin tulokset kokonaisuudessaan täällä

Nollavoitolla kolmosiin!

Sieltä se tuli, Herralan Ritvan radalta Vöyriltä! =) Jesh! Mihinkään syväluotaavaan analyysiin ei nyt kykene, mutta pari kännykkäkamerakuvaa sentään:

Siinä sankari itse kisapaikalla kuvattuna - asetelma ei oo kummonen.

Ja cheerleader Lina vaaleanpunaisessa pannassaan seuraa tarkkaan radan tapahtumia.

Lisää Elinan ottamia kuvia

Tässä vielä muutama kuva toukokuuiselta metsäretkeltä. Upeista kuvista edelleen kaunis kiitos Elinalle! Klikatkaa ihmeessä isommaksi ja ihailkaa!




Lina lähettää terveisiä Fonzie-ystävälleen! <3

Kisaraportti: Vaasa 25.5 ja Kokkola 4.6

Taas on tullut mentyä tukka putkella, ettei saa kirjoteltua tännekkään mitään. Melkeen joka illalle on harrastetta ja sellaisina iltoina kun ei ole, ei osaa rauhottua ollenkaan. Viikonloput puolestaan on mennyt kisatessa tai kurssilla. Huomenna olisi kisat Vöyrillä ja sitten vietämmekin hetkisen taukoa tuosta kisatouhusta. Heinäkuussa sitten taas...

Mutta nyt niistä jo käydyistä kisoista. Vaasassa pyörähdettiin yhtenä aurinkoisena (mutta tuulisena) lauantaina. 24.5, piti kalenterista oikeen tarkistaa, kun ei enää muista. Tuomarina oli ekalla radalla Eija Berglund ja harjoitusarvostelijana Sari Mikkilä. Rata oli oikein mukava ja meno kulki aika mukavasti - mitä nyt puomin alastulolta taas loikka ja jostain kumman syystä Freya roiskasi seuraavana olleen renkaan kehikosta läpi. En tiedä johtuko siitä, että rengas oli jesseteipillä päällystetty harmaa kapistus... Freya ei ollut ainut kehikosta hypännyt pikkukoira. No hylsyhän me sitten hankittiin lopulta siltä radalta.

Päivän toista rataa odotellessa sitten kävin Freyan kans tekemässä puomia ja rengasta (siellä oli onnellisesti harjoitusesteenä samanmoinen jeesusteippirengas). Ja kyllähän ne kontaktitkin sujuivat vallan mainiosti taas, kun ei ollut kisatilanteesta kyse - treeneissä kun on tosiaan aivan sama vaikka kävelisin käsilläni (ei sillä että edes osaisin moista temppua tehdä), Freya tekee alastulon just niinku pitääkin...

Toinen rata oli Johanna Nybergin käsialaa. Vauhdikas mukava rata. Freya toimi kun ajatus ja puomin alastuloloikkaa lukuunottamatta tehtiin hieno puhdas rata. Vitosella sijoituttiin toisiksi, niin että ei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin palata. Olisi vaan se nousunolla ollut kuitenkin kiva saada...

Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa Janita Leinosen kurssi, jonka kennelpiirin agilityjaosto ystävällisesti järjesti. =) Kyllä olikin hyvä kurssi! Paljon tuli uutta asiaa ja oltiin sekä minä että Freya aivan naatteja sunnuntai-iltana. Minä varsinkin! Kyselin Janitalta vinkkiä siihen puomin alastulo-ongelmaan ja hän meinasi, että palkkaan liian usein (1-2 kertaa per treeni) ja että palkka pitäisi suhteuttaa samalla tavalla kun muillakin esteillä - eihän esim keppejäkään palkata joka treeneissä. Fiksu koira kun äkkiä hoksaa, ettei sieltä kisatilanteessa namia saa. Ihan loogista kun nyt ajattelee... Siinäpä se onkin, kun siitä tuli kakkosiin nousun jälkeen ongelma, niin sitä rupesi siihen palkkaukseenkin panostamaan. Tosin siinä on oltu oikeilla jäljillä, että palkka on ollut satunnainen. Liian usein tosin silloinkin.

Sitten päästäänkin tämän viikon keskiviikkoon (4.6) ja omiin iltakisoihin kakkosluokille. Kolme rataa, tuomarina oman seuramme Vesa Sivonen. Ja kuinkas sitten kävikään? Viidennen (?) esteen rima tuli alas, kun käännyin vähän liian hätäisesti... Puomilla ohjasin ihan samoin kun muulloinkin, enkä puhunut alastulollakaan mitään ja FREYA OTTI ALASTULOKONTAKTIN UPEASTI!!! Vähän kun tuli voittajan fiilis... ja innoissani jätin koiran ohjaamisen vähän niinku toissijaiseksi ja viiletettiin vain maalia kohti niin että kasvatettiin pistesaalista kahdella kiellolla. Ei paljon jaksanut edes harmittaa, kun puomi-mörkö oli selätetty! =) Mini luokassa tuloksia tuli vain kaksi, joten viidellätoista virhepisteelläkin sijoituttiin toisiksi! Saatiin palkinnoksi hieno tassupyyhe ja ruusuke tottakai.

Illan toinen rata sisälsi aika mukavia ansapaikkoja, mutta siitä huolimatta tehtiin hienoa rataa, puomin alastulokontakteneen kaikkineen. Viidenneksi viimeisellä esteellä minä sitten rupesin lennosta vaihtamaan ratasuunnilelmaa ja jähmetyin sekunnin murto-osaksi, niin että Freya ehti tehdä oman ratkaisunsa ja hyppäsi esteen takaisinpäin... Niiiiin turha hylsy! Harmitti valtavasti! Ei olisi huvittanut edes osallistua viimeiselle hyppärille, kun sillä ei meille nousun kannalta ole merkitystä, kun hyppärinollia on jo parikin kasassa - vaikka kyllähän se aina kokemusta kasvattaa. Osallistuttiin siis kuitenkin seurakavereiden kannustuksella - ihan vain päätettiin mennä revittelemään ja pitämään hauskaa. Aika mielenkiintoisen radan oli Vesa tehnytkin, sillä rataantutustumisen jälkeen en ollut edes varma muistanko edes radan... Muistin kun muistinkin, vaikka yhdessä kohtaa oli este vähän hukassa, mutta senkin ehdin bongata silläaikaa kun Freya oli putkessa ja matka saattoi jatkua oikeaan suuntaan. Kieltovitonen piti tosin kepeiltä ottaa taas ohjaajan huolimattomuuden takia. Sillä tuloksella kuitenkin voitettiin luokka ja saatiin Linallekkin kotiinviemisiksi tassupyyhe ja Freyan ruusukekokoelma kasvoi taas yhdellä punaisella!

Puomi-mörkö on siis selätetty. En tiedä mikä se ratkaiseva juttu oli, sillä ohjaustani en muuttanut. Janitan kurssilla puomia ei tosin palkattu, liekö sitten siinä syy, miksi se nyt sujui.

On kyllä palanut penni poikineen kaikkiin osallistumismaksuihi ja benoihin; harmittaa kun en raaskinut ilmoittaa Vöyrille kun sunnuntaille, ei wideowuokraamon tädin palkalla... Olisi niin mukava ollut jo päästä tänään jo radalle! Mitenhän sitä osaa ollakkaan kun hetkeen ei ole kisoja... Pitänee ottaa huomisesta kaikki irti. =)

Tähän loppuun vielä lämpimät onnittelut Empulle ja Onnille kolmosiin noususta tänään Vöyrillä! =) Upeaa työtä!

Palloleikkejä ja punkinkarkotusongelmia

Lina on keksinyt oivan leikin: se kyttää, kun Freya tuo pallon ja pudottaa sen jalkoihini uudelleen heitettäväksi, mistä Lina nappaa sen ja lähtee Freyaa härnäten juoksemaan pallo suussaan ympäri pihaa! Ja kun Freya-parka ei lyhyempine jalkoineen enää pysy tuon vauhtihirmun perässä... Mutta niin vain Freya, vanha kettu, onnistuu sen jossain vaiheessa itselleen saavan. Kunhan Linan motoriikka tuosta vielä vähän kehittyy, taitaa olla Freyalle mahdoton saalis. Lähinnä nimittäin Linan pentumainen kömpelyys on syy, miksi Freya vielä selättää Linan tässä leikissä.

Tähän liittyen ei voi kun kummastella Freyan hermoja, kuinka se sietää tuota nahkassaan roikkuvaa naskalihammasta? Olen nimittäin rapsutellut Freyan karvan seasta lukemattomia pieniä rupia pois! Niskassa näkyi vielä melkoinen rykelmä lisää... Ja minun pitäisi laittaa uusi punkkikarkote! Miten minä laitan, kun A) ne ruvet ja B) Lina roikkuu Freyan niskassa ja saisi sitä suuhunsa sieltä? Eihän se sen jälkeen mitään, kun se on imeytynyt, mutta ne pari päivää, miten pidän Linan pois myrkyistä? Alkukeväällä laittamani satsi onnistui siksi, kun Lina ei ollut ihan noin tuttavallinen Freyalle... Ehkä täytyy vain olla onnellinen, kun tuo kaksikko tulee niin loistavasti toimeen!

Me vain asutaan borrelioosi-alueella (kirjotetaanko se noin), siksi olen punkkien suhteen niin hysteerinen.

Katso kenguru loikkaa...

Käytiinpä sitten Pietarsaaren kisoissa vähän näyttämässä mallia, kuinka ne puomin alastulokantaktit loikitaan... Ekalta radalta kymppi ja toiselta 15 - muut virheet tulivat lähinnä siitä syystä kun vain lakkasin ohjaamasta koiraa. Jälkeenpäin ajatellen taisin omassa päässäni luovuttaa sen loikan jälkeen... Täytynee opettaa koko kontaktin uudelleen kosketusalustan avulla tai jotain. Ei kait tässä muukaan auta, jos joskus meinaa nousta sinne kolmosiinkin.

Lina oli meillä hupulaisena kisoissa ja hurmasi tehokkaasti sekä ihmisiä, että koiria. =) Minua ilahdutti taas nähdä, kuinka reipas kakara se on! Vaikka se ei tuonlaatuisessa tapahtumassa ole ollutkaan aiemmin, saati nähnyt noin paljon ihmisiä tai koiria kerralla, se suhtautui tapahtumaan iloisen uteliaasti ja asiaankuuluvalla tyyneydellä. Upea pentu! Kikalle täytyy tässä vielä lähettää erityisterveiset sekä kiitokset hyvästä seurasta ja "kenneltyttönä" toimimisesta! ;)

Tänään olisi ollut agilityn möllikisat tuossa kotikentällä, mutta Freya päätti ruveta oksentamaan ja vaikutti muutenkin vaisulta, joten jätin suosiolla sen kohdalla väliin tälläkertaa. Linan kanssa käytiin kyllä vähän katselemassa meininkiä kentän reunalla. Linalla luonnollisesti riitti taas ihailijoita, kuinkas muutenkaan. Iltasella saatiin vielä vieras, kun Mila-länderin emäntä Elina tuli iltakaffelle ja Linaa katsomaan. Olipas mukava jutella ländereistä oikeen kunnolla! =) On se vaan niin, että näiden kanssa täytyy elää, jotta ymmärtää... =)

Tuolla kentän reunalla muuten sattui sellainen juttu, että parhaillaan rataantutustumisessa olleen ihmisen koira pääsi irti ja lähti tulemaan minua ja Linaa kohti. Tuikkasin vain oman käteni väliin, että se ei päässyt Linan luokse - mistäs minä vieraasta koirasta tiedän kuinka se pentuihin suhtautuu? ...Tai ihmisiin, tulin sitten jälkeenpäin ajatelleeksi - sehän olisi voinut vaikka purra minua... Minulla oli vain oman pennun turvallisuus mielessä, oma ei hetkeäkään. Paitsi sitten vasta myöhemmin. Onneksi sattui olemaan kiltti koira.

Kevätkiireitä

Huh kun aika kuluu kun siivillä, tässä kun kävään koitettua on menty melkosta haipakkaa koirien kanssa pitkin poikin ja töissäkin täytyy ehtiä käydä. Nyt sitten kun ottaa oikee asiakseen kirjata jotain kuulumisia ylös, niin pää tuntuu haihtuneen tyhjäksi vallan... Hankala enää edes muistaa mitä kaikkea on tullut puuhattua. No vähän tärkeimpiä laitan edes...

Agilityn kisakausi starttasi taas pitkän tauon jälkeen Seinäjoella 27.4 Virtasen Andersin radoilla, matkaseurana minulla oli Emppu ja Onni sheltti Kepoineen. Matka-aika venähti hieman suunniteltua pidemmäksi ja oltiin kisapaikalla puoli tuntia ennen ilmoitettua rataantutustumisaikaa... Käytiin ilmoittautumassa, lähdettiin vaihtaan nappulat jalkaan ja ajateltiin että mennään vähän koirien kanssa hallin puolelle katselemaan meininkiä ja totuttelemaan ääniin ja hälinään.

Kuinkas ollakkaan olivat aikaistaneet aikataulua ja kun me päästiin halliin sisään, porukka seisoo jo tuomarin puhuttelussa valmiina tutustumaan rataan (kuulutukset ei kuulunu ulkopuolelle). Pikku paniikkihan siinä iski: Empun Kepo ei ollut vielä ehtinyt halliin saakka, joten mihin koirat? Lopulta sidottiin koiruudet maalitolppaan sinne radan reunalle ja juostiin tutustumaan rataan. Freyaahan ei voisi jättää radan reunalle rataantutustumisen ajaksi, niin että se näkee minut, sillä se otta pikkasen kierroksia. Me vielä startattiin heti toisena, joten eipä siinä koiraa ehtinyt rauhoitella laisinkaan (eikä sen puoleen itsekkään jännittää), kun päästiin jo baanalle. Freya kävi tosiaan kuumana kun hellankoukku. Näykkäsi minua lähdössä niin että sain mustelman muistoksi - kerta se on ensimmäinen tätäkin lajia. Suoranainen ihme oli kyllä, että Freya ei ottanut varaslähtöä!! Lähtikin se sitten luvan saatuaan kun ammus ja siinä sitten sählättiin vähän molemmat ja otettiin kaksi turhaa kieltoa kepeiltä. Puomin alastulokontaktilta tuli vielä vitonen komiasta loikasta, niinku nykyään ruukaa. 15 virhepisteellä sijotuttiin jonnekkin viidennen tai kuudennen tienoille - en edes muista tarkkaan. Meno tuntui kuitenkin todella hyvältä kun alkuun päästiin.

Toisella radalla puolestaan meno tuntui vieläkin paremmalta - paitsi se puomin alastulo jälleen ja mun yks vähän pitkäks venähtäny valssi, niin että ohjasin koiran suoraan toiseen keppiväliin. Freya kyllä toimi vallan mainiosti - muistin kerrankin koutsin neuvon ja luotin koiraani - se osaa ja se tekee just mitä sanotaan. Oikein hyvä fiilis jäi, vaikka nyt ei sitä toivottua viimeistä nousunollaa tullutkaan. Eikä varmaan tule, ennen kun keksin miten saan puomin alastulokontaktin toimimaan yhtä varmasti, kun treeneissä. Se on kai mun päässä se ongelma ja minä joko teen jotain erilailla, tai sitten mun jännitys heijastuu tai jotain... Lopputuloksena kuitenkin kymppi ja 15 sadasosaa yliaikaa (ensimmäinen sitäkin lajia) - kärkiporukan aikoja kun katseli, niin totesin että aika tiukka ihanneaika olikin. Vaikka ilman sitä väärään keppiväliin ohjausta ja siinä sähellystä olisi varmasti päästy ihan hyvin ihanneajan puitteissa maaliin. Toivottavasti saan yhtä rennonletkeän fiiliksen jatkossakin ohjaukseeni. ;) Ei ole varmaan vielä koskaan ollut noin nautinnollinen olo radalla, oikeesti! Virheistä viis. Emppu ja Onni sen sijaan veti hienosti ja ottivat toiselta radalta nollavoiton! Onnea! =)

Agilityn lisäksi on sitten käyty porukalla etsimässä mummoja. =) Raunioilla siis. Lina pääsi vähän Freyan siivellä raunisryhmään mukaan ja niin vain piti sitten minunkin ruveta Linan kanssa sitä lajia harrastamaan; lupasivat etteivät laita minua mihinkään ahtaaseen piiloon (ahtaanpaikankammo näet). Freyahan on touhussa jo vanha tekijä ja nauttii valtavasti. Lina puolestaan on taas ihastuttanut ja yllättänytkin reippaudellaan: se kävi ensimmäisellä kerralla ihan omatoimisesti tutkimassa avonaiset putket ilman minkäänlaista arkailua ja kulki muutenkin niinkuin olisi aina moisessa paikassa kuljeksinut (varmaan vaikutusta silläkin että aika vaihtelevassa maastossa ollaan kuljettu lenkeilläkin). Ja mikäs onkaan parempaa sosiaalistamista pennulle, kun raunikset: siellä on paljon kivoja tätejä joilta saa herkkuja ja muita koiriakin siellä näkee ja onhan se toki aika jänskä paikka itsessään! Bonuksena siellä on toinen pentukin, käyttölinjainen labbis, jonka kanssa pääsee läheiseen metsikköön juoksemaan treenien päätteeksi.

Vähän on kyllä mammallakin sopeutumista sen lisäksi, että maalimiehenä saa jännittää (vaikka toistaiseksi ovat pitäneet lupauksensa ja olen saanut piiloutua väljempiin jemmoihin), niin käskivät vieläpä ostaa, keittää ja pilkkoa Linalle sisäelimiä, jotta saataisiin se mahdollisesti haukkumaan superherkun toivossa! Minun, joka en juurikaan välitä syödä lihaa, enkä varsinkaan laita sitä - sillon en ainakaan söis jos joutuisin eka kokkaan sen. =¤ Vaan mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi; maksaviipaleet näyttivät tarpeeksi siloisilta minunkin kokattavaksi. Haukkua ei tosin vieläkään kuultu, mutta olihan se vasta kolmas kerta rauniksella, joten jospa se siitä ajan kanssa. Lina kun ei muutenkaan ole ollut mikään turhan äänekäs kaveri - varmaan kokonaiset viisi kertaa olen sen kuullut haukahtavan. Vaan on se niin super!

Niin ja ihan vain tiedoksi: talviturkin ovat molemmat tytöt heittäneet jo ja vaihtaneet kesähepeniin. Ei paljo Linakaan kummeksunut vettä, tai edes aallokkoa - sinne vain Freyan persässä. Ja kun Lina oli Fonzie-parsonin kanssa metsälenkillä ja tiemme vei meren rantaa, meni Lina edellä ja Fonzie, joka ei kuulemma välitä uida, perässä. =) Lina muuten luulee varmaan olevansa parson. ;) Niitä kun se on meille tultuaan eniten nähnyt - mulle kun on kummasti ystäväpiiriin kertynyt parsonisteja. =) Tässäpä iloksenne Fonzien emännän Elinan ottamia kuvia kaveruksista:

kuvat: Elina Paavola

P.S. Peukut pystyyn jotta se nousunolla napsahtais Pietarsaaressa lauantaina! ;) Toivossa on hyvä elää...

Näyttelymenestystä B-pennuille

Eilen Pyhäjärvellä pidetyssä ryhmänäyttelyssä Freyan ja Duken lapsukaiset pärjäsivät vallan mainiosti: Rocky (A'mael Mellon Bilbo Baggins) ERI/1 PU1 SERT VSP ja Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) ERI/1 PN4. Tuomari Harry Tastilla olikin ollut tiukka linja, joten todella tyytyväinen saa olla noihin hienoihin tuloksiin! Paljon onnea Rockylle ja Peicolle taustajoukkoineen vielä tätäkin kautta! Erityisterveiset sille Peicon pienemmälle emännälle. =)

Omia kuulumisia tulee sitten myöhemmin... ;)

Ai niin ja jos vaikka niitä arvosteluja sais taas tuonne kommenttilootaan vaikka? Rockyn arvostelua en ole vielä edes kuullut, kun puhelun tullessa olin töissä ja asiakkaat häiritsi vaihteeksi. ;)

Nyt mä meen juomaan aamukahvia ja leikittään pupu-aamutakissa roikkuvaa villiäkin villimpää koiranpentua. =)

Päämääräpolkkaa

.5.08 Tämä teksti on roikkunut luonnoksissa jo turhan kauan... Mulla oli tähän joku kuningasidea mukaanlisättäväksi, mutta... ehkä se ei ollutkaan niin kunkku, kun pääs jo unohoittumaan. Tässä tämä nyt sitten tällaisenaan:

Sain - tai oikeammin Lina sai tällaisen tunnustuspränikän Adeinalta. Kiitos kunniasta sanoo Lina, ja jatkaa kirjahyllyn tyhjentämistä... (Varmaan meinasi agilitykirjasta vähän jo teoriaa opiskella jo valmiiksi tuo pikku riiwiö). Mikä sitten lienee se meidän blogin suuri tarkoitus ja päämäärä? =) Kun sais edes pidettyä päivitystahdin kohtuullisena. :P

Säännöt:

1. You have to nominate 5 blogs, which havent has awards before.
1. Anna tunnustus viidelle blogille, jotka eivät vielä ole tunnustusta saaneet.
2. Each of the blogs must have a purpose!
2. Valituilla blogeilla tulee olla tarkoitus, päämäärä.
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
3. Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai.
4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.
4. Tunnustuksen logo on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin.

#Edit 9.5.08 Luin tuolta muualta blogistanista, että tuon kyseisen merkin alkuperä on uskonnollinen, eli joku amerikkalainen kristittyjen lahko on lähtenyt jakamaan sitä blogeille, joilla on uskonnollinen päämäärä. Merkitys on näemmä sitten muuttunut matkan varrella... Koska uskonnollisuus ei kuulu tähän blogiin millään muotoa, muokkasin merkistä ketään tai mitään väheksymättä koiramaisen vaihtoehdon. Tarkoitus ei ole loukata ketään ja jokaisella on oikeus uskoa mihin tykkää, täällä en kuitenkaan halua uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa, suuntaaa taikka toiseen. Tässä siis vaihtoehtoinen merkki koiranystävien käyttöön:

Tässä tulee Linan rivi perusteluineen.

1. Narun jatkona
Paljon tietoa, hyviä ajatuksia ja oikeaa asennetta sekä vertaistukea. Ihminen johon olen päässyt tutustumaan yhteisen rodun myötä ja väittäisin olevani onnekas. =)

2. Kleni ja Aino
Hienoja koiria, hieno harrastus! =) Tekemisen ilo ja huumori paistaa selvästi läpi ja upea menestyskään ei ole tuonut muassaan ryppyotsaisuutta ja "pakko menestyä"-asennetta. Varsinkin "Kleinin" sonnustautuminen päivänkakkarapantaan teki valtavan vaikutuksen. =) Paljon onnea ja menestystä edelleen toivotan sinne suuntaan!

3. Fanni ja Mille
Pennunodotuksessa on päämäärää kerrakseen. Sitäpaitsi tuore bloggaaja tarvitsee ehdottomasti kannustusta, kun noin ihastuttavien länderityttösten touhuista lukisi mielellään enemmänkin. Toivottavasti pian saadaan lukea pikkuisista vadelmatassuista!

4. Welmuset
Ihastuttava länderipariskunta Luna ja Welmu, joiden kuulumisia on kiva lukea. Koko perhe tuntuu olevan innolla mukana koiratouhuissa. Persoonalliseen tyyliin kirjoitettu blogi, jossa tulee vierailtua usein siinä toivossa että olisi päivitty. =)

5. Nana ja Mosse
Ja viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, roturajojen yli leot Nana ja Mosse, kirjoittajana kaimani Hanna. Suurella sydämellä kirjoitettu ja mausteena paljon kuvia.

Aww! <3

Nämä kuvat kertovat kaiken olennaisen tämänaamuisista tunnelmista. =)

Pikapäivitys kuulumisista

Niinpä niin, työ haittaa harrastuksia. On kovasti tämä blogin päivityskin jäänyt, kun ei saa puserrettua aivoistaan mitään järjelliseen muotoon työpäivän päälle. Aika tuntuu vain menevän kaikkeen muuhun - onhan tuo pentu tuonut kovastikin sisältöä arkeen. =)

Puuhattu on yhtä ja toista, yhdessä ja erikseen. Lina on käynyt kaupungilla katsomassa elämän menoa ja treffeillä ihanan shelttipojan Onnin kanssa. On harjoiteltu mm. istumista, odottamista ja katsekontaktia ja vaikka mitä. Lina onkin ensimmäinen koira, jonka kanssa ei tarvitse harjoitella remmissä kiskomatta kukemista, vaan tuntuu lähinnä että se remmi on siinä vain muodon vuoksi. Sen sijaan tällä alueella haastetta tuo neljällä tassulla kulkeminen, sillä meno on ajoittain aika, hmm... pompahtelevaista. =P Tosin siinäkin on edistytty jo hienosti! Ruoka maistuu hyvin ja pentu kasvaa kohisten - on melkolailla saavuttanut Freyan korkeuden ja pysyy jo kevyesti isonsiskonsa vauhdissa mukana (oikein odotan että millainen agilityhirmu siitä vielä kasvaa =) ). Tuo kaksikko vetääkin ihan kiitettävästi rallia yhdessä ja jos meillä olisi matot lattialla, niin luultavasti olisivat aika rullalla. Metsälenkilläkin Lina kulkee jo välillä Freyankin perässä, eikä vain kantapäilläni, kuten alkuun. Ihanan reipas ja sopeutuvainen pentu se kyllä on. =)

Freya puolestaan on käynyt agitreeneissä ja treffeillä kahden parsonpojan Tahvon ja Fonzien kanssa. =) Suuri ilonaihe onkin, että muori tuntuu olevan kunnossa taas! Uskaltauduin ilmoittamaan Freyan Seinäjoelle kisoihin tuossa loppukuusta. Hui! Viimes ollaankin kisattu marraskuun alussa... Tarkoitus lienee mennä kimppakyydillä, mutta jos vain mahdollista, otan Linan mukaan hupulaiseksi. Tietysti riippuu siitä kenen autolla mennään ja millä kokoonpanolla.

Loppuun vielä todella huonolaatuinen kuva Linan ja Onnin treffeiltä. Mallit ovat kuitenkin niin ihanoita, että laadullisista puutteista huolimatta pakko julkaista! Huomatkaa Linan uusi vaaleanpunainen* stimangipanta.


* Liekö emännän jonkinsortin kolmenkympinkriisiä, kun pentu pitää pukea vaaleanpunaiseen? Lina on onneksi niin lunkki likka että sen katu-uskottavuus ei onneksi moisesta mamman hörhöilystä kärsi - päinvastoin vaaleanpunainen tuntuu pukevan neitiä vallan mainiosti. =)

Hyvä uutinen

Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) kävi silmätarkastuksessa ja todettiin terveeksi. =)

Samaa laumaa

Viimeistä lomapäivää viedään ja huominen töihinmeno ahistaa. Paljon. Mikko aloittaa lomansa huomenna (alkuperäinen suunnitelma oli että oltais oltu yhtäaikaa, mutta ei...), joten koirien ei tarvi vielä kovin paljoa yksikseen olla. Tosin meidän työajat porrastuu niin, ettei koirille normaalistikaan tule yksinoloa kun 2-4 tuntia. Noita pakollisia eroja on toki harjoiteltu jo vähäsen, ettei sitten ihan shokkina tule Linallekkaan. Tuo Lina tuntuu olevan niin mutkaton tyyppi, että sopeutuu nopeasti - täältä ei ainakaan kuulunut mitään jodlausta, kun oven takana kuuntelin. Sitten kun oven avasin ja Lina näki minut, siitä se riemu syntyi! Eikä muuten puuttunu ääntäkään tervetulotoivotuksista! Hetki siinä sitten meni kytätessä ettei mamma vaan ota ja katoa taas. Vaikka varjonapa tuo kulkee muutenkin...

Itseasiassa mulla on taas jonku aikaa ollu kaks varjoa, kun Freya päätti lopettaa mököttämisen ja kulkee mukana niinku ennenkin (tosin kivullakin taisi olla osuutensa Freyan vetäytymiseen omiin oloihinsa). Koirat tuntuvat olevan jo samaa laumaa ja Lina saattaa pihalla kulkea välillä minun sijasta Freyankin varjona. Köyttä on vedetty jo yhdessä ja nukkuakkin voi vierekkäin sulassa sovussa. Tässäpä vähän vetoleikinmallia:



Viikonloppuna ei ohjelmaa puuttunut, kun käytiin kotikotonani Nivalassa. Siellä hälinää ja touhua riittää ja olipa siellä siskoni kiinanharjakoira Brendakin. Ei kauaa tarvinnut Linan ihmetellä tohinaa, kun jo viiletti menemään niin kuin olisi aina kuulunut porukkaan. Lina hurmasi taas kaikki, Brendaa myöten, niin että intoutui mummo-koirakin vähän vetämään rallia juniorin kanssa. =)

Eilen ystäväni Kati kävi kahvilla ja piti Linalle ensimmäisiä näytteytreenejä. Minä kun en näet oikein viihdy näyttelykehässä, on Kati taitavana handlerina lupautunut tyyräämään Linaa niissä kuvioissa. Linalle tuo hurmaaminen tosiaan tuntuu olevan luontaista, sillä Katin mukaan Lina on luonnonlahjakkuus. =) Kauniisti se kulkikin, täytyy myöntää.

Freya puolestaan kieltäytyi taas liikkumasta lenkillä ja oli kovin kärttyinen ja omiin oloihinsa vetäytyvä aamulla. Onneksi Freyalle olikin hieroja-aika tälle päivälle, joten päästiin syynäämään, notta mikä mahtaa olla vikana. Lina oli mukana hupulaisena ja sattuipa niin, että Freyan hyvä ystävä Huli kääpiöpinseri oli ennen Freyaa helliteltävänä ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Uskalsipa Linakin sekaan, touhua hetken sylistäni katseltuaan. Muutenkin oli pienen alkuihmettelyn jälkeen oudossa paikassa jälleen kun kotonaan ja saipa Linakin vähän helliteelyä hieroja-tädiltä osakseen. Ja hieroja vastaavasti pusuja Linalta.

Freyalla oli taas vasen puoli aivan jumissa - tälläkertaa pahempi jumi oli takana. Hieroja meinasi, että on muori liukastunut uudelleen, vaikka ihmekkös tuo, kun meidän takapiha on oven edestä todella liukas ja se vauhti millä Freya sinne rynnii... Yleensä Freyalla on hieronnan päätteeksi tapana pussata hieroja-täti kiitokseksi. Vaan nytpä olikin kiire tarkistamaan jaloissani nukkuva "vauva", että onko se tallessa ja kunnossa (eihän sitä tiedä vaikka Huli olisi kidnapannut tuon söpöläisen mukaansa). Vasta nuuskittuaan Linan läpikotaisin ja todettuaan että kaikki okei, Freya meni pusuttamaan hieroja-tädin. Että kyllä nuo samaa laumaa jo ovat. Niin ja hieroja suunnitteli peittelevänsä nukkuvan Linan sohvatyynyillä, jos vaikka sattuisi sitten unohtumaan sinne... =)

Freya sai luvan jatkaa agitreenejä varovaisesti, joten keskiviikkona taas päästään niille areenoille! Jei! Nyt pitäisi vain olla liukastelematta ennen sitä...

Linalle terveenpaperit silmäpeilauksesta! =)

Linalla on ollut tänään jännittävä aamupäivä, kun kävimme rokotuksilla ja silmäpeilauksesa. Silmät olivat terveet ja rokotuksistakaan tuo reipas tyttö ei ollut moksiskaan. Muisti vielä heiluttaa eläinlääkäritädille häntää ja saikin kehuja hienosta luonteestaan. Lina hurmaa kaikki minne meneekin! Olen niin ylpeä ja onnellinen tuosta pienestä karvakerästä!

Freyakin jo melkein innostui leikkimään eilen illalla Linan kanssa - tässä asiassa Linaa ei voi ainakaan yrityksenpuuttesta syyttää. Kiinnostus on kuitenkin selvästi molemminpuolista, joten eiköhän Lina aikanaan saa Freyastakin leikkikaverin. =) Aamulla taasen seurasin silmäluomien raoista kuinka Freya kävi haistelemassa omassa kopassaan nukkuvan Linan läpikotaisin ja selvästi mietti uskaltaisiko kiivetä viereen. =) Palasi kuitenkin sitten omaan koppaansa jatkamaan unia. Hyvällä mallilla on asiat tällä hetkellä - varsinkin kun Freya ei vaikuta enää laisinkaan kipeältä.

Lina lähettää paljon pusuja Anne-kummitädilleen. =)

Tule jo kevät!

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta:

Tuorein havainto: 26.03.2008 14:00
lämpötila -3.3 °C, paine 988.4 hPa, kosteus 60%, pohjoistuulta 10 m/s, melkein selkeää (1/8)

Tuon kahden maissa tehdyn havainnon jälkeen tuuli on vain yltynyt ja siihen vielä lisäksi vaakasuoraan vihmova lumisade... Mun silmillä lämpömittarista tekemäni havainnon perusteella täällä on asteen kylmempää ja jos heitetään hatusta tuulen nopeudeksi vaikkapa 12 m/s, vastaa pakkasen purevuus jo melkein -15 astetta. Ei paljoa lähdetä pikkuisen pennun kanssa tuohon säähän metsälenkkitreffeille Rocky-pojan kanssa. Harmittaa! Toivottavasti huomenna on parempi keli...

Ja toivottavasti mä en palelluttanu itseäni, kun käytin aamulla pentua pissillä tuolla pihan puolella pelkässä pyjamassa ja pupuaamutakissa (jonka helman alla Linan mielestä on kiva ryömiä - kuva ylhäällä). En arvannut että siellä on niin kylmä! Kurkku tuntuu vähän karhealta...

Huomaa että mä olen lomalla ja yritän vältellä ruoanlaiton aloittamista, kun polkkailen täällä jostain säästä! =)

Ihana Lina <3

Eilen pari ystävää kävi kyläilemässä ja katsomassa laumamme uusinta tulokasta. Kyseinen kuva on siltä reissulta - kiitos Kikka kuvasta. Kuvia oli enemmänkin, mutta saatte tyytyä tähän yhteen, jossa ei niin sevästi näe kuinka meillä olisi kevätsiivouksen paikka... =) Tänään tuo eilinen kaiken paljastava kevätaurinko on kaunis muisto vain, kun ulkona on harmaata ja tuulee jäätävästi.

Freya voi jo paremmin - tänään on ensimmäinen päivä ilman särkylääkettä. Tyttöjen hiljalleen kehittyvää suhdetta on myös mukava seurata vierestä. Leikkiin Freya ei ole vielä antautunut Linan hienovaraisista yrityksistä huolimatta. Tosin Freyan tuntien se vaatii vain aikaa.

Länderiaikakauden alku

Minä sain tosiaan kolmikymppislahjani vähän etukäteen, kun pikkuinen Lina saapui viime keskiviikkoiltana Annen käsilaukussa Suomeen kaukaa Saksanmaalta. Valtava kiitos Annelle, jonka ansiosta tämä hurmaava tyttönen saatiin valopilkuksi elämäämme. =) Pentu on todella reipas ja valloittava persoona, eikä taatusti jätä ketään kylmäksi! Se oli jo kasvattajansa luona oppinut tuntemaan nimen Bellina, jonka päätimme sitten (pitkien neuvottelujen päätteeksi) vain lyhentää Linaksi. Mitä tuota suotta kokonaan vaihtamaan.

Freya puolestaan oli onnistunut taas vaihteeksi koheltamaan ja loukkaamaan jalkansa - sen saman mitä hoidettiin viimeksikin. Sitä ei luonnollisesti kipeänä kiinnostanut pätkääkään tutustua johonkin pentuun! Onneksi luottohierojamme otti Freyan vastaan pääsiäisestä huolimatta ja saatiin apua vaivaan: käytännössä koko vasen puoli oli jumissa ja vasemmassa etujalassa oli jänne pahasti kierteellä - puolitoista tuntia siinä vierähtikin hieroessa. Vielä Rimadyliä kipuun, niin että varoaikaa pukkaa (28 vrk), eikä siis näinollen osallistuta kotikisoihin huhtikuun alussa. Mutta kisoja tulee, pääasia että koira saa avun. Pennunkin takia on parempi, että Freya on kivuton oma itsensä. Ja jo vain alkaa muorikin pikkuhiljaa lämmetä tulokkaalle. =)

Minulla onkin koko viikko "mammalomaa", jotta saan keskittyä koiriin. Harmittaa vain, kun Freyan kans joudutaan taas ottamaan iisimmin, eikä päästä treeneihin ja lenkitkin täytynee ottaa varovaisemmin. En nimittäin uskalla ottaa sitä riskiä, että loukkaa pahemmin. Ensi maanantaina on taas uusi hieroja-aika, katsellaan sen jälkeen sitten miten jatketaan. Lina lähtee varmaankin mukaan tutustumaan hieroja-tätiin. =)

Kiitos kaikille tasapuolisesti tervetulo- ja onnentoivotuksista! Itse sankari nukkuu hyvin syöneenä jaloissani.


Kumpi on isompi, luu vai koira?

Hyvää pääsiäistä!

Valmis julkaistavaksi =)

Jospa nyt sitten tyrkkäisin tän blogin ihmisten ilmoille salasanojen takaa, kun alkaa olla kaikki reilassa: wanhat jutut (ja osa kommenteistakin) siirretty tänne (mukavampi kun ne on samassa paikkaa) ja pohjakin (ehkä pientä viilausta vaille) valmis.

Ja tuo "salaisuuskin" ;) saa jo kerta paljastua, niin että viihtykäätten. Koitan olla vähän reippaampi päivitysten suhteen - helpottaa kovasti kun ei tarvitse erikseen kirjautua...

Joitain ennennäkemättömiä wanhoja juttujakin saattaa löytyä jos vähän selaa taaksepäin. Lähinnä loppuvuodesta 07 ja tän vuoden puoleltakin muuan.

Uneton yö

Olin eilen koko päivän töissä ja Freyan viihdyttäminen näin ollen Mikon vastuulla. Kotiutuessani Freya liimautui kylkeeni todenteolla. Viisi senttiäkin tuntui olevan liian pitkä matka välillämme ja minua seurasi varjo jokaikisen askelen! Ajattelin että jopas tytöllä on ollut ikävä. Harvoin edes teen näin pitkiä päiviä ja ajattelin sen vain johtuvan siitä, kun Freya tuntuu nykyään olevan muutenkin aiempaa enemmän perääni. (Jo se lienee aikakin, että muori saa laumaan koiraseuraa ;) )

Myöhemmin kuuntelin, kuinka Freyan masu piti ihan hirvittävää lirinää ja lorinaa... Sitä seurasikin levoton yö. Ei olla paljoa nukuttu kumpainenkaan, kun minä olen vähän väliä noussut päästämään koiraa pihalle ja muut ajat miettinyt kauhuskenaarioita kohtutulehduksista yms Freyan täristessä kyljessäni. Freya on ollut aina niin terve (paitsi mitä nyt koheltaa välillä itsensä jumiin), että piti minunkin oikein hätääntyä ja siinäpä olikin, kun vielä piti samalla yrittää olla niin rauhallinen, ettei koira hermostu lisää.

Tuossa aamulla sitten päästin Freyan kahdeksan aikaan ties kuinka monetta kertaa ulos ja sen jälkeen päätin että koitetaan nyt vielä nukkua hetki, kun oma olo oli kuin krapulassa, valvotun yön jäljiltä. Freya kiipesi kainalooni ja nukahti levollisesti ja niin minäkin. puoli kymmeneltä olikin sitten jo pakko nousta aamukahvin keittoon, että ehtii töihin (justhan mä sieltä tulin). Freya pomppasi saman tien ylös huomattavan reippaan oloisena ja suunnisti keittiötä kohti. Löydettyäni villasukalle parin, menin minäkin perässä ja voi sitä riemua, kun minua odotti siellä häntää heiluttava koira kerjäämässä aamuruokaa! Koko yön oli häntä ollut tiiviisti alhaalla. Päätin kokeeksi antaa vähäsen ruokaa ja maistuihan se - vauhdilla menikin. Ja kuulemma liian vähän oli. ;) En vain uskalla antaa nyt enempää. Nyt minulla on sikeitä vetävä koira sylissäni, eikä kuulu mahastakaan lorinoita. Toivottavasti se oli nyt tällä ohi. Liekö jonku raadon löytänyt isännän kanssa ulkoillessa tai joitain?

Kuinka toivoisinkaan että voisin käpertyä itsekkin koiran kylkeen nukkumaan, mutta ei, työt odottavat. Mahtaa tulla hyvä päivä - puolentoista tunnin unilla.

B-pentueen puuhia

Rockyn oli taas käynyt keinoluolilla kettua morjestamassa. Ahdinkokaan ei lopulta alkuihmettelyn jälkeen ollut hidastanut ja kettu oli kuullut kunniansa! Hyvä Rocky! =) Peicco puolestaan oli tässä jokin aika takaperin hätyytellyt mäyrää. Leicci tosin oli vienyt homman loppuun, mutta hyvä alku kuitenkin Peicolle.

Ninjan emännältä sain vinkin, että heidän ensimmäinen epävirallinen kisarata löytyy YouTubesta.

Voi elämä!

Ei malta odottaa! Aww!

Kuva: Gesche Blankenagel
Linalla ikää 7 & ½viikkoa
















(Tämä polkka on täällä lähinnä omaksi ilokseni ja muistoksi kiihkeästä pennunodotuksesta. =) Tämä blogi kun toimii vielä tätä kirjoittaessani aivan salassa, täällä uskallan "salaisuuttani" hehkuttaa. Pakkohan mun on hei jonnekkin purkaa!)

Haaste

Sain tuossa syssymmällä haasteen Wilmalta. Anteeksi Wilma etten ole aiemmin vastannut, mutta näin tärkeätä haastetta on pitänyt harkita varsin tarkkaan. Ja sitten kun tuo emäntä, eli mun sihteeri, on viimeaikoina vaan roikkunut jossain länderisivuilla ties minkä takia, kun sillähän on täällä minut! Mutta nyt siis kertakaikkiaan patistin sihteerini töihin, kun onhan noilla kymmenellä nakilla huomattavasti helpompi naputella, kun kahdella tassulla. Hasteen mukaan seitsemän asiaa pitäisi minun itsestäni kertoa… Mitähän sitä uskaltaakaan paljastaa menettämättä katu-uskottavuuttaan vallan…

No tässä ne tulee:

1. Mun lenpiruokaa on maksalaatikko... Ja kyllä melkeen kaikki muukin.

2. Mä tykkään oopperasta. Ja mä tykkään laulaa yhdessä mamman kanssa, vaikka se ei mikään oopperalaulaja olekkaan.

3. Mä tykkään ihmislapsista. Ne on niin helppoja! Ne heittää palloa aina kun sä haluut ja sit ne tiputtelee sulle herkkuja pöydän alle niin paljo kun sä haluut. Oikeestaan aika tyhmää että mamma tykkää vaan koirista.

4. Mä tykkään keikkua hartioilla. Sieltä näkee hyvin ja naapurin sakemanni kuulee paremmin kun huutelen sille sieltä. En mä paljoo, kun mamma ei tykkää ja väittää ettei se ees kuule ikkunan läpi, mutta joskus on vaan pakko vastata kun se alottaa. Musta on tullut aika hyvä tasapainoileen siellä hartioilla ja pysyn matkassa vaikka mamma siivoaa. Bonuksena se on sijainniltaan aika hyvä paikka hoitaa ihmislaumanjäsenten korvat kuntoon.

5. Mä kyttään aina vieressä kun nuo ihmiset leikkaa varpaankynsiä ja syön ne tippuvat kynnenpalaset. Mamman mielestä se on tosi ällöttävää ja se on vihanen isännälle kun se mulle tuon tavan opetti. Ei voi kuulkaa olla liika ronkeli! Hyvät ravinteet menis siinäkin hukkaan. Ihmiset ei yleensäkkään tajua hyvän päälle, kun ne heittää vaikka mitä hyvää ruokaa roskakuskille! Mihinhän sekin muka niitä tarvii, kun se vois aivan hyvin ostaa kaupastakin ihan itse? Antais pienelle nälkäiselle koiralle mieluummin. Meitä koiria kun ei tyhmät ostamatädit päästä kauppaan, eikä mulla kyllä ole taskujakaan missä säilyttäisin rahapussiani - tai siis mamman rahapussia.

6. Mulla on salarakas, cavalier Santtu. Siitä on kyllä aikaa, kun me viimeksi ollaan treffattu, mutta muistelen lämmöllä tuota hurmaavaa nuorta miestä. Ennen me tavattiin joka viikko agilitykentän reunalla, mutta salarakkailla ei oo helppoa ja maailman melskeet erotti meidät rakastavaiset (Santtu lähti emäntineen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle toim. huom.). Santtu jos luet tätä siellä maailman toisella laidalla Kannuskessa, niin mulla on sua ikävä!

7. Toivottavasti mulla ei mee maine, kun kerron tän, mut mä oon oikeestaan aika mamman tyttö. Hengailen aina siinä lähellä ja sillonkin jos mamma menee vessaan ja pistää oven kiinni, niin mä makaan siinä ovea vasten sitä odottamassa. Mä en oikeen mielelläni lähde nykyään edes lenkille ilman mammaa. Meillä on katsokaas sellainen toimiva synpioosi. Vaikka mamma kyllä väittää hemmottelevansa mut ihan pilalle, kun oon toistaiseksi ainoa koirakansalainen tässä laumassa, mutta ei mua voi hemmotella liikaa! Mä oon näet aika Super.

Ja sitten mun pitäis vielä haastaa joku, mutta koska oon niin super, niin haastan kaksi! Hahaa! Mä haastan tietysti veljentyttäreni Gimman ja kun mamma tykkää niin kovasti yhdestä Duosta, niin haastan myös sen. Näin se synpioosi katsokaas toimii.

-Freya the Great-

Aikamoista

Kotiuduin tuossa hetki sitten Keski-Pohjanmaan Koirakillan vuosikokouksesta. Meidät Freyan kanssa palkittiin Kitan agilitymesteruudesta 2007 miniluokassa, mikä oli tosiaan jo etukäteen tiedossa. Mutta täydelliseksi yllätyksekseni minut palkittiin myös vuoden agilityhenkilönä! =)

Aikamoista tosiaan! Ihan hämilläni olen vieläkin moisesta kunnianosoituksesta. =)

Agility <3

Ihana laji! Freyan kans on niin parhautta harrastaa. Treenien jälkeen on aina tosi hyvä mieli. =)

Tänään meillä oli koutsikin paikalla. Noottia tuli siitä, että kuulemma vien Freyaa edelleen liikaa esteille ja jään odottelemaan, vaikka voisi itse edetä reippaammin. Pitäisi luottaa tuohon koiraan vaan - se kyllä osaa ja tekee. Niin ja käskytys on kuulemma vähän myöhässä... Paremmin ajoitettu käskytys, niin saisin hyödynnettyä tuon Freyan nopeuden paremmin. Positiivista palautetta puolestaan tuli meidän kontaktista: Freya on minulla hyvin hanskassaa ja kuuntelee ohjausta todella hyvin. Freya myös hakee esteitä ja etenee, mutta silti reagoi pieniinkin vartaloni liikkeisiin (mikä tosin saattaa pienessäkin ohjausvirheessä kostautua).

Muutama treenikaveri pisti mulle vähän paineita. ;) Kuulemma pitäs se viimenen nousunolla hankkia sen verran ajoissa, että saattais Kiltalle mini-joukkue SM-kisoihin. Hmm... No mä en aikonu ottaa siltikään paineita moisesta. Se nousunolla tulee kun on tullakseen.

Treenien jälkeen meitä odottikin kotosalla lämmin sauna. Hyödyllisiä otuksia nuo kepot. =)