Joulua joulua!

Tämä blogi on nyt viettänyt tovin hiljaiseloa ja taitaapa viettää vielä jatkossakin. Olosuhteiden pakosta nimittäin on harrastuspuolellakin taukoiltu emännän kunnon vuoksi, kun pahemman kerran reistaava selkä on pakottanut rauhoittamaan tahtia. Helmikuun alun tienoilla tahti muuttuukin sitten tyystin, kun meille on tulossa laumanlisäystä yhdestä pienestä ihmisenpennusta. :) Katsellaan sitten keväämmällä, josko olisi vaikka motivaatiota vähän paremmin päivitellä tännekin, kunhan taas saadaan elämä uusiin uomiin ja tämäkin mamma pääsee taas harrastamaan.

Linan ensimmäinen näyttely

kuvat: Elina Paavola

Linan näyttelydebyytti tuli viimeinkin suoritettua täällä Kokkolassa, tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa ja Lina ainoa länderi kehässä. Tuloksena EH ja loistava arvostelu. Taisi ERI jäädä liikkumisesta, tai paremminkin sen puutteesta kiinni, Linalle kun tuli ikävä mammaa siellä kehän reunalla... Ennen kehää kyllä liikkui kertakaikkisen upeasti Katin kanssa, eikä paljoa katsellut perääni. Itse kehässä vain sitten taisi pitkä ja jännittävä pöydällä olo tehdä tehtävänsä, vaikkakin se puolestaan sujui päällepäin hienosti, mutta kun piti sen jälkeen lähteä liikkeelle ja vielä poispäin mammasta, Lina kulki kaikkea muuta kun rennosti!

Missä mamma?

Sinänsä jännä, kun itse liikkumista emme Katin kanssa etukäteen edes jännittäneet, vaan paremminkin sitä pöydällä oloa ja seisottamista. Kuitenkin viimeksi mainitut menivät todella hyvin, vaikka pöydällä tosiaan tuntui kestävän ikuisuuden, kun tuomari mittaili korkeutta, kaulan ja selän mittasuhteita, syynäsi hampaatkin varmaan pariin otteeseen, kävi tarkistamassa välillä rotumääritelmää ja taas syynäsi, kiersi ja kokeili. Hyvää kokemusta se kyllä Linalle oli ja tuomari käsitteli koiraa todella kauniisti ja varmoin ottein. Harmi vaan kun se liikkuminen ei sitten mennyt putkeen, mutta eiköhän sekin ala sujua, kun pääsevät Katin kanssa vähän enemmän harjoittelemaan. ;) Ja jos joku ihmettelee miksen esitä itse, niin minä en kehään mene kun äärimmäisessä hätätilanteessa! Meikäläisen jännittämisellä siitä ei tule yhtikäs mitään - Lina varsinkin kun vaistoaa mielialani toodella herkästi.

Hei tuolla on tuttuja! =)

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen tämän päivän tulokseen - ja kylla tällaiseen arvosteluun saa ollakkin:

Hyvän kokoinen riittäväluustoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Kaunispiirteinen pää. Hyvät korvat ja silmät. Oikea ilme. Vahva kuono. Hyvä kaula ja selkä. Rintakehä voisi olla leveämpi. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Hyvä sivuliike, mutta liikeessä taipumus köyristää selkäänsä, jolloin takaraajat jäävät rungon alle.

Tuomari oli kyllä sanonut paljon muutakin, (mutta tuomarinsihteeri (vai miksi sitä näyttelyssä kutsutaan?) ei ollut oikeen pysynyt perässä) muun muassa massaa olisi kaivannut lisää ja moittinut vähän turhan hoikaksi... Lina kuitenkin syö hyvin ja käytännössä sille annetaankin ruokaa niin paljon kun se jaksaa syödä. Ei sille enempää edes uppoa, enkä minä mitään syöttöpossua siitä haluakaan. Massaakin tulee kyllä ajan kans, kun eihän se olekkaan kun 1½-vuotias vasta. Antaa tytön vaan rauhassa kehittyä. =) Täytynee viedä se samalle tuomarille uudestaan vähän vanhempana ja kokeneempana. ;)

Katille erityisen suuri kiitos Lissun handlaamisesta! Mihinkäs sitten lähdettäisiin kokeilemaan?

Elinalle (taas) kiitos kuvista! =)

Kesälomaa odotellessa...

Meitä on hellitty ihanan kesäisillä keleillä ja Freya on päässyt yhden mieliharrastuksensa pariin viimepäivinä: uimaan! Lina tyytyy lähinnä kahlailemaan rantavedessä ja vaanimaan ulapalta pallosaalis mukanaan tulevaa Freyaa. Hauskaa tuntuu riittävän molemmilla. Vaan kyllä minulla vähän käy kateeksi kaikkia kesälomalaisia - itsellä pitäisi vielä kolmisen viikkoa paiskia töitä, ennen kun pääsen kirmaamaan kesälaitumille minäkin. Tilaukseen olen kyllä laittanut hyvät kelit, joten toivotaa että niitä on vielä varastossa. =)

KLAGiakin meillä kovasti jo odotettiin, se kun tuppaa olemaan meidän agilityvuoden kohokohtia - vaikkakin raskas viikonloppu, mutta se kuuluisa KLAG-henki kyllä korvaa väsymyksen. ;) Tulipa vain mutka matkaan Freyan aloittaessa lauantaina juoksunsa pahimmoilleen. En usko että se ehtii sitä lusia KLAGiin mennessä, mutta elän siitä huolimatta toivossa, enkä ole siksi vielä osallistumistamme perunut. No treenaamaan ei kyllä päästä ja kun viimeksi meillä on ollut ohjatut treenit varmaan kuukausi sitten, melko pitkä tauko tähän tuli väkisin. Saatiin sentään omaan pihaan puomi, joten edes kontaktia sentään päästään treenaamaan, jos ei muuta.

Lina puolestaan valmistautuu ensi lauantain ensimmäiseen näyttelyynsä ja trimmauskin alkaa olla loppusuoralla. Kyllä sieltä vaan kaunis länderi kuoriutuu pikkuhiljaa karvapaljouden alta. Lina onkin rotunsa ainoa edustaja tuolla näyttelyssä - harmi, sillä olisi niin kiva ollut nähdä muitakin.

Hoidossa

Ehei, vielä eivät ole minua vieneet pehmustettuun lukkojen taa, vaikka jonkun mielestä saatankin olla hoitoon kypsä. ;) Koirat vain olivat yökylässä Elinan, Jarin ja Fonzie-parsonin luona sillä aikaa, kun minä olin koulutuksessa Vantaalla ja Mikko Ruohtissa serkkunsa hautajaisissa. Ihan tyhmää, kun koiria ei voi ottaa jokapaikkaan mukaan!

Minähän jännitin ja panikoin jo viikkokaupalla etukäteen, että kuinkahan lie pärjäävät? Tai kuinka MINÄ pärjään? Lina ei ole ollut kun hetkiä päivähoidossa ja silloinkin ikävöinyt. Freyan taas kun on tuollainen itsetietoinen muori, joka ei paljoa perään itke, niin että siitä en juurikaan ollut huolissani... Onneksi hoitopaikka oli molemmille ennalta tuttu ja Linalle vielä lohtuna sen paras ystävä Fonzie. Lina kuitenkin vissin aavisti jotain olevan tekeillä, kun lähtöpäivänä töistä tullessani löysin DVD-levyn koteloineen pikkuruisina palasina lattialta. Lina ei kuitenkaan normaalisti ole mikään tuholainen (ja se oli Lina, koska sillä oli todisteita parrassaan kiinni) - viimeksi menetti tarraharja henkensä, kun olin reissussa, joten olettaisin että jotenkin se lähtööni liittyi.

Mutta ei auttanut, reissuun oli lähdettävä. Ensimmäisenä iltana Lina oli minua vähän kaipaillut ja itkeskellytkin yöllä. Toinen päivä ja yö oli kuitenkin mennyt paremmin, kun Lina oli vain ehtinyt tilanteeseen sopeutua ja hauskaa kai sillä vain oli ollut Fonzien kanssa touhuillessa. Freya sen sijaan oli ollut kokoajan vähän levoton (lähinnä vahtinut). Kolmantena päivänä siitä oli selvästi näkynyt väsymys ja se oli meinannut omia ihmiset ja sohvan itselleen ja muutenkin vähän toimia poliisina nuorison leikeissä. Onneksi Elina ja Jari ovat terrieri-ihmisiä, joten Freyan hölmöilyt eivät säikäyttäneet. Ja kolmannen päivän iltana minäkin jo kotiuduin ja pääsi mummokoirakin kotiin lepäämään.

Kaikenkaikkiaan koirat kuitenkin pärjäsivät hyvin ja mikäpä siellä olikaan ollessa aivan erinomaisessa hoidossa. =) Minulle oli yllätys, että hoitoon jääminen olikin Freyalle kovempi pala, kuin Linalle! Yhä vain vaikuttuneempi olen kyllä tämän jälkeen Lissun upeasta luonteesta ja sopeutumiskyvystä. Freyassa taitaa puolestaan olla se pehmeämpikin puolensa ja se onkin riippuvaisempi minusta, kun kuvittelinkaan. Linalla nimittäin paluu arkee sujui ihan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan, mutta Freya on seuraillut tarkemmin kannoillani kun normaalisti.

Minäkin sevisin hengissä. =)

Kiitos Elinalle, Jarille ja Fonzielle tyttöjeni hyvästä huolenpidosta!

KarvaShow

Lauantaiehtoota vaan täältä Keski-Pohojammaalta! Lina voi hyvin ja antibiootit uppoaa leikiten lihapullan sisässä. On se vaan tässä tapauksessa helppoa, kun on herkuille perso koira. ;)


Ilmoitin Linan täällä Kokkolassa heinäkuussa pidettävään kansainväliseen näyttelyynkin. Joskus kun se kai täytyy se näyttelyurakin korkata. Ystäväni Kati lupautui Linan siellä esittämään, mikä on suuuuri helpotus minulle, joka en viihdy näyttelykehissä laisinkaan. Laskin, että lääkekuuri (2vk) ja varoaikakin (7vrk) ehtivät loppua viikkoa ennen näyttelyä, joten pistin ilmon menemään.

Nyt pitäisi vaan saada tuo karvakasa edustuskuntoon ja siinäpä onkin haastetta. Anne minua aina lohduttaa, että hyvä että sitä karvaa on, kun paljosta voi aina ottaa pois, vaan lisää sitä ei saa millään. Niinpä! Sitä karvaa vaan riittää ja riittää ja riittää. Mulla on käytännössa aina trimmaus "vaiheessa", kun vähän väliä nypin jostain pienen alueen kerrallaan - ja eipä aikaakaan, kun se näyttää siltä, kun siihen ei olisi koskettukaan! Nytkin istuin about pari tuntia (sen aikaa kun MTV Movie Awards 2009 kesti) olohuoneen lattialla nyhtämässä karvaa ja olen oikeasti aivan alkutekijöissä, vaikka sitä karvaa lähti jo melkoisesti. Oikeasti alkaa tuntua, että tarvitsitin apua tuon näyttelykuntoon saamisessa... Anyone?

Tässäpä muutama kännykkakuva Linasta jokunen viikko takaperin:

 

 

Onhan se söpö, mutta aika turjake ja pulisongit on hienommat, kun itse Roope Ankalla! =)

Harmi vaan kun näyttely on ennen kun länderileiriä, sieltä nimittäin ainakin viimeksi sain kovasti apua ja neuvoja trimmauksessa.

Mut nyt me lähdetään tyttöjen kans lenkille ja jatkamme KarvaShowta taas myöhemmin. Niin ja pöytäharjoitukset täytynee ottaa päiväohjelmaan. ;)

Punkin pirulaiset!

Toissapäivänä punkkitarkastusta tehdessäni löysin Linalta kainalosta pureman - itse punkkia ei enää näkynyt. Purema oli löydettäessä kauttaaltaan punainen, mutta reunoilta tummempi ja keskellä oli selvä puremajälki. Reilussa vuorokaudessa pureman keskusta vaaleni, mutta rengas jäi. Meillä on Linan kanssa treenikaverina eläinlääkäri ja näytinkin puremajälkeä hänelle. Diagnoosi: borrelioosi! Onneksi se on näin alkuvaiheessa vielä täysin antibiooteilla hoidettavissa! Seuraavassa vaiheessa olisi oireena ollut vaeltava niveltulehdus, eli koira olisi alkanut ontua vuorotellen aina eri jalkaa. Silloinkin vielä sairaus on parannettavissa, mutta jos tämäkin oireilu jää diagnosoimatta ja hoitamatta, tauti jää pysyväksi ja aiheuttaa neurologisia oireita, kuten hermosärkyä, nivelsärkyä ja toimintahäiriöitä ja saattaa rampauttaa koiran. Varsin vakavasta asiasta on siis kyse, joten olkaa ihmiset tarkkoina ja tehkää niitä säännöllisiä punkkitarkastuksia karkotteista huolimatta! Mitä nopeammin punkin saa poistettua, sitä pienempi on tartunnan mahdollisuus. Meilläkin on molemmilla kyllä voimassa olevat karkotteet ja tarkistelen koiriani säännöllisesti - silti minulla on jäänyt tuo yksi punkki huomaamatta! Arvatkaa vaan sitä itsesyytösten määrää, mitä olen asian suhteen potenut! Onneksi purema ei jäänyt huomaamatta!


Tässäpä vielä kuva borrelioosi-puremasta:

Valtava kiitos Annukalle, että saatiin asia hoitoon välittömästi! Kiitos!

Freyasta tuli MUMMO! =)

kuva: Anne Lohvansuu

Freyan tytär Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) synnytti tänään neljä pientä parsonlasta, kolme tyttöä ja pojan. Pennut ovat kennel Ulvomäen kasvatteja, joten kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Riittaan. Onnittelut kaikille asianosaisille!

# Edit: pennuista lisää kuvia täällä

Viimeinen rutistus

Siinäpä ne, viimeiset kisat tälle keväälle. SM-nollat jäi saamatta, joten nyt pidämmekin suosiolla taukoa KLAGiin saakka. Ja toivotaan ettei Freyalla ole juoksu juuri silloin, mikä on hyvin paljon mahdollista... Edellinen kun alkoi vähän etuajassa. Laskeskelin, että juhannuksen jälkeen olisi puoli vuotta siitä - eikä siis ehtisi loppua KLAGiin mennessä. Mutta nyt taisin mennä jo vähän asian edelle, kun viimeisistä kisoista piti jutustella.

Helatorstain kotikisat 21.5.


Kaksi agilityrataa, tuomarina Sari Mikkilä.

Ekalta radalta typerä hyl: varmsitin Freyan A:n kontaktia ja siitä selkäni oikaistessani huitaisin kädellä vähän huoliamattomasti oikealla sijaitsevaa hyppyä kohti ja sinnehän se Freya irtosi... Rata siis olisi jatkunut vasemmalle putken kauempaan päähän. Puomille vanha tuttu loikka...

Toinen rata oli oikea vauhtirata - ilman puomia! Tietysti nyt kun ei ollut mahdollsuutta ottaa puomilta vitosta, niin kyllähän se jostain muualta pitää sitten... Meillä oli kepeille mennessä melkoinen vauhti ja Freya ilmeisesti kolautti itseään toiseen keppiin, sekosi rytmistä ja tuli kolmannen ja neljännen keppivälin ohi. Loppusuora oli jokatapuaksessa hiano ja ohjaaja juoksi niiiin lujaa kun ikuna pääsi. Asennetta riitti loppuun asti ja olin itse tyytyväinen rataan!

Vaasa ja VAS 23.5

Vaasan kolmipäiväisestä kisarupeamasta olin ilmoittautunut vain lauantaille, joten sinne mennessä oli jo tiedossa, että SM-nollia on turha haaveilla kasaan (kolme starttia, neljä puuttuu). Kisavasymys jo painoi ja se kuuluisa asenne oli kadonnut jonnekkin... Kaksi ekaa starttia tuomaroi jälleen vanha tuttu, Virtasen Anders.

Ensimmäisestä radasta ei paljoa olekkaan kerrottavaa: Freya varasti lähdössä ja koko rata meni aivan plörinäksi. En siis muista Freyan ottaneen varaslähtöä kun yhden ainoan kerran koko kisauransa aikana ja senkin ykkösluokassa. Mutta eipä puutu ylläreitä tästä lajista ei.

Toinen rata: nolla ja hieno puomin alastulokontakti! Muutenkin omasta mielestäni sujuvaa ja hyvää rataa, olkoonkin sitten joku muu erimieltä. ;) A on Freyalla edelleen jostain syystä tooosi hidas... Mutta kontaktin ottaa sentään. Toisella radalla tapahtui vielä sellainen harvinainen tilanne, että kaksi koirakkoa oli suorittanut radan täsmälleen samaan aikaan ja joutuivat uusintaan kolmannesta sijasta. Freya olikin sitten viides.

Kolmannen radan tuomaroikin sitten Ritva Herrala - itseasiassa se taisi olla Andersin edellinen rata nurinpäin hieman muokattuna. ;) Jokatapauksessa Freyan kanssa taas sujuvaa hyvää rataa, mutta puomille loikka! Nyt kuitenkin tiedän mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin, mikä on jo eteenpäin sinänsä.

Hiukan tilastoa Toukokuun kisarupeamasta

16 starttia joista:

• 3 nollaa
• 5 puomin alastuloa vaille 0
• 5 hyllyä
• 1 kympin rata (puomi & A)
• 1 15vp:n rata (puomi, A ja kielto kepeille)
• 1 vitonen muualta kun puomilta (kepit)
  

SM-nollia jäi siis uupumaan 3 + tupla. Mutta - jossitellaan nyt vaikkei pitäiskään - ilman tuota meidän ilmeistä puomin alastulo-ongelmaa, nollat olisivat olleet hyvinkin kasassa tuplanollineen kaikkineen... Eli enpä tiedä pitäisikö tässä olla tyytyväinen vai ei?

No pitää tietenkin, koska yhteistyö Freyan kanssa selvästikkin pelaa ja meillä on molemmilla kivaa. Eikös se ole pääasia? =)

Onnea Marjaana ja Ninja!

Uutiset kertoivat, että Ninja (A'mael Mellon Belba Baggins) oli Marjaanan ohjaamana noussut viikonloppuna Rovaniemen agilitykisoissa kakkosiin! Kasvattaja ja Freya-mamma ovat niiiiin ylpeitä! Hurjan paljon onnea!

Lisää kisoja

Pietarsaari 10.5.2009

Kolme rataa, joista yksi hyppäri. Tuomarina Anders Virtanen.

Tultiin aamusella kisapaikalle hyvissä ajoin, käytettiin koirat (Linakin pääsi hupulaiseksi mukaan) ja mentiin kuikuileen radan reunalle ja kas, yhtäkkiä kuulutettiinkin rataantutustuminen - etuajassa. Olin kuvitellut, että ensimmäisen kisan rataantutustuminen tapahtuu aikataulun mukaisesti, eikä sitä aikaisteta, enkä ollut siksi pitänyt kiirettä kenkien vaihtamisen kans. Tutustuin siis rataan jäykissä ja raskaissa vaelluskengissä, enkä oikeen saanut kunnon tuntumaa rataan - minulla kun pitää opetella rata ikäänkuin "lihasmuistiin" ja päästä spurttailemaan ja testaamaan kunnon vauhdilla jotain tiukkoja paikkoja. Eipä se oikeen vaelluskengissä sujunut... Rataantutustumisaikakin tuntui loppuvan kesken ja minulla oli vähän epävarma olo radalle lähtiessä. Rata tuntui vaativan takaaleikkausta takaaleikkauksen perään, mikä ei tosiaankaan ole meidän juttu...

No eipä siinä mittään, kai se ihan hyvin meni, mitä nyt hyllytin melko lopussa, kun ohjasin (tai jätin ohjaamatta) putken väärään päähän. Maalissa oli kuitenkin voittajafiilis: Freya otti kontaktit! A oli hidas, mutta kontakti piti ja puomin kontakti oli TÄYDELLINEN! =) Kannatti käydä hinkkaamassa puomin kontakteja edellisenä iltana!

Toiselle radalle(hyppäri) lähtö oli kans aika... hmm... mielenkiintoinen: meitä kuulutettiin jo radalle, kun Freya keksi jonkin vastustamattoman hajun juuri kehänauhan ulkopuolelta ja jäi siihen kierimään - eikä ottanut millään uskoakseen, kun komensin sitä ylös! Pienellä viiveellä päästiin kyllä sitten lähtöön; kiva kerros multaa ja ruohonpätkiä viimeistelemässä frisyyriä. Ja kun pakka kerran hajoaa jo lähtiessä, niin paha sitä on enää kasaan saada: Freya oli jotenkin ihme sinkoilufiiliksissä ja koukkasi kolmannen hypyn väärältä puolen, joten hylsy heti kärkeen. Kepeiltäkin Freya sinkosi ihan toiseen suuntaan, mihin itse liikuin ja yritin ohjata, mikä oli kyllä kans aika kummallista. Freya kun ei normisti sinkoile mihin sattuu... Liekö sitten käynyt rouva pikkasen kuumana ihanan hajun jäljiltä, eikä kyllä ollut ohjaakaan parhaimillaan - puolessa välissä rataa sain vasta radan käyntiin ja loppu menikin aivan mainiosti.

Viimeinen rata oli taas agilityrata, mutta minun harmikseni siinä ei ollut puomia - olisin halunnut heti päästä testaamaan, että oliko se ekan radan upea kontakti vain hyvää tuuria... Ja olisin halunnut muutenkin saada heti perään toistoa kisatilanteessa puomille. Rata sujui ihan ok - vähän tahmeaa oli ohjaajan meno, mutta koira toimi taas. =) A oli t-o-d-e-l-l-a h-i-d-a-s, mutta pääasia että kontakti piti. Nollalla maaliin. Yliaikaa 0,19s, mutta vielä nykysäännöillä se on kuitenkin nolla. =) Sijoitus... olisko ollut kuudes.

Vöyrin iltakisat 17.5.2009

Kaksi rataa (tai oikestaan kolme, mutta jätettiin hyppäri väliin, että jouduttiin aiemmin kotiin nukkumaan). Tuomarina Anders Virtanen jälleen. =)

Tehtiin kaksi hyvää rataa. Toisella radalla kokeilin kepeille takaaleikkausta, mitä en ole vielä kisatilanteessa uskaltanut aiemmin tehdä ja hienosti toimi. Ohjaukset oli kohdillaan ja koira vireessä, MUTTA se prkleen puomin alastulo! Taas loikka molemmilla radoilla: ekalla radalla jäin itse jälkeen, enkä varmaan käskyttänytkään kunnolla... Freya loikkasi suunnilleen laskeutuvan osan puolesta välistä! Toisella radalla kontakti oli todella hilkulla, enkä maaliin tullessa itse edes tiennyt lopputulosta - seurakavereiden ilmeet vasta paljastivat kuinka siinä kävi. Kolmansiksi kuitenkin sijoituttiin. Tosin ei paljoa lohduta: SM-nollat olis jo kasassa ilman tuota kontaktiongelmaa! Ja toinen tuplanolla oli taas niin lähellä...

Vielä helatorstaina oman seuran kisat ja VASin kisat Vaasassa lauantaina. Yhteensä viisi starttia. Neljä nollaa vielä pitäis saada, joista yksi tupla. Alkaa siis uhkaavasti näyttää siltä, että meitä ei SM-kisoissa nähdä. Toistaiseksi kun ei ole kiltassa kolmosissa kisaavia mini-koiriakaan kun kaksi, joten vähän heikolta näyttää joukkueen suhteen. Mahdollisia nousijoita kyllä on, joten toivotaan parasta!

Oman seuran iltakisat

Kaksi rataa, tuomarina Katarina Virkkala.

Ensimmäisellä radalla pikkasen meinasi jännittää - kumma kun kotikisat jännittää aina enemmän... Tosin ensimmäisestä esteestä kun pääsee yli, niin jännitys helpottaa ja sitä keskittyy vain koiraan ja sen ohjaamiseen. Ei siis mene jännityksen piikkiin, että sekosin nuoteissa. Olinkin nimittäin nopeampi kuin oletin ja jäin ihmettelemään, että olisin sittenkin kerennyt tehdä vaikka mitä kevätjuhlakuvioita, kun olin vain suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen A:lle... Jäi sitten siinä ihmetellessä se takaaleikkauskin suorittamatta ja päädyin väärälle puolen A:ta mitä piti. Onnistuin silti ohjaamaan koiran oikealle esteelle ja loppurata jatkui nuottien mukaan. Toiseksi viimeinen este puomi ja nolla alla... Ylläripylläri loikka alastulolle, joten se siitä nollasta.

Toiselle radalle lähtiessä ei tarvinnut enää juuri jännittää edes startissa. Sain tsempattua itselleni oikein hyvän vireen ja rata menikin oikein sujuvasti. Minulla ei ole vielä koskaan ennen ollut sellaista tunnetta radalla! Kun kaikki sujuu kuin tanssi ja samalla vielä pystyy kokoajan ajattelemaan kylmänviileästi. Mahtava fiilis! Etukäteen jännitin hankalaa kepeille vientiä, mutta sekin sujui leikiten, kun vain maltoin viedä rauhassa. Olisi ollut mukava se nolla ottaa tällaiselta radalta, mutta sieltähän se vitonen tuli puomin alastulolta - toiseksi viimeiseltä esteeltä jälleen. Rataan kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen.

Pienestä jäi siis tuplanolla kiinni - kuinka turhauttavaa. Molemmilla radoilla kuitenkin sijoituttiin kolmansiksi ja Freya sai mielestään parhaan palkinnon ikinä: pallon. Kepo sai pitää pokaalit, sille kun ne on jostain syystä kovin tärkeitä!

Niin ja kisat näytettiin suorana netti-tv:stä ja olipa sieltä joku meidät bongannutkin. ;) Onneksi en televisiointia sentään muistanut jännittää. En edes radalle lähtiessä tarkistanut, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Onneksi kuulin vasta jälkeenpäin, että ATT:n hallissa olivat katsoneet videotykin kautta... Jos sen olisi tiennyt etukäteen, niin olisi vissin ollut vähän pissit housussa. =)

Kisakauden avaus

Lopultakin korkattiin Freyan kanssa kisakausi tältä vuodelta! Meidänhän piti aloitta jo Vöyrillä VAS.in ja WOFF:in kisoista maaliskuun lopussa, mutta minä tietysti sairastuin flunssaan, niin että se sitten jäi...

Vappua siis vietimme Seinäjoella kisaten. Säät suosi ja seura oli mitä mainiointa. Kisakauden ensimmäinen startti olikin varsin kelvollinen, kun nappasimme Freyan kanssa nollan! Vähän ehkä turhan paljon taas varmistelin, mutta kun viimes on kisattu viime vuoden syyskuussa, niin kai siinä vähän taas menee päästä kunnon vireeseen. Rata oli kuitenkin oikein sujuva ja kontaktitkin piti! =) Sijoitus oli 6.

Toinen rata olikin sitten hylsy heti tokalla esteellä, kun Freya pujahti A:n alla olleeseen putkeen, kun piti mennä A:lle. Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että se sinne olisi voinut edes hakea - Freya kun yleensä menee just sinne minne sen ohjaa ja tällä kertaa ohjasin sitä kyllä aivan oikeaan suuntaan... Freya oli vaan jo lähdössä lukittanut putken suun ja kävi vissin niin kuumana, että sinne mänt. No rata oli sitten muuten aivan mainio ja kontaktit pitivät edelleen - juuri ja juuri.

Lauantaina uusi päivä ja uudet kujeet - tai vanhat, miten vaan. Freya nimittäin palasi vanhoihin tapoihinsa ja loikki kaikki kontaktit (paitsi keinun sentään). Muuten ei mitään mainittavaa, sujuvaa rataa ja silleen. Hemmetin kontaktit! Jotain tarttis keksiä...

SM-nollatilanne on siis kauden avauksen jälkeen 2. Loppujen metsästys tuntuu aika toivottomalta noiden kontaktiloikkien jälkeen. Mutta ei kait se auta kun yrittää.

Metsässä

Olipa taas metsäreissu: ensin Freya karkasi mereen uimaan. Siellä se onnellisena polskutteli ulappaa kohti, niin että meille rannalle jääneille meinasi tulla hätä - kylmä kun kangistaa nopsaan ja meri on kuitenkin vielä osittain jäässä. Lopulta sain koiran palaamaan rantaan eikä tarvinnut itse imitoida hengenpelastajaa.

Huokasin liian pian...

Seuraavaksi Freya keksi kiivetä lintutorniin aivan tappiin saakka, eikä uskaltanut tulla omin jaloin alas. Minä korkeanpaikan kammoinen pääsin ensimmäiseen kerrokseen, kun koira kiikkui kolmannessa ja toinen itki mamman perään maassa.

Kohta kuului Linan askelet rappusista takanani: uskollisuus voitti pelon sittenkin. Mietin, että ei hemmetti, kuinka minä saan kaksi koiraa täältä alas, kun oma selviytyminenkin on kyseenalaista? Siinäpä olisikin ollut varmaan palokunnalla hauskaa, kun olisivat joutuneet tulemaan pelastamaan Laitisen Rouvan puudeleineen lintutornin nokasta...

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut sinne pelastuslaitokselle soittaa, kun mukana oli luottoystävä Elina, jonka päätä ei ihan pienistä huimaa. Elina kantoi (märän) Freyan alas sillä aikaa, kun me Linan kanssa koitettiin selviytyä maankamaralle miten parhaiten taidettiin. Onneksi Lina uskalsi tulla alas ihan itse, eikä tarvinnut sitä kantaa... Minulla kun huippaa suunnilleen keittiöjakkarallakin, niin että ei olisi ollut mikään helppo nakki.

Lopuksi Freya vielä kruunasi kevätasunsa kierimällä paskassa oikeen antaumuksella - sitä ihtiään oli siis korvissa sisälläkin! Great - onneksi matkustavat häkeissä takakontissa, niin että siellä sai aromipesä hautua ihan rauhassa...

Mutta noin muuten oli tosi mukavaa: tuntui aivan kuin olisimme olleet jossain rinnakkaistodellisuudessa, oli niin hiljaista. Auringon laskiessa merelle, nousi sumu ja vain lisäsi irrallisuuden tunnetta. Ainoat elävät olennot maailmassa meidän lisäksemme olivat joutsenet, jotka pitivät omia menojaan lahden poukamassa. On muuten hurja ääni, kun joutsen nousee siivilleen!

On se jännää

Heräsin tänään koiran oksennusääniin ja sängystä noustessani tein tuttavuutta jo yhden aiemman tuotoksen kanssa, astuessani siihen paljain varpain... Ylös päästyäni totesin että asialla oli Lina ja niitä valkoisia kummallisia oksennusmöykkyjä löytyi pitkin taloa. Siis mitä hittoa se on syönyt, mietin. Lähempi kenttätutkimus osoitti, että pikkuhousunsuojiahan ne! Kepo oli tunkenut tyhjän shampoopullon jo jokseenkin täyteen kylppärin roskikseen, niin että kansi oli jäänyt hiukkasen raolleen ja siinäpä suorastaan noutopöytä Lissulle. Oh joy!

No nyt sitten jännitetään että tuleeko kakka? Niin että varsin jännää on tämä koirallisen elämä välillä.

Ai mä vai?

#Edit: Kakka luistaa, joten ei ainakaan suolitukosta - huh!

Myydään

Uuden veroinen Back on Track mantteli kokoa 36, väriltään musta. Itse olen maksanut siitä 55€, mutta hinnasta sovitaan. Sivupalkista löytyy meidän lauman kalenterimerkinnöistä, mistä kisoista meidät tapaa ja pääsee vaikka sovittamaan takkia.

Freyalle mantteli ei vain kertakaikkiaan istu, eikä rouva oikein viihdy siinä. Mantteli on ollut käytössä tosiaan vain muutamia kertoja, sillä Freya ei suostu edes kävelemään se päällä. Koiran työntökärryt ovat edelleen mielestäni maailman suurin turhake, joten mieluummin myyn takin, kun hankin sellaiset. ;) Ajattelin sen sijaan hankkia tilalle BOT-makuualustan, joka todennäköisesti toimisi meidän tapauksessa paremmin.

Lisää tietoa Back on Track-tuotteista täältä.

yhteys: hannamaaria.laitinen(wuh!)gmail.com

#edit: myyty!

Kreativ Blogger Award

Meitä heräteltiin talviunilta Kinon, Legon, Nemon ja kumppaneiden toimesta tällaisella tunnustuksella.Kiitos! Koetamme reipastua! =)

Meiltä tunnustus lähtee keväisten terveisten kera Kampille ja Vipulle, Hepulle ja Beduar'sin laumalle.

Awardin säännöt:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

P.S. Huomaattekos kuinka hienosti tuo award sointuu meidän tämänhetkiseen sivupohjaan! =D

Hengissä ollaan

...ja hyvin voidaan. =)

Pientä viilausta ulkoasuun taas... Koitan saada päivitettyä kuulumisiakin tänne pikapuolin, mutta nyt nukkumaan! Huomenna kun pitäis töihin jaksaa kuitenkin...

Banneri- ja profiilikuvista kiitos kuuluu taas kerran ystävälleni Paavolan Elinalle!

#Edit: Silmätutkimustulos , Linan 1-v synttärikuva, Pomppa  ja Joulu ja vuodenvaihde päivitetty. Vielä tulossa kuvakavalkadi Rockyn ja Linan retkeltä (ne on taas tuolla toisella koneella, joka on niiiiiiiiin hidas, ettei sillä viitsisi tehdä mitään)

Lisää säihkysilmiä

Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) kävi silmätutkimuksissa ja todettiin terveeksi. =)

Säihkysilmät =)

Freya ja Lina kävivät tänään molemmat silmätarkastuksessa. Freyalta löytyi yksi ylimääräinen ripsi oikeasta alaluomesta (ektooppinen cilia), mutta muuten silmät olivat terveet edelleen kuuden vuoden iässä. Lina puolestaan sai täysin terveenpaperit. =)

Pomppa

Pakko mainostaa, kun löytyi kerrankin oikeasti istuva koiran mantteli! Suojaa hyvin, ei haittaa liikkeitä ja pysyy hyvin päällä kovassakin menossa (ilman kuminauhoja takajalkojen takaa)! Ja vielä näyttääkin hyvältä! Me Linan kanssa tykätään! Aion hankkia Freyallekkin tällaisen.

Täältä löytyy: http://pomppa.fi/

 

  

  

  

 

Lina 1-vuotta!

Paljon onnea Lina!

Joulu ja vuoden vaihde

Sinne meni joulu ja vuosikin ehti jo vaihtua. Jouluihmisenä minulla on vähän surku, kun taas täytyy palata arkeen, mutta onneksi se on joulu taas vuodenkin päästä! Kuusta en kyllä haluaisi purkaa sitten millään, kun se on niin kaunis! Vielä on vähän aikaa loppiaiseen, joten täytyy nauttia siitä täysillä, kun vielä voi.

Joulun vietimme perinteisesti kotikotona. Joulusaunaan ei koirilla ollut asiaa, sillä meillä lämpesi savusauna ja pidän noista karvaturreistani ihan tuon värisinä. ;) Jouluruuasta saivat koiratkin osansa, niin että kait nuo antoivat anteeksi saunan puutteen. Joulupukki oli jättänyt lahjat kuusen alle jo aatonaattona ja sieltähän se Freya oli reippaana jo omansa löytänyt ja avannut etukäteen. Taisi siinä innoissaan avustaa Linankin lahjan avaamisessa. Tyttöjen paketeista löytyi Wubba Snugga-lelut: Freyalle lila ja Linalle vaaleanpunainen - tietysti. Kovasti tuntuvat olevan mieluisia. Ja ehjiä edelleen, vaikka vähän epäilinkin niiden kestävyyttä Freyan käsittelyssä.

Koko joulun Freyalla tuntui syystä tai toisesta olevan vähän pinna kireällä ja epäilin, että taasko se on onnistunut venäyttämään itsensä? Välipäivinä syykin selvisi: PMS! Rouva sitten aloitti juoksunsa kaksi kuukautta ennakkoon! No parempi vaihtoehto se, kuin että olisi telonut itsensä.

Vuoden vaihde olikin... mitä mielenkiintoisin. Kas, kun minä sain mielestäni oivan idean, että lähdetään Kuusamon korpeen Anopin ja nykyisen miehensä uudelle mökille; siellä ei tarvitse Freyan stressata uudenvuoden paukutteluista, on vain rauhaa ja hiljaisuutta ja tähtitaivas... Anoppi toivitti meidät onnellisena tervetulleeksi... Jätti vain piruvie kertomatta, että eihän se mökki aivan täysin valmis ole ja sieltä puuttuu vielä sähkö ja juokseva vesi! Hyvä etten karannut takaisin kotiin samantien! Koetin vain ajatella, että mitä sitä ei pienen koiransa eteen tekisi? Kyllä ne kolme päivää menee, Freyan vuoksi... Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä todettakoon, että hitto soikoon teki tiukkaa! Onnekseen Anoppi on mun suosiossa, mutten ei olisi ehkä saanut keppostaan anteeksi. ;)

Oli siellä ihan kivaakin. Koirilla oli tosi kivaa!

Erittäin hyvää uutta vuotta kaikille karvoihin katsomatta!