sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

ROP ROP ropisee

Tänään Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämässä erikoisnäyttelyssä Peicco (A’mael Mellon Berylla Boffin) oli ROP-pentu kahdenkymmenenyhdeksän pennun joukosta! Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen. Ja olipa itse englantilainen tuomarikin käynyt tyttöstä kehumassa. =)

Pohjoisen valloittamisesta puolestaan huolehti sisarensa Ninja (A’mael Mellon Belba Baggins) ollen niinikään ROP-pentu! Tuomari Tarmo Viirtelä oli kommentoinut Ninjan olevan erittäin lupaava nuori narttu tässä vaiheessa. =)

Kyllä kasvattajan nyt kelpaa!

Hurjasti onnea molemmille tytöille taustajoukkoineen!

#Edit: prinsessojen arvostelut löytyvät tämän posteuksen kommenttilaatikosta! Kiitos Anne & Marjaana! Marjaanalta sain vielä kuvankin Ninjasta, joten lisäänpä senkin tähän - kiitokset siitäkin! =)

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

KLAG 2007 - loppusaldo

Lauantaiaamu alkoi jo ennen seiskaa, kun innokkaana talkoolaisena olin ensimmäisten joukossa paikalla ykkösten rataa rakentamassa ja kellottamassa. Kakkosluokat tuomaroikin suuren starttimäärän takia Vesa Sivonen - rata oli tosin Anne Saviojan käsialaa. Freyan kanssa tehtiin muuten nättiä rataa, mutta sekä puomin, että A:n alastulokontaktit paukkuivat komiasti! = o Tulos kymppi, sijoitus 5.

Iltapäivän rata menikin sitten ihan plörinäksi! En ehtinyt ennakkoon valmistautua, kun suoraan aikakoneelta (sähköinen ajanottolaite tulostauluineen kaikkineen) juoksin rataantutustumiseen - rata oli nimittäin ykkösluokkien aikana rakennettu viereiselle radalle, niin että luokka alkoi heti ykkösluokkien päätyttyä. Minulla ei vielä niin paljoa kisakokemusta ole, että voisin noin vain sen viiden minuutin rataantuntustumisen aikana sekä opetella radan, että tehdä kunnollisen ratasuunnitelman. Ykkösluokan radalla se olisi ehkä onnistunut, muttei kakkosluokan. Yritänkin aina ennen rataantutustumista haahuilla kentän reunalla ja opetella sen siinä vaiheessa, jotta sen viisi minuuttia voi sitten käyttää ratasuunnitelman tekoon. Niinpä siinä tungoksessa ensin etsittyäni numerot, juoksin vaan rataa läpi, että se jäisi mieleeni. Lähdössä sitten havaitsin ensimmäisen ansapaikan: kolmannen esteen jälkeen ammotti putken suu! Putken sijaan siinä piti mennä yhdeksänkymmentä astetta oikealle hypylle. Kuinka ollakkaan Freya oli menossa sinne putkeen, mutta karjaisu käänsi suunnan viimehetkellä. Tästä harhailusta johtuen Freya kuitenkin tuli turhan jyrkästi hypylle, jotta olisin ollut oikeissa asemissa kierrättämässä seuraavan hypyn siivekkeen takaa, joten Freya pomppasi saman hypyn takaisinpäin ja hylly siitä. Ehkä normaaleissa sielun ja ruumiin voimissa olisin saanut tämänkin paikan pelastettua, mutta väsyneenä ja syömättä - no way! Niin siis koko radan kruunasi tosiaan se, että en ollut talkoohommiltani ehtinyt kokopäivänä syömään kunnolla ja radalle lähtiessä oli maha niin tyhjä, että sattui. =(

Tuon radan lopetinkin sitten lyhyeen, kun puomilla tapahtui jotain vallan kummallista: Freya loikkasi keskeltä puomia alas! Päätin tehdä puomin uudelleen ja poistua radalta sen jälkeen. Jostain syystä Freya arkaili puomilla, mutta minun kannustuksen avulla kuitenkin sitten suoritti sen. Siis meidän reikäpää, jolle mikään este ei ole ollut ylittämätön*! Radan jälkeen koin ehkä kisaurani suurimman vitutuksen. Koiraa jäähdytellessä piti koittaa jäähdytellä omia tunteitakin siinä samalla, ennen kun pystyi taas mennä ihmisten ilmoille. Onneksi Freya ei huomannut vitutustani, vaan intoili mereen uimaan.

Sunnuntaina piti myöskin olla jo seiskalta hommissa, mutta joku otti ja nukkui pommiin! Heräsin 07:02 - tarkoitus oli vain torkuttaa, mutta olinkin painanut herätyksen kokonaan poikken. Noooo, varttia yli seiskan olin jo rataa rakentamassa ja samalla todistin että onnistuu ne äkkilähdöt joskus jopa minultakin. =P Eka oma rata oli Anne Saviojan suunnittelema ja tuomaroima. Oikein mukavan oloinen rata. Minä jostain syystä hätäilin ihan turhaan ja kaahotin rataa tuli perseen alla. Ja mitenkä luulette moisen ohjauksen vaikuttaneen koiraan? Siellä myö kaahattiin yhdessä kaasu kiinni hirttyneenä, koira ja emäntä! Jossain vaiheessa sitten tein vähän turhan hätäisen persheiton ja ajauduin aivan väärään paikkaan ja kas, putosin tyystin kartalta. Siinä välissä kun minä yritin paikallistaa sijaintiani, ehti tuo fiksu koira tehdä jo omat ratkaisunsa - tai oikeammin hyppäsi esteen yli sinne missä se mamma toikkaroi eksyksissä ja se nyt ei vain sattunut ihan yksiin tuomarin suunniteman kanssa, joten hyl. Niin mistäs niitä kisahermoja saikaan ostaa? Voisin ottaa kymmenen metriä.

Vuotuisen KLAGin viimeiseen rataan minulla olikin sitten ruhtinaallisesti aikaa valmistautua. Näet työvuorolistoja laatinut henkilö minut lauantai-iltana nähdessään sääli minua niin, että järjesti sunnuntaille vapaavuoron ennen omaa luokkaani! Nöyrin kiitokseni hänelle siitä! Vuorossa oli siis Kari Jalosen hyppyrata. Ehdin tällä kertaa tosiaan hyvin opetella radan ja jonkinlaisen ratasuunnitelmankin olin valmentajani avustuksella miettinyt päähäni muhimaan. Rataantutustumisessa tarvitsi sitten vain hioa ratasuunnitelma. Jostain syystä kuitenkin elin ihan EVVK-fiiliksissä ja meinasin jo perua koko osallistumisen, mutta päätin sitten että aivan sama, käydään nyt sitten. Aika riskillä vedin, sillä päätin tehdä jotain mitä en ollut koskaan ennen tehnyt: valssi keppien loppuun. Olemme nimittäin ihan vasta pääseet Freyan kanssa kovalla työllä siihen, että minun sijainnillani ei ole väliä Freyan suorittaessa keppejä. Aiemmin olen joutunut antamaan eteeni hurjasti tilaa Freyalle, jotta joka keppi tulisi oikein suoritetuksi, joten en ole keppien päähän valssaamista päässyt treenaamaan laisinkaan. Tulipa nyt sitten kokeiltua ja todettua että toimii. =) Rataan mahtui sitten yksi täpärä pelastuskin (F melkeen hyppäs väärän hypyn kun jäin vähän jälkeen) ja sen johdosta Freya jäi pyörimään jalkoihini suuntaa kysellessään… Maaliin tullessa luulin että meillä oli kieltovirhe tuon häslingin takia, mutta eipä ollutkaan, vaan puhdas nolla! Ja kävipä niin että se jäi luokan ainoaksi nollaksi, joten päästiin patsastelemaan ykköspalkintopallille! =) Eli ensimmäinen nousunolla kakkosista plakkarissa! Ehkä täytyisi aina saada EVVK-fiilis kisoihin niin ei tarvisi jännittää! Ja sehän onnistuu juu! =P

Loppujenlopuksi hyvä mieli jäi taas tästä urakasta, vaikka lauantaina jo uhkailin etten tuu ens vuonna koko KLAGiin! Hienosti vedettiin kisat läpi, vaikka näin pienelle seuralle onkin aika urakka. Positiivista palautetta on tullut suunnasta jos toisesta. Itse täytyy kiittää ylitoimitsijoita, jotka rankasta urakastaan huolimatta jaksoivat kantaa huolta talkoolaistenkin jaksamisesta (toinen heistä huomasi lauantai-iltana väsyneen päänsärkysen olemukseni ja vapautti minut aikakoneelta, että pääsin lähtemään vähän aiemmin kotiin nukkumaan - minun on tosiaankin täytynyt näyttää säälittävältä…). Niin että KIITOS! Ensivuonna uudelleen! =)

KLAGin tuloksen kokonaisuudessaan löytyvät täältä: http://kpkk.net/agility/agilitytulokset.html. Onnea menestyneille! Erityisesti Marjaanalle ja Xenalle kahdesta nollasta (sijoitukset 1. ja 3.)!

….

*) Seuraavaan maanantaina rauniotreeneissä tämä peloton reikäpää ylitti notkelman reunasta reunaan kulkevia lahon näköisiä tikapuita, joista puuttuu askelmiakin välistä! Alla parin metrin pudotus ja koira huis vaan yli. Emäntä kyllä pidätti hengitystään, kun sivusta seurasi moista uhkarohkeaa tempausta. Mikä ihme siinä puomissa sitten pelotti, kysyn vaan?

P.S. Ninja on super! <3>

perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

KLAG-2007 - eka kakkosluokan kisa

KLAG pyörähti aurinkoisissa tunnelmissa käyntiin. Kotiuduin juuri ja tulin vaan nopsaan kertomaan, että ekalta kakkosluokan radalta otettiin hylly. Freya kävi ylikierroksilla, koska olin itse hommissa ja hain koiran radale suunnilleen suoraan autosta - ensinnäkin päivän poissaolleen mamman näkeminen nosti riemun sfääreihin ja kun vielä mentiin radalle niin herranjestas, eihän Freya ollut pysyä nahoissaan! Siispä keppejä ei maltettu tehdä looppun saakka: Freya oikoi kolmanneksi viimeisen kepin, minä korajsin väärin, enkä jaksanut sitten enää alkaa säätämään vaan otin hyllyn. Kepeille syöttö oli kuitenkin hiano! Rata ei ollut mikään helppo ja tuloksia tuli aika naftisti (medi-luokassa ei ainuttakaan).

Muiden parsoneiden radoista en tiedä, paitsi Xena teki mini kolmosten radalla kans hyllyn. Todella hienon näköistä menoa kuitenkin, mitä nyt sivusilmällä tuomarinsihteerin hommista pystyin luuraamaan.

Huomenna pitää olla rakentamassa ykkösten rataa jo siinä seiskan maissa, joten lähden tästä nukkumaan. Freyan ja minun urakka jatkuu kahdella radalla huomenissa. Peukut pystyyn että saadaan tulos.

Ai niin ja tuomarina tänään toimi kaikille luokille Anne Savioja.

torstaina, heinäkuuta 12, 2007

Vieraita ja metsäreissua

Tänään on ollut hyvä päivä. Marjaana, Niklas, Xena ja Ninja saapuivat tänään paikkakunnalle ja piipahtivat kylässä. Voi kuinka äiti-koira ja tytär nauttivat toistensa seurasta. Ensin juostiin pihalla miljoonaa lelun kanssa ja sen jälkeen syötiin kylki kyljessä luita pöydän alla. Kuvia tuli vähän räpsittyä - löytyvät tän polkan lopusta.

Rockyn laumakin saapui tänne aiemmin viikolla kesätöiden merkeissä ja illalla kävimme metsässä koko porukalla. Vain Peicco puuttui B-pentueesta, niin että kai se jonkin sortin tynkä pentutapaaminen oli… Sisarukset intoutuivat riehumaan oikein sydämiensä kyllyydestä ja innostuipa Freya-mammakin ajoittain juoksemaan jälkikasvunsa mukana. Kyllä olen ylpeä tuosta pentueesta! Kaikki niin upean luonteisia - sääli etten pystynyt pitämään niitä kaikkia. :P (Terveisiä isä-koiralle)

Kameraa en jaksanut metsään mukanani raahata, koska se on turhan iso ja painava tuollaisille reissuille - tai sitten minä olen vain liian laiska. Kevyempi ja nopeampi digijärkkäri on toistaiseksi vain haave…

Huomenna KLAG. Jännitys alkaa jo pikkuhiljaa kohota! =)

Tässäpä niitä kuvia Ninjan vierailulta:










sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007

Paluu pilvilinnoista

En tosin tiedä mille planeetalle, sillä niin hukassa olin agirodun joukkueradalla! Eihän minun alunpitäen ollut edes tarkoitus sinne mennä, kun ne tuttavien häät - mutta kas kun ne peruuntuivat. Olin Freyan ilmoittanut joukkuekisaan varakoiraksi, joten päästiin tositoimiin juoksun takia peruneen koirakon tilalle. Jännitin ihan hirvittävästi: se lentävä lähtö ja että muidenkin sijoitus on meistä kiinni ja kaikkea sellaista. Unohdin radalla ohajuskuvioni (radan kyllä muistin) ja ehdin siinä välissä kadottaa koiranikin, joka oli lähtenyt pujottelemaan keppejä takaisinpäin, kun ohjeita ei kuulunut. Loppurata menikin totaalisen plörinäksi, kun omat pasmani sekosivat ja Freyakin vaistosi ylettömän jännitykseni, eikä irronnut kuten normaalisti… Vähän kyllä harmittaa että olimme kaikkea muuta kun parhaimmillamme… No mutta kerrankos sitä ollaan agirotuneitsyitä. =) Tapahtuma oli kuitenkin mukava - erityisen mukava oli tavata parsonväkeä. Muutamaa länderi-ihmistäkin kerkesin käydä hihasta nykimässä. Taas. =)

Ensivuonna onkin pakko sitten päästä uudelleen ja kisaamaan vähän enemmänkin kun joukkuekisassa. Tuttaville tiedoksi, että jos päätätte mennä naimisiin Heinäkuun alussa agirotu- tai KLAG-viikonloppuna, minua on turha odottaa häihin. ;)

Tuolle kisajännitykselle pitäisi vain löytää ratkaisu… Ehkä pitää vähän nykyistä ahkerammin kiertää noilla kisakentillä.

Ensiviikonloppuna KLAG - viisi kisaa, ensimmäiset kakkosluokassa! Ja Ninja, sekä Marjaana & Xena tulevat tähän suuntaan. =) Odotan innolla!

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Freya kahdella nollavoitolla kakkosiin!!

Pietarsaaressa kisattiin tänään ykkösluokan iltakisat, jonne mekin Freyan kanssa suuntasimme, matkaseurana Kati ja whippet Nova. Kiitos heille hyvästä matkaseurasta ja kannustuksesta!

Freyan tulokset olivat seuraavanlaiset:
A-kisa: rv. 0 tulos: -14,59 sijoitus 1.
B-kisa: rv. 0 tulos: -12,63 sijoitus 1. SERTI >>kakkosiin!
Tuomarina Anders Virtanen

Ihan mielettömän hieno fiilis nyt! En olisi ikinä uskonut pystyväni venymään kahteen noin upeaan tulokseen jännittämisineni, vaikka kotoa lähtiessäni uhosinkin meneväni hakemaan ne puuttuvat nousunollat. ;) Tosin on meidän radat viimeaikoina olleetkin sitä luokkaa, että ei kai se nyt mikään suoranainen ihme ole sentään. Minulla vain on tapana jännittää niin hurjasti… Ennen ensimmäistä rataa tuntui taas, että kuolo korjaa, mutta kun vauhtiin pääsi, se jännityskin jäi taka-alalle. Maaliin tullessa piti tosin kysyä kaverilta, että olihan se nolla, ennen kuin uskalsi todenteolla tuulettaa.

Ennen toisen radan rataantutustumista katselin kentän reunalta, että ei juma, tuosta me ei selvitä! Siellä näytti olevan sellaisia meille riskipaikkoja oikein pilvin pimein. Rataantutustumisen jälkeen kuitenkin fiilis oli hyvä ja rata tuntuikin todella mukavalta ja sopivan haastavalta, suorastaan odotti pääsevänsä tositoimiin! En edes isommin jännittänyt; yksi nolla alla, joten toisen radan pystyi vetämään rennosti fiiliksellä. Aika riksillä ohjasinkin: päätin luottaa siihen, että koira osaa. Ja kyllähän se osasi! Maalissa olikin seurakaverit jo vastassa: “Sä teit sen!!”

Kesti hetken, ennen kun itse edes tajusin tapahtunutta! Ja sen jälkeenpä mieleen ei juuri muuta mahtunutkaan. =D

Nyt kun kesän tavoite on saavutettu (nousu kakkosiin), voikin sitten kisata ilman paineita, rennosti, hyvällä fiiliksellä!

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Peicon näyttelydebyytti

Peicco (A’mael Mellon Berylla Boffin) aloitti näyttelyuransa onnistuneeti Rovaniemellä ollen ROP-pentu. Arvostelukin oli loistava (lisään sen tähän kunhan Anne muistaa sen minulle lähettää ;) ). Tuomarina toimi Harri Lehkonen. Onnea sinne Ruutilaan Peicon ja Leicin (VSP) menestyksestä!

Freya-mamma muuten aloitti junnuikäisenä näyttelyuransa samaisen herran arvosteltavana, saaden ensimmäisen sertinsä. ;)

#edit: arvostelu toimitettu Annen toimesta tuohon kommenttilootaan. Kiinnostuneet löyttänevät sen sieltä. Kiitos Anne!

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Freya ja Mikko raunioilla













Kuvassa Mikko ja Freya tutustuvat uuteen harrastusareenaansa, Keski-Pohjanmaan palveluskoirien rauniorataan. Sekä koira että isäntä tuntuivat kovasti innostuneilta uudesta lajista.

Alunperinhän minun piti mennä Freyan kanssa raunioillekkin, mutta sitten oivalsin, että ahtaanpaikankammoni voi aiheuttaa ongelmia maalimiehenä - minua kun ei tasan saa ryömimään betoniputkeen. Onneksi Mikko sitten asiasta mainitessani innostui ja niin siitä sitten tuli Mikon ja Freyan yhteinen harrastus. Kiva näin! =)

Minua hiukan jopa huvitti nurina, kun tuli puheeksi, että ensi maanantai jää rauniotreenit sitten agilitykisojen takia väliin: “Mitä? Vietkö sä multa koiran?!” =D

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Jalkavaivaivoja (ohjaajalla, ei koiralla onneksi) ja kiitoskurssi

Pitipä mennä maanantaina taas nyrjäyttämään nilkka uudemman kerran ja taivuin jopa hakemaan sairaslomaakin, kun edellinenkään nyrjähdys ei ollut kunnolla parantunut. Agilitytreenitkin jätin keskiviikona väliin - Freya tosin kävi vähän juoksemassa parin lainaohjaajan kanssa, ihan vain että pääsi vähän jotain tekemään, koska oli ollut jo useamman päivän täysin toimettomana jalkapotilaan hupulaisena.

Eilen oli agilitykurssi, jota ei vain voinut jättää väliin - nilkka vain siteeseen ja menoksi. Olin viime kesänä talkoissa kennelpiirinmme järjestämissä agilitykisoissa ja kiitokseksi siitä piiri nyt sitten järkkäsi kurssin työntekijöille. Kouluttajina olivat Mikko Aaltonen ja Mari Kaplas. Oikein antoisa päivä oli ja takataskussa paljon uusia oppeja (- mm. miten kepeillä pääsen itse liikkumaan vapaammin koiran suorituksen siitä häiriintymättä). Mikon tekemällä radalla pääsikin sitten valssaamaan oikein urakalla, joten nilkka joutui aika koville. Kyllä sen huomasikin, että ei yhtä luontevasti valssi pyöri, kun on jalka siteessä ja sitä tiedostamattaankin varoo. Kotona sitten jääpussi ja lepoa jalalle. Tänään ei tarvinnut onneksi töihinkään lähteä, joten ei onneksi joutunut kokopäivää olemaan jaloillaan tiskin takana tähän vielä päälle.

Tänään rakensimmekin Mikon (ei sentään Aaltosen, vaan ihan sen “oman” Mikkoni =P ) kanssa meille kepit omalle pihalle - vuosi niitä olikin jo suunnitletu, eikä vain saanut aikaseksi. Heti piti päästä oppeja soveltaa ja lupaavalta näyttää. =)

Huomenna Freya lähtee kokeilemaan ihan uutta harrastusta! Siitä lisää myöhemmin.

maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Tapaamisia

Sinänsä harvinainen ja siten mainitsemisenarvoinen viikonloppu, että olen tavannut B-pentuetta kaksi pentua kolmesta! Ensin Pyhäjärvellä pyörähtäessämme tapasin Peicon ensimmäisen kerran meiltä lähtönsä jälkeen. Ihana kakara se kyllä on ja muistikin vielä kasvattajansa. =) Muutama kännykkäkameralla* nappaamani kuva olkaa hyvät:




























































Sunnuntaina puolestaan Anna ja Rocky kävivät pelastamassa päiväni, kun viruin töissä, muiden ihmisten nauttiessa aurinkoisesta pyhäpäivästä. Tässä muutama, niin ikään kännykkäkamerakuva*, Rockysta:































Yksi tapaaminen täytyy vielä mainita: kääpiöpisenripojat Napero ja Huli - asuvat täällä samassa suunnassa kun mekin ja usein lenkkeilemme heidän kotinsa ohi. Tällä kertaa sattuivat olemaan pihalla ja Minna kutsui meidät leikkimään (tai no koirat leikki ja me ihmiset juoruttiin). Mainitsemisenarvoisen tästä tapaamisesta tekee se, että Freya leikki ensimmäisen kerran Arwenin poistuttua joukostamme! Napero ja Freya itseasiassa uudistivat vanhan ystävyytensä, sillä tuo kaksikko on aloittanut aikoinaan agilityn samassa ryhmässä ja silloin jo tykkäsivät touhuta keskenään. Oli niin mukava nähdä, kuinka Freyakin nautti silminnähden koiraseurasta. =)

….

*) Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, mun kännykän kamera on syvältä =(