skip to main |
skip to sidebar
Heti kun päästiin taas jatkamaan agilityä, tuli pakollinen tauko! Se on niin tätä nartun kanssa...
Arwen 4kk on jo iso tyttö: hampaat vaihtuvat kovaa kyytiä ja korkeuttakin on 31cm! (Äitinsä oli saman ikäisenä sentin matalampi.) Pään väritys ei tähän mennessä ole vaalentunut yhtään - taitaa tytölle jäädä mummonsa Mistin värit! :-)
Freyalla ja Arwenilla on ollut toiminnan täyteinen päivä. Kävimme metsälenkillä yhdessä Working russell Bobin ja omistajansa Sinin kanssa. Sää oli kuin tilattu meitä varten: aurinko paistoi eikä pakkastakaan ollut liikaa! Koirilla oli hauskaa juoksennellessaan porukassa Alavetelin metsissä. Arwenista taitaa olla kasvamassa oikea pikakiitäjä, niin hyvin se pysyi isojen mukana! Ja Freyan piti tietysti välillä toimia poliisina - taitaa olla juoksu odotettavissa...
Lumipallothan kuuluvat ehdottomasti russelin kun russelin talveen ja Bobin isäntä Kristian otti hienoja kuvia kolmikon lumipallon pyydystyksestä; Arwen ei tosin ole vielä tainnut ymmärtää leikin ideaa, kun pyydystää lähinnä äitiään! :-) Mutta eihän sitä kaikkea voi pienen parsoninalun odottaa tietävän. Kiitokset Sinille ja Bobille lenkkiseurasta! Oli oikein mukavaa! Ja kiitokset myöskin upeista kuvista!
Myöhemmin samana päivänä olimme Freyan kanssa agility-treeneissä. Hieman meni sooloiluksi Freyalla, kun minulta ei tule käskyt tarpeeksi nopeaan tahtiin vaan tuhlaan kuulemma aikaani turhaan kehumiseen. :-) Itse en tätä edes tiedosta... Freyalle kun palkkioksi riittää ihan esteiden suorittaminen, eikä se enempää innostamista tarvitse! Ja kun kerta niin kovasti kehuttiin, Freya innostui keksimään ihan oman tavan suorittaa puomi: ensin mentiin puomi ihan normaalisti, hienot kontaktit ja kaikki, silläaikaa kun minä hoen hyvähyvähyvä, Freya kävi hyppimässä puomin jalat! Mitäs ne siellä muuten olis jos ei hyppäämistä varten? Minusta tuntuu että niin meille kun muillekkin tulee vielä hauskaa, kunhan täältä kisakentille asti päästään! Vaviskaa kilpakumppanit, me voitetaan pelleluokka jos ei muuta! :-) Ainakin yhden asian olemme Freyan kanssa sisäistäneet: harrastamisen kuuluu olla hauskaa! ;-)
(Ja näyttääpä taas lukihärö iskeneen: kuvan alalaidassa kuuluisi lukea Kristian, ei Krsitian. :| En jaksa nyt alkaa korjata asiaa... Korjaan joskus toiste, jos muistan.)
Arwen sai tänään toisen rokotuksensa! :-) Eläinlääkäri taas kehui tyttömme hienoa ja avointa luonnetta. :-) Itse rokotusta Arwen ei edes huomannut, heilutti vain häntää kivalle eläinlääkäri-sedälle. Hiukan jälkeenpäin piti pikkasen itkasta, kun rokote levisi nahan alla ja aiheutti ikävän tunteen, mutta eipä sitäkään tarvinnut pitkään miettiä, kun oli niin paljon muuta ihmeteltävää! Nyt Arwen on valmis valloittamaan maailman! :)
Olimme tänään Freyan kanssa agilityssä puolen vuoden tauon jälkeen, kun mammaloma on lusittu ja työvuorotkin menivät kerrankin niin että päästiin, enkä minä ollut edes flunssassa (mikä on jo saavutus sinällään)! Tauko oli tainnut tehdä vain hyvää Freyalle - ainakin keppien suhteen! Ensimmäistä kertaa kepit nimittäin menivät ilman makupalaa ja keppien ollessa ensimmäinen este, Freya jopa haki itse aloitusväliä! Muuten tultiin ihan liian lujalla vauhdilla niin että meni hieman pitkäksi... Noin kokonaisuutena Freyalla meni hyvin - minä siellä välillä tumpeloin... Freyalla on niin hurjasti vauhtia, ettei minun ajatus pysy mukana, enkä ole ohjauksessani tarpeeksi nopea ja tarkka! Ohjausta Freya kuuntelee todella hyvin, jopa niin hyvin että juoksi kerran päin putkea, kun ohjasin sitä liian suoraan. :-/ "No mutta kun käskettiin" kertoi Freyan ilme. Eipä siinä voi taas kun peiliin katsoa. Hauskaa meillä oli Freyan kanssa kummallakin, mikä on pääasia. Tästä on hyvä taas jatkaa! :-)
Kennelnimeni A'mael Mellon sai FCI:n vahvistuksen! Yli vuoden sitä saikin odottaa, se kun on mennyt niin monen mutkan kautta ja vielä lomat sopivasti aina hidastaneet! Eikä varmaan asiaa helpottanut tuo nimen haltiakielisyyskään! Siellä on Belgiassa FCI:n päämajassa varmaan tosissaan pohdittu että mitäköhän se tarkoittaa ja onko se nyt sitten sovelias...
A'mael Mellonhan on J.R.R Tolkienin kehittämää haltiakieltä, sindaria, ja tarkoittaa Rakastettua Ystävää, mikä kuvaa minun koirafilosofiaani ja on lisäksi oma vaatimaton kunnianosoitukseni Tolkienin elämäntyötä kohtaan. Petujen nimethän myös luonnollisesti tulevat Tolkienin tuotannosta!