Lauantaiaamu alkoi jo ennen seiskaa, kun innokkaana talkoolaisena olin ensimmäisten joukossa paikalla ykkösten rataa rakentamassa ja kellottamassa. Kakkosluokat tuomaroikin suuren starttimäärän takia Vesa Sivonen - rata oli tosin Anne Saviojan käsialaa. Freyan kanssa tehtiin muuten nättiä rataa, mutta sekä puomin, että A:n alastulokontaktit paukkuivat komiasti! = o Tulos kymppi, sijoitus 5.
Iltapäivän rata menikin sitten ihan plörinäksi! En ehtinyt ennakkoon valmistautua, kun suoraan aikakoneelta (sähköinen ajanottolaite tulostauluineen kaikkineen) juoksin rataantutustumiseen - rata oli nimittäin ykkösluokkien aikana rakennettu viereiselle radalle, niin että luokka alkoi heti ykkösluokkien päätyttyä. Minulla ei vielä niin paljoa kisakokemusta ole, että voisin noin vain sen viiden minuutin rataantuntustumisen aikana sekä opetella radan, että tehdä kunnollisen ratasuunnitelman. Ykkösluokan radalla se olisi ehkä onnistunut, muttei kakkosluokan. Yritänkin aina ennen rataantutustumista haahuilla kentän reunalla ja opetella sen siinä vaiheessa, jotta sen viisi minuuttia voi sitten käyttää ratasuunnitelman tekoon. Niinpä siinä tungoksessa ensin etsittyäni numerot, juoksin vaan rataa läpi, että se jäisi mieleeni. Lähdössä sitten havaitsin ensimmäisen ansapaikan: kolmannen esteen jälkeen ammotti putken suu! Putken sijaan siinä piti mennä yhdeksänkymmentä astetta oikealle hypylle. Kuinka ollakkaan Freya oli menossa sinne putkeen, mutta karjaisu käänsi suunnan viimehetkellä. Tästä harhailusta johtuen Freya kuitenkin tuli turhan jyrkästi hypylle, jotta olisin ollut oikeissa asemissa kierrättämässä seuraavan hypyn siivekkeen takaa, joten Freya pomppasi saman hypyn takaisinpäin ja hylly siitä. Ehkä normaaleissa sielun ja ruumiin voimissa olisin saanut tämänkin paikan pelastettua, mutta väsyneenä ja syömättä - no way! Niin siis koko radan kruunasi tosiaan se, että en ollut talkoohommiltani ehtinyt kokopäivänä syömään kunnolla ja radalle lähtiessä oli maha niin tyhjä, että sattui. =(
Tuon radan lopetinkin sitten lyhyeen, kun puomilla tapahtui jotain vallan kummallista: Freya loikkasi keskeltä puomia alas! Päätin tehdä puomin uudelleen ja poistua radalta sen jälkeen. Jostain syystä Freya arkaili puomilla, mutta minun kannustuksen avulla kuitenkin sitten suoritti sen. Siis meidän reikäpää, jolle mikään este ei ole ollut ylittämätön*! Radan jälkeen koin ehkä kisaurani suurimman vitutuksen. Koiraa jäähdytellessä piti koittaa jäähdytellä omia tunteitakin siinä samalla, ennen kun pystyi taas mennä ihmisten ilmoille. Onneksi Freya ei huomannut vitutustani, vaan intoili mereen uimaan.
Sunnuntaina piti myöskin olla jo seiskalta hommissa, mutta joku otti ja nukkui pommiin! Heräsin 07:02 - tarkoitus oli vain torkuttaa, mutta olinkin painanut herätyksen kokonaan poikken. Noooo, varttia yli seiskan olin jo rataa rakentamassa ja samalla todistin että onnistuu ne äkkilähdöt joskus jopa minultakin. =P Eka oma rata oli Anne Saviojan suunnittelema ja tuomaroima. Oikein mukavan oloinen rata. Minä jostain syystä hätäilin ihan turhaan ja kaahotin rataa tuli perseen alla. Ja mitenkä luulette moisen ohjauksen vaikuttaneen koiraan? Siellä myö kaahattiin yhdessä kaasu kiinni hirttyneenä, koira ja emäntä! Jossain vaiheessa sitten tein vähän turhan hätäisen persheiton ja ajauduin aivan väärään paikkaan ja kas, putosin tyystin kartalta. Siinä välissä kun minä yritin paikallistaa sijaintiani, ehti tuo fiksu koira tehdä jo omat ratkaisunsa - tai oikeammin hyppäsi esteen yli sinne missä se mamma toikkaroi eksyksissä ja se nyt ei vain sattunut ihan yksiin tuomarin suunniteman kanssa, joten hyl. Niin mistäs niitä kisahermoja saikaan ostaa? Voisin ottaa kymmenen metriä.
Vuotuisen KLAGin viimeiseen rataan minulla olikin sitten ruhtinaallisesti aikaa valmistautua. Näet työvuorolistoja laatinut henkilö minut lauantai-iltana nähdessään sääli minua niin, että järjesti sunnuntaille vapaavuoron ennen omaa luokkaani! Nöyrin kiitokseni hänelle siitä! Vuorossa oli siis Kari Jalosen hyppyrata. Ehdin tällä kertaa tosiaan hyvin opetella radan ja jonkinlaisen ratasuunnitelmankin olin valmentajani avustuksella miettinyt päähäni muhimaan. Rataantutustumisessa tarvitsi sitten vain hioa ratasuunnitelma. Jostain syystä kuitenkin elin ihan EVVK-fiiliksissä ja meinasin jo perua koko osallistumisen, mutta päätin sitten että aivan sama, käydään nyt sitten. Aika riskillä vedin, sillä päätin tehdä jotain mitä en ollut koskaan ennen tehnyt: valssi keppien loppuun. Olemme nimittäin ihan vasta pääseet Freyan kanssa kovalla työllä siihen, että minun sijainnillani ei ole väliä Freyan suorittaessa keppejä. Aiemmin olen joutunut antamaan eteeni hurjasti tilaa Freyalle, jotta joka keppi tulisi oikein suoritetuksi, joten en ole keppien päähän valssaamista päässyt treenaamaan laisinkaan. Tulipa nyt sitten kokeiltua ja todettua että toimii. =) Rataan mahtui sitten yksi täpärä pelastuskin (F melkeen hyppäs väärän hypyn kun jäin vähän jälkeen) ja sen johdosta Freya jäi pyörimään jalkoihini suuntaa kysellessään… Maaliin tullessa luulin että meillä oli kieltovirhe tuon häslingin takia, mutta eipä ollutkaan, vaan puhdas nolla! Ja kävipä niin että se jäi luokan ainoaksi nollaksi, joten päästiin patsastelemaan ykköspalkintopallille! =) Eli ensimmäinen nousunolla kakkosista plakkarissa! Ehkä täytyisi aina saada EVVK-fiilis kisoihin niin ei tarvisi jännittää! Ja sehän onnistuu juu! =P
Loppujenlopuksi hyvä mieli jäi taas tästä urakasta, vaikka lauantaina jo uhkailin etten tuu ens vuonna koko KLAGiin! Hienosti vedettiin kisat läpi, vaikka näin pienelle seuralle onkin aika urakka. Positiivista palautetta on tullut suunnasta jos toisesta. Itse täytyy kiittää ylitoimitsijoita, jotka rankasta urakastaan huolimatta jaksoivat kantaa huolta talkoolaistenkin jaksamisesta (toinen heistä huomasi lauantai-iltana väsyneen päänsärkysen olemukseni ja vapautti minut aikakoneelta, että pääsin lähtemään vähän aiemmin kotiin nukkumaan - minun on tosiaankin täytynyt näyttää säälittävältä…). Niin että KIITOS! Ensivuonna uudelleen! =)
KLAGin tuloksen kokonaisuudessaan löytyvät täältä: http://kpkk.net/agility/agilitytulokset.html. Onnea menestyneille! Erityisesti Marjaanalle ja Xenalle kahdesta nollasta (sijoitukset 1. ja 3.)!
….
*) Seuraavaan maanantaina rauniotreeneissä tämä peloton reikäpää ylitti notkelman reunasta reunaan kulkevia lahon näköisiä tikapuita, joista puuttuu askelmiakin välistä! Alla parin metrin pudotus ja koira huis vaan yli. Emäntä kyllä pidätti hengitystään, kun sivusta seurasi moista uhkarohkeaa tempausta. Mikä ihme siinä puomissa sitten pelotti, kysyn vaan?
P.S. Ninja on super! <3>
