Millähän sitä saisi itseensä puhtia tämän blogin päivitysten suhteen? Ihan arkiset asiat eivät muka ole kirjoittamisen arvoisia, vaikka itse luen mielelläni muiden koirablogeista ihan niistä arkisistakin jutuista. Jonkinasteisesta kirjoitusjumituksesta lienee kyse.
Harrastusten suhteen tämä vuosi on lähtenyt jokseenkin nihkeästi käyntiin: ehdimme agilityharkkoihin kokonaiset kaksi kertaa ennen kun Freyalla alkoi juoksu. Nyt on juoksu lopuillaan, mutta joudumme edelleen ottamaan rauhallisesti, sillä Freyalle sattui pienoinen onnettomuus. Toissa sunnuntai-iltana töistä kotiuduttuani päätin mennä hetkeksi Freyan kanssa pihalle heittämään frisbeetä, kun oli kerran ulkovaatteetkin valmiiksi päällä. Siinä sitten kurkottelin frisbeetä lampun päältä, missä se oli tallessa Freyan ulottumattomissa (vaikka onkin tiikerinkestävä, ei sitä passaa jättää terrierin hampaiden ulottuville ilman valvontaa, koska silppunahan se kohta muuten on). Freya innoissaan ja malttamattomana tottakai pomppi ympärilläni ja yhtäkkiä liukastui niin, että sillä jäi tassu rappusen lautojen väliin. Siinä se sitten roikkui kyljellään tassustaan kiinni portaassa ja huusi kun syötävä! Minulla oli sydän pysähtyä ja ehdin pelätä pahinta; kuvittelin että se jalka on nyt vähintään poikki tai jotain! Ryntäsin hätiin ja samantien kun sain Freyan pystyyn, irtosi jalkakin. Sillä siunaamalla, kun pääsi pälkähästä, hyppelehti Freya jo frisbeensä kanssa kolmella jalalla pitkin pihaa ja selvästi oli sitä mieltä että eikös tänne leikkimään tultu. Minä tylsimys kuitenkin vein koiran sisälle tutkiakseni vahingot… Meni vartti niin Freya jo juoksi entiseen tahtiin kaikilla nejällä tassulla, eikä tietoakaan mistään kivusta. Soitin kuitenkin heti maanantaiaamuna ajan hierojalle varmistaakseni, että koira on kunnossa - nuo terriskät kun eivät tunnetusti välttämättä sitä kipuaan näytä.
Pääsimme hierojalle onneksi aika pian ja kas: selkänikama pois paikaltaan, oikea lapa venähtänyt ja siitä kinnasi jumi läpi koko selän vasempaan lonkkaan saakka! Hieroja sai kyllä kaiken kohdilleen, mutta määräsi lepoa loppuviikoksi ja sitä tässä on sitten yritetty toteuttaa… Tällä viikolla aloitettiin taas varovaisesti lenkkeily (hihnassa ja ihan vain kävellen), mutta agilitytreeneihin en uskalla ennen kun on käyty vielä uusi reissu hierojalla varmistamassa, että kaikki on kuten pitää ja nikamat pysyneet ojennuksessa. Huh! Onneksi on apu lähellä kun sitä tarvitsee!
