Pissapäivä

Toissapäivänä iloitsin siitä että kokopäivänä ei tarvinnut yhtään pissaa siivota sisältä! Eilen olin vaipua epätoivoon: Riiviö-Arwen aamulla ensitöikseen lorotti suoraan sohvalle ja silläaikaa kun siivosin lätäkköä, ennen kun se imeytyy kunnolla sohvatyynyyn (kangas ei ole onneksi kaikkein imevimpiä), se samainen riiviö väänsi kakat selkäni taakse! Myöhemmin päivällä kun järjestelin paikkoja, löysin tuoreen kakan tyynyni vieresstä sängystämme ja kun rupesin ottamaan lakanaa pois laittaakseni sen pesuun, huomasin että peitossa jalkopäässä oli pissalätäkkö! ARGH! Protestiako, vai mikä tuota ipanaa vaivaa?! Vai merkkaako se ehkä Freyan juoksun jälkiä (Freyasta on tullut taitava strippari ja pirulainen vielä piilottaa housunsa ne riisuttuaan)? Osasyynä saattaa toki olla, ettei meillä ole enää sanomalehtiä lattialla - niiden varasto kun pääsi loppumaan ja lehtitilauskin päättyi jo jokin aika sitten... Paljaalle lattiallehan on ikävä pissata ja ulos ei aina muista pyytää, enkä minä ole aina tarpeeksi nopea: siinä vaiheessa kun saan kamppeet niskaan, vahinko on usein jo sattunut. Tänään on onneksi mennyt paremmin - vain yksi pissa sisälle ja sekin siksi, että minulle tuli aamulla puhelu, juuri kun olin koiria ulos viemässä. Jos soittaja olisi ollut kuka tahansa muu, kun ukko (=rakas isoisäni), olisin antanut vastaajan hoitaa, mutta ukko on minulle sen verran erityinen ihminen, että en halua jättää vastaamatta, joten annettakoon Arwenille se tämän aamuinen anteeksi! Oli se sentään pidättänyt koko pitkän yön! :-) Kaikesta huolimatta tuo kakara on ihana: reipas ja sosiaalinen, juuri sellainen kun pienen terrierin pitääkin!

Tämä pieni terrierinalku sai eilen uuden ystävän whippet-pojasta nimeltä Nova, kun kävimme Katin ja Novan kanssa metsälenkillä. Juoksuinen Freya sai jäädä suosiolla kotiin (vaikka whippetin ja parsonin risteytys olisi taatusti mielenkiintoinen, jätämme ehkä kokeilematta). :-) Muutenkin Arwenille teki todella hyvää päästä ihan itsekseen reissuun. Kyllä Arwen oli kotiinpäästyämme väsynyt - oli senverran nopea kaveri tuo Nova ja perässä piti yrittää pysyä, sisulla jos ei muuten. ;-) Loppulenkistä vauhti jo hidastui, mutta ei puhettakaan että pikku-neiti olisi sylikyydillä matkustanut!