Lopultakin pääsimme Arweninkin kanssa aloittamaan agilityn, tuon harrastuksista jaloimman. Starttimme on nimittäin jo kahteen otteeseen lykkääntynyt aikatauluongelmien takia - ne nuo työt tuppaa välillä haittaamaan pahasti harrastuksia!
Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)
No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)
Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)Lopultakin pääsimme Arweninkin kanssa aloittamaan agilityn, tuon harrastuksista jaloimman. Starttimme on nimittäin jo kahteen otteeseen lykkääntynyt aikatauluongelmien takia - ne nuo työt tuppaa välillä haittaamaan pahasti harrastuksia!
Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)
No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)
Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)
Vuoden 2017 loput kuulumiset
8 vuotta sitten
0 tassunjälkeä:
Lähetä kommentti