Taas on tullut mentyä tukka putkella, ettei saa kirjoteltua tännekkään mitään. Melkeen joka illalle on harrastetta ja sellaisina iltoina kun ei ole, ei osaa rauhottua ollenkaan. Viikonloput puolestaan on mennyt kisatessa tai kurssilla. Huomenna olisi kisat Vöyrillä ja sitten vietämmekin hetkisen taukoa tuosta kisatouhusta. Heinäkuussa sitten taas...
Mutta nyt niistä jo käydyistä kisoista. Vaasassa pyörähdettiin yhtenä aurinkoisena (mutta tuulisena) lauantaina. 24.5, piti kalenterista oikeen tarkistaa, kun ei enää muista. Tuomarina oli ekalla radalla Eija Berglund ja harjoitusarvostelijana Sari Mikkilä. Rata oli oikein mukava ja meno kulki aika mukavasti - mitä nyt puomin alastulolta taas loikka ja jostain kumman syystä Freya roiskasi seuraavana olleen renkaan kehikosta läpi. En tiedä johtuko siitä, että rengas oli jesseteipillä päällystetty harmaa kapistus... Freya ei ollut ainut kehikosta hypännyt pikkukoira. No hylsyhän me sitten hankittiin lopulta siltä radalta.
Päivän toista rataa odotellessa sitten kävin Freyan kans tekemässä puomia ja rengasta (siellä oli onnellisesti harjoitusesteenä samanmoinen jeesusteippirengas). Ja kyllähän ne kontaktitkin sujuivat vallan mainiosti taas, kun ei ollut kisatilanteesta kyse - treeneissä kun on tosiaan aivan sama vaikka kävelisin käsilläni (ei sillä että edes osaisin moista temppua tehdä), Freya tekee alastulon just niinku pitääkin...
Toinen rata oli Johanna Nybergin käsialaa. Vauhdikas mukava rata. Freya toimi kun ajatus ja puomin alastuloloikkaa lukuunottamatta tehtiin hieno puhdas rata. Vitosella sijoituttiin toisiksi, niin että ei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin palata. Olisi vaan se nousunolla ollut kuitenkin kiva saada...
Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa Janita Leinosen kurssi, jonka kennelpiirin agilityjaosto ystävällisesti järjesti. =) Kyllä olikin hyvä kurssi! Paljon tuli uutta asiaa ja oltiin sekä minä että Freya aivan naatteja sunnuntai-iltana. Minä varsinkin! Kyselin Janitalta vinkkiä siihen puomin alastulo-ongelmaan ja hän meinasi, että palkkaan liian usein (1-2 kertaa per treeni) ja että palkka pitäisi suhteuttaa samalla tavalla kun muillakin esteillä - eihän esim keppejäkään palkata joka treeneissä. Fiksu koira kun äkkiä hoksaa, ettei sieltä kisatilanteessa namia saa. Ihan loogista kun nyt ajattelee... Siinäpä se onkin, kun siitä tuli kakkosiin nousun jälkeen ongelma, niin sitä rupesi siihen palkkaukseenkin panostamaan. Tosin siinä on oltu oikeilla jäljillä, että palkka on ollut satunnainen. Liian usein tosin silloinkin.
Sitten päästäänkin tämän viikon keskiviikkoon (4.6) ja omiin iltakisoihin kakkosluokille. Kolme rataa, tuomarina oman seuramme Vesa Sivonen. Ja kuinkas sitten kävikään? Viidennen (?) esteen rima tuli alas, kun käännyin vähän liian hätäisesti... Puomilla ohjasin ihan samoin kun muulloinkin, enkä puhunut alastulollakaan mitään ja FREYA OTTI ALASTULOKONTAKTIN UPEASTI!!! Vähän kun tuli voittajan fiilis... ja innoissani jätin koiran ohjaamisen vähän niinku toissijaiseksi ja viiletettiin vain maalia kohti niin että kasvatettiin pistesaalista kahdella kiellolla. Ei paljon jaksanut edes harmittaa, kun puomi-mörkö oli selätetty! =) Mini luokassa tuloksia tuli vain kaksi, joten viidellätoista virhepisteelläkin sijoituttiin toisiksi! Saatiin palkinnoksi hieno tassupyyhe ja ruusuke tottakai.
Illan toinen rata sisälsi aika mukavia ansapaikkoja, mutta siitä huolimatta tehtiin hienoa rataa, puomin alastulokontakteneen kaikkineen. Viidenneksi viimeisellä esteellä minä sitten rupesin lennosta vaihtamaan ratasuunnilelmaa ja jähmetyin sekunnin murto-osaksi, niin että Freya ehti tehdä oman ratkaisunsa ja hyppäsi esteen takaisinpäin... Niiiiin turha hylsy! Harmitti valtavasti! Ei olisi huvittanut edes osallistua viimeiselle hyppärille, kun sillä ei meille nousun kannalta ole merkitystä, kun hyppärinollia on jo parikin kasassa - vaikka kyllähän se aina kokemusta kasvattaa. Osallistuttiin siis kuitenkin seurakavereiden kannustuksella - ihan vain päätettiin mennä revittelemään ja pitämään hauskaa. Aika mielenkiintoisen radan oli Vesa tehnytkin, sillä rataantutustumisen jälkeen en ollut edes varma muistanko edes radan... Muistin kun muistinkin, vaikka yhdessä kohtaa oli este vähän hukassa, mutta senkin ehdin bongata silläaikaa kun Freya oli putkessa ja matka saattoi jatkua oikeaan suuntaan. Kieltovitonen piti tosin kepeiltä ottaa taas ohjaajan huolimattomuuden takia. Sillä tuloksella kuitenkin voitettiin luokka ja saatiin Linallekkin kotiinviemisiksi tassupyyhe ja Freyan ruusukekokoelma kasvoi taas yhdellä punaisella!
Puomi-mörkö on siis selätetty. En tiedä mikä se ratkaiseva juttu oli, sillä ohjaustani en muuttanut. Janitan kurssilla puomia ei tosin palkattu, liekö sitten siinä syy, miksi se nyt sujui.
On kyllä palanut penni poikineen kaikkiin osallistumismaksuihi ja benoihin; harmittaa kun en raaskinut ilmoittaa Vöyrille kun sunnuntaille, ei wideowuokraamon tädin palkalla... Olisi niin mukava ollut jo päästä tänään jo radalle! Mitenhän sitä osaa ollakkaan kun hetkeen ei ole kisoja... Pitänee ottaa huomisesta kaikki irti. =)
Tähän loppuun vielä lämpimät onnittelut Empulle ja Onnille kolmosiin noususta tänään Vöyrillä! =) Upeaa työtä!
Vuoden 2017 loput kuulumiset
8 vuotta sitten
0 tassunjälkeä:
Lähetä kommentti