Terveiset leiriltä!

Niin se vain on kesäloma kulunut - viikko vielä jäljellä. Freyalla juoksu on vähän hidastanut tuota harrastuspuolta... Lina puoletaan on päässyt muutaman kerran agilityn pariin, raunioille ja Kromfohrländer ry:n järjestämälle leirillekkin. Oikein mukava leiri oli ja puitteetkin upeat! Kiitos vain järjestäjille ja muille leireilijöille. Näin ensikertalaisetkin otettiin lämpimästi porukkaan mukaan. Itsehän onnistuin sairastumaan kesäflunssaan juuri sillä siunaamalla, kun startattiin kohti Virtoja ja en sitten ollut aivan vedossa - muutamat ohjelmat tuli skipattua, kun ei vain jaksanut olla pystyssä. Iltanuotiollakin jaksoin vain hetkisen, kun oli pakko jättää Mikko edustamaan meidän laumaa ja painua itse peiton alle. En tiedä miten myöhään Mikko sitten kotiutui edustustehtävistään, mutta hauskaa tuntui ainakin olleen, eli varsin kelvollisesti tuo lienee meidän lauman mainetta pitänyt yllä. =)

Saatiin hyviä trimmausohjeita ja Linan korvakarvat ja irokeesi saivat lähdön. Kiitokset Annulle opastuksesta! Agiliitoakin päästiin taas harkkaamaan, mikä nyt ei aivan kauhean hyvin sujunut tälläkertaa, koska Lina oli a-i-v-a-n poikki ylitsepursuavan virikemäärän jälkeen, eikä jaksanut ihan täysillä keskittyä (ja mitä nyt ohjaajallakin pää täynnä räkää). Koirien juoksukisaan toki piti myös osallistua ja ensimmäinen kierros meni aivan kelvollisesti, kun itse kipittelin vähän edellä maaliviivaa kohti. Toinen kierros meni sitten täysin plörinäksi, kun happivajaana pistin Mikon juoksemaan puolestani ja kiersin itse maaliin odottamaan. Olin ihan varma että kyllä se Lina Mikonkin perään lähtee, mutta eikä mitä, kun jäi vain etsimään minua sieltä missä oli minut viimeksi nähnyt. Kyllä sitten vauhtia löytyi, kun bongasi mamman maaliviivan takaa. Suosipa arpaonnikin leirin arpajaisissa, kun Mikko voitti Dan Brownin Da Vinci-koodi äänikirjan. Siinäpä meillä sitten sujuikin ajomatka varsin rattoisasti Lars Svedbergin ääntä kuunnellen, ensin Kuusankoskelle veljeni perheen luo ja pari päivää myöhemmin kotia. Ehdittiin tosin kahlata levyistä vain kolmasosa, kun jo oltiin kotipihassa. Ei sentään jääty autoon istumaan ja jatkamaan kuuntelua... Tosin Mikko kyllä tässä eräänä päivänä ehdotti, että lähdettäiskö ajamaan vaikka Kuusamoon. Minä ilonpilaaja tyrmäsin ajatuksen oitis ja vasta viiveellä minulle valkeni ehdotuksen taka-ajatus. =) Vähän ihmettelinkin, kun juurihan Mikko siellä loman aluksi kävi moottoripyörällä sukuloimassa.

Palatakseni vielä leirille: arpajaisten aikana tapahtui varsin jännittävä välikohtaus, joka onneksi päättyi onnellisesti: eräs länderi oli näppäränä kaverina löytänyt tiensä yläkerran ikkunan kautta katolle, ja päättänyt lähteä sitä kautta etsimään isäntäväkeään. Onneksi joku tämän huimapään ehti huomata ennen kuin kaveri kerkesi hypätä alas ja koira saatiin takaisin ikkunan kautta sisälle. Melkoisen pelottavaa sitä oli kyllä sivusta seurata, mutta onneksi tarinalla on onnellinen loppu!

Ensi vuonna täytyy ehdottomasti päästä uudelleen. Minulla oli kamerakin mukana, mutta yhtään kuvaa en omasta kunnostani johtuen ottanut, joten tämä postaus jääpi ilman kuvitusta. Jospa sitten vaikka ensi vuonna saisi niitä kuviakin... Ja pääsisi Freyakin mukaan. Freya onkin palattuamme ollut niin mammantyttö, että ei paremmasta väliä!