Linan ensimmäinen näyttely

kuvat: Elina Paavola

Linan näyttelydebyytti tuli viimeinkin suoritettua täällä Kokkolassa, tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa ja Lina ainoa länderi kehässä. Tuloksena EH ja loistava arvostelu. Taisi ERI jäädä liikkumisesta, tai paremminkin sen puutteesta kiinni, Linalle kun tuli ikävä mammaa siellä kehän reunalla... Ennen kehää kyllä liikkui kertakaikkisen upeasti Katin kanssa, eikä paljoa katsellut perääni. Itse kehässä vain sitten taisi pitkä ja jännittävä pöydällä olo tehdä tehtävänsä, vaikkakin se puolestaan sujui päällepäin hienosti, mutta kun piti sen jälkeen lähteä liikkeelle ja vielä poispäin mammasta, Lina kulki kaikkea muuta kun rennosti!

Missä mamma?

Sinänsä jännä, kun itse liikkumista emme Katin kanssa etukäteen edes jännittäneet, vaan paremminkin sitä pöydällä oloa ja seisottamista. Kuitenkin viimeksi mainitut menivät todella hyvin, vaikka pöydällä tosiaan tuntui kestävän ikuisuuden, kun tuomari mittaili korkeutta, kaulan ja selän mittasuhteita, syynäsi hampaatkin varmaan pariin otteeseen, kävi tarkistamassa välillä rotumääritelmää ja taas syynäsi, kiersi ja kokeili. Hyvää kokemusta se kyllä Linalle oli ja tuomari käsitteli koiraa todella kauniisti ja varmoin ottein. Harmi vaan kun se liikkuminen ei sitten mennyt putkeen, mutta eiköhän sekin ala sujua, kun pääsevät Katin kanssa vähän enemmän harjoittelemaan. ;) Ja jos joku ihmettelee miksen esitä itse, niin minä en kehään mene kun äärimmäisessä hätätilanteessa! Meikäläisen jännittämisellä siitä ei tule yhtikäs mitään - Lina varsinkin kun vaistoaa mielialani toodella herkästi.

Hei tuolla on tuttuja! =)

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen tämän päivän tulokseen - ja kylla tällaiseen arvosteluun saa ollakkin:

Hyvän kokoinen riittäväluustoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Kaunispiirteinen pää. Hyvät korvat ja silmät. Oikea ilme. Vahva kuono. Hyvä kaula ja selkä. Rintakehä voisi olla leveämpi. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Hyvä sivuliike, mutta liikeessä taipumus köyristää selkäänsä, jolloin takaraajat jäävät rungon alle.

Tuomari oli kyllä sanonut paljon muutakin, (mutta tuomarinsihteeri (vai miksi sitä näyttelyssä kutsutaan?) ei ollut oikeen pysynyt perässä) muun muassa massaa olisi kaivannut lisää ja moittinut vähän turhan hoikaksi... Lina kuitenkin syö hyvin ja käytännössä sille annetaankin ruokaa niin paljon kun se jaksaa syödä. Ei sille enempää edes uppoa, enkä minä mitään syöttöpossua siitä haluakaan. Massaakin tulee kyllä ajan kans, kun eihän se olekkaan kun 1½-vuotias vasta. Antaa tytön vaan rauhassa kehittyä. =) Täytynee viedä se samalle tuomarille uudestaan vähän vanhempana ja kokeneempana. ;)

Katille erityisen suuri kiitos Lissun handlaamisesta! Mihinkäs sitten lähdettäisiin kokeilemaan?

Elinalle (taas) kiitos kuvista! =)