lauantaina, helmikuuta 13, 2010

Freya on poissa

Matka kanssasi jäi aivan liian lyhyeksi. Kiitos että sain kulkea sen rinnallasi.

Freya the Great

Elämä on täynnä yllätyksiä. Pienellä ja alkujaan mitättömän tuntuisella tapaturmalla voi olla arvaamattoman suuret seuraukset... Suru on sanoinkuvaamaton ja kyynelten virta loputon. Kestää varmaan vielä hetken ennen kuin asian lopullisuuden edes ymmärtää. Yksi Suurista on poissa.

Tämä on koko perheellemme kova paikka, joten toivon hartaasti, ettei minulta tultaisi kyselemään asiasta, taikka kommentoimaan aihetta kasvotusten. Voimat eivät yksinkertaisesti riitä repimään, vielä kovin tuoreita, arpia auki uudelleen ja uudelleen. Tällä hetkellä tarvitsen kaikki voimani tästä elämän järjestämästä ikävämmästä yllätyksestä toipumiseen ja tuon toisen suuren "projektin" läpikäymiseen. Kaikesta huolimatta elämän on jatkuttava.

Tämä blogi sulkeutuu tähän. Lina saanee oman bloginsa aikanaa (linkki ilmestynee Blogger-profiiliini, kun näin käy).

Yksi viimeisiä kuvia Freyasta  - eipä olisi tuolloin vielä arvannut...

10 tassunjälkeä:

Mallu J kirjoitti...

R.I.P Freya the Great

Adeina kirjoitti...

Suuret osanottoni. Voimia ja jaksamista koko perheelle.

Hanna

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin halaus ja jaksamista perheellenne!
Freya tulee aina elämään ajatuksissamme ja muistoissamme.

Marjo ;(

Kaisa kirjoitti...

Voi kuinka ikävää! Osanotto suureen suruunne :(
T: Kaisa, Api, Sissi & Arwy

Anonyymi kirjoitti...

otan osaa ;((( Jaksamista. kyllä elämä voittaa lopulta, mutta suru on varmasti mieletön.

Henna & tytöt kirjoitti...

Erittäin lämmin osanottoni suureen suruunne :(

Anonyymi kirjoitti...

no vasta tänään aika reippaasti myöhässä tämä viestiä lukemassa ..
Lämmin osanotto , todella surullista..
Meillä Teddy koirani kuoli muutama päivä ennenkuin Henny syntyi ja näin jälkikäteen minä mietin että iso suuri persoona teki tilaa uudellle persoonalle ..
t. Terhi Welmunen

jenni ja lauma kirjoitti...

..........

Tuija kirjoitti...

Oi :'-(... lämmin osanottoni suureen suruun.

Hanna ja Nana kirjoitti...

"Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän, mitä kaivata."


Lämmin halaus sinulle Hannamaaria.
Suru kestää, kestää, kestää ja yhtäkkä, ehkä vasta vuosien päästä huomaat, että suru onkin antanut tilaa jollekin uudelle. Koskaan ei kuitenkaan ymmärrä, miksi ero tuli näin pian...

Lähetä kommentti