Paluu pilvilinnoista

En tosin tiedä mille planeetalle, sillä niin hukassa olin agirodun joukkueradalla! Eihän minun alunpitäen ollut edes tarkoitus sinne mennä, kun ne tuttavien häät - mutta kas kun ne peruuntuivat. Olin Freyan ilmoittanut joukkuekisaan varakoiraksi, joten päästiin tositoimiin juoksun takia peruneen koirakon tilalle. Jännitin ihan hirvittävästi: se lentävä lähtö ja että muidenkin sijoitus on meistä kiinni ja kaikkea sellaista. Unohdin radalla ohajuskuvioni (radan kyllä muistin) ja ehdin siinä välissä kadottaa koiranikin, joka oli lähtenyt pujottelemaan keppejä takaisinpäin, kun ohjeita ei kuulunut. Loppurata menikin totaalisen plörinäksi, kun omat pasmani sekosivat ja Freyakin vaistosi ylettömän jännitykseni, eikä irronnut kuten normaalisti… Vähän kyllä harmittaa että olimme kaikkea muuta kun parhaimmillamme… No mutta kerrankos sitä ollaan agirotuneitsyitä. =) Tapahtuma oli kuitenkin mukava - erityisen mukava oli tavata parsonväkeä. Muutamaa länderi-ihmistäkin kerkesin käydä hihasta nykimässä. Taas. =)

Ensivuonna onkin pakko sitten päästä uudelleen ja kisaamaan vähän enemmänkin kun joukkuekisassa. Tuttaville tiedoksi, että jos päätätte mennä naimisiin Heinäkuun alussa agirotu- tai KLAG-viikonloppuna, minua on turha odottaa häihin. ;)

Tuolle kisajännitykselle pitäisi vain löytää ratkaisu… Ehkä pitää vähän nykyistä ahkerammin kiertää noilla kisakentillä.

Ensiviikonloppuna KLAG - viisi kisaa, ensimmäiset kakkosluokassa! Ja Ninja, sekä Marjaana & Xena tulevat tähän suuntaan. =) Odotan innolla!

Freya kahdella nollavoitolla kakkosiin!!

Pietarsaaressa kisattiin tänään ykkösluokan iltakisat, jonne mekin Freyan kanssa suuntasimme, matkaseurana Kati ja whippet Nova. Kiitos heille hyvästä matkaseurasta ja kannustuksesta!

Freyan tulokset olivat seuraavanlaiset:
A-kisa: rv. 0 tulos: -14,59 sijoitus 1.
B-kisa: rv. 0 tulos: -12,63 sijoitus 1. SERTI >>kakkosiin!
Tuomarina Anders Virtanen

Ihan mielettömän hieno fiilis nyt! En olisi ikinä uskonut pystyväni venymään kahteen noin upeaan tulokseen jännittämisineni, vaikka kotoa lähtiessäni uhosinkin meneväni hakemaan ne puuttuvat nousunollat. ;) Tosin on meidän radat viimeaikoina olleetkin sitä luokkaa, että ei kai se nyt mikään suoranainen ihme ole sentään. Minulla vain on tapana jännittää niin hurjasti… Ennen ensimmäistä rataa tuntui taas, että kuolo korjaa, mutta kun vauhtiin pääsi, se jännityskin jäi taka-alalle. Maaliin tullessa piti tosin kysyä kaverilta, että olihan se nolla, ennen kuin uskalsi todenteolla tuulettaa.

Ennen toisen radan rataantutustumista katselin kentän reunalta, että ei juma, tuosta me ei selvitä! Siellä näytti olevan sellaisia meille riskipaikkoja oikein pilvin pimein. Rataantutustumisen jälkeen kuitenkin fiilis oli hyvä ja rata tuntuikin todella mukavalta ja sopivan haastavalta, suorastaan odotti pääsevänsä tositoimiin! En edes isommin jännittänyt; yksi nolla alla, joten toisen radan pystyi vetämään rennosti fiiliksellä. Aika riksillä ohjasinkin: päätin luottaa siihen, että koira osaa. Ja kyllähän se osasi! Maalissa olikin seurakaverit jo vastassa: “Sä teit sen!!”

Kesti hetken, ennen kun itse edes tajusin tapahtunutta! Ja sen jälkeenpä mieleen ei juuri muuta mahtunutkaan. =D

Nyt kun kesän tavoite on saavutettu (nousu kakkosiin), voikin sitten kisata ilman paineita, rennosti, hyvällä fiiliksellä!

Peicon näyttelydebyytti

Peicco (A’mael Mellon Berylla Boffin) aloitti näyttelyuransa onnistuneeti Rovaniemellä ollen ROP-pentu. Arvostelukin oli loistava (lisään sen tähän kunhan Anne muistaa sen minulle lähettää ;) ). Tuomarina toimi Harri Lehkonen. Onnea sinne Ruutilaan Peicon ja Leicin (VSP) menestyksestä!

Freya-mamma muuten aloitti junnuikäisenä näyttelyuransa samaisen herran arvosteltavana, saaden ensimmäisen sertinsä. ;)

#edit: arvostelu toimitettu Annen toimesta tuohon kommenttilootaan. Kiinnostuneet löyttänevät sen sieltä. Kiitos Anne!

Freya ja Mikko raunioilla

Kuvassa Mikko ja Freya tutustuvat uuteen harrastusareenaansa, Keski-Pohjanmaan palveluskoirien rauniorataan. Sekä koira että isäntä tuntuivat kovasti innostuneilta uudesta lajista.

Alunperinhän minun piti mennä Freyan kanssa raunioillekkin, mutta sitten oivalsin, että ahtaanpaikankammoni voi aiheuttaa ongelmia maalimiehenä - minua kun ei tasan saa ryömimään betoniputkeen. Onneksi Mikko sitten asiasta mainitessani innostui ja niin siitä sitten tuli Mikon ja Freyan yhteinen harrastus. Kiva näin! =)

Minua hiukan jopa huvitti nurina, kun tuli puheeksi, että ensi maanantai jää rauniotreenit sitten agilitykisojen takia väliin: “Mitä? Vietkö sä multa koiran?!” =D

Jalkavaivaivoja (ohjaajalla, ei koiralla onneksi) ja kiitoskurssi

Pitipä mennä maanantaina taas nyrjäyttämään nilkka uudemman kerran ja taivuin jopa hakemaan sairaslomaakin, kun edellinenkään nyrjähdys ei ollut kunnolla parantunut. Agilitytreenitkin jätin keskiviikona väliin - Freya tosin kävi vähän juoksemassa parin lainaohjaajan kanssa, ihan vain että pääsi vähän jotain tekemään, koska oli ollut jo useamman päivän täysin toimettomana jalkapotilaan hupulaisena.

Eilen oli agilitykurssi, jota ei vain voinut jättää väliin - nilkka vain siteeseen ja menoksi. Olin viime kesänä talkoissa kennelpiirinmme järjestämissä agilitykisoissa ja kiitokseksi siitä piiri nyt sitten järkkäsi kurssin työntekijöille. Kouluttajina olivat Mikko Aaltonen ja Mari Kaplas. Oikein antoisa päivä oli ja takataskussa paljon uusia oppeja (- mm. miten kepeillä pääsen itse liikkumaan vapaammin koiran suorituksen siitä häiriintymättä). Mikon tekemällä radalla pääsikin sitten valssaamaan oikein urakalla, joten nilkka joutui aika koville. Kyllä sen huomasikin, että ei yhtä luontevasti valssi pyöri, kun on jalka siteessä ja sitä tiedostamattaankin varoo. Kotona sitten jääpussi ja lepoa jalalle. Tänään ei tarvinnut onneksi töihinkään lähteä, joten ei onneksi joutunut kokopäivää olemaan jaloillaan tiskin takana tähän vielä päälle.

Tänään rakensimmekin Mikon (ei sentään Aaltosen, vaan ihan sen “oman” Mikkoni =P ) kanssa meille kepit omalle pihalle - vuosi niitä olikin jo suunnitletu, eikä vain saanut aikaseksi. Heti piti päästä oppeja soveltaa ja lupaavalta näyttää. =)

Huomenna Freya lähtee kokeilemaan ihan uutta harrastusta! Siitä lisää myöhemmin.

Tapaamisia

Sinänsä harvinainen ja siten mainitsemisenarvoinen viikonloppu, että olen tavannut B-pentuetta kaksi pentua kolmesta! Ensin Pyhäjärvellä pyörähtäessämme tapasin Peicon ensimmäisen kerran meiltä lähtönsä jälkeen. Ihana kakara se kyllä on ja muistikin vielä kasvattajansa. =) Muutama kännykkäkameralla* nappaamani kuva olkaa hyvät:




























































Sunnuntaina puolestaan Anna ja Rocky kävivät pelastamassa päiväni, kun viruin töissä, muiden ihmisten nauttiessa aurinkoisesta pyhäpäivästä. Tässä muutama, niin ikään kännykkäkamerakuva*, Rockysta:

Yksi tapaaminen täytyy vielä mainita: kääpiöpisenripojat Napero ja Huli - asuvat täällä samassa suunnassa kun mekin ja usein lenkkeilemme heidän kotinsa ohi. Tällä kertaa sattuivat olemaan pihalla ja Minna kutsui meidät leikkimään (tai no koirat leikki ja me ihmiset juoruttiin). Mainitsemisenarvoisen tästä tapaamisesta tekee se, että Freya leikki ensimmäisen kerran Arwenin poistuttua joukostamme! Napero ja Freya itseasiassa uudistivat vanhan ystävyytensä, sillä tuo kaksikko on aloittanut aikoinaan agilityn samassa ryhmässä ja silloin jo tykkäsivät touhuta keskenään. Oli niin mukava nähdä, kuinka Freyakin nautti silminnähden koiraseurasta. =)

….

*) Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, mun kännykän kamera on syvältä =(

Supermamman varoaika

Freya on valeraskaana! =( Melkein viikon unettomuuden jälkeen oli pakko antaa periksi ja pyyttä eläinlääkäriltä Galastop-kuuri, vaikka se tietää kahden viikon varoaikaa (kuuri kestää viikon, joten yhteenstä 3 viikkoa). Muutamat kisat jää nyt sitten välistä… Mutta ei oikeesti kestä! Kiva herätä miljoonasti yössä koiran kieli korvassa, tai kun se nuolee pontevasti varpaita tai työntyy tisseineen suunnilleen naamalle, aikeenaan ilmeisesti imettää. =S Ruokakaan ei mammalle maistu ja pesääkin pitää pedata jokapaikkaan… *huokaus*

Jospa tämä tästä.

Kisakausi korkattu

Huh! Tuli sitten pyörähdettyä ekoissa kisoissa sitten viime syksyn. Kyseessä oli kotiseuran järjestämät kisat ja näin ollen pyörin myös talkooporukassa.

Ykkösluokat tuomaroi Anders Virtanen. Olen hänen radoistaan aina pitänyt ja mukavaa oli nytkin - vaikka ekalta radalta otettiin juuri ennen loppusuoraa hylly, kun ohjaaja jostain syystä unohti tsempata loppuun asti ja tuli huolimattomasti huitaisseeksi koiran putkeen - mihin siis ei pitänyt mennä. =P Niin helpossa paikassa vielä, että ei ole todellista! Kolme hyppyä suoraan eteenpäin ja oltais oltu maalissa hienolla nollaradalla! Mutta kun ei niin ei. Koira kuitenkin toimi ja meni juuri sinne minne ohjattiinki! Radasta kokonaisuutena jäi kuitenkin hyvä fiilis, niin että eipä paljoa jaksanut edes tyhmää hylsyä jäädä harmittelemaan.

Toiselle radalle sitten olikin täysi tsemppi päällä ja alusta saakka meno tuntui hyvältä. En edes jostain syystä jännittänytkään juurikaan, mikä on minulle aivan ennenkuulumatonta! Yhdessä paikassa jouduin heittään putken päähän valssin, että pääsin keppien oikealle puolen - ei sillä että olisi väliä kummaltako puolen kepit ohjaan, mutta rata jatkui niin, että seuraavalle esteelle käännyttiin oikeaan yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, joten kun joudun ohjaamaan Freyaa kepeille takaa ja antamaan sille runsaasti eteeni tilaa, ei ohjaaminen olisi jatkon kannalta vasemmalta puolen onnistunut. Kuvittelin että minulla on kauhea kiire valssini kanssa, vaikka oikeasti ei edes olisi ollut, ja ajauduin liian “syvälle” kepeille, minkä seurauksena Freya rynni suoraan keppien toiseen väliin. Jos olisin ollut askelenkin taempana, Freya olisi todennäköisesti hakenut keppien oikeaan aloitusväliin… Lopputulos 5 kepeiltä ja sijoitus kolmas. Tähänkin rataan olin muilta osin oikein tyytyväinen.

Siihen nähdenkin saa olla oikein tyytyväinen tuloksiin, että juoksin kisat jalka siteessä, nuljautettuani nikkani oikein lahjakkaasti tässä männäviikolla…

Nyt sitten panostamme keppiharjoittelussa siihen että ohjaajan sijainnilla ei ole niin väliä (sivusuunnassa etäisyyttä kestää jo ihan hyvin ottaa, mutta koiran rinnalle, saati edelle on turha yrittää). Myös keppikulmia täytyy treenata lisää. Niin ja ohjaaja on taas jostai syystä löytänyt sisäisen tuulimyllynsä. = o

Ihana Ninja-Neito

kuvat: Marjaana Juuso

Kevätkuulumisia

Koska oikeasti minun pitäisi siivota, keksin tietysti satamäärin parempaa tekemistä, kuten esim kuulumisten kirjoittaminen blogiin ja kahvin juominen. Kaikenlaista tässä on tapahtunutkin, mutta en vain ole jaksanut istuksia koneella oikeen viimeaikoina. Ei nyt toki mitään järisyttävää, pikkujuttuja vain.

Viimekuun puolen välin jälkeen kävimme mutkan tuolla maamme pääkaupungissa vähän ajelemassa Freyan kanssa ratikalla ja juhlimassa ystäväni valmistujaisia. Pakollinen Ikean reissukin tuli suoritettua. Itseasiassa pääsyy miksi väenvängällä halusin Ikean lauantaiseen väentungokseen (vaikka oikeasti ahdistun sellaisesta) oli tämä:

Tarkoitukseni on kesän aikana rakennella vähän esteitä pihalle - tilaa kun kerran on, kuten kuvasta näkyy. Noita putkiakin sitten tarttui mukaan kerralla kaksittain. =)

Paluumatkalla piti sitten käydä vähän kasvattamassa koirakuumetta. Nyt toivotaan, että saadaan aikanaan Freyalle kaveri... =)

Huhtikuun viimeiselle viikonlopullekkin oli ohjelmaa, sillä meillä oli Pentti Blomsterin (meniköhän tuo sukunimi nyt oikeen…) vetämä agilitykurssi kisaaville koirakoille. Oikein antoisa kurssi - ohjaajalla ainakin oli lihakset kipeänä sen jälkeen. Välillä tuntui että taisi tulla kaksi vasenta jalkaa mukaan, kun uudet ohjauskuviot tuottivat sen verran paljon haastetta. Jos pää pysyi mukana, niin jalat eivät, tai päinvastoin. =P Yksi saavutus on aivan pakko mainita, silläkin uhalla että sanoin selitettynä kuulostaa sekavalta: yhdessä harjoituksessa piti kiertää siiveke ja hypätä hyppy takaisinpäin. Kouluttaja selitti, että lopulta siivekkeen kiertäminen onnistuu vaikka siinä olisi putki hämäyksenä parinkymmenen sentin päässä niin, että koira joutuu menemään putken ja siivekeen välistä. Ajattelin että joo joo, Freyan kanssa tuossa on tavoitetta ehkä seuraavalle viidelle vuodelle! Mutta kas, toisena päivänä jo sekin onnistui! Meidän putkihullun kanssa! =D

Toissapäivänä olikin sitten vuorossa oman seuran järjestämät möllikisat. Luokkia oli kaksi: möllit ja ykköset sekä kakkos- ja kolmosluokat. Osallistuimme harjoituksen vuoksi molepiin, koska epävirallisissa se ei ole niin justiinsa. Ensiksi oli vuorossa möllien/ykkösten rata, mikä meni lähinnä läpijuoksuksi - koutsimme mukaan ohjasin laiskasti ja se kostautui yhtenä riman tiputtamisena ja kieltona kepeiltä. Toiselle radalle sain sitten kunnon tsempin päälle ja tehtiin hienoa ja virheetöntä rataa viimeiselle esteelle saakka: herpaannuin ja lähdin kääntymään askeleen liian aikaisin, minkä vuoksi Freya meinasi kiertää hypyn ja hypätä väärältä puolen - sain kuitenkin pelastettua ennen hylsyä, mutta kieltovitonen siitä napsahti. Pirun lähellä oli kyllä nollarata! Ja koska niin harva oli saanut tuloksia, tuloslistalla säkäluokat yhdistettiin; olimme koko porukasta kolmansia! Minulla oli kyllä ihan voittajan fiilis, sillä monet meitä kokeneemmatkin jäivät ilman tulosta! Nollia tuli vain yksi. Harmi ettei me saatu aivan sitä toista. =) Vaikka totta puhuen ei se kyllä kauheasti edes minua harmita.

Ensiviikolla helatorstaina onkin sitten oman seuran järjestämät agilitykisat, joita ihan täpinöissäni odottelen (saattaa tosin muuttua kauhunsekaiseksi odotukseksi kunhan tässä muutama päivä vielä kuluu). Tämän kesän tavoite on nousta kakkosiin, ainakin. Eipä se taida olla kun ohjaajan päästä kiinni. Muistakaa pitää peukkuja!

Yksi juttu minua harmittaa: me ei päästä tänäkään vuonna agirotuun, sillä eräät tuttavat päättivät naimaantua juuri samaisena viikonloppuna! Pitäisi lailla kieltää moinen! ;) Talvella joutaisivat mennä, kun silloin ei ole mitään parempaakaan tekemistä… Pitäisköhän ruveta poliitikoksi ja ajaa lakiehdotus läpi. Niin ja se kela-korvattavuus koirakuumeeseen. =P

Sain vähän aikaa takaperin Marjaanalta kuvia Ninjasta (A’mael Mellon Belba Baggins) - ne ovat vaan taas “väärällä koneella”, joten julkaisen niitä myöhemmin. Ninjan “isosisko” Xena muuten saavutti jokin aika sitten Suomen ja Ruotsin agilityvalion tittelin. Onnea vaan sinne Marjaanalle ja Xenalle vielä tätäkin kautta! Odotellaan milloin Ninja seuraa perässä. ;)