Länderiaikakauden alku

Minä sain tosiaan kolmikymppislahjani vähän etukäteen, kun pikkuinen Lina saapui viime keskiviikkoiltana Annen käsilaukussa Suomeen kaukaa Saksanmaalta. Valtava kiitos Annelle, jonka ansiosta tämä hurmaava tyttönen saatiin valopilkuksi elämäämme. =) Pentu on todella reipas ja valloittava persoona, eikä taatusti jätä ketään kylmäksi! Se oli jo kasvattajansa luona oppinut tuntemaan nimen Bellina, jonka päätimme sitten (pitkien neuvottelujen päätteeksi) vain lyhentää Linaksi. Mitä tuota suotta kokonaan vaihtamaan.

Freya puolestaan oli onnistunut taas vaihteeksi koheltamaan ja loukkaamaan jalkansa - sen saman mitä hoidettiin viimeksikin. Sitä ei luonnollisesti kipeänä kiinnostanut pätkääkään tutustua johonkin pentuun! Onneksi luottohierojamme otti Freyan vastaan pääsiäisestä huolimatta ja saatiin apua vaivaan: käytännössä koko vasen puoli oli jumissa ja vasemmassa etujalassa oli jänne pahasti kierteellä - puolitoista tuntia siinä vierähtikin hieroessa. Vielä Rimadyliä kipuun, niin että varoaikaa pukkaa (28 vrk), eikä siis näinollen osallistuta kotikisoihin huhtikuun alussa. Mutta kisoja tulee, pääasia että koira saa avun. Pennunkin takia on parempi, että Freya on kivuton oma itsensä. Ja jo vain alkaa muorikin pikkuhiljaa lämmetä tulokkaalle. =)

Minulla onkin koko viikko "mammalomaa", jotta saan keskittyä koiriin. Harmittaa vain, kun Freyan kans joudutaan taas ottamaan iisimmin, eikä päästä treeneihin ja lenkitkin täytynee ottaa varovaisemmin. En nimittäin uskalla ottaa sitä riskiä, että loukkaa pahemmin. Ensi maanantaina on taas uusi hieroja-aika, katsellaan sen jälkeen sitten miten jatketaan. Lina lähtee varmaankin mukaan tutustumaan hieroja-tätiin. =)

Kiitos kaikille tasapuolisesti tervetulo- ja onnentoivotuksista! Itse sankari nukkuu hyvin syöneenä jaloissani.


Kumpi on isompi, luu vai koira?

Hyvää pääsiäistä!

Valmis julkaistavaksi =)

Jospa nyt sitten tyrkkäisin tän blogin ihmisten ilmoille salasanojen takaa, kun alkaa olla kaikki reilassa: wanhat jutut (ja osa kommenteistakin) siirretty tänne (mukavampi kun ne on samassa paikkaa) ja pohjakin (ehkä pientä viilausta vaille) valmis.

Ja tuo "salaisuuskin" ;) saa jo kerta paljastua, niin että viihtykäätten. Koitan olla vähän reippaampi päivitysten suhteen - helpottaa kovasti kun ei tarvitse erikseen kirjautua...

Joitain ennennäkemättömiä wanhoja juttujakin saattaa löytyä jos vähän selaa taaksepäin. Lähinnä loppuvuodesta 07 ja tän vuoden puoleltakin muuan.

Uneton yö

Olin eilen koko päivän töissä ja Freyan viihdyttäminen näin ollen Mikon vastuulla. Kotiutuessani Freya liimautui kylkeeni todenteolla. Viisi senttiäkin tuntui olevan liian pitkä matka välillämme ja minua seurasi varjo jokaikisen askelen! Ajattelin että jopas tytöllä on ollut ikävä. Harvoin edes teen näin pitkiä päiviä ja ajattelin sen vain johtuvan siitä, kun Freya tuntuu nykyään olevan muutenkin aiempaa enemmän perääni. (Jo se lienee aikakin, että muori saa laumaan koiraseuraa ;) )

Myöhemmin kuuntelin, kuinka Freyan masu piti ihan hirvittävää lirinää ja lorinaa... Sitä seurasikin levoton yö. Ei olla paljoa nukuttu kumpainenkaan, kun minä olen vähän väliä noussut päästämään koiraa pihalle ja muut ajat miettinyt kauhuskenaarioita kohtutulehduksista yms Freyan täristessä kyljessäni. Freya on ollut aina niin terve (paitsi mitä nyt koheltaa välillä itsensä jumiin), että piti minunkin oikein hätääntyä ja siinäpä olikin, kun vielä piti samalla yrittää olla niin rauhallinen, ettei koira hermostu lisää.

Tuossa aamulla sitten päästin Freyan kahdeksan aikaan ties kuinka monetta kertaa ulos ja sen jälkeen päätin että koitetaan nyt vielä nukkua hetki, kun oma olo oli kuin krapulassa, valvotun yön jäljiltä. Freya kiipesi kainalooni ja nukahti levollisesti ja niin minäkin. puoli kymmeneltä olikin sitten jo pakko nousta aamukahvin keittoon, että ehtii töihin (justhan mä sieltä tulin). Freya pomppasi saman tien ylös huomattavan reippaan oloisena ja suunnisti keittiötä kohti. Löydettyäni villasukalle parin, menin minäkin perässä ja voi sitä riemua, kun minua odotti siellä häntää heiluttava koira kerjäämässä aamuruokaa! Koko yön oli häntä ollut tiiviisti alhaalla. Päätin kokeeksi antaa vähäsen ruokaa ja maistuihan se - vauhdilla menikin. Ja kuulemma liian vähän oli. ;) En vain uskalla antaa nyt enempää. Nyt minulla on sikeitä vetävä koira sylissäni, eikä kuulu mahastakaan lorinoita. Toivottavasti se oli nyt tällä ohi. Liekö jonku raadon löytänyt isännän kanssa ulkoillessa tai joitain?

Kuinka toivoisinkaan että voisin käpertyä itsekkin koiran kylkeen nukkumaan, mutta ei, työt odottavat. Mahtaa tulla hyvä päivä - puolentoista tunnin unilla.

B-pentueen puuhia

Rockyn oli taas käynyt keinoluolilla kettua morjestamassa. Ahdinkokaan ei lopulta alkuihmettelyn jälkeen ollut hidastanut ja kettu oli kuullut kunniansa! Hyvä Rocky! =) Peicco puolestaan oli tässä jokin aika takaperin hätyytellyt mäyrää. Leicci tosin oli vienyt homman loppuun, mutta hyvä alku kuitenkin Peicolle.

Ninjan emännältä sain vinkin, että heidän ensimmäinen epävirallinen kisarata löytyy YouTubesta.

Voi elämä!

Ei malta odottaa! Aww!

Kuva: Gesche Blankenagel
Linalla ikää 7 & ½viikkoa
















(Tämä polkka on täällä lähinnä omaksi ilokseni ja muistoksi kiihkeästä pennunodotuksesta. =) Tämä blogi kun toimii vielä tätä kirjoittaessani aivan salassa, täällä uskallan "salaisuuttani" hehkuttaa. Pakkohan mun on hei jonnekkin purkaa!)

Haaste

Sain tuossa syssymmällä haasteen Wilmalta. Anteeksi Wilma etten ole aiemmin vastannut, mutta näin tärkeätä haastetta on pitänyt harkita varsin tarkkaan. Ja sitten kun tuo emäntä, eli mun sihteeri, on viimeaikoina vaan roikkunut jossain länderisivuilla ties minkä takia, kun sillähän on täällä minut! Mutta nyt siis kertakaikkiaan patistin sihteerini töihin, kun onhan noilla kymmenellä nakilla huomattavasti helpompi naputella, kun kahdella tassulla. Hasteen mukaan seitsemän asiaa pitäisi minun itsestäni kertoa… Mitähän sitä uskaltaakaan paljastaa menettämättä katu-uskottavuuttaan vallan…

No tässä ne tulee:

1. Mun lenpiruokaa on maksalaatikko... Ja kyllä melkeen kaikki muukin.

2. Mä tykkään oopperasta. Ja mä tykkään laulaa yhdessä mamman kanssa, vaikka se ei mikään oopperalaulaja olekkaan.

3. Mä tykkään ihmislapsista. Ne on niin helppoja! Ne heittää palloa aina kun sä haluut ja sit ne tiputtelee sulle herkkuja pöydän alle niin paljo kun sä haluut. Oikeestaan aika tyhmää että mamma tykkää vaan koirista.

4. Mä tykkään keikkua hartioilla. Sieltä näkee hyvin ja naapurin sakemanni kuulee paremmin kun huutelen sille sieltä. En mä paljoo, kun mamma ei tykkää ja väittää ettei se ees kuule ikkunan läpi, mutta joskus on vaan pakko vastata kun se alottaa. Musta on tullut aika hyvä tasapainoileen siellä hartioilla ja pysyn matkassa vaikka mamma siivoaa. Bonuksena se on sijainniltaan aika hyvä paikka hoitaa ihmislaumanjäsenten korvat kuntoon.

5. Mä kyttään aina vieressä kun nuo ihmiset leikkaa varpaankynsiä ja syön ne tippuvat kynnenpalaset. Mamman mielestä se on tosi ällöttävää ja se on vihanen isännälle kun se mulle tuon tavan opetti. Ei voi kuulkaa olla liika ronkeli! Hyvät ravinteet menis siinäkin hukkaan. Ihmiset ei yleensäkkään tajua hyvän päälle, kun ne heittää vaikka mitä hyvää ruokaa roskakuskille! Mihinhän sekin muka niitä tarvii, kun se vois aivan hyvin ostaa kaupastakin ihan itse? Antais pienelle nälkäiselle koiralle mieluummin. Meitä koiria kun ei tyhmät ostamatädit päästä kauppaan, eikä mulla kyllä ole taskujakaan missä säilyttäisin rahapussiani - tai siis mamman rahapussia.

6. Mulla on salarakas, cavalier Santtu. Siitä on kyllä aikaa, kun me viimeksi ollaan treffattu, mutta muistelen lämmöllä tuota hurmaavaa nuorta miestä. Ennen me tavattiin joka viikko agilitykentän reunalla, mutta salarakkailla ei oo helppoa ja maailman melskeet erotti meidät rakastavaiset (Santtu lähti emäntineen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle toim. huom.). Santtu jos luet tätä siellä maailman toisella laidalla Kannuskessa, niin mulla on sua ikävä!

7. Toivottavasti mulla ei mee maine, kun kerron tän, mut mä oon oikeestaan aika mamman tyttö. Hengailen aina siinä lähellä ja sillonkin jos mamma menee vessaan ja pistää oven kiinni, niin mä makaan siinä ovea vasten sitä odottamassa. Mä en oikeen mielelläni lähde nykyään edes lenkille ilman mammaa. Meillä on katsokaas sellainen toimiva synpioosi. Vaikka mamma kyllä väittää hemmottelevansa mut ihan pilalle, kun oon toistaiseksi ainoa koirakansalainen tässä laumassa, mutta ei mua voi hemmotella liikaa! Mä oon näet aika Super.

Ja sitten mun pitäis vielä haastaa joku, mutta koska oon niin super, niin haastan kaksi! Hahaa! Mä haastan tietysti veljentyttäreni Gimman ja kun mamma tykkää niin kovasti yhdestä Duosta, niin haastan myös sen. Näin se synpioosi katsokaas toimii.

-Freya the Great-

Aikamoista

Kotiuduin tuossa hetki sitten Keski-Pohjanmaan Koirakillan vuosikokouksesta. Meidät Freyan kanssa palkittiin Kitan agilitymesteruudesta 2007 miniluokassa, mikä oli tosiaan jo etukäteen tiedossa. Mutta täydelliseksi yllätyksekseni minut palkittiin myös vuoden agilityhenkilönä! =)

Aikamoista tosiaan! Ihan hämilläni olen vieläkin moisesta kunnianosoituksesta. =)

Agility <3

Ihana laji! Freyan kans on niin parhautta harrastaa. Treenien jälkeen on aina tosi hyvä mieli. =)

Tänään meillä oli koutsikin paikalla. Noottia tuli siitä, että kuulemma vien Freyaa edelleen liikaa esteille ja jään odottelemaan, vaikka voisi itse edetä reippaammin. Pitäisi luottaa tuohon koiraan vaan - se kyllä osaa ja tekee. Niin ja käskytys on kuulemma vähän myöhässä... Paremmin ajoitettu käskytys, niin saisin hyödynnettyä tuon Freyan nopeuden paremmin. Positiivista palautetta puolestaan tuli meidän kontaktista: Freya on minulla hyvin hanskassaa ja kuuntelee ohjausta todella hyvin. Freya myös hakee esteitä ja etenee, mutta silti reagoi pieniinkin vartaloni liikkeisiin (mikä tosin saattaa pienessäkin ohjausvirheessä kostautua).

Muutama treenikaveri pisti mulle vähän paineita. ;) Kuulemma pitäs se viimenen nousunolla hankkia sen verran ajoissa, että saattais Kiltalle mini-joukkue SM-kisoihin. Hmm... No mä en aikonu ottaa siltikään paineita moisesta. Se nousunolla tulee kun on tullakseen.

Treenien jälkeen meitä odottikin kotosalla lämmin sauna. Hyödyllisiä otuksia nuo kepot. =)

Agilityä ja öttiäisiä

Hyvää ystävänpäivää meidän sakilta tämän syksyisen kuvan myötä!

Olipas mukavaa taas päästä agilityn pariin pitkän tauon jälkeen. Meidän valmentaja oli jossain reissunpäällä, joten treenailtiin keskenämme, teemana välistävedot. Kuvittelin taas ennen treenejä, että Freya tuskin mahtaa jaksaa keskittyä näin tauon päälle, vaan painalta miljoonaa vaan tekemisen ilosta, mutta mitä vielä! Koira toimi kun unelma! Ohjaaja tosin oli vähän ruosteessa ja heti kun ensimmäisen onnistuneen suorituksen jälkeen kokeiltiin erilaista tapaa, ei meinannut järki riittää, että mitenkä päin mun pitää olla. No sujuihan sekin lopulta sitten ohjaajaltakin. Ja hemmetti miten Freya haki kepit hankalastakin kulmasta! Olen todella tyytyväinen. Ja onnellinen tuosta pienestä koirasta. =)

Äsken sain sitten iloisia uutisia Marjaanalta Haaparannan suunnalta: Ninja (A’mael Mellon Belba Baggins) on aloittanut agilitykisauransa epäviralisissa kisoissa huimalla nollavoitolla! Onnea paljon! Kasvattaja sekä mamma-koira ovat kovasti ylpeitä ja luulnpa että isä-koira tuolla Turun suunnalla on myös yhtyy tähän myöskin! =)

Sitten yksi ällö juttu vielä. Meillähän syödään kuivaruokaa, koska minä olen A) laiska B) hajamielinen (en muista ottaa juttuja sulamaan tms) ja C) meillä on aivan_liian_pieni pakastin. Törmättiinpä tässä oikein kuivaruoan “iloihin”. Hain eilen säkin nimieltä mainitsematonta nappulaa, eräästä nimeltä mainitsemattomasta eläintarvikeliikkeestä. Mikko reippaana kepona nosti sen säkin mulle autosta eteiseen (kun minä imitoin tehokkasti heikkoa naisihmistä). Iltasella sitten menin siirtämään sitä keittiössä sijaitsevaan ruokatynnyriin, kun jo säkkiä lähestyessäni huomasin siinä päällä kipittelevän jotain ötököitä ja niitä tuli lisää säkin repäisynauhanssa repsottavasta pienestä reiästä. YYYYYYh! Säkki lähti sitten pikapikaa pihalle ja tänään vein sen takaisin liikkeeseen - kävi ilmi, että kyseessä oli häröt (hinkalokuoriaislajike) ja se ei ollut ensimmäine kyseistä ruokamerkkiä oleva pussi, mistä niitä oli löytynyt. No tuolla liikkeessä hävikkiin taitaa mennä nyt sitten kaikki säkit siitä läheisyydestä, kun ovat kovin hanakoita leviämään nuo öttiäiset. Meillä puolestaan eteisessä kaiken varalta irrotellaan jalkalistat ja myrkytetään niiden aluset, etteivät varmasti pääse tähän huusholliin leviämään! Niin ja arvatkaa vaan vaihtuiko ruokamerkki? Eräällä ystävälläni kun on aiemmin tämän merkkisestä sapuskapussista lennähtänyt parvi perhosia ja pesinyt kämppään oikeen urakalla. Huh kun vainoharhaista syyhyttää… =(

Onneksi Freya on rautavatsainen, niin että sille ei ruokamerkin vaihto tuota ongelmia.

#edit: Hih - hoksasin että tuosta tekstistä vois periaatteessa käsittää, että meillä vetää ihmisetkin kuivaruokanappulaa. =) Ei nyt sentäs; tänäänkin syötiin makaronilaatikkoa - oikein hyvää vieläpä, vaikka itse sanonkin. ;) Koira(t)kin saa joskus jotain muutakin, mutta pääasiassa kuivaruokaa.