Uneton yö

Olin eilen koko päivän töissä ja Freyan viihdyttäminen näin ollen Mikon vastuulla. Kotiutuessani Freya liimautui kylkeeni todenteolla. Viisi senttiäkin tuntui olevan liian pitkä matka välillämme ja minua seurasi varjo jokaikisen askelen! Ajattelin että jopas tytöllä on ollut ikävä. Harvoin edes teen näin pitkiä päiviä ja ajattelin sen vain johtuvan siitä, kun Freya tuntuu nykyään olevan muutenkin aiempaa enemmän perääni. (Jo se lienee aikakin, että muori saa laumaan koiraseuraa ;) )

Myöhemmin kuuntelin, kuinka Freyan masu piti ihan hirvittävää lirinää ja lorinaa... Sitä seurasikin levoton yö. Ei olla paljoa nukuttu kumpainenkaan, kun minä olen vähän väliä noussut päästämään koiraa pihalle ja muut ajat miettinyt kauhuskenaarioita kohtutulehduksista yms Freyan täristessä kyljessäni. Freya on ollut aina niin terve (paitsi mitä nyt koheltaa välillä itsensä jumiin), että piti minunkin oikein hätääntyä ja siinäpä olikin, kun vielä piti samalla yrittää olla niin rauhallinen, ettei koira hermostu lisää.

Tuossa aamulla sitten päästin Freyan kahdeksan aikaan ties kuinka monetta kertaa ulos ja sen jälkeen päätin että koitetaan nyt vielä nukkua hetki, kun oma olo oli kuin krapulassa, valvotun yön jäljiltä. Freya kiipesi kainalooni ja nukahti levollisesti ja niin minäkin. puoli kymmeneltä olikin sitten jo pakko nousta aamukahvin keittoon, että ehtii töihin (justhan mä sieltä tulin). Freya pomppasi saman tien ylös huomattavan reippaan oloisena ja suunnisti keittiötä kohti. Löydettyäni villasukalle parin, menin minäkin perässä ja voi sitä riemua, kun minua odotti siellä häntää heiluttava koira kerjäämässä aamuruokaa! Koko yön oli häntä ollut tiiviisti alhaalla. Päätin kokeeksi antaa vähäsen ruokaa ja maistuihan se - vauhdilla menikin. Ja kuulemma liian vähän oli. ;) En vain uskalla antaa nyt enempää. Nyt minulla on sikeitä vetävä koira sylissäni, eikä kuulu mahastakaan lorinoita. Toivottavasti se oli nyt tällä ohi. Liekö jonku raadon löytänyt isännän kanssa ulkoillessa tai joitain?

Kuinka toivoisinkaan että voisin käpertyä itsekkin koiran kylkeen nukkumaan, mutta ei, työt odottavat. Mahtaa tulla hyvä päivä - puolentoista tunnin unilla.