Sain tuossa syssymmällä haasteen Wilmalta. Anteeksi Wilma etten ole aiemmin vastannut, mutta näin tärkeätä haastetta on pitänyt harkita varsin tarkkaan. Ja sitten kun tuo emäntä, eli mun sihteeri, on viimeaikoina vaan roikkunut jossain länderisivuilla ties minkä takia, kun sillähän on täällä minut! Mutta nyt siis kertakaikkiaan patistin sihteerini töihin, kun onhan noilla kymmenellä nakilla huomattavasti helpompi naputella, kun kahdella tassulla. Hasteen mukaan seitsemän asiaa pitäisi minun itsestäni kertoa… Mitähän sitä uskaltaakaan paljastaa menettämättä katu-uskottavuuttaan vallan…
No tässä ne tulee:
1. Mun lenpiruokaa on maksalaatikko... Ja kyllä melkeen kaikki muukin.
2. Mä tykkään oopperasta. Ja mä tykkään laulaa yhdessä mamman kanssa, vaikka se ei mikään oopperalaulaja olekkaan.
3. Mä tykkään ihmislapsista. Ne on niin helppoja! Ne heittää palloa aina kun sä haluut ja sit ne tiputtelee sulle herkkuja pöydän alle niin paljo kun sä haluut. Oikeestaan aika tyhmää että mamma tykkää vaan koirista.
4. Mä tykkään keikkua hartioilla. Sieltä näkee hyvin ja naapurin sakemanni kuulee paremmin kun huutelen sille sieltä. En mä paljoo, kun mamma ei tykkää ja väittää ettei se ees kuule ikkunan läpi, mutta joskus on vaan pakko vastata kun se alottaa. Musta on tullut aika hyvä tasapainoileen siellä hartioilla ja pysyn matkassa vaikka mamma siivoaa. Bonuksena se on sijainniltaan aika hyvä paikka hoitaa ihmislaumanjäsenten korvat kuntoon.
5. Mä kyttään aina vieressä kun nuo ihmiset leikkaa varpaankynsiä ja syön ne tippuvat kynnenpalaset. Mamman mielestä se on tosi ällöttävää ja se on vihanen isännälle kun se mulle tuon tavan opetti. Ei voi kuulkaa olla liika ronkeli! Hyvät ravinteet menis siinäkin hukkaan. Ihmiset ei yleensäkkään tajua hyvän päälle, kun ne heittää vaikka mitä hyvää ruokaa roskakuskille! Mihinhän sekin muka niitä tarvii, kun se vois aivan hyvin ostaa kaupastakin ihan itse? Antais pienelle nälkäiselle koiralle mieluummin. Meitä koiria kun ei tyhmät ostamatädit päästä kauppaan, eikä mulla kyllä ole taskujakaan missä säilyttäisin rahapussiani - tai siis mamman rahapussia.
6. Mulla on salarakas, cavalier Santtu. Siitä on kyllä aikaa, kun me viimeksi ollaan treffattu, mutta muistelen lämmöllä tuota hurmaavaa nuorta miestä. Ennen me tavattiin joka viikko agilitykentän reunalla, mutta salarakkailla ei oo helppoa ja maailman melskeet erotti meidät rakastavaiset (Santtu lähti emäntineen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle toim. huom.). Santtu jos luet tätä siellä maailman toisella laidalla Kannuskessa, niin mulla on sua ikävä!
7. Toivottavasti mulla ei mee maine, kun kerron tän, mut mä oon oikeestaan aika mamman tyttö. Hengailen aina siinä lähellä ja sillonkin jos mamma menee vessaan ja pistää oven kiinni, niin mä makaan siinä ovea vasten sitä odottamassa. Mä en oikeen mielelläni lähde nykyään edes lenkille ilman mammaa. Meillä on katsokaas sellainen toimiva synpioosi. Vaikka mamma kyllä väittää hemmottelevansa mut ihan pilalle, kun oon toistaiseksi ainoa koirakansalainen tässä laumassa, mutta ei mua voi hemmotella liikaa! Mä oon näet aika Super.
Ja sitten mun pitäis vielä haastaa joku, mutta koska oon niin super, niin haastan kaksi! Hahaa! Mä haastan tietysti veljentyttäreni Gimman ja kun mamma tykkää niin kovasti yhdestä Duosta, niin haastan myös sen. Näin se synpioosi katsokaas toimii.
-Freya the Great-
