Arwenista

Arwen on saanut lisänimen Hurja: se on ehtinyt lohkaista palan hampaastaan, meinannut puhkaista silmänsä metsälenkillä, nyrjäyttänyt jalkansa, jäänyt ainakin 50 kertaa jumiin sohvan alle, auttanut pyykinlajittelussa ja samalla tehnyt uusia tuuletusaukkoja pikkuhousuihini... Kokoajan se on menossa sata lasissa, niin että ihmiset ovat alkaneet ihastella Freyan rauhallisuutta. :) Minulla on meinannut vähän naurattaa, sillä adjektiivia "rauhallinen" ei tulisi mieleen ensimmäisenä yhdistää meidän Freyaan! Mutta ehkä se Hurja-Arwenin rinnalla vaikuttaa hitusen seesteisemmältä. ;)

Jotain positiivista: meillä on matto olohuoneen lattialla! :)

Sisäsiisteys

Olen jo alkanut haaveilla matoista lattialla... Kohta varmaan uskaltaa laittaa: senverran hyvin on sujunut viimeaikoina tuo sisäsiisteysopettelu. *koputtaa puuta* Ainakaan sellaista epätoivonpäivää ei ole sattunut, mistä viimeksi kirjoitin! Useimpina aamuinakin ehtii jo ulos! :)

Pissapäivä

Toissapäivänä iloitsin siitä että kokopäivänä ei tarvinnut yhtään pissaa siivota sisältä! Eilen olin vaipua epätoivoon: Riiviö-Arwen aamulla ensitöikseen lorotti suoraan sohvalle ja silläaikaa kun siivosin lätäkköä, ennen kun se imeytyy kunnolla sohvatyynyyn (kangas ei ole onneksi kaikkein imevimpiä), se samainen riiviö väänsi kakat selkäni taakse! Myöhemmin päivällä kun järjestelin paikkoja, löysin tuoreen kakan tyynyni vieresstä sängystämme ja kun rupesin ottamaan lakanaa pois laittaakseni sen pesuun, huomasin että peitossa jalkopäässä oli pissalätäkkö! ARGH! Protestiako, vai mikä tuota ipanaa vaivaa?! Vai merkkaako se ehkä Freyan juoksun jälkiä (Freyasta on tullut taitava strippari ja pirulainen vielä piilottaa housunsa ne riisuttuaan)? Osasyynä saattaa toki olla, ettei meillä ole enää sanomalehtiä lattialla - niiden varasto kun pääsi loppumaan ja lehtitilauskin päättyi jo jokin aika sitten... Paljaalle lattiallehan on ikävä pissata ja ulos ei aina muista pyytää, enkä minä ole aina tarpeeksi nopea: siinä vaiheessa kun saan kamppeet niskaan, vahinko on usein jo sattunut. Tänään on onneksi mennyt paremmin - vain yksi pissa sisälle ja sekin siksi, että minulle tuli aamulla puhelu, juuri kun olin koiria ulos viemässä. Jos soittaja olisi ollut kuka tahansa muu, kun ukko (=rakas isoisäni), olisin antanut vastaajan hoitaa, mutta ukko on minulle sen verran erityinen ihminen, että en halua jättää vastaamatta, joten annettakoon Arwenille se tämän aamuinen anteeksi! Oli se sentään pidättänyt koko pitkän yön! :-) Kaikesta huolimatta tuo kakara on ihana: reipas ja sosiaalinen, juuri sellainen kun pienen terrierin pitääkin!

Tämä pieni terrierinalku sai eilen uuden ystävän whippet-pojasta nimeltä Nova, kun kävimme Katin ja Novan kanssa metsälenkillä. Juoksuinen Freya sai jäädä suosiolla kotiin (vaikka whippetin ja parsonin risteytys olisi taatusti mielenkiintoinen, jätämme ehkä kokeilematta). :-) Muutenkin Arwenille teki todella hyvää päästä ihan itsekseen reissuun. Kyllä Arwen oli kotiinpäästyämme väsynyt - oli senverran nopea kaveri tuo Nova ja perässä piti yrittää pysyä, sisulla jos ei muuten. ;-) Loppulenkistä vauhti jo hidastui, mutta ei puhettakaan että pikku-neiti olisi sylikyydillä matkustanut!

Nyt se Freyan juoksi sitten alkoi

Heti kun päästiin taas jatkamaan agilityä, tuli pakollinen tauko! Se on niin tätä nartun kanssa...

Arwen 4kk on jo iso tyttö: hampaat vaihtuvat kovaa kyytiä ja korkeuttakin on 31cm! (Äitinsä oli saman ikäisenä sentin matalampi.) Pään väritys ei tähän mennessä ole vaalentunut yhtään - taitaa tytölle jäädä mummonsa Mistin värit! :-)

Lumipallona luokses pompin

Freyalla ja Arwenilla on ollut toiminnan täyteinen päivä. Kävimme metsälenkillä yhdessä Working russell Bobin ja omistajansa Sinin kanssa. Sää oli kuin tilattu meitä varten: aurinko paistoi eikä pakkastakaan ollut liikaa! Koirilla oli hauskaa juoksennellessaan porukassa Alavetelin metsissä. Arwenista taitaa olla kasvamassa oikea pikakiitäjä, niin hyvin se pysyi isojen mukana! Ja Freyan piti tietysti välillä toimia poliisina - taitaa olla juoksu odotettavissa...

Lumipallothan kuuluvat ehdottomasti russelin kun russelin talveen ja Bobin isäntä Kristian otti hienoja kuvia kolmikon lumipallon pyydystyksestä; Arwen ei tosin ole vielä tainnut ymmärtää leikin ideaa, kun pyydystää lähinnä äitiään! :-) Mutta eihän sitä kaikkea voi pienen parsoninalun odottaa tietävän. Kiitokset Sinille ja Bobille lenkkiseurasta! Oli oikein mukavaa! Ja kiitokset myöskin upeista kuvista!

Myöhemmin samana päivänä olimme Freyan kanssa agility-treeneissä. Hieman meni sooloiluksi Freyalla, kun minulta ei tule käskyt tarpeeksi nopeaan tahtiin vaan tuhlaan kuulemma aikaani turhaan kehumiseen. :-) Itse en tätä edes tiedosta... Freyalle kun palkkioksi riittää ihan esteiden suorittaminen, eikä se enempää innostamista tarvitse! Ja kun kerta niin kovasti kehuttiin, Freya innostui keksimään ihan oman tavan suorittaa puomi: ensin mentiin puomi ihan normaalisti, hienot kontaktit ja kaikki, silläaikaa kun minä hoen hyvähyvähyvä, Freya kävi hyppimässä puomin jalat! Mitäs ne siellä muuten olis jos ei hyppäämistä varten? Minusta tuntuu että niin meille kun muillekkin tulee vielä hauskaa, kunhan täältä kisakentille asti päästään! Vaviskaa kilpakumppanit, me voitetaan pelleluokka jos ei muuta! :-) Ainakin yhden asian olemme Freyan kanssa sisäistäneet: harrastamisen kuuluu olla hauskaa! ;-)

(Ja näyttääpä taas lukihärö iskeneen: kuvan alalaidassa kuuluisi lukea Kristian, ei Krsitian. :| En jaksa nyt alkaa korjata asiaa... Korjaan joskus toiste, jos muistan.)

Eläinlääkärissä

Arwen sai tänään toisen rokotuksensa! :-) Eläinlääkäri taas kehui tyttömme hienoa ja avointa luonnetta. :-) Itse rokotusta Arwen ei edes huomannut, heilutti vain häntää kivalle eläinlääkäri-sedälle. Hiukan jälkeenpäin piti pikkasen itkasta, kun rokote levisi nahan alla ja aiheutti ikävän tunteen, mutta eipä sitäkään tarvinnut pitkään miettiä, kun oli niin paljon muuta ihmeteltävää! Nyt Arwen on valmis valloittamaan maailman! :)

Agilityä - pitkästä aikaa

Olimme tänään Freyan kanssa agilityssä puolen vuoden tauon jälkeen, kun mammaloma on lusittu ja työvuorotkin menivät kerrankin niin että päästiin, enkä minä ollut edes flunssassa (mikä on jo saavutus sinällään)! Tauko oli tainnut tehdä vain hyvää Freyalle - ainakin keppien suhteen! Ensimmäistä kertaa kepit nimittäin menivät ilman makupalaa ja keppien ollessa ensimmäinen este, Freya jopa haki itse aloitusväliä! Muuten tultiin ihan liian lujalla vauhdilla niin että meni hieman pitkäksi... Noin kokonaisuutena Freyalla meni hyvin - minä siellä välillä tumpeloin... Freyalla on niin hurjasti vauhtia, ettei minun ajatus pysy mukana, enkä ole ohjauksessani tarpeeksi nopea ja tarkka! Ohjausta Freya kuuntelee todella hyvin, jopa niin hyvin että juoksi kerran päin putkea, kun ohjasin sitä liian suoraan. :-/ "No mutta kun käskettiin" kertoi Freyan ilme. Eipä siinä voi taas kun peiliin katsoa. Hauskaa meillä oli Freyan kanssa kummallakin, mikä on pääasia. Tästä on hyvä taas jatkaa! :-)

Vihdoinkin!!

Kennelnimeni A'mael Mellon sai FCI:n vahvistuksen! Yli vuoden sitä saikin odottaa, se kun on mennyt niin monen mutkan kautta ja vielä lomat sopivasti aina hidastaneet! Eikä varmaan asiaa helpottanut tuo nimen haltiakielisyyskään! Siellä on Belgiassa FCI:n päämajassa varmaan tosissaan pohdittu että mitäköhän se tarkoittaa ja onko se nyt sitten sovelias...

A'mael Mellonhan on J.R.R Tolkienin kehittämää haltiakieltä, sindaria, ja tarkoittaa Rakastettua Ystävää, mikä kuvaa minun koirafilosofiaani ja on lisäksi oma vaatimaton kunnianosoitukseni Tolkienin elämäntyötä kohtaan. Petujen nimethän myös luonnollisesti tulevat Tolkienin tuotannosta!