Niin kiirettä on taas pitänyt...

...ettei ole muka ehtinyt kunnolla tännekkään kommentoimaan... Nyt olen ansaitulla kesälomalla, josta on kylläkin jo melkein puolet kulunut reissatessa - ihan kotimaassa vain kylläkin. ;) Nyt olisi tarkoitus tuo sivuremonttikin saattaa loppuun tämän loman aikana... Tosin muutama ohjelma pitää asentaa ennen kun pääsen hommaan käsiksi. Meidän koneesta kun laukesi emolevy ja kaikki pitää taas asentaa uudelleen ja meillä noita ohjelmia on yhtä jos toista!

Paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtua - vaikea päättää mistä aloittaisi... Freya ja Arwen ovat saaneet tämän kesän aikana nauttia monenlaisesta koiraseurasta Parsoneista veljeni Basset Houndeihin. Uimassa on kelien suosiessa käyty harva se päivä ja ai että Freya on nauttinut! Arwenkin on rannalla vaanimisen sijasta jo pikkuhiljaa itsekkin innostunut uimaan äitinsä vanavedessä, mutta kaukana on vielä Freyan kaltainen vesipeto. ;)

Arwenin kanssa olemme myös kovasti harjoitelleet ihan vain koirana olemista, yksin ja yhdessä Marjon ja melkein yhtähurjan nuoren vehnäterrieriuroksen Vertin kanssa. Mukava ettei aina ole yksin ongelminensa ja saa vastavuoroiseesti ulkopuolisen kommenttia asioista - sitä kun niin helposti sokeutuu omien koiriensa kanssa ja toistaa huomaamattaan samaa kaavaa. Välillä tulee sitten palkkioksi niitä mukavia onnistumisen hetkiä ja välillä tuo hurja palauttaa minut rytinällä maanpinnalle; kovasti on vielä töitä tehtävä, mutta kyllä siitä vielä koira tulee! :)

Freyan kanssa olemme pyörähtäneet parissa näyttelyssä. Ensiksi Torniossa norjalaisen Anne Tove Stranden arvosteltavana. Tuloksena EH/2, arvostelussa ei paljon ollut hurraamista tälläkertaa - itseasiassa se oli kaikkien aikojen huonoin arvostelu minkä Freya on saanut. Tuomari tuntui pitävän selvästi isommista parsoneista ja lähes kaikki rotumääritelmän mukaan ihannekorkeutta lähenetelevät parsonit saivat EH:ta. Lisäksi en saanut sen yhden kierroksen aikana, mitä tuomari meitä pyöritti, Freyaa liikkumaan ollenkaan, niin että en tosiaan ymmärrä missä vaiheessa hän on Freyan liikkeet ehtinyt katsoa! Mutta niinhän se on että tämä on arvostelulaji ja tuomarit ovat ihmisiä, joista yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Ja asioista on lupa olla erimieltä. ;) Kaikenkaikkiaan tuomari käsitteli kuitenkin koiria kauniisti ja oli muutenkin ystävällinen; osasi jopa muutaman sanan suomea! Freyan arvostelu siis kertoo seuraavaa: Feminin, härligt uttryck, bra överlinje o svans. Kunde varit högre i benen o haft lite mera benstomme i jämf. med kropp, framskjuten o ostabil i fronten under rörelser, bra viklad bak. Kitokset matkaseurasta Marjolle sekä vehnille Viiville ja Vertille! Kiitos myös vieraanvaraisuudesta Jonnalle ja Veskulle! Kaikenkaikkiaan mukava reissu vaikka menestystä ei tälläkertaa tullutkaan!

Seuraava näyttelykäynti tehtiinkin sitten lomareissun yhtydessä Hyvinkäällä Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämässä Parsoneiden päänäyttelyssä. Parsoneita oli kaikenkaikkiaan ilmoitettu huikeat 176 kpl! Tuomari Sheila Atter Britanniasta tykkäsi Freyasta kovastikkin - moitti ainoastaan liian lihavaksi, mikä on aivan omaa aikaansaannosta (tai oikeammin Mikon*), eikä vika ole sinänsä ole koirassa. Freya sai tulokseksi ERI/4, mikä oli kyllä tuollaisessa koirajoukossa ja rodun asiantuntijatuomarilla todella hienosti! Tietysti itsellä jäi kaivelemaan, miten olisi käynyt jos Freya olisi ollut timmimmässä kunnossa... Vaikka turha sitä nyt on jossitella, olen jokatapauksessa enemmän kun tyytyväinen tulokseen! :) Freyan arvostelu kertoo seuraavaa: Beautiful bitch of classic type. Lovely head, good ears & bite. Exc. angul., correct bone, exc.coat and good pelt. Correct topline. Moved with exellent drive, just a little solid all trough. Päivä oli kaikenkaikkiaan todella hieno - vaikka alkuun tuli vettä ja taivas oli harmaa, mutta kirkastui iltapäivää kohden. Oli todella mukava tavata tuttuja ja tavata uusia ihmisiä rodun parista! Näyttelyjärjestelyt toimivat hienosti, eikä paikassakaan ollut moittimista. Onnittelut menestyneille ja kaikille kiitokset hyvästä seurasta! Ensivuonna uusiksi! Ja pitää vielä mainita, että Arwenin isä Rane (Yes Sir v.d. Elshof Farm) sijoittui niinikään urosten avoimen luokan neljänneksi! Ei mitkään turhat vanhemmat Arwenilla & kumppaneilla! ;)

Näyttelystä matkamme jatkui Helsinkiin ystäväni Susan luokse ja Arwen pääsi ensikertaa ihmettelemään ratikoita ym. ison kaupungin ihmeitä. Tytöillä oli myös treffit Arwenin Rane-isukin ja Osmo-velipuolen kanssa. Lähtiessämme lenkille, aurinko paistoi ja koirat juoksivat puistossa vapaana. Osmo ihastui tulisesti Arwen-siskoonsa. :) Nuori-herra ei voinut kävellä senttiäkään, jos Arwen jäi taakse! Ei auttanut vaikka koitettiin selittää ettei siskoon noin sovi ihastua... ;) Yhtäkkiä kesken lenkin meidät yllätti karmea ukkoskuuro! Kadut tulvivat ja tuuli meinasi viedä mennessään. Eihän siinä auttanut kun palata takaisin - läpimärkinä, ajoittain lähes polvia myöten kahlaten, Freya-mammaa kantaen (Freya pelkää ukkosta allekirjoittaneen töppäilyjen takia). Minun vuotavat Gore-Tex kengät eivät varmaan kuivu pariin kuukauteen... Jokatapauksessa oli todella mukava tavata Annea, Ranea ja Osmoa ja päästää koiruudet irrottelemaan keskenään - edes vähän! Kiitos lenkkiseurasta! Seuraavalla kerralla parempi tuuri!

Vielä sananen agilitystä: meillä menee Freyan kanssa ihan mukavasti. Kepit ovat alkaneet sujumaan paremmin, mutta kontakteja joudutaan taas harjoittelemaan tarkemmiksi! Kentän reunalta on myös kuulunut positiivisia kommentteja (ja hyviä neuvoja). Minä olen päässyt agilityn imuun niin, että harkitsen jopa Freyan pennutuksen siirtämistä ensi keväältä syksyyn... ;) Mutta katsoo nyt...

*Selvisipä syy miksi minä en ole Freyaa saanut laihtumaan kovasta yrityksestä huolimatta! Mikko yliruokkii Freyaa minun selkäni takana, kun "sillä on nälkä"! Jospa dieetti nyt alkaisi tehota, kun isäntä on pistetty järjestykseen! ;)