Ohukainen ja Paksukainen...

... asustavat meillä! Toiselle ei ruoka meinaa maistua ja toiselle liiaksikkin. Arwen pääsi vähän laihtumaan meidän reissulla, minä kun en laiskuuttani viitsinyt kahta ruokaa matkaan pakkailla, vaan ajattelin että kyllä se viikko menee sillä perusmuonalla mitä Freyakin syö. Nyt Arwenilla on kylkiluut suurinpiirtein laskettavissa! Tästä opimme sen että seuraavalla kerralla pakataan omat performancet mukaan kakaralle kun adultista ei näytä tarpeeksi saavan irti tuo ikiliikkuja. En kuitenkaan viitsi alkaa opettamaan Arwenista vielä nirsompaa pelkillä herkuilla, vaikka se laiha onkin. Eipä tuo varmaan niin pöljä ole, että itsensä nälkään tappaisi. ;) Ja eiköhän tuo taas tuosta liho, kun saa tarpeeksi vahvaa ruokaa ja välillä lihaa tai mahaa lisukkeeksi. Freyakaan ei oikeastaan ole enää mikään paksukainen (oli vain minusta niin hauska rinnastus, että otsikkoon oli pakko laittaa ;) ), vaan alkaa pikkuhiljaa olla aika simpsakassa kunnossa, kun isäntä lopetti sen yliruokkimisen! Voin vain kuvitella kuinka Freya on napittanut Mikkoa noilla maailman kauneimmilla tummilla suklaasilmillään, kun on niiiiin nälkä! Kyllä kai siinä varmaan heltyy raavas mieskin. :) (Saat anteeksi Mieheni M. Meidän perheessä kommunikoidaan nykyään blogin välityksellä, laput jääkaapin ovessa on vanhanaikaista...;) Edellisen tekstini kommentiin viitaten)

Arwenin piti aloittaa agility nyt syksyllä, mutta kävipäs niin harmillisesti että treenit ovat sunnuntaisin - ainoana päivänä viikosta jolloin ei päästä, kun nuo työt tuppaa haittaamaan harrastusta, eikä tupla-tunteja ole vara jättää tekemättä tai ei ole rahaa harrastaa. Elämä on. :(

Freya puolestaan aloitti juoksunsa pahaan paikkaan, juuri kotikisojen alla! Ehtii se kuitenkin juoksunsa lusia ennen kisoja, mutta tuleepa pidempi treenitauko. Mietin jo että uskallanko sittenkään osallistua, mutta polttelee polttelee! Kai sitä pitää suunnistaa rautakauppaan ostamaan harjanvarsia, että saan kepit pystyyn omalle pihalle ja voi edes niillä treenata. Harmi ettei päästä kontakteja harjottelemaan, jotka on yksi meisän ongelmapaikoita tällähetkellä. Viimemaanantaina kyllä meni keinun kontaktit ainakin hienosti, kun otin ne tarkasti. Muita kontakteja ei meillä silläkertaa ollutkaan. Muutenkin meillä oli taas aika hyvät treenit Freyan kanssa ja siksipä se kisaaminen kai niin kovasti poltteleekin. Eniten minua jännittää muistanko radan! Möllikisatkin olisi sopivasti juuri kisojen alla, mutta taitaa olla turhan aikaista mennä sinne haisuttamaan, kun juoksusta on vasta kaksi viikkoa siihen menessä kulunut. Freyalla kylläkin jo siihen mennessä on parhaat päivät ohi. Silti.

Arwen osaa olla välillä aika hassu. :) Sillä on sellainen pomppiva täyskuminen pallo, joka on sen ehdoton lemppari! Neiti jopa nukkuu se rakas pallo suussa ja jos ote herpaantuu ja pallo vierähtää suusta, Arwen herää, hakee pallon suuhunsa ja jatkaa unia.Toisella on oma unilelu. :) Erittäin hauska leikki on myös vierittää sitä palloa tietokonepöydän alle, niin että se pompsahtaa takaisin kopiksi. Tai sitten sitä pitää koettaa kaivamalla saada sieltä pois... Siinä puuhassa tuo viihtyy vaikka kuinka kauan.

Sain juuri syliini sellaisen pienen ihanaisen Freya-koiran, joka on taas näköjään stripannut housunsa jonnekkin ja sotkee minut... Noo, Arwen tulee kohta perässä ja putsaa Freyan jättämät jäljet. :) On ne vaan kullannuppuja.