Nyt on Freyan juoksu taas lusittu ja pääsimme sunnuntaina agilitytreeneihin. Kuvittelin etukäteen, että minulla on taas käsissä oikea kuumakalle ja huokailinkin ennen vuoroamme, että mitähän tästä taas tulee. Mutta kuinkas ollakaan, kun pääsimme vuorollamme radalle, minulla olikin hyvin kuuliainen, joskin innokas, koira ohjattavana. Freyaa parhaimmillaan suorastaan! Edes lähdössä ei Freya yrittänyt varastaa, vaikka jätin kahden esteen päähän. Ehkä siitä meidän leikkimisestä oli jotain hyötyä! =D Ensimmäinen rata meni oikein mallikelpoisesti, vaikka koetin jossain paikassa ihan uutta ohjaustapaa. Se näköjään toimi Freyalla. Siinä vaiheessa harmitti pirusti, etten uskaltanut ilmoittaa Vöyrille kisoihin (1.4), koska sinne olisi pitänyt mennä suoraan juoksutauolta treenamatta, enkä edes Seinäjoelle kuun puolessa välissä… Toisella radalla ohjaaja sitten töppäili siihen malliin ettei enää sitten niin harmittanutkaan. Ehditäänpä me aloittaa kisakausi toukokuussa seuramme omista turnajaisista. Tässä välissä saadaan jokunen teenikerta, kaksipäiväinen agilitykurssikin on tiedossa loppukuusta ja toivon mukaan ehditään käydä jännittämässä möllikisoissakin. Toukokuussa kun siirrytään taas maneesista kentälle, treenimahdollisuudetkin paranevat. Ihana kesä!
Eilen aamulla sitten käytin ennen töihin menoa Freyan hierojalla. Kun menimme sisään, hieroja totesi Freyalle että “tehän hiljaa tulitte, kun tulitkin tällä kertaa yksin”. Siinä vaiheessa pääsi taas itku: Arwen oli useimmiten mukana hupulaisena, vaikka sitä ei sillä kertaa olisikaan ollut tarkoitus hieroa. Yleensä sekin sai “kaupantekijäisiksi” sitten vähän hierontaa, ihan vain malliksi ja oli tietysti tukkimassa itseään helliteltäväksi joka käänteessä. Hierojan luona käynnit olivat Arwenin mielestä ihan parasta - varsinkin jos pääsi ihan kunnon käsittelyyn. Voi itku ja ikävä taas… =(
Tapasimme Rockynkin tässä joku aika sitten ja minulla olisi muutama kuvakin herrasta, kunhan saan aikaiseksi ne laittaa linjoille (ne on itseasiassa vielä kamerassa). Rocky on kyllä todella hurmaava herra, ihan isänsä kuva! On se vaan niiiiin ihana pentu! Se luonne! Parhautta kun käyvät silloin tällöin täällä kasvattajaa tervehtimässä! =D
B-pentueen Duke-isästä leivottiin juuri viimeviikonloppuna Est MVA! Onnea Duke sekä kotijoukot! =)

1 tassunjälkeä:
huhtikuu 4, 2007 at 7:18 pm
Isukki kiittää jälkikasvua ja kaunista “exäänsä” :D :D
Lähetä kommentti