Kuulumisia kerrakseen

Tätä kirjoittaessani pennut ovat ehtineet jo kotiutua kukin tahoilleen. Kuulumisia onneksi kuulemme harva se päivä ja kaikilla alku on lähtenyt lupaavasti käyntiin.

Oulussa Rocky on hurmannut suunnilleen kaikki - paitsi saman ikäinen King Charlesin Spanieli -lapsi Vilma, ei ole vielä aivan lämmennyt pikkuherralle. Taisi vain Rockyn vauhti saada pienen spanieli-neitosen pään pyörälle. ;) Rocky kun on täällä ollut tulisen akkalauman komenneltavana, niin ei ihan tohvelisankariksi ole itsekkään kasvanut. Vauhtia ja rohkeutta siis riittää ja kuvia ei kuulemma ehdi Rockysta saada, kun lähinnä nukkuessa. =D Eli postauksen yläreunassa näkyvässä kuvassa on Hurmaava Herra Rocky (joka siis myös nukkuu), kuva on Annan tai Ollin käsialaa.

Pieni ja pippurinen Peicco, on ottanut paikkansa laumassa oitis ja valinnut parhaaksi kaverikseen Galina-laikan, ehtinyt jo osallistua hakutreeneissä makkararinkiin ja pitää noin muuten vaan Annen kiireisenä. =) Kuvasta kiitos ja kumarrus Annelle!

Haaparantaan matkannut Ninja, on myöskin kotiutunut hienosti ja ystävystynyt “adoptioisonsiskonsa” Xena-parsonin kanssa. Kissatkin ovat tulleet jo tutuiksi ja ajoittaisia jahtaushaluja lukuunottamatta kuulemma suhtautuu oikein kauniisti näihin yleviin kavereihin. Ninjan ja Xenan vauhdikkaasta yhteiselosta on Niklas kuvannut videonkin:

(jos video ei tuossa ota toimiakseen, löydät sen täältä)

….

Mitä meille itselle sitten kuuluu? Minä olen flunssassa ja koirat hitusen turhautuneena keksivät omaa kivaa varastelemalla minulta kaukosäätimet ja puhelimen. Ja nenäliinat, jotka sitten silputaan pitkin taloa. Äskön sain sydämen tykytyksiä Arwen the Hurjan toimesta: oli löytänyt Mikon partaterän, sellaisen kertakäyttösen muoviräpisyksen, pistänyt sen päreiksi, ja hukannut teräosan. Minä konttasin jo kauhukuvat silmissäni, kuinka se on joutunut tuon hurjimuksen mahaan ja viiltää suolistoa mennessään - kun onneksi se löytyi!

Onneksi noilla on sentään seuraa toisistaan ja jaksavat toisiaan viihdyttää leikkimällä keskenään. Ja onneksi on oma piha missä juosta!

….

Agilitytreeneihin ehdittiin Freyan mammaloman jälkeen tasan kerran, enne kun minä sairastuin. Tai oikeammin olin kuumeessa jo treeneihin mennessä, mutten malttanut poiskaan jäädä. Varsinkin kun Freya vaikutti kovin masentuneelta viimeisenkin pennun lähdettyä aiemmin sinä päivänä, halusin saada sille muuta ajateltavaa.

Freyan treenit meni hyvin - tai niin hyvin kun tuossa tilanteessa voi mennä, sillä ohjaaja oli vähän ruosteessa. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata että ennen taukoa ilmiintyneet ongelmat (kepeillä oikominen ja puomin kontaktit) oli menneen talven lumia! Lähdössäkin malttoi tuo kuumakalle enimmäkseen pysyä… Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa. Ensimmäisiä kisojakin jo kovasti mietin.

Arwenin treenit puolestaan oli taas yhtä kohellusta - tosin huomattavasti enemmän oli tuonkin hurjan kanssa treeneissä tolkkua, kun pitkiin pitkiin aikoihin. Varmaan johtui siitä, että pilkoin suorituksen pienempiin paloihin ja palkitsin useammin, niin malttoi tyttö pysyä vähän paremmin hanskassa. Arwenin ja minun ongelmana kun on kokemattomuus yhdistettynä päätähuimaavaan nopeuuteen. Eli Arwen mennä vilistää vaan hurjaa vauhtia ja juoksee usein esteiden ohi ja suorittaa vastaavasti mitä nyt sopivasti sattuu hollille. Putki ja A varsinkin vetävät kovasti puoleensa. Minä en_vain_ehdi sen mukaan! Takaa ohjaamiseenkaan vaadittavaa estevarmuutta ja radanlukutaitoa Arwenilla ei vielä ole. Eikä kauheasti kärsivällisyyttäkään. Arwenin kunniaksi on kuitekin sanottava, että kouhotuksestaan huolimatta se pitää hyvin kontaktia minuun, eikä kuitenkaan karkaile radalta tai tee mitään ylimääräisiä kunniakierroksia - se vain spurttaa edelle ja suorittaa mitä suorittaa, jonka jälkeen tulee miljoonaa luokseni koko namallaan hymyillen: “Mamma eiks menny hienosti? Otetaanko uusiksi?”Jatkossa siis keskitymme lyhempiin suorituksiin mahdollisimman vähillä toistoilla. Vauhtia ja intoa on, joten siitä tulee vielä unelma, kunhan löydämme sen yhteisen sävelen. ;)

Tulis jo kesä, niin treenimahdollisuudetkin olisivat paremmat.

Ja menis äkkiä tää flunssa, että ne vähätkin pystyis hyödyntämään.

#Edit: Prkl kun Bloggerin Veijo tuunaa noita rivivälejä ja fonttikokoja ihan mielensä mukaan ja niitä et sitten saa säällisiksi millään ilveellä. Tai no vois joku koodiguru saada, mut mä en oo sellanen... Olokohon!