Tulimme juuri Freyan kanssa hierojalta. Koirat käyvät suhteellisen säännöllisesti käsiteltävänä, niin pysyvät toivottavasti pidempään terveinä harrastuskavereina. Noiden rämäpäiden kanssa kun tuntuu välillä sattuvan ja tapahtuvan… Tälläkertaa hieronta oli tosiaan tarpeen sillä Freya tosiaan oli jumissa.
Tässä joku aika sitten meillä näet näyteltiin yön pimeydessä suurta draamaa: Arwenilla ei ole lupa nukkua sängyssä, sillä se saataa herätä kesken unien muristen ihan itsekseen, vaikka sihen ei kukaan koskisikaan. Välillä se kuitenkin hiippailee sängyn jalkopäähän nukkumaan, mutta ilmiannettuaan itsensä murinallaan, joutuu lähtemään hyvin nopsaan käpälämäkeen. Ja se tietää sen: ei tarvitse edes erikseen asiasta muistuttaa, kun neiti hyppää jo alas ihan oma-aloitteisesti ja painuu omaan koppaansa jatkamaan unia.
Niin kävi nytkin, kun Arwen oli ujuttautunut jalkoihini nukkumaan ja minä siitä tietämättömänä unissani jäseniäni ojennellessani tulin sitä potkaisseeksi - arwen poistui murinan säestämänä ja tilanne olisi ollut ohi sillä ja unia olisi jatkettu kukin tahoillamme, ellei Freya olisi sattunut nukkumaan lattialla suoraan alapuolella. Voinee kuvitella mitä tapahtuu, jos pilkkopimeässä heräät sikiunesta, kun kaveri hyppää muristen niskaan!
Mylläkän jälkeen vahinkoja kartoittaessa löytyi Freyan jalasta purema, joka ei edes vuotanut, mutta kipeä se oli. Arwenin hammas oli ilmeisesti kolahtanut suoraan jänteeseen tai ainakin lähelle. Pari päivää Freya varoi jalkaansa ja otettiin rauhallisemmin, mutta pian jo mentiin entistä vauhtia. Onneksi välikohtaus ei näyttänyt vaikuttaneen tyttöjen väleihinkään mitenkään ja touhuavat je leikkivät keseknään kuten ennenkin. Arwen kuitenkin on tuosta yöstä lähtien nukkunut boksissa ovi kiinni - eipähän tarvitse pelätä mörköjä turvallisessa pesässään. Hurjan uni onkin ollut huomattavasti rauhallisempaa, sen jälkeen kun tottui että ovi on kiinni.
Aloin epäillä, että yöllisestä draamasta jäi kuitenkin joku jumi tai jännepinne, kun Freyan lenkkeilyinto tuntui kadonneen tyystin ja pihallakin vapaana juostessa se näytti jotenkin jäykältä, ei tottumattoman silmään, mutta kun itse tunnen koirani ja tiedän miltä se näyttää terveenä kirmatessaan, kiikutin sen oitis hierojalle. Nyt sitten Freyalla on edessä vielä pari hoitokertaa, ettei varmasti jää mikään vaivaamaan pienen koiran onnellista eloa. Kumpa vielä muistaisi itseäänkin hoitaa ja huoltaa niin kuin koiriaan. =)
Tänään lähdemmekin maalle vanhempieni hemmoteltavaksi koko roikka. =)
0 tassunjälkeä:
Lähetä kommentti