Freyalla oli tänään uusi aika hierojalle sen taannoisen liukastumisonnettomuuden vuoksi. Jo sisäänmeno oli sitä luokkaa, että hieroja totesi nauraen, että eipä taida koira enää olla kipeä. :) Freya nimittäin juoksi suoraan hierojan syliin, mitä se ei kipeänä tee, vaan kiertää ensin koko paikan ja sitten vähän pälyillen lähestyy hierojatätiä; haluttaisi mennä, mutta ei ihan uskalla, vaikka lopulta kuitenkin reippaana tyttönä alistuu kohtaloonsa - liekö sitten tietää että sieltä saa apua, vaikka ehkä vähän kirpasee. Freyan kohdalla siis jo sisääntulo kertoo, onko jumit ja kolotukset menneen talven lumia. ;)
Ja tosiaan, eipä sieltä mitään isompaa vaivaa enää löytynyt ja Freya rentoutui ja nautti silmin nähden hierojan käsittelyssä - ainoastaan selkä kaipasi vähän venyttelyä. Saimme venyttelyohjeet kotiinviemisiksikin ja luvan jatkaa agilityä, metsälenkkejä vapaana, ynnä muita normaaleja touhuja (frisbeen metsästystä, huomauttaa Freya). Varasin kuitenkin vielä loppukuulle yhden ajan - ihan vain varmuuden vuoksi, kun nyt taas revitellään normaaliin tahtiin, niin näkee sitten, että Freya myös pysyy kunnossa. Voi olla hätävarjelun liiottelua, mutta ihan sama, tuo koira on minulle niin rakas!
Freyan vielä annettua hierojalle läksiäispusut, suuntasimme kotia kohti iloisin mielin. Kotona minulla oli melkoisen väsynyt koiruus ja nukahdipa itsekin (vahingossa tosin) sohvalle näin vapaapäivän kunniaksi. Nyt pitäs syödä jotain, käydä koiran kans lenkillä ja lähteä jumppaan.
Huomenna nähdään taas Rocky perheineen! Jei!
0 tassunjälkeä:
Lähetä kommentti