Samaa laumaa

Viimeistä lomapäivää viedään ja huominen töihinmeno ahistaa. Paljon. Mikko aloittaa lomansa huomenna (alkuperäinen suunnitelma oli että oltais oltu yhtäaikaa, mutta ei...), joten koirien ei tarvi vielä kovin paljoa yksikseen olla. Tosin meidän työajat porrastuu niin, ettei koirille normaalistikaan tule yksinoloa kun 2-4 tuntia. Noita pakollisia eroja on toki harjoiteltu jo vähäsen, ettei sitten ihan shokkina tule Linallekkaan. Tuo Lina tuntuu olevan niin mutkaton tyyppi, että sopeutuu nopeasti - täältä ei ainakaan kuulunut mitään jodlausta, kun oven takana kuuntelin. Sitten kun oven avasin ja Lina näki minut, siitä se riemu syntyi! Eikä muuten puuttunu ääntäkään tervetulotoivotuksista! Hetki siinä sitten meni kytätessä ettei mamma vaan ota ja katoa taas. Vaikka varjonapa tuo kulkee muutenkin...

Itseasiassa mulla on taas jonku aikaa ollu kaks varjoa, kun Freya päätti lopettaa mököttämisen ja kulkee mukana niinku ennenkin (tosin kivullakin taisi olla osuutensa Freyan vetäytymiseen omiin oloihinsa). Koirat tuntuvat olevan jo samaa laumaa ja Lina saattaa pihalla kulkea välillä minun sijasta Freyankin varjona. Köyttä on vedetty jo yhdessä ja nukkuakkin voi vierekkäin sulassa sovussa. Tässäpä vähän vetoleikinmallia:



Viikonloppuna ei ohjelmaa puuttunut, kun käytiin kotikotonani Nivalassa. Siellä hälinää ja touhua riittää ja olipa siellä siskoni kiinanharjakoira Brendakin. Ei kauaa tarvinnut Linan ihmetellä tohinaa, kun jo viiletti menemään niin kuin olisi aina kuulunut porukkaan. Lina hurmasi taas kaikki, Brendaa myöten, niin että intoutui mummo-koirakin vähän vetämään rallia juniorin kanssa. =)

Eilen ystäväni Kati kävi kahvilla ja piti Linalle ensimmäisiä näytteytreenejä. Minä kun en näet oikein viihdy näyttelykehässä, on Kati taitavana handlerina lupautunut tyyräämään Linaa niissä kuvioissa. Linalle tuo hurmaaminen tosiaan tuntuu olevan luontaista, sillä Katin mukaan Lina on luonnonlahjakkuus. =) Kauniisti se kulkikin, täytyy myöntää.

Freya puolestaan kieltäytyi taas liikkumasta lenkillä ja oli kovin kärttyinen ja omiin oloihinsa vetäytyvä aamulla. Onneksi Freyalle olikin hieroja-aika tälle päivälle, joten päästiin syynäämään, notta mikä mahtaa olla vikana. Lina oli mukana hupulaisena ja sattuipa niin, että Freyan hyvä ystävä Huli kääpiöpinseri oli ennen Freyaa helliteltävänä ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Uskalsipa Linakin sekaan, touhua hetken sylistäni katseltuaan. Muutenkin oli pienen alkuihmettelyn jälkeen oudossa paikassa jälleen kun kotonaan ja saipa Linakin vähän helliteelyä hieroja-tädiltä osakseen. Ja hieroja vastaavasti pusuja Linalta.

Freyalla oli taas vasen puoli aivan jumissa - tälläkertaa pahempi jumi oli takana. Hieroja meinasi, että on muori liukastunut uudelleen, vaikka ihmekkös tuo, kun meidän takapiha on oven edestä todella liukas ja se vauhti millä Freya sinne rynnii... Yleensä Freyalla on hieronnan päätteeksi tapana pussata hieroja-täti kiitokseksi. Vaan nytpä olikin kiire tarkistamaan jaloissani nukkuva "vauva", että onko se tallessa ja kunnossa (eihän sitä tiedä vaikka Huli olisi kidnapannut tuon söpöläisen mukaansa). Vasta nuuskittuaan Linan läpikotaisin ja todettuaan että kaikki okei, Freya meni pusuttamaan hieroja-tädin. Että kyllä nuo samaa laumaa jo ovat. Niin ja hieroja suunnitteli peittelevänsä nukkuvan Linan sohvatyynyillä, jos vaikka sattuisi sitten unohtumaan sinne... =)

Freya sai luvan jatkaa agitreenejä varovaisesti, joten keskiviikkona taas päästään niille areenoille! Jei! Nyt pitäisi vain olla liukastelematta ennen sitä...