Ensimmäisellä radalla pikkasen meinasi jännittää - kumma kun kotikisat jännittää aina enemmän... Tosin ensimmäisestä esteestä kun pääsee yli, niin jännitys helpottaa ja sitä keskittyy vain koiraan ja sen ohjaamiseen. Ei siis mene jännityksen piikkiin, että sekosin nuoteissa. Olinkin nimittäin nopeampi kuin oletin ja jäin ihmettelemään, että olisin sittenkin kerennyt tehdä vaikka mitä kevätjuhlakuvioita, kun olin vain suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen A:lle... Jäi sitten siinä ihmetellessä se takaaleikkauskin suorittamatta ja päädyin väärälle puolen A:ta mitä piti. Onnistuin silti ohjaamaan koiran oikealle esteelle ja loppurata jatkui nuottien mukaan. Toiseksi viimeinen este puomi ja nolla alla... Ylläripylläri loikka alastulolle, joten se siitä nollasta.
Pienestä jäi siis tuplanolla kiinni - kuinka turhauttavaa. Molemmilla radoilla kuitenkin sijoituttiin kolmansiksi ja Freya sai mielestään parhaan palkinnon ikinä: pallon. Kepo sai pitää pokaalit, sille kun ne on jostain syystä kovin tärkeitä!
Niin ja kisat näytettiin suorana netti-tv:stä ja olipa sieltä joku meidät bongannutkin. ;) Onneksi en televisiointia sentään muistanut jännittää. En edes radalle lähtiessä tarkistanut, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Onneksi kuulin vasta jälkeenpäin, että ATT:n hallissa olivat katsoneet videotykin kautta... Jos sen olisi tiennyt etukäteen, niin olisi vissin ollut vähän pissit housussa. =)

2 tassunjälkeä:
Jee, tää blogi on heränny talviunilta:)
Aurinko ja kannustavat kommentit saavat ihmeitä aikaan! =)
Lähetä kommentti