Hoidossa

Ehei, vielä eivät ole minua vieneet pehmustettuun lukkojen taa, vaikka jonkun mielestä saatankin olla hoitoon kypsä. ;) Koirat vain olivat yökylässä Elinan, Jarin ja Fonzie-parsonin luona sillä aikaa, kun minä olin koulutuksessa Vantaalla ja Mikko Ruohtissa serkkunsa hautajaisissa. Ihan tyhmää, kun koiria ei voi ottaa jokapaikkaan mukaan!

Minähän jännitin ja panikoin jo viikkokaupalla etukäteen, että kuinkahan lie pärjäävät? Tai kuinka MINÄ pärjään? Lina ei ole ollut kun hetkiä päivähoidossa ja silloinkin ikävöinyt. Freyan taas kun on tuollainen itsetietoinen muori, joka ei paljoa perään itke, niin että siitä en juurikaan ollut huolissani... Onneksi hoitopaikka oli molemmille ennalta tuttu ja Linalle vielä lohtuna sen paras ystävä Fonzie. Lina kuitenkin vissin aavisti jotain olevan tekeillä, kun lähtöpäivänä töistä tullessani löysin DVD-levyn koteloineen pikkuruisina palasina lattialta. Lina ei kuitenkaan normaalisti ole mikään tuholainen (ja se oli Lina, koska sillä oli todisteita parrassaan kiinni) - viimeksi menetti tarraharja henkensä, kun olin reissussa, joten olettaisin että jotenkin se lähtööni liittyi.

Mutta ei auttanut, reissuun oli lähdettävä. Ensimmäisenä iltana Lina oli minua vähän kaipaillut ja itkeskellytkin yöllä. Toinen päivä ja yö oli kuitenkin mennyt paremmin, kun Lina oli vain ehtinyt tilanteeseen sopeutua ja hauskaa kai sillä vain oli ollut Fonzien kanssa touhuillessa. Freya sen sijaan oli ollut kokoajan vähän levoton (lähinnä vahtinut). Kolmantena päivänä siitä oli selvästi näkynyt väsymys ja se oli meinannut omia ihmiset ja sohvan itselleen ja muutenkin vähän toimia poliisina nuorison leikeissä. Onneksi Elina ja Jari ovat terrieri-ihmisiä, joten Freyan hölmöilyt eivät säikäyttäneet. Ja kolmannen päivän iltana minäkin jo kotiuduin ja pääsi mummokoirakin kotiin lepäämään.

Kaikenkaikkiaan koirat kuitenkin pärjäsivät hyvin ja mikäpä siellä olikaan ollessa aivan erinomaisessa hoidossa. =) Minulle oli yllätys, että hoitoon jääminen olikin Freyalle kovempi pala, kuin Linalle! Yhä vain vaikuttuneempi olen kyllä tämän jälkeen Lissun upeasta luonteesta ja sopeutumiskyvystä. Freyassa taitaa puolestaan olla se pehmeämpikin puolensa ja se onkin riippuvaisempi minusta, kun kuvittelinkaan. Linalla nimittäin paluu arkee sujui ihan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan, mutta Freya on seuraillut tarkemmin kannoillani kun normaalisti.

Minäkin sevisin hengissä. =)

Kiitos Elinalle, Jarille ja Fonzielle tyttöjeni hyvästä huolenpidosta!