Vauhti kateissa

Kyllä sitä miettii, että lievästi täytyy olla hullu, kun jo kukonlaulun aikaan nousee sunnuntaiaamuna lähteäkseen ajelemaan agikisoihin - flunssassa. Mun ei tokikaan itse tarvinnut ajaa, kun Empun Kepo hoiti kuskin homman, vaan kuitenkin... Freyakin piti oikein kaivaa isännän vierestä peiton alta mukaan lähtiessä. Lina kyllä oli tikkana hereillä ettei vain mamma jätä. ;) Eihän me nyt ilman cheerleaderia oltais lähdetykkään. =) Pihtipudas oli siis suuntana ja kolmen startin verran kisoja tiedossa.

Eka rata oli ihan perus agirata, jossa oli yksi vaikeampi paikka. Ei tosiaan ollut ohjaaja oikein vedossa ja ratasuunnittelussa tein kyllä aika älyvapaita ratkaisuja ja itse ohjaus meni vähän pelastelun puolelle - virheitä yhden kiellon verran ja aikaa paloi... Puomin alastulokontaktikin tultiin taas komealla loikalla, en voinut mitään, vaikka yritin varmistella. Yleisesti meno tuntui todella tahmealta ja Freyan vauhtikin oli kyllä kateissa. Yliaikaa ropisi siis vielä sen kympin lisäksi.

Toinen rata oli hyppäri. Ihan sujuvan oloinen rata, mutta hylsyksihän se meni, kun en sitten jaksanut kai oikein tykittää ja käskyttää, joten Freya hyppäsi yhden hypyn väärinpäin. Kun on pää täynnä räkää, on aika vaikea tsempata itsekkään. Vauhtikaan ei ollut sitä normaalia Freyaa tälläkään radalla.

Kolmas rata, agilityarta jälleen. Jo lähtö oli Freyalla hidas... Ja hitaasti jatkui matkakin - ihan kun sunnuntaikävelyllä oltais oltu! (Maalissa ei edes kauheesti hengästyttänyt, ei vaikka hapenottokyky ei flunssaisena ollut kyllä taatusti parhaimmillaan). Eikä Freya oikein irronnutkaan normaaliin tyyliinsä, joten loppusuora oli aikamoista pyörimistä, enkä olis ihmetelly vaikka kieltovirheitä olisi sadellut, mutta ei. Taas yliaikaa ja yksi vitonenkin - kuka arvaa mistä? ;)

Freya oli muutenkin jotenkin kauhean kärttyinen ja olisi mieluiten vaan käpertynyt syliin - ihan sama kenen. Freyahan ei edes ole mitään sylissä viihtyvää sorttia, joten aika kummallista käytöstä. Liekö sitten juuri loppunut juoksu pistänyt harmoonin epävireeseen vai oireiliko kipua? Jos oireili, niin miksi ei sitten eilen treenikentällä tuntunut taas vaivaavan mikään? Jokatapauksessa tänään käytiin hierojalla - molemmat. Sama hieroja kun hoitaa sekä ihmisiä, että koiria ja Freyalle oli aika tilattuna, ja kun siinä ei heti ollut seuraavaa asiakasta tulossa, hoiti hän sitten minun nilkkanikin taas paikalleen ja niksautti selän (vasen nilkka, minkä loukkaisin vuosi sitten keväällä, se ei oikeen meinaa pysyä paikallaan ja vaikuttaa selkään saakka). Ja olihan tuo Freyakin saanut itsensä jumiin taas... Hieroja totesi aika hassun jutun siinä minua hoitaessaan: me kuulemma peilaamme Freyan kanssa toistemme kipuja!! Eli jos mamma ei ole agilitykentällä vedossa, niin mitenkä olisi koirakaan? Hmm... Aika mielenkiintoinen tulkinta. =)

Kiitos taas Empulle Kepoineen hyvästä matkaseurasta! Ja onnea vielä tätäkin kautta nollasta ja sijoittumisesta! Jee! Ei ollut aivan turha reissu. =) Kohta nähdään! Lina ei vielä edes aavista, että pääsee ihanan Onnin kanssa metsäretkelle.

Ninja edustaa

Ja hienosti edustaakin! Ensinnäkin Ninja (A'mael Mellon Belba Baggins) oli aloittanut virallisen agilityuransa tekemällä Marjaanan kanssa hienon nollaradan sijoittuen kakkoseksi! Ninjalta upea uran aloitus ja Marjaanalta radoille paluu mammalomalta! Onnea hurjasti!

Ja eikä siinä vielä kaikki: tänään Ninja edusti Tornion KV näyttelyssä ERInomaisen arvoisesti, ollen PN2 ja saanut SERTin ja vara-CACIBin, joka vahvistunee CACIBiksi aikanaan. Arvostelukin oli todella hyvä (tuomarina Joao Filipe Lisboa, Portugalista). Onnea onnea!




Pitipäs sitten pohjaakin pikkasen muokata. Alkuperäinen pohja on täältä - vaihdoin vaan omat kuvat siihen. ;) Hetkisen kestää että saan kaikki laatikot tuonne sivustaan paikoilleen, kun tuo pohjan vaihaminen vei kaik mennessään. Linkit sieltä nyt ainaski puuttu viä...

Terveiset leiriltä!

Niin se vain on kesäloma kulunut - viikko vielä jäljellä. Freyalla juoksu on vähän hidastanut tuota harrastuspuolta... Lina puoletaan on päässyt muutaman kerran agilityn pariin, raunioille ja Kromfohrländer ry:n järjestämälle leirillekkin. Oikein mukava leiri oli ja puitteetkin upeat! Kiitos vain järjestäjille ja muille leireilijöille. Näin ensikertalaisetkin otettiin lämpimästi porukkaan mukaan. Itsehän onnistuin sairastumaan kesäflunssaan juuri sillä siunaamalla, kun startattiin kohti Virtoja ja en sitten ollut aivan vedossa - muutamat ohjelmat tuli skipattua, kun ei vain jaksanut olla pystyssä. Iltanuotiollakin jaksoin vain hetkisen, kun oli pakko jättää Mikko edustamaan meidän laumaa ja painua itse peiton alle. En tiedä miten myöhään Mikko sitten kotiutui edustustehtävistään, mutta hauskaa tuntui ainakin olleen, eli varsin kelvollisesti tuo lienee meidän lauman mainetta pitänyt yllä. =)

Saatiin hyviä trimmausohjeita ja Linan korvakarvat ja irokeesi saivat lähdön. Kiitokset Annulle opastuksesta! Agiliitoakin päästiin taas harkkaamaan, mikä nyt ei aivan kauhean hyvin sujunut tälläkertaa, koska Lina oli a-i-v-a-n poikki ylitsepursuavan virikemäärän jälkeen, eikä jaksanut ihan täysillä keskittyä (ja mitä nyt ohjaajallakin pää täynnä räkää). Koirien juoksukisaan toki piti myös osallistua ja ensimmäinen kierros meni aivan kelvollisesti, kun itse kipittelin vähän edellä maaliviivaa kohti. Toinen kierros meni sitten täysin plörinäksi, kun happivajaana pistin Mikon juoksemaan puolestani ja kiersin itse maaliin odottamaan. Olin ihan varma että kyllä se Lina Mikonkin perään lähtee, mutta eikä mitä, kun jäi vain etsimään minua sieltä missä oli minut viimeksi nähnyt. Kyllä sitten vauhtia löytyi, kun bongasi mamman maaliviivan takaa. Suosipa arpaonnikin leirin arpajaisissa, kun Mikko voitti Dan Brownin Da Vinci-koodi äänikirjan. Siinäpä meillä sitten sujuikin ajomatka varsin rattoisasti Lars Svedbergin ääntä kuunnellen, ensin Kuusankoskelle veljeni perheen luo ja pari päivää myöhemmin kotia. Ehdittiin tosin kahlata levyistä vain kolmasosa, kun jo oltiin kotipihassa. Ei sentään jääty autoon istumaan ja jatkamaan kuuntelua... Tosin Mikko kyllä tässä eräänä päivänä ehdotti, että lähdettäiskö ajamaan vaikka Kuusamoon. Minä ilonpilaaja tyrmäsin ajatuksen oitis ja vasta viiveellä minulle valkeni ehdotuksen taka-ajatus. =) Vähän ihmettelinkin, kun juurihan Mikko siellä loman aluksi kävi moottoripyörällä sukuloimassa.

Palatakseni vielä leirille: arpajaisten aikana tapahtui varsin jännittävä välikohtaus, joka onneksi päättyi onnellisesti: eräs länderi oli näppäränä kaverina löytänyt tiensä yläkerran ikkunan kautta katolle, ja päättänyt lähteä sitä kautta etsimään isäntäväkeään. Onneksi joku tämän huimapään ehti huomata ennen kuin kaveri kerkesi hypätä alas ja koira saatiin takaisin ikkunan kautta sisälle. Melkoisen pelottavaa sitä oli kyllä sivusta seurata, mutta onneksi tarinalla on onnellinen loppu!

Ensi vuonna täytyy ehdottomasti päästä uudelleen. Minulla oli kamerakin mukana, mutta yhtään kuvaa en omasta kunnostani johtuen ottanut, joten tämä postaus jääpi ilman kuvitusta. Jospa sitten vaikka ensi vuonna saisi niitä kuviakin... Ja pääsisi Freyakin mukaan. Freya onkin palattuamme ollut niin mammantyttö, että ei paremmasta väliä!

Freya the Great 6-vuotta

Lina ja agility

Eipäs ole tästä aiheesta tullut laisinkaan raportoitua, joten nyt sitten tulee: Linahan aloitti pentuagilityn suhteellisen varhaisessa vaiheessa - minulla kun koulutusohjaajana on estekopin avain ja ihania avuliaita ystäviä apuohjaajiksi, niin ihan omatoimisesti olemme käyneet, säännöllisen epäsäännöllisesti jotain pientä puuhailemassa. Alkuun oli rimat ihan maassa, nyt jo vähän irtikin. ;) Tällähetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Lina ampuu iloisesti hypyille ja vauhtia on hurjasti! Tähän mennessa palkka on tullut aina namikupista, jota kontrolloi apuohjaaja (suuret kiitokset tästä kuuluvat Elinalle, Riitalle, Katille ja Saijalle!). Eilen totesin että täytyy ruveta välillä palkkaamaan Lina ihan itsekin... Oli nimittäin hienoisia valikoivan kuulon oireita ja namikuppi tuntui vetävän puoleensa turhankin paljon. Kokeiltiin sitten hatuunottoja ja välistävetoja niin, että palkkasin itse ja hyvin toimi! Korvatkin. ;)

Kontakteista ollaan otettu ainoastaan alastuloa, sillä minä päätin kokeilla opettaa Linalle kontaktiesteet vähän niinkuin nurinpäin, eli aloitimme alastulokontakstista ja siitä sitten pikkuhiljaa lähestytään kontaktia aina ylempää ja edempää. Ensialkuun nostin Linan vain 2 on 2 off asentoon ja siinä apuohjaajan suosiollisella =) avustuksella namikupista namia ja "ota"-käskyn toistoa, niin että pikkuhiljaa käsky ehdollistuu tähän asentoon. Toinen vaihe oli tuoda hihnassa ihan siitä kontaktin yläpuolelta oikeaan paikkaan ja asentoon ja taas namia ja käskyn toistoa. About puolesta välistä puomin kontaktia päästellään jo tulemaan ja kas kun Linalla tuntuu olevan jo hinku puomille. =D Eilen katseli jo keinua sillä silmällä, mutta sinne ei vielä ollut asiaa. ;) A jää kans siihen, kunhan neitonen on hieman aikuisempi ja kroppa valmiimpi - toistaiseksi on ainostaan käyty (kerran) alastulokontaktilla 2 on 2 off asennossa. Tässä menetelmässä toistoja kyllä tarvii paljon, mutta toivonmukaan saan tällä keinolla varmat kontaktit (en tee enää samaa virhettä kun Freyan kanssa). Ja on siinä sekn etu (toivottavasti), että nämä kyseiset eseteet eivät ehkä tunnu koirasta niin pelottavalta sitten aikanaan, kun ne mennään alusta saakka, kun koira tietää jo lähtiessään, mitä on tulossa.

Keppejä on tehty verkkokepeillä aina kun ne on viitsinyt kasata (tai olleet valmiina). Alkuun idea opetettiin tietysti namilla vedättämällä ja nyt mennään niin että namikuppi odottaa lopussa apuohjaajalla ja minä juoksen ja kannustan vieressä. Tosi hyvällä rytmillä ja innolla pujottelukin sujuu. =)

Putkea on tietysti tehty myös ja se suorastaan imee Linaa puoleensa! Lähetykset parin metrin päästä toimii, takaaleikkaukset onnistuu - sinne se ampuu kun tuulispää. =) Pussia on testattu kerran, niin että kangas oli lyhyenä ja apuohjaaja piti pussia raollaan. Sinnekkin tietysti mennään innokkaasti häntä heiluen. Eilen oli tarkoitus ottaa pussia, mutta kun Lina rupesi välistävetojen yhteydessä roikkumaan hihoissani, mikä on merkki siitä, ettei se enää jaksa keskittyä täysillä (olihan se uusi ja haastavampi kuvio), joten tehtiin vain kerran vanha tuttu kahden hypyn suora namikuppi päässä ja loptettiin siihen (mikä vauhti!). Kannatti lopettaa, kun hinku esteille tuntui jäävän; siinä vaiheessa kun kerättiin esteitä koppiin, Lina kulki ihan imussani ja hyppi ympärillä sen näköisenä, että mitä tehdään - ei edes parhaan ystävän Fonzien seura kiinnostanut yhtä paljon kuin agilityesteet. Itseasiassa verkkokepeille tyttö ehti karata ihan omatoimisesti, ennen kun ne ehdittiin purkaa...

Erittäin hyvällä mallille Linan agility siis on. Kiirehän meillä ei ole, mutta kun se on niiiiin kivaa - meistä molemmista.

Hui! Kello on jo vaikka mitä! Meidän pitäis kohta olla jo menossa rauniorataa kohti ja mulla on vielä juustotkin pilkkomatta! Lina pääsee vähän etsimään mummoja kivenkoloista ja kiipeilemään jännissä paikoissa. Ta taa!

KLAG 2008

Tuolla jo kommenttilaatikossa kyseltiin KLAG-raportin perään (terveisiä vaan sinne Haaparannan suuntaan). Jospa nyt sitten muutama sananen siitäkin...

Kymmenenvuotisjuhla-KLAG pyörähti käyntiin varsin sateisessa säässä; jo kehiä rakentaessamme kastuimme läpikotaisin. Minulla tosin oli tuuria, sillä minut oli nakitettu ilmoittautumiseen, joten pääsin katon alle monen muun jatkaessa sateessa värjöttelyä. Melkoinen kuhina siinä luukulla kävikin, sillä paikalle oli tulossa ennätysmäärä koiria ohjaajineen. Kakkosluokkien alkaessa minä sitten ajoin kotiin hakemaan koirat (on se kätevää kotikisoissa) ja samalla vaihdoin kuivaa vaatetta päälle ja sattumalta löysin kadonneeksi luulemani sadetakinkin... Tosin taisi sitten sadekkin tauota jossain vaiheessa.

Omaa starttia odotellessa sitten olikin aikaa jututtaa länderiväkeä ja esitellä Lina: kerrankin täälläkin suunnassa näki useamman länderin kerralla. =) Eikä hyvässä seurassa muistanut tulevaa kisaa juuri jännittääkkään ennen kun viimetipassa. Ihan kelvollisesti kai se meni ekaksi kolmosluokan kisaksi. Vähän turhaan jarruttelin Freyan menoa vaikeissa paikoissa, kun olisi vain luottanut koiraan ja antanut mennä. Vitonen tuli puomin alastulolta (yllättävää) muuten puhtaalla radalla. Vitosella sijoituimme yhdensänsiksi.

Lauantaina urakka jatkui kahden radan verran. B-kisan lähdössä tapahtui jotain aivan ennenkuulumatonta: Freya lähti haahuilemaan yleisön sekaan. Ikinä se ei ole moista saanut päähänsä! Muutenkin ennen starttia se vain meni nenä maassa ja ihan omissa maailmoissa - lähtöalueellekkin jouduin suorastaan kiskomaan sen perässäni, kun yleensä se olen minä joka olen Freyan mielestä liian hidas, kun on agilityesteille kiirus! No pienen hapuilun jälkeen päästiin matkaan, mutta ohjaajan pakka vähän hajos haahuilun suerauksena. Armotonta sähläystä (tai siltä se ainakin tuntui) ja kymmenen virhepistettä, sekä hiukan yliaikaa riitti tuloslistassa sijalle 20. Jälkikäteen kyllä ihmetyttää että saimme tuloksen lainkaan!

C-kisassa oli vaikeita paikkoja kosolti: puomille mennessä ammottavat putkensuut molemmin puolin, mikä koitui monen, myös meidän kohtaloksi. Niinikään puomin alastulolla suoraan edessä n. kolmen metrin päässä putken suu, kun piti kääntyä jyrkästi vasempaan hypylle. Sitä paikkaa pelkäsin tuolla radalla eniten, sillä ajattelin Freyan loikkaavan puomilta ja siinä ei muuta olisikaan tarvittu, kun putkessa oltais oltu. Mutta kuinkas kävikään: onnistuin vastakädellä vedättämällä ja samalla jonkinmoisella valssintapaisella ottamaan alastulokontaktin kuten pitääkin ja vielä kääntymään sinne minne pitikin! Jee! Loppurata menikin sitten ihan ok - yhtä pientä huolimattomuusvirhettä lukuunottamatta, mutta mitäs pienistä, kun kivaa oli. ;)

D-kisan alussa Freya kävi TAAS tervehtimässä ennen lähtöä yleisön. Tuosta radasta minulla ei ole edes selkeää muistikuvaa. Hylsy sieltä kuitenkin otettiin, mutten muista yhtään että missä... Freya oli tosi outo: se ei irronnut YHTÄÄN kuten tavallisesti, räksytti vain jaloissani ja taisi se hylsy tulla sen vuoksi lukemattomista kielloista... Hmm...

E-kisan hyppyradalla sitten avattiin nollatili kolmosissa. Kerran neuvoteltiin putkeen menosta ja yksi kaarre meni vähän pitkäksi, mitkä maksoivat kalliita sekunteja. Sijoitus viides ja ensimmäinen SM-nolla plakkarissa! Todella tyytyväinen olin tuohon rataan ja tuntui, että Freyakin alkoi vasta tuossa viimeisessä kisassa syttyä ja olla se oikea vauhti-Freya! =) Lähtöön oli taas kova kiire ja minun hitautta kommentoitiin kuuluvasti: Räyh Räyh Räyh!

Ja tässä viimepäivien aikana selvisi syykin Freyan poissaolevaan käytökseen: sillä alkoi näet juoksu - kuukauden etuajassa! Toisaalta harmillisesti juuri kesälomani kynnyksellä, mutta toisaalta todella hyvin ajoitettu kisojen kannalta! Seuraavat suunnitellut kisat kun ovat Pihtiputaalla 10.8, joten hyvin ehditään siihen mennessä lusia juoksu. Nyt sitten jännitetään aloittaako Lina miten omansa ja toivotaan kovasti ettei ainakaan ennen Länderiyhdistyksen järjestämää leiriä heti elokuun ekana viikonloppuna. Äiti ja Isä onneksi lupasivat ottaa Freyan reissumme ajaksi hoitoon - vaikkakin minä olen ihan poloinen, kun pitää jättää kullanmuru pois matkasta.

KLAGin tulokset kokonaisuudessaan täällä

Nollavoitolla kolmosiin!

Sieltä se tuli, Herralan Ritvan radalta Vöyriltä! =) Jesh! Mihinkään syväluotaavaan analyysiin ei nyt kykene, mutta pari kännykkäkamerakuvaa sentään:

Siinä sankari itse kisapaikalla kuvattuna - asetelma ei oo kummonen.

Ja cheerleader Lina vaaleanpunaisessa pannassaan seuraa tarkkaan radan tapahtumia.

Lisää Elinan ottamia kuvia

Tässä vielä muutama kuva toukokuuiselta metsäretkeltä. Upeista kuvista edelleen kaunis kiitos Elinalle! Klikatkaa ihmeessä isommaksi ja ihailkaa!




Lina lähettää terveisiä Fonzie-ystävälleen! <3

Kisaraportti: Vaasa 25.5 ja Kokkola 4.6

Taas on tullut mentyä tukka putkella, ettei saa kirjoteltua tännekkään mitään. Melkeen joka illalle on harrastetta ja sellaisina iltoina kun ei ole, ei osaa rauhottua ollenkaan. Viikonloput puolestaan on mennyt kisatessa tai kurssilla. Huomenna olisi kisat Vöyrillä ja sitten vietämmekin hetkisen taukoa tuosta kisatouhusta. Heinäkuussa sitten taas...

Mutta nyt niistä jo käydyistä kisoista. Vaasassa pyörähdettiin yhtenä aurinkoisena (mutta tuulisena) lauantaina. 24.5, piti kalenterista oikeen tarkistaa, kun ei enää muista. Tuomarina oli ekalla radalla Eija Berglund ja harjoitusarvostelijana Sari Mikkilä. Rata oli oikein mukava ja meno kulki aika mukavasti - mitä nyt puomin alastulolta taas loikka ja jostain kumman syystä Freya roiskasi seuraavana olleen renkaan kehikosta läpi. En tiedä johtuko siitä, että rengas oli jesseteipillä päällystetty harmaa kapistus... Freya ei ollut ainut kehikosta hypännyt pikkukoira. No hylsyhän me sitten hankittiin lopulta siltä radalta.

Päivän toista rataa odotellessa sitten kävin Freyan kans tekemässä puomia ja rengasta (siellä oli onnellisesti harjoitusesteenä samanmoinen jeesusteippirengas). Ja kyllähän ne kontaktitkin sujuivat vallan mainiosti taas, kun ei ollut kisatilanteesta kyse - treeneissä kun on tosiaan aivan sama vaikka kävelisin käsilläni (ei sillä että edes osaisin moista temppua tehdä), Freya tekee alastulon just niinku pitääkin...

Toinen rata oli Johanna Nybergin käsialaa. Vauhdikas mukava rata. Freya toimi kun ajatus ja puomin alastuloloikkaa lukuunottamatta tehtiin hieno puhdas rata. Vitosella sijoituttiin toisiksi, niin että ei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin palata. Olisi vaan se nousunolla ollut kuitenkin kiva saada...

Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa Janita Leinosen kurssi, jonka kennelpiirin agilityjaosto ystävällisesti järjesti. =) Kyllä olikin hyvä kurssi! Paljon tuli uutta asiaa ja oltiin sekä minä että Freya aivan naatteja sunnuntai-iltana. Minä varsinkin! Kyselin Janitalta vinkkiä siihen puomin alastulo-ongelmaan ja hän meinasi, että palkkaan liian usein (1-2 kertaa per treeni) ja että palkka pitäisi suhteuttaa samalla tavalla kun muillakin esteillä - eihän esim keppejäkään palkata joka treeneissä. Fiksu koira kun äkkiä hoksaa, ettei sieltä kisatilanteessa namia saa. Ihan loogista kun nyt ajattelee... Siinäpä se onkin, kun siitä tuli kakkosiin nousun jälkeen ongelma, niin sitä rupesi siihen palkkaukseenkin panostamaan. Tosin siinä on oltu oikeilla jäljillä, että palkka on ollut satunnainen. Liian usein tosin silloinkin.

Sitten päästäänkin tämän viikon keskiviikkoon (4.6) ja omiin iltakisoihin kakkosluokille. Kolme rataa, tuomarina oman seuramme Vesa Sivonen. Ja kuinkas sitten kävikään? Viidennen (?) esteen rima tuli alas, kun käännyin vähän liian hätäisesti... Puomilla ohjasin ihan samoin kun muulloinkin, enkä puhunut alastulollakaan mitään ja FREYA OTTI ALASTULOKONTAKTIN UPEASTI!!! Vähän kun tuli voittajan fiilis... ja innoissani jätin koiran ohjaamisen vähän niinku toissijaiseksi ja viiletettiin vain maalia kohti niin että kasvatettiin pistesaalista kahdella kiellolla. Ei paljon jaksanut edes harmittaa, kun puomi-mörkö oli selätetty! =) Mini luokassa tuloksia tuli vain kaksi, joten viidellätoista virhepisteelläkin sijoituttiin toisiksi! Saatiin palkinnoksi hieno tassupyyhe ja ruusuke tottakai.

Illan toinen rata sisälsi aika mukavia ansapaikkoja, mutta siitä huolimatta tehtiin hienoa rataa, puomin alastulokontakteneen kaikkineen. Viidenneksi viimeisellä esteellä minä sitten rupesin lennosta vaihtamaan ratasuunnilelmaa ja jähmetyin sekunnin murto-osaksi, niin että Freya ehti tehdä oman ratkaisunsa ja hyppäsi esteen takaisinpäin... Niiiiin turha hylsy! Harmitti valtavasti! Ei olisi huvittanut edes osallistua viimeiselle hyppärille, kun sillä ei meille nousun kannalta ole merkitystä, kun hyppärinollia on jo parikin kasassa - vaikka kyllähän se aina kokemusta kasvattaa. Osallistuttiin siis kuitenkin seurakavereiden kannustuksella - ihan vain päätettiin mennä revittelemään ja pitämään hauskaa. Aika mielenkiintoisen radan oli Vesa tehnytkin, sillä rataantutustumisen jälkeen en ollut edes varma muistanko edes radan... Muistin kun muistinkin, vaikka yhdessä kohtaa oli este vähän hukassa, mutta senkin ehdin bongata silläaikaa kun Freya oli putkessa ja matka saattoi jatkua oikeaan suuntaan. Kieltovitonen piti tosin kepeiltä ottaa taas ohjaajan huolimattomuuden takia. Sillä tuloksella kuitenkin voitettiin luokka ja saatiin Linallekkin kotiinviemisiksi tassupyyhe ja Freyan ruusukekokoelma kasvoi taas yhdellä punaisella!

Puomi-mörkö on siis selätetty. En tiedä mikä se ratkaiseva juttu oli, sillä ohjaustani en muuttanut. Janitan kurssilla puomia ei tosin palkattu, liekö sitten siinä syy, miksi se nyt sujui.

On kyllä palanut penni poikineen kaikkiin osallistumismaksuihi ja benoihin; harmittaa kun en raaskinut ilmoittaa Vöyrille kun sunnuntaille, ei wideowuokraamon tädin palkalla... Olisi niin mukava ollut jo päästä tänään jo radalle! Mitenhän sitä osaa ollakkaan kun hetkeen ei ole kisoja... Pitänee ottaa huomisesta kaikki irti. =)

Tähän loppuun vielä lämpimät onnittelut Empulle ja Onnille kolmosiin noususta tänään Vöyrillä! =) Upeaa työtä!

Palloleikkejä ja punkinkarkotusongelmia

Lina on keksinyt oivan leikin: se kyttää, kun Freya tuo pallon ja pudottaa sen jalkoihini uudelleen heitettäväksi, mistä Lina nappaa sen ja lähtee Freyaa härnäten juoksemaan pallo suussaan ympäri pihaa! Ja kun Freya-parka ei lyhyempine jalkoineen enää pysy tuon vauhtihirmun perässä... Mutta niin vain Freya, vanha kettu, onnistuu sen jossain vaiheessa itselleen saavan. Kunhan Linan motoriikka tuosta vielä vähän kehittyy, taitaa olla Freyalle mahdoton saalis. Lähinnä nimittäin Linan pentumainen kömpelyys on syy, miksi Freya vielä selättää Linan tässä leikissä.

Tähän liittyen ei voi kun kummastella Freyan hermoja, kuinka se sietää tuota nahkassaan roikkuvaa naskalihammasta? Olen nimittäin rapsutellut Freyan karvan seasta lukemattomia pieniä rupia pois! Niskassa näkyi vielä melkoinen rykelmä lisää... Ja minun pitäisi laittaa uusi punkkikarkote! Miten minä laitan, kun A) ne ruvet ja B) Lina roikkuu Freyan niskassa ja saisi sitä suuhunsa sieltä? Eihän se sen jälkeen mitään, kun se on imeytynyt, mutta ne pari päivää, miten pidän Linan pois myrkyistä? Alkukeväällä laittamani satsi onnistui siksi, kun Lina ei ollut ihan noin tuttavallinen Freyalle... Ehkä täytyy vain olla onnellinen, kun tuo kaksikko tulee niin loistavasti toimeen!

Me vain asutaan borrelioosi-alueella (kirjotetaanko se noin), siksi olen punkkien suhteen niin hysteerinen.