...tuohon Freyaan! Se on sitten upea koira! Oltiin tänään taas agility-treeneissä ja meillä meni hyvin! :) Mitä nyt kunto loppui ohjaajalla kesken... :| Ensimmäinen rata oli kinkkinen (mutta mukava), etenkin tuollaisen vauhtihirmun kanssa - ja tosiaan sai juosta! Kun juoksi ekan radan kolmesti peräkanaa Freyan kanssa, toisella radalla minulla sitten olikin jalat niin maitohapoilla, että tuntui etten kertakaikkiaan pääse eteenpäin! Olin mennä jopa komeasti nurin, kun jalat meinas vallan pettää alta. Tarvinnee vissin hommata kunnon lenkkarit ja aloittaa juoksulenkit Freyan kans. ;)
Yksi meidän ryhmäläinen haaveilee toisesta koirasta - nopeasta koirasta. Heitin varsin että käy kokeileen Freyan kanssa ja niin Freya sitten pääsi radalle toisenkin ohjauksessa ja toimihan se! Oli mukava nähdä radan reunalta oma koira toisen käsissä - siinä tosiaan on vauhtia siitäkin vinkkelistä katsottuna! "Koeohjaajan" ensimmäinen hengästynyt kommentti oli: "huh huh olipa se!" :) Ja kun hengitys tasaantui, Freya sai kehuja mm. hyvästä ohjattavuudesta ja nopeista käännöksistä ja kauniskin se kuulemma on. ;) Saapa nähdä alkoiko parson-kuume nousta...
Ei tuosta pienestä koirasta voi taas olla kuin ylpeä! Elämäni koira, ehdottomasti!
Vuoden 2017 loput kuulumiset
8 vuotta sitten
0 tassunjälkeä:
Lähetä kommentti