Tapahtui männäviikolla

Taas on viikko kohta mennyt lennossa, niin ettei pahemmin ole ehtinyt koneen ääressä istuskella. Tänään en olekkaan sitten juuri muuta tehnytkään! Olen nimittäin yrittänyt muuttaa blogin ulkoasua tulevaan sivupohjaan sopivaksi... Enkä olisi saanut tehtyä sitä itse ilman apua: olin tuskaillut kokopäivän css-tyylitiedoston kimpussa ja onnistunut lähinnä vain sotkemaan sitä. :| Onneksi sain apua Tomilta, kun lopulta kehtasin pyytää. Eikä siihen mennyt kun varmaan vartti, kun sivut näyttivät siltä kun pitääkin! Kiitos Tomi! Taas kerran!

Kävin torstaina katsomassa kaverini dalmiksen pentuja, joille olin vappuna kätilönä (isä kultsu). Kuvittelin että siellä on hurja vilske ja hulina, kun niitä on sentään kymmenen, ja meidän Freyan neljäkin saivat aikaan niin paljon vauhtia ja ääntä! Täytyy sanoa, että aikapaljon parsonin pentuja rauhallisempia olivat - tai minulla kasvoi vain tavallista villimpi nelikko. ;) Reippaita ja vilkkaita pentuja ne silti olivat ja taatusti ehtivät vielä vaikka mitä kunhan tuosta kasvavat! Ja se tuoksu! Pennun tuoksu on jotain vastustamatonta... Ja sanomattakin vissinkin selvää että kauniitakin olivat! Alkoi krooninen pentukuume kasvaa. ;) Tälläkertaa minua vaivaa länderikuume. Vaikka ei meille pentua tule, ennen kun Arwen on vähintään 3-v! (Tässä vaiheessa Mikko luultavasti huokaisee helpotuksesta).

Maanantaina meillä oli taas Freyan kanssa agility-päivä. Tämänkertaisten treenien jälkeen ajatus kisaamisesta alkoi tuntua mahdolliselta! :) Vielä meillä on kovasti töitä - minulla enemmän, koiralla vähemmän. ;) Keppeihin pitäisi saada lisää vauhtia, varmuutta ja ilosuutta: Freyalla ei tahdo riittää kärsivällisyys tähän hitaammin suoritettavaan ja keskittymistä vaativaan esteeseen, vaan kokoajan pitäisi mennä sata lasissa ja siinäpä onkin allekirjoittaneella tekemistä! Harjoittelinkin kuudella kepillä niin että keppien jälkeen Freya sai palkkioksi käskyn mennä pussiin (mikä on yksi sen lemppareista) ja se ainakin näytti toimivan. Lisävihjeitä keppien harjoitteluun otetaan vastaan! Yksi asia mitä pitää kerrata: lähdöt varmaksi! Freya kun ei meinaa sitten millään odottaa lähtölupaa. Minä itse olen lähdössä tehnyt virheen, että etenen hiipimällä, kun olen epävarma siitä, että pysyykö se koira vaiko eikö. Odottamiskäskystä pitää tehdä tarpeeksi selkeä, että koira erottaa milloin odotetaan ja milloin oikeasti startataan. (Kiitos tästä huomiosta kentän reunalla seuranneelle Sailalle. :)) Tästä on taas hyvä jatkaa!

Meillähän koirat luonnollisesti hoidetaan paremmin kun ihmiset. Nyt olin kuitenkin niin jumissa että oli pakko mennä hierojalle - samalle millä olen Freyaa ja Ronjaakin käyttänyt. :) Olin kulkenut viikon käsi lastassa ja se oli edelleen turvoksissa ja kipeä - syykin selvisi: minulla oli peukalo ja jänteitä pois paikaltaan! Kaiken huippu oli, että olin reilut puoli vuotta jo ihmetellyt kun nilkka kipeytyy välillä ja säärikin näytti vähän turvonneelta... ja eihän sielläkään ollut kaikki paikoillaan... Mutta kun se kipu oli vain hetkellistä aina välillä, niin eipä siitä viitsi kenellekkään valittamaan. (Koirilla ei tarvitse suurinpiirtein kun kulkea häntä epätavallisessa asennossa, niin minä jo kiikutan niitä hierojalle...) Mikon mukaan minusta alkaa tulla koiramainen: minä kun kävin koirahierojalla ja Mustin ja Mirrin myyjä leikkasi minun tukan - niin että nyt minuntkin on sitten asianmukaisesti hierottu ja trimmattu! Närpiön näyttely onkin lähestymässä... ;) (Mustin ja Mirrin myyjä sattuu siis olemaan ystäväni ja saanut parturi-kampaajan koulutuksen ja kyllä se hieroja ihan oikea ihmishieroja on, erikoistunut vain koiriin (20 vuoden kokemuksella). ;) Että näin.)

Ulkona paistaa aurinko ja koirat alkavat katsella minua sen verran syyttävästi, että nyt on mentävä...