Agilitymasennus

Minua on jo jonkin aikaa vaivannut agilitymasennus. Kun tuntuu, että ei osaa mitään ja blääh. Tänäänkin oltiin Freyan kans taas treeneissä parin viikon tauon jälkeen ja eihän mulla ollut ajatus kasassa laisinkaan. Suorastaan hävettää, että enhän mä oikeasti ole näin huono... Vaikka kyllä siellä loppujenlopuksi aina hyvän mielen saa, kun on hyvä (ja ihmeellisen pitkäpinnainen) koutsi, joka jaksaa opastaa ja vielä vaatia sen pienenpienen rutistuksen sen perushyvän suorituksen päälle.

Siitä huolimatta mulla on semmonen olo, että käyn jotenkin puolivaloilla ja väsyneenä yritän vain jotain sählätä. En tiedä... kai se on tämä vuodenaika, kun on pimeää...

Tai ehkä pitäis ruveta taas katsomaan kisakalenteria sillä silmällä, niin että olis jotain tavotettakin treenaamiseen... Lieköhän siitä saisi potkua, että merkkais omaan kalenteriinsa, että tuonne. Ja muistais sitten ilmottautuakkin.

Niin joo, Linan viimeinen agilityn alkeiskurssikerta oli viime keskiviikkona, niin että nyt me ollaan sitten jatkokurssilaisia, kunhan vuoden vaihteen jälkeen taas treenit alkaa pyöriä. Linan kanssa on (vielä) niin ihanan helppoa ja lepposta treenata. Siellä minäkin osaan jotain. =)