Jotain hyvääkin tänään

Vihdoinkin pientä edistystä Linan paikalla pysysmisessä! Pääsin ensin yhden, sitten toisen ja lopulta kolmekin askelta poispäin ja vielä takaisin palkkaamaan, eikä peppu noussut maasta ennen kuin luvan kanssa. =) Kylläpäs tuo pieni koira tekikin minut iloiseksi taas. Hyvä niin, sillä tämä päivä olikin noin muuten paskista paskin.

Itseasiassa mietin, että kannattaako lähteä Linan kanssa treeneihin ollenkaan tällaisena päivänä, mutta sitten päätin että mennään, jotta saan muuta ajateltavaa. Onneksi läksin. Ja onneksi on nuo kaksi tassuterappeuttia. Freyakin tuntui vaistoavan, että mulla on paha mieli, kun se on ollut niin läheisyyshakuinen.

Maanantaina agitreenien jälkeen Freya oli taas aristanut toista etujalkaansa - oli kuulemma oikeen tuppaantunut Mikon kylkeen hierottavaksi sillä aikaa, kun minä olin Linan kanssa lenkillä. Onneksi tajusin jättää Freyan kotiin, kun minusta se jäähdyttelylenkillä kulki vähän epäpuhtaasti. Niin vähän tosin, että en ollut aivan varma näkemästäni. Kuitenkin varmuuden vuoksi päätin jättää mamma-koiran isännän iloksi, kun lähdimme Linan kanssa tuiskuun tarpomaan. Pitänee taas soitella sitten hieroja-aikaa... Ja hankkia lopultakin se Back on Track -takki, kun siitä varmaan olisi apua Freyalle.

Nyt pitänee lähteä yrittämään nukkumista - yritykseksi tosin taitaa taas jäädä. Tyhmää murehtia asioita, joille ei voi mitään, mutta minkäs sitä luonteelleen voi.