Hohhoijaa...

Taas oli sitten agility-treenit yhtä sähläystä! Ryminällä maanpinnalla jälleen... Paitsi että yksi rata meni aivan täydellisesti! Kepitkin! Niin hienoa suoritusta meillä ei vielä kepeillä ole koskaan ollutkaan! Mutta tehtiinpä sitten sen jälkeen seuraavalla radalla pohjanoteerauskin pitkään pitkään aikaan! Meillä oli radalla myös keinu - ensimmäisen kerran sitten mammaloman... Freya meni hurjalla vauhdilla keinulle ja leiskautti toisesta päästä alas ennen kun ehdin kissaa sanoa - hyvä että keinu ehti vähän nytkähtää! Tuo pöllö kun ei osaa pelätä yhtään! Seuraavat kerrat menivät jo paremmin, kun ehdin hyvissäajoin ennen keinua rauhoittaa koiran. Että näin tälläkertaa.

Kesä ja kärpäset

Havahduin tänään kun ripustelin kesäkuun kamppanjajulisteita töissä, että se on tosiaan kesäkuu - kesä! Aika tuntuu kulkevan siivillä nykyään: juurihan minä kuljin melkeen umpisukkeloon topattuna, kirosin talvea ja odotin kesää. Se tuli sitten varkain! Tulin juuri koirien kanssa iltalenkiltä ja jokapaikka kukkii ja tuoksuu! Minä sitten rakastan kesää, satoi tai paistoi - se on vain varustuksesta kiinni. ;) Ja valo, sitä riittää tällaisille yöeläimillekkin. :)

Minä huomaan nykyään jatkuvasti Arwenissa Ronjamaisia piirteitä! En tiedä johtuuko se vain siitä että ikävöin Ronjaa edelleen hirvittävästi ja haluankin nähdä niitä piirteitä... Eihän Arwen tietenkään Ronja ole! Ronja on ainoa laatuaan! Arwen vain välillä tuo Ronjan mieleen tempauksineen. Ronja oli nimittäin myöskin nuoruudessaan aika villikko, mutta sympaattinen, kuten Arwenkin. Siitä näkökulmasta on toivoa, että Arwenistakin vielä kasvaa loistokoira, vaikka se tällähetkellä osaa olla välillä todella rasittava! Onneksi se 85% ajasta on kuitenkin oikea kullannuppu! :)

Ai että olen tyytyväinen...

...tuohon Freyaan! Se on sitten upea koira! Oltiin tänään taas agility-treeneissä ja meillä meni hyvin! :) Mitä nyt kunto loppui ohjaajalla kesken... :| Ensimmäinen rata oli kinkkinen (mutta mukava), etenkin tuollaisen vauhtihirmun kanssa - ja tosiaan sai juosta! Kun juoksi ekan radan kolmesti peräkanaa Freyan kanssa, toisella radalla minulla sitten olikin jalat niin maitohapoilla, että tuntui etten kertakaikkiaan pääse eteenpäin! Olin mennä jopa komeasti nurin, kun jalat meinas vallan pettää alta. Tarvinnee vissin hommata kunnon lenkkarit ja aloittaa juoksulenkit Freyan kans. ;)

Yksi meidän ryhmäläinen haaveilee toisesta koirasta - nopeasta koirasta. Heitin varsin että käy kokeileen Freyan kanssa ja niin Freya sitten pääsi radalle toisenkin ohjauksessa ja toimihan se! Oli mukava nähdä radan reunalta oma koira toisen käsissä - siinä tosiaan on vauhtia siitäkin vinkkelistä katsottuna! "Koeohjaajan" ensimmäinen hengästynyt kommentti oli: "huh huh olipa se!" :) Ja kun hengitys tasaantui, Freya sai kehuja mm. hyvästä ohjattavuudesta ja nopeista käännöksistä ja kauniskin se kuulemma on. ;) Saapa nähdä alkoiko parson-kuume nousta...

Ei tuosta pienestä koirasta voi taas olla kuin ylpeä! Elämäni koira, ehdottomasti!

Tapahtui männäviikolla

Taas on viikko kohta mennyt lennossa, niin ettei pahemmin ole ehtinyt koneen ääressä istuskella. Tänään en olekkaan sitten juuri muuta tehnytkään! Olen nimittäin yrittänyt muuttaa blogin ulkoasua tulevaan sivupohjaan sopivaksi... Enkä olisi saanut tehtyä sitä itse ilman apua: olin tuskaillut kokopäivän css-tyylitiedoston kimpussa ja onnistunut lähinnä vain sotkemaan sitä. :| Onneksi sain apua Tomilta, kun lopulta kehtasin pyytää. Eikä siihen mennyt kun varmaan vartti, kun sivut näyttivät siltä kun pitääkin! Kiitos Tomi! Taas kerran!

Kävin torstaina katsomassa kaverini dalmiksen pentuja, joille olin vappuna kätilönä (isä kultsu). Kuvittelin että siellä on hurja vilske ja hulina, kun niitä on sentään kymmenen, ja meidän Freyan neljäkin saivat aikaan niin paljon vauhtia ja ääntä! Täytyy sanoa, että aikapaljon parsonin pentuja rauhallisempia olivat - tai minulla kasvoi vain tavallista villimpi nelikko. ;) Reippaita ja vilkkaita pentuja ne silti olivat ja taatusti ehtivät vielä vaikka mitä kunhan tuosta kasvavat! Ja se tuoksu! Pennun tuoksu on jotain vastustamatonta... Ja sanomattakin vissinkin selvää että kauniitakin olivat! Alkoi krooninen pentukuume kasvaa. ;) Tälläkertaa minua vaivaa länderikuume. Vaikka ei meille pentua tule, ennen kun Arwen on vähintään 3-v! (Tässä vaiheessa Mikko luultavasti huokaisee helpotuksesta).

Maanantaina meillä oli taas Freyan kanssa agility-päivä. Tämänkertaisten treenien jälkeen ajatus kisaamisesta alkoi tuntua mahdolliselta! :) Vielä meillä on kovasti töitä - minulla enemmän, koiralla vähemmän. ;) Keppeihin pitäisi saada lisää vauhtia, varmuutta ja ilosuutta: Freyalla ei tahdo riittää kärsivällisyys tähän hitaammin suoritettavaan ja keskittymistä vaativaan esteeseen, vaan kokoajan pitäisi mennä sata lasissa ja siinäpä onkin allekirjoittaneella tekemistä! Harjoittelinkin kuudella kepillä niin että keppien jälkeen Freya sai palkkioksi käskyn mennä pussiin (mikä on yksi sen lemppareista) ja se ainakin näytti toimivan. Lisävihjeitä keppien harjoitteluun otetaan vastaan! Yksi asia mitä pitää kerrata: lähdöt varmaksi! Freya kun ei meinaa sitten millään odottaa lähtölupaa. Minä itse olen lähdössä tehnyt virheen, että etenen hiipimällä, kun olen epävarma siitä, että pysyykö se koira vaiko eikö. Odottamiskäskystä pitää tehdä tarpeeksi selkeä, että koira erottaa milloin odotetaan ja milloin oikeasti startataan. (Kiitos tästä huomiosta kentän reunalla seuranneelle Sailalle. :)) Tästä on taas hyvä jatkaa!

Meillähän koirat luonnollisesti hoidetaan paremmin kun ihmiset. Nyt olin kuitenkin niin jumissa että oli pakko mennä hierojalle - samalle millä olen Freyaa ja Ronjaakin käyttänyt. :) Olin kulkenut viikon käsi lastassa ja se oli edelleen turvoksissa ja kipeä - syykin selvisi: minulla oli peukalo ja jänteitä pois paikaltaan! Kaiken huippu oli, että olin reilut puoli vuotta jo ihmetellyt kun nilkka kipeytyy välillä ja säärikin näytti vähän turvonneelta... ja eihän sielläkään ollut kaikki paikoillaan... Mutta kun se kipu oli vain hetkellistä aina välillä, niin eipä siitä viitsi kenellekkään valittamaan. (Koirilla ei tarvitse suurinpiirtein kun kulkea häntä epätavallisessa asennossa, niin minä jo kiikutan niitä hierojalle...) Mikon mukaan minusta alkaa tulla koiramainen: minä kun kävin koirahierojalla ja Mustin ja Mirrin myyjä leikkasi minun tukan - niin että nyt minuntkin on sitten asianmukaisesti hierottu ja trimmattu! Närpiön näyttely onkin lähestymässä... ;) (Mustin ja Mirrin myyjä sattuu siis olemaan ystäväni ja saanut parturi-kampaajan koulutuksen ja kyllä se hieroja ihan oikea ihmishieroja on, erikoistunut vain koiriin (20 vuoden kokemuksella). ;) Että näin.)

Ulkona paistaa aurinko ja koirat alkavat katsella minua sen verran syyttävästi, että nyt on mentävä...

Lapset kasvaa

...ei sille mitään voi. Meidän ikku-pikku Arwenilla alkoi tänään juoksu! Onhan se jo 7 kuukautta vanha, niin että ihan oikeaan aikaan se alkoi. Tuo juoksun alkaminen vain aina rymäyttää kunnolla todellisuuteen; Arwen ei ole mikään vauva enää. Jotenkin se on vain niin haikeaa huomata, että meillä ei ole enää pentua talossa... Pitäkää vain hassuna, sitähän minä olenkin. ;)

Mammojen mamma!

Freya nimittäin: valeraskausoireet sen kun jyllää Galastop-kuurista huolimatta! Hoikistunut se kyllä on, mutta nyt onkin päällä kamala hoito- ja pesäntekovimma. Minulla on useampana yönä jääneet unet vähiin, kun Freya ei anna nukkua: aina kun pääsen uneen, se aloittaa nuolemisen - kiva herätä kieli korvassa monta kertaa yössä. :/ Arwenia se on jopa yrittänyt pariin otteeseen imettää! (Eihän Arwen tietenkään enää sellaisen päälle ymmärrä, sehän on jo iso tyttö! ;) ) Freya on myös normaalia vaisumpi ja hirvittävän hellyydenkipeä - ihan kun raskaana ollessaan. Supermamma kulkee perässä ja vinkuu, lenkiltä on kiire kotiin ja siinä vaiheessa kun hissiin päästään, konsertti on jo yltynyt melkoiseksi... *huokaus*

Virrat jäivät nyt sitten väliin... Ei tuo Freya ihan näyttelykunnossa olisi vielä ollut (vaikka vyötärö alkaa jo näkyä). Varsinkaan kun nuo muut valeraskausoireetkin puskivat päälle niin voimakkaana, tuskin olisi esiintyminen parasta mahdollista ollutkaan. Mietin eilen jopa agility-treeneihin menoa (kun itselläkin vähän laiskotti), mutta päätin sitten että se voi tehdä jopa hyvää mammalle - unohtuvat vauva-ajatukset hetkeksi. Onneksi mentiin: meillä oli oikein hyvät treenit - mitä nyt lähtöluvan odottaminen taas tuotti ongelmia... Freya sai myös toimia esimerkkinä - tai houkutuslintuna, kuinka sen nyt ottaa. ;) Treeneissämme nimittäin eräs koira ei oikein meinaa mennä putkeen. Tämä koira sattumoisin tykkää kovasti Freyasta ja kun Freya puolestaan tykkää putkesta, laitettiin Freya menemään edellä, niin seurasihan toinenkin perässä. :)

Arwen the Hurja antoi minulle eilen ylpeilyn aihetta! Omasta mielestään se on tietysti Arwen the Great ja sen kanssa ollaankin tehty hurjasti töitä koirakansalaistaidoissa ja tulos alkoi näkyä: sen kanssa oli jo ihan mukava kulkea ihmisten ilmoilla... Viime torstaina sitten putosin ryminällä harhakuvitelmistani, että pahin on jo ohi! Se käyttäytyi kun mikäkin tynnyrissä kasvanut riiviö! Ei siihen saanut minkäänlaista kontaktia ja se kiihtyi hirvittävästi nähdessään toisen koiran. Eilen se sitten olikin taas yhtäkkiä kun eri koira! Mukava koira. Mikä parasta, nähdessään toisen koiran, se kääntyi katsomaan MINUA! :) Jälkiviisaana mietin, että taisi olla kyse vain siitä että Arwenilla oli ollut tylsää! Väsymykasestäni johtuen, en ollut käyttänyt koiria kunnon lenkillä pariin päivään (puoli tuntia hihnassa muutaman kerran päivässä ei riitä parsonille) ja muutenkin olivat saaneet lähinnä viihdyttää toisiaan - mistä minä olen tietysti potenut kamalaa morkkista. Hetihän toimettomuus tuollaisessa nuoressa hurjassa näkyy... Arwen kun ei muutenkaan ole mitenkään helpoimmasta päästä. Mutta eiköhän siitä vielä ihan mukava koira kasva. ;) Kovasti työtä se tosin vielä vaatii...

Agilityä

Agilityn kesäkausi starttasi ja treenit siirtyivät taas maneesista kentälle. Nyt päästäänkin Freyan kans taas kunnolla treenaamaan, kun treenien aika on sellainen, ettei työt haittaa harrastusta. Juoksujakaan ei ole ihan heti odotettavissa. Mehän emme ole koko talven aikana päässeet kuin neljästi treeneihin: ensin mammaloman, sitten työvuorojen ja juoksun takia. Ja kun vielä ryhmämme treenit peruttiin useammasti - tietysti silloin, kun olisi muuten päästy. Tarkoituksena olisi ollut startata ensimmäiset viralliset kisat kesällä, mutta saa nyt nähdä miten lähtee sujumaan.

Freya oli taas aivan eri koira ulkokentällä, kun maneesissa: radalle pääsyä ei olisi meinannut odottaa millään ja jos ei lähtölupaa herunut HETI, alkoi komentava haukku: "mennään jo! Mennään! Mennään! Mennään!" Yrittipä tuo pariin otteeseen karatakkin radalle. Radalla vauhtia olikin sitten kolmen koiran edestä ja intoa niin ettei keppeihin olisi malttanut keskittyä lainkaan. Yhdellä radalla olikin sellainen paikka, mikä tuotti minulle päänvaivaa: pitkähkön suoran päässä putki n. 90 asteen kulmassa ja pukesta 90 asteen kulmassa toiseen suuntaan, hyppy ja rengas. Mietin että miten ihmeessä tuon vauhtihirmun kanssa ehdin sinne putken päähän valssaamaan ja vastaanottamaan - niin kuin harjoitus olisi ollut tarkoitus tehdä. Enhän minä ehtinyt edes putken toiseen päähän kun Freya jo putkahti ulos putkesta. Nuo ohjauskuviot ovat minulla vielä hakusessa, mutta päätin lennosta kokeilla takaleikkausta ja toimihan se! :) Freya nimittäin irtoaa ihan hyvin jo (paitsi maneesissa), mutta kuuntelee silti ohjausta hienosti. Ongelmia tulikin sitten yllättäen renkaalla: Freya hyppäsi kehysten välistä renkaan sijaan - joka kerta, paitsi jos rengas oli ensimmäinen este. Siihen pitää kiinnittää huomiota, ettei tule tavaksi. Kun vain tietäisi miten harjoitella... Kaikenkaikkiaan meillä meni treenit paremmin kun talven treenit yhteensä. Innostuneen koiran kanssa on mukava treenata! Kyllähän tuota innostusta riitti talvellakin, mutta nyt silmissä on erilainen palo! Minä jo odotan innolla ens maanantain treenejä. :) Vaikka saankin taas juosta itseni maitohapoille...

Ensi lauantaina meillä olisi Freyan kanssa ryhmänäyttely Virroilla. En kyllä tiedä viitsinkö tuon plösön kanssa sinne turhaan ajella. Soitin eläinlääkäriltä Galastop-kuurin tuohon valeraskauteen. Katsotaan nyt tehoaako se yhtään. Jos ei, sitten ei mennä. Harmi, sinne on ilmoittautunut parsoneita 19 ja olisi kiva päästä mukaan! Närpiö on sitten seuraava etappi sertijahdissa - viimeisen sertin metsästys on tuskaa!

Oulun äitienpäivänäyttely

Mietin sivulleni uusia ratkaisuja - esim miten saisin kuulumisten päivittämisen helpommaksi. Itse tykkään lukea muiden parsonistien arjesta ja ilmeisesti palautteen perusteella ainakin muutama ihminen on kiinnostunut meidänkin elämästämme. Olen vaan aika laiska päivittelemään sivujani, joten ajattelin kokeilla bloggaamista.En ole kyllä ollut koskaan mikään häävi päiväkirjan pitäjä, mutta katsotaan miten tämän kanssa käy... Blogeilla on kuulemma koukuttava vaikutus. Tarkoituksenani on muuttaa ulkoasukin sivustoon sopivaksi, kunhan ensin perehdyn palveluun. Vaikka kyllä tämä nimenomainen valmiskin on kiva - se ei vain ole oma tekemä...

Mutta itse asiaan: olimme tänään Freyan kanssa Oulussa äitienpäivänäyttelyssä viimeistä sertiä metsästämässä. Vaikka sitä sertiä nyt ei kuitenkaan tullut, olen oikein tyytyväinen päiväämme, vaikka aamulla näytti että ei tule mitään! Ensinnäkin nukuimme pommiin ja pääsimme lähtemään Oulua kohti myöhässä. Matkalla Arwen oksensi häkkiin ja sotki samalla meidän näyttelytähden. Menestyksen suhteen odotukset eivät olleet muutenkaan korkealla, kun Freyalta puuttuu vyötärö! Olen tullut siihen tulokseen että kyse on valeraskaudesta, kun kuukauden dieetistä huolimatta rouva paisuu kun pullataikina ja tissitkin on kun imettäjäeukolla! Loppujenlopuksi Freya sitten menestyikin ihan mukavasti: ERI/1 PN4! Tuomarina Valentina Ivanicheva venäjältä. Freyan arvostelu kuuluu seuraavsti: very substance bitch, excellent head, very good neck, good angulations, very good topline, exc coat, very good brisket, movement & showing. Lihavaksihan tuo vähän moitti (ylläri) - olis nyt vaan kirjottanu sen arvosteluunki. ;) Paljon onnea päivän menestyjille, oli hienoja rotunsa edestajia paikalla! :)

Arwen the Hurja jaksaa hämmästyttää: se kakkasi tässä mennäviikolla NUPPINEULAN! :/ Siellä se tökötti, sievästi paskassa, punainen nuppineula. Mistähän lie senkin saanut syötyä - meidän talossa kun ei ole yhtään ahkeraa ompelijaa! Onneksi se tuli turvallisesti ulos! Mitähän tuo riivilö seuraavaksi keksii? Vappuaattona Mikon pomon luona vappujuhlissa Arwenista tuli hauska kommentti: joku kyseli: "missä sitä kaljaa olikaan", mihin toinen vastasi: "siellä marsuhäkin takana". Se "marsu" oli Arwen! :D Arwenista on muuten kasvamassa minulle hyvä agilitykoira (kunhan saan sen ensin pysymään käsissä) - siinä on vauhtia ja ponnistusvoimaa vaikka muille jakaa! Olenkin jo hyvissäajoin ilmottanu Arwenin syksyllä alkavalle agilityn alkeiskurssille. :)

Edit: muutama kuva Freyasta näyttelyssä täällä. Kuvaaja Tomi

Arwenista

Arwen on saanut lisänimen Hurja: se on ehtinyt lohkaista palan hampaastaan, meinannut puhkaista silmänsä metsälenkillä, nyrjäyttänyt jalkansa, jäänyt ainakin 50 kertaa jumiin sohvan alle, auttanut pyykinlajittelussa ja samalla tehnyt uusia tuuletusaukkoja pikkuhousuihini... Kokoajan se on menossa sata lasissa, niin että ihmiset ovat alkaneet ihastella Freyan rauhallisuutta. :) Minulla on meinannut vähän naurattaa, sillä adjektiivia "rauhallinen" ei tulisi mieleen ensimmäisenä yhdistää meidän Freyaan! Mutta ehkä se Hurja-Arwenin rinnalla vaikuttaa hitusen seesteisemmältä. ;)

Jotain positiivista: meillä on matto olohuoneen lattialla! :)

Sisäsiisteys

Olen jo alkanut haaveilla matoista lattialla... Kohta varmaan uskaltaa laittaa: senverran hyvin on sujunut viimeaikoina tuo sisäsiisteysopettelu. *koputtaa puuta* Ainakaan sellaista epätoivonpäivää ei ole sattunut, mistä viimeksi kirjoitin! Useimpina aamuinakin ehtii jo ulos! :)