Kaipaus

Millon tämä kamala ikävä loppuu... tai haalistuu. Kaipaan ajoittain Ronjaa aivan valtavasti! Edelleenkin tekee kipeää katsella Ronjan kuvia, kun sitä ei kuitenkaan pääse koskettamaan ja halimaan. Nyt tämä alla oleva kuva sai kyynelhanani auki oikein kunnolla.

Kirjoitan tätä siksi, että toivon että se osaltaan helpottaa tuskaani...

Keski-Pohjanmaan kennelpiirin kisat Sievissä

Hoh hoh mitkä kisat! Ihan ensimmäiseksi saavuttuamme kisapaikalle siellä jo kovaa kyytiä rakenneltiin ennismmäistä rataa ykkösluokille. Hieman aiheutti kakistelua huomatessamme, että radalla oli pöytä! Kas kun eihän sitä normaalioloissa edes muista moista estettä olevankaan, kun Freyan kanssa ei varmaan sitten alkeiskurssin koko estettä oltu nähtykkään - paitsi kun se nostetaan ulos estekopista pois "oikeiden esteiden" tieltä. ;) Noh, eipä se pöytä sitten meille kyllä radalla tuottanut ongelmia, kun himmailin hyvissä ajoin koiran vauhdin ja varmistelin. Rata meni ihan ok, vaikka parempiakin on kyllä nähty... Sijoituimme kakkosiksi tuloksella kymmenen.

Hyppyrata sitten... Voi hyvää päivää! Jäin jälkeen jo heti alussa ja sähläsin loppuun asti. Ihme ja kumma päästiin maaliin vain kymmenellä virhepisteellä ja sijoituttiinkin kakkosiksi, kun luokassa taisi ollakkin vain se kaksi osallistujaa... Että semmosta. Niin joo, tuomarina toimi Eija Berglund.

Freyan kisaura jatkuu

Kotikisoissa kaksi starttia, tuomarina Minna Väyrynen.

Ensimmäisessä startissa voitto tuloksella 10. Otettiin vitonen kepeiltä ja toinen puomin alastulolta, kun Freya päätti esitellä lentotaitojaan. Hämmennyin niin etten meinannut muistaa jatkaa rataa, sillä puomin alastulokontakti ei ole ollut ongelma aiemmin, enkä siis tajnnut varmistellakkaan sitä. Pääsimme kuitenkin maaliin saakka ja jopa palkintopallille. Taidettiin itseasiassa tehdä luokan ainoa tulos.

Toisella radalla ei sitten päästy alkua pidemmälle, kun Freya kävi jo lähdössä niin kuumana, että täräytti suoraan renkaan kehikkoon ja kun rupesin uusimaan rengasta, Freya pomppasikin kehikosta takaisinpäin ja otti hylsyn. Jatkoin vielä muutaman esteen verran rataa, mutta koska koiralta oli korvat unohtuneet jonnekkin radan reunalle, oikaistiin maaliin ja päätettiin pellehyppelymme siihen. Opin ainakin sen, ettei Freyaa kestä pitää rataantutustumisen aikana radan raunalla näköetäisyydellä, kun näkyy ottavan siitä vähän ylimääräisiä kierroksia...

Ensiviikolla Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin kisat Sievissä. =)

Arwen the Hurja aloittaa agilityn. =)

Lopultakin pääsimme Arweninkin kanssa aloittamaan agilityn, tuon harrastuksista jaloimman. Starttimme on nimittäin jo kahteen otteeseen lykkääntynyt aikatauluongelmien takia - ne nuo työt tuppaa välillä haittaamaan pahasti harrastuksia!

Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)

No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)

Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)Lopultakin pääsimme Arweninkin kanssa aloittamaan agilityn, tuon harrastuksista jaloimman. Starttimme on nimittäin jo kahteen otteeseen lykkääntynyt aikatauluongelmien takia - ne nuo työt tuppaa välillä haittaamaan pahasti harrastuksia!

Tänään oli ensimmäinen treenikertamme ja lähinnä katsottiin miten koirat ovat ohjaajillansa haskassa. Tämän päiväinen menestys - tai menstymättömyys ratkaisi saako jatkaa esteille saakka vai lähetetäänkö kotia kasvamaan. Valmentajista toinen oli jo ennestään tuttu minua ja Freyaa talven valmentaneena. Toista en ennestään tuntenut, mutta Arwenin hurja maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa, sillä treenien jälkeen hän tuli minulle ihmettelemään että eihän se paha ollutkaan. =)

No enimmääkseen ei olekkaan. Vaikka kentälle mennessä meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ennen kun päästiin perillekkään, kun Arwen sinkoili sinnetänne ja korvat tuntuivat jääneen tyystin kotiin. Kentälle asti kuitenkin jatkettiin ja minä olin varautuntu vaikka laulamaan ooppera-aariaa että saan sen huomion itseeni. Treenikavereiden onneksi - tai epäonneksi, kuinka sen nyt ottaa, minun ei tarvinnut kuitenkaan moiseen turvautua. =) Kentälle päästyämme kontakti oli moitteeton ja luoksetulot sujuivat nappiin. Seuraamisissa ja toisen koiran ohituksissakaan ei ollut ongelmia, vaikka tätä osuutta etukäteen vähän jännitin. Muutenkin Arwen tuntui viihtyvän siellä kanssani ja piti kontaktia myös melko kiitettävästi yllä - mitä nyt välillä piti kommentoida jotain. Myös esteen takana odottaminen sujui paremmin kun koskaan olin uskaltanut haaveillakkaan: tyttö istui paikallaan kun tatti! Ja tämän näytöksen päätteeksi meidät hyväksyttiin jatkamaan varsinaiselle alkeiskurssille. =)

Aika näytää onko minulla tuossa kasvamassa toinenkin agilitytykki! =)

Saanko esitellä: FIN MVA Bordetella's Irish Coffee

Lopultakin! Viimeinen serti ja sitä myöden Suomen Muotovalion arvo saavutettu! Ja kirsikkana kakun päällä Rotunsa Paras!

Tuomarina Anne Tove Strande Norjasta ja hän totesi Freyasta seuraavaa: feminin välkroppad tik. Välsuret huvud. Utmärkta proprotioner. Korrekt överlinje och svansansätning. Bra viklad. Fria rörelser. AVO ERI/1 PN1, SERT, ROP, FIN MVA

Samalla tuli todistettua että sitä viimeistä sertiä viivästytti Freyaa pitkään vaivannut ylipaino, sillä vajaa vuosi sitten kävimme hakemassa samaiselta tuomarilta EH:n.

Kakkaaminen on herkkyyttä vaativa taitolaji

Ainakin meidän Freyan mielestä. Ja koska näin keväällä kakkakeskustelu käy kuumana, panostamme mekin osamme tähän jaloon aiheeseen. Seuraavassa Freyan vinkit aloittelijoille:

Ensiksi täytyy valita hyvä paikka. Tämä on hyvin tärkeätä, eikä asiassa pidä kiirehtiä, itseasiassa mitä rauhallisemmin toimit, sen parempi. Aivan aluksi potentiaalisesta kakkaamispaikasta on haisteltava jokaikinen neliösentti, voit myös tehdä muutaman koepyörähdyksen tarpeen vaatiessa, mutta jatka etsintää, jos vähänkään epäilet, etteikö se olisi tarkoitukseen sopiva sijainti. Ethän toki halua, että sinua häiritään kesken tärkeän toimituksen, joten kannattaa myös ottaa huomioon mahdolliset ohikulkijat tai naapurin pihaa kolaava setähenkilö (muista, että on myös kohtelista tervehtiä naapuria kuuluvalla ja selkeällä äänellä). Jostain syystä ihmiset tykkäävät keräillä näitä tuotteita mukanaan kantamiinsa mustiin pussukoihin. Parhaita kakkapaikkoja ovatkin piikkipensasryteikköjen alustat, joissa tulos on kuitenkin niin näkösällä että Mamma saa ryömiä pusseineen sinne perässä tai upottavassa lumipenkassa niin pitkällä kun hihnaa riittää, varsinkin jos ihmiselläsi on jostain omituisesta oikusta jalassaa lyhytvartiset pikkukengät. Näistä Mamma ainakin tuntuu kiihtyvän kovin, joten mitäpä sitä ei pieni koira tekisi ihmisensä aktivoimiseksi.

Kun oikea paikka on löytynyt, aloita pyörähtely. Myötäpäivää ja vastapäivää ja taas myötäpäivää. On myös hyvä pysähtyä välillä miettimään tai vain tarkistamaan kuviteltu liike naapurin pihamaalla (kannattaa varalta huutaa iloinen ja kuuluva tervehdys sinnekkin, sillä epäkohtelias ei pienen terrierin passaa olla edes vahingossa). Muista, että edelleenkään ei ole hyvä kiirehtiä näin tärkeässä asiassa; jos paikka tuntuu sittenkin väärältä, tässä vaiheessa voit vielä perua koko homman ja aloittaa etsinnät alusta. Kannattaa tarkistaa myös omaihmisesi tila viimeistään nyt: jos hän vilkuilee kelloaan ja steppaa paikallaan, hän on todella innoissaan - kannattaa siis suoda hänelle kaikki mahdollinen riemu ja pitkittää tilannetta mahdollisimman pitkään, jotta keräily tuottaisi mahdollisimman suuren mielihyvän ihmisellesi. Usko pois, ihmisesi onnellinen ilme korvaa kaiken vaivan, kun hän lopulta pääsee keräilemään kakan pussiinsa.

Metsässä kakkaamisen voi suorittaa vähemmän muodollisesti ja tarvittaessa vaikka vauhdista jos oikein lystiä sattuu olemaan. =)

Muistakaa pitää ihmisenne toimeliaina! Toimelias ihminen = onnellinen ihminen.

terveisin: Freya the Great =)

Näihin tunnelmiin päätämme kakkakeskustelumme, paketoimme sen mustaan pussiin ja pudotamme jäteastiaan. Kiitos ja anteeksi!

Kinnulan ryhmänäyttely

Turhauttava reissu etten sanoisi. Freya kärsi valeraskaudesta ja päätti taas viikossa paisua kaksinkertaiseksi. Eikä sitä kyllä oikeasti edes kiinnostanut yhtään mikään ja ympärillä olevat muut koirat ärsyttivät. Kiva sellaista flegmaattista ja huonotuulista rantapalloa talutella kehässä.

Tuomari Tarmo Viirtelä sanoi seuraavaa: Hyvä koko ja hyvät mittauhteet. Pulskakuntoinen narttu, jolla on hyvänmuotoinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Riittävä kaula. Hyvä etuosa. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Hyvät takakulmat. Karkea karva. Voisi olla pirteämpi. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta ryhdittömästi. Hyvin esitetty. Tulos: Avo H.

Näin tälläkertaa. Sertijahti jatkuu...

Harmittaa vain pirusti, kun samaan aikaan olisi ollut Lahdessa Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämä yleiskokous ja kasvattajapäivä - olis varmastai loppuseltaan ollut miljoonasti kannattavampi reissu!

Freyalle ensimmäinen tulos agilityssä!

Osallistuimme tänään Keski-Pohjanmaan Koirakillan järjestämiin agilitykisoihin - kotikisat siis. Paikkana sama maneesi missä talvikaudella olemme treenanneet - jos siis olemme. Pakkasten takia useammat treenit jouduttiin perumaan ja lisäksi Freyalla oli juuri juoksu, niin että pakollista treenitaukoa on pidetty niinkuin viimekisojenkin alla, joten taas lahjattomat treenaa -asenteella mentiin! Olin tosin jo jäämässä pois, mutta kisapäivän aamuna ajattelin, että jos kerran olen päivän töistä vapaaksi järjestänyt, niin eihän se toki hukkaan saa mennä!

Eikä mennytkään! Anders Virtanen oli tehnyt oikein mukavia ja sujuvia ratoja ja ensimmäisellä niistä saatiin vitostulos ja sijoitus kolmas - aikakin taisi olla melkoisen nopea! Se vitonen tuli kepeiltä, kun mamma vähän hosui (tai jotain) kepeille viennissä - muuten tehtiin sujuvaa rataa. Toiselta radalta sitten otettiin kotoisasti hylly, kun siellä oli niin ovela putkiansa, että se koitui meidän kohtaloksi. Eli kun esteellä 10 piti kääntyä oikealle kepeille, painoi Freya suoraan putkeen!

Hyvää kokemusta saatiin taas roppakaupalla - itseluottamuksesta puhumattakaan!

Ei ole Arwenilla helppoa

...kun tv:stä näkyy jääkiekkoa näin olympialaisten aikaan! Isäntä nimittäin hihkuu ja karjuu kuten asiaan kuuluu ja se on Arwenista hirvittävän huolestuttavaa! Hurjan ei tarvi nykyään kuulla kun Antero Mertarannan ääni, niin jo hyppää syliini turvaan ja hymyilee kun naantalin aurinko. Hätäpissatkin on pitänyt muutaman kerran lirauttaa - kerran sattui olemaan alla minun tyyny. =( Hölmö koira.

Harmittaa että sivujen päivitys on kovasti retuperällä. Ei vain tahdo aika riittää, mutta pitää yritää jossain välissä tehdä asialle jotain. Sivujen kävijlaskurin perusteella siellä on kuitenkin ihan mukavasti trafiikkia, niin olisi kiva saada sinne jotain uutta katseltavaakin...

Pakkasille loppu ja heti!

Taas nimittäin meni yhdet agilitytreenit, kun tänäaamuna tarkistin mittarista lukeman: -18 astetta! (Seurallamme on pakkasraja -15 astetta.) Eipä sitä auttanut taas kun mennä takas vällyjen alle koisimaan Freya kainalossa ja Arwen varpaanlämmittäjänä. Harmittaa vaan kun olen Freyan ilmoittanut maaliskuun kotikisoihin, eikä päästä treenaamaan. No, vielä tässä juoksuakin odotellaan...

En tiedä pitäskö jättää koko kisa väliin, kun ei pääse treenaamaankaa tai sitten mennä vaan sillä meiningillä että lahjattomat treenaa. Pelkään vain pahoin että siinä vaiheessa minulla on käsissäni viriterry pommi ja koko rata menee pellehyppelyksi - niin kun aika treenitauon jälkeen tahtoo mennä (joskun jopa kahdenkin viikon tauon)!

Ai niin, viime postauksessa mainitsin Freyan selästä - jonkinmoinen vänähdys siellä oli kuulemma ollut. Jotain hyötyä noista kovista pakkasista on kuitenkin ollut, sillä hierojan mukaan selkä on päässyt rauhassa paranemaan, kun lenkkeilykin on jäänyt minimiin ja selkä sitämyöden ollut levossa. Nyt selkä on kunnossa, mutta tarkoitus olisi käydä hierojalla vielä pari kertaa ennen kisoja varmuuden vuoksi. Pitäähän meidän "kilpaurheilijaa" hoitaa asianmukaisesti. ;) Kisattiin tai ei.