Kevätkiireitä

Huh kun aika kuluu kun siivillä, tässä kun kävään koitettua on menty melkosta haipakkaa koirien kanssa pitkin poikin ja töissäkin täytyy ehtiä käydä. Nyt sitten kun ottaa oikee asiakseen kirjata jotain kuulumisia ylös, niin pää tuntuu haihtuneen tyhjäksi vallan... Hankala enää edes muistaa mitä kaikkea on tullut puuhattua. No vähän tärkeimpiä laitan edes...

Agilityn kisakausi starttasi taas pitkän tauon jälkeen Seinäjoella 27.4 Virtasen Andersin radoilla, matkaseurana minulla oli Emppu ja Onni sheltti Kepoineen. Matka-aika venähti hieman suunniteltua pidemmäksi ja oltiin kisapaikalla puoli tuntia ennen ilmoitettua rataantutustumisaikaa... Käytiin ilmoittautumassa, lähdettiin vaihtaan nappulat jalkaan ja ajateltiin että mennään vähän koirien kanssa hallin puolelle katselemaan meininkiä ja totuttelemaan ääniin ja hälinään.

Kuinkas ollakkaan olivat aikaistaneet aikataulua ja kun me päästiin halliin sisään, porukka seisoo jo tuomarin puhuttelussa valmiina tutustumaan rataan (kuulutukset ei kuulunu ulkopuolelle). Pikku paniikkihan siinä iski: Empun Kepo ei ollut vielä ehtinyt halliin saakka, joten mihin koirat? Lopulta sidottiin koiruudet maalitolppaan sinne radan reunalle ja juostiin tutustumaan rataan. Freyaahan ei voisi jättää radan reunalle rataantutustumisen ajaksi, niin että se näkee minut, sillä se otta pikkasen kierroksia. Me vielä startattiin heti toisena, joten eipä siinä koiraa ehtinyt rauhoitella laisinkaan (eikä sen puoleen itsekkään jännittää), kun päästiin jo baanalle. Freya kävi tosiaan kuumana kun hellankoukku. Näykkäsi minua lähdössä niin että sain mustelman muistoksi - kerta se on ensimmäinen tätäkin lajia. Suoranainen ihme oli kyllä, että Freya ei ottanut varaslähtöä!! Lähtikin se sitten luvan saatuaan kun ammus ja siinä sitten sählättiin vähän molemmat ja otettiin kaksi turhaa kieltoa kepeiltä. Puomin alastulokontaktilta tuli vielä vitonen komiasta loikasta, niinku nykyään ruukaa. 15 virhepisteellä sijotuttiin jonnekkin viidennen tai kuudennen tienoille - en edes muista tarkkaan. Meno tuntui kuitenkin todella hyvältä kun alkuun päästiin.

Toisella radalla puolestaan meno tuntui vieläkin paremmalta - paitsi se puomin alastulo jälleen ja mun yks vähän pitkäks venähtäny valssi, niin että ohjasin koiran suoraan toiseen keppiväliin. Freya kyllä toimi vallan mainiosti - muistin kerrankin koutsin neuvon ja luotin koiraani - se osaa ja se tekee just mitä sanotaan. Oikein hyvä fiilis jäi, vaikka nyt ei sitä toivottua viimeistä nousunollaa tullutkaan. Eikä varmaan tule, ennen kun keksin miten saan puomin alastulokontaktin toimimaan yhtä varmasti, kun treeneissä. Se on kai mun päässä se ongelma ja minä joko teen jotain erilailla, tai sitten mun jännitys heijastuu tai jotain... Lopputuloksena kuitenkin kymppi ja 15 sadasosaa yliaikaa (ensimmäinen sitäkin lajia) - kärkiporukan aikoja kun katseli, niin totesin että aika tiukka ihanneaika olikin. Vaikka ilman sitä väärään keppiväliin ohjausta ja siinä sähellystä olisi varmasti päästy ihan hyvin ihanneajan puitteissa maaliin. Toivottavasti saan yhtä rennonletkeän fiiliksen jatkossakin ohjaukseeni. ;) Ei ole varmaan vielä koskaan ollut noin nautinnollinen olo radalla, oikeesti! Virheistä viis. Emppu ja Onni sen sijaan veti hienosti ja ottivat toiselta radalta nollavoiton! Onnea! =)

Agilityn lisäksi on sitten käyty porukalla etsimässä mummoja. =) Raunioilla siis. Lina pääsi vähän Freyan siivellä raunisryhmään mukaan ja niin vain piti sitten minunkin ruveta Linan kanssa sitä lajia harrastamaan; lupasivat etteivät laita minua mihinkään ahtaaseen piiloon (ahtaanpaikankammo näet). Freyahan on touhussa jo vanha tekijä ja nauttii valtavasti. Lina puolestaan on taas ihastuttanut ja yllättänytkin reippaudellaan: se kävi ensimmäisellä kerralla ihan omatoimisesti tutkimassa avonaiset putket ilman minkäänlaista arkailua ja kulki muutenkin niinkuin olisi aina moisessa paikassa kuljeksinut (varmaan vaikutusta silläkin että aika vaihtelevassa maastossa ollaan kuljettu lenkeilläkin). Ja mikäs onkaan parempaa sosiaalistamista pennulle, kun raunikset: siellä on paljon kivoja tätejä joilta saa herkkuja ja muita koiriakin siellä näkee ja onhan se toki aika jänskä paikka itsessään! Bonuksena siellä on toinen pentukin, käyttölinjainen labbis, jonka kanssa pääsee läheiseen metsikköön juoksemaan treenien päätteeksi.

Vähän on kyllä mammallakin sopeutumista sen lisäksi, että maalimiehenä saa jännittää (vaikka toistaiseksi ovat pitäneet lupauksensa ja olen saanut piiloutua väljempiin jemmoihin), niin käskivät vieläpä ostaa, keittää ja pilkkoa Linalle sisäelimiä, jotta saataisiin se mahdollisesti haukkumaan superherkun toivossa! Minun, joka en juurikaan välitä syödä lihaa, enkä varsinkaan laita sitä - sillon en ainakaan söis jos joutuisin eka kokkaan sen. =¤ Vaan mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi; maksaviipaleet näyttivät tarpeeksi siloisilta minunkin kokattavaksi. Haukkua ei tosin vieläkään kuultu, mutta olihan se vasta kolmas kerta rauniksella, joten jospa se siitä ajan kanssa. Lina kun ei muutenkaan ole ollut mikään turhan äänekäs kaveri - varmaan kokonaiset viisi kertaa olen sen kuullut haukahtavan. Vaan on se niin super!

Niin ja ihan vain tiedoksi: talviturkin ovat molemmat tytöt heittäneet jo ja vaihtaneet kesähepeniin. Ei paljo Linakaan kummeksunut vettä, tai edes aallokkoa - sinne vain Freyan persässä. Ja kun Lina oli Fonzie-parsonin kanssa metsälenkillä ja tiemme vei meren rantaa, meni Lina edellä ja Fonzie, joka ei kuulemma välitä uida, perässä. =) Lina muuten luulee varmaan olevansa parson. ;) Niitä kun se on meille tultuaan eniten nähnyt - mulle kun on kummasti ystäväpiiriin kertynyt parsonisteja. =) Tässäpä iloksenne Fonzien emännän Elinan ottamia kuvia kaveruksista:

kuvat: Elina Paavola

P.S. Peukut pystyyn jotta se nousunolla napsahtais Pietarsaaressa lauantaina! ;) Toivossa on hyvä elää...

Näyttelymenestystä B-pennuille

Eilen Pyhäjärvellä pidetyssä ryhmänäyttelyssä Freyan ja Duken lapsukaiset pärjäsivät vallan mainiosti: Rocky (A'mael Mellon Bilbo Baggins) ERI/1 PU1 SERT VSP ja Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) ERI/1 PN4. Tuomari Harry Tastilla olikin ollut tiukka linja, joten todella tyytyväinen saa olla noihin hienoihin tuloksiin! Paljon onnea Rockylle ja Peicolle taustajoukkoineen vielä tätäkin kautta! Erityisterveiset sille Peicon pienemmälle emännälle. =)

Omia kuulumisia tulee sitten myöhemmin... ;)

Ai niin ja jos vaikka niitä arvosteluja sais taas tuonne kommenttilootaan vaikka? Rockyn arvostelua en ole vielä edes kuullut, kun puhelun tullessa olin töissä ja asiakkaat häiritsi vaihteeksi. ;)

Nyt mä meen juomaan aamukahvia ja leikittään pupu-aamutakissa roikkuvaa villiäkin villimpää koiranpentua. =)

Päämääräpolkkaa

.5.08 Tämä teksti on roikkunut luonnoksissa jo turhan kauan... Mulla oli tähän joku kuningasidea mukaanlisättäväksi, mutta... ehkä se ei ollutkaan niin kunkku, kun pääs jo unohoittumaan. Tässä tämä nyt sitten tällaisenaan:

Sain - tai oikeammin Lina sai tällaisen tunnustuspränikän Adeinalta. Kiitos kunniasta sanoo Lina, ja jatkaa kirjahyllyn tyhjentämistä... (Varmaan meinasi agilitykirjasta vähän jo teoriaa opiskella jo valmiiksi tuo pikku riiwiö). Mikä sitten lienee se meidän blogin suuri tarkoitus ja päämäärä? =) Kun sais edes pidettyä päivitystahdin kohtuullisena. :P

Säännöt:

1. You have to nominate 5 blogs, which havent has awards before.
1. Anna tunnustus viidelle blogille, jotka eivät vielä ole tunnustusta saaneet.
2. Each of the blogs must have a purpose!
2. Valituilla blogeilla tulee olla tarkoitus, päämäärä.
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
3. Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai.
4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.
4. Tunnustuksen logo on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin.

#Edit 9.5.08 Luin tuolta muualta blogistanista, että tuon kyseisen merkin alkuperä on uskonnollinen, eli joku amerikkalainen kristittyjen lahko on lähtenyt jakamaan sitä blogeille, joilla on uskonnollinen päämäärä. Merkitys on näemmä sitten muuttunut matkan varrella... Koska uskonnollisuus ei kuulu tähän blogiin millään muotoa, muokkasin merkistä ketään tai mitään väheksymättä koiramaisen vaihtoehdon. Tarkoitus ei ole loukata ketään ja jokaisella on oikeus uskoa mihin tykkää, täällä en kuitenkaan halua uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa, suuntaaa taikka toiseen. Tässä siis vaihtoehtoinen merkki koiranystävien käyttöön:

Tässä tulee Linan rivi perusteluineen.

1. Narun jatkona
Paljon tietoa, hyviä ajatuksia ja oikeaa asennetta sekä vertaistukea. Ihminen johon olen päässyt tutustumaan yhteisen rodun myötä ja väittäisin olevani onnekas. =)

2. Kleni ja Aino
Hienoja koiria, hieno harrastus! =) Tekemisen ilo ja huumori paistaa selvästi läpi ja upea menestyskään ei ole tuonut muassaan ryppyotsaisuutta ja "pakko menestyä"-asennetta. Varsinkin "Kleinin" sonnustautuminen päivänkakkarapantaan teki valtavan vaikutuksen. =) Paljon onnea ja menestystä edelleen toivotan sinne suuntaan!

3. Fanni ja Mille
Pennunodotuksessa on päämäärää kerrakseen. Sitäpaitsi tuore bloggaaja tarvitsee ehdottomasti kannustusta, kun noin ihastuttavien länderityttösten touhuista lukisi mielellään enemmänkin. Toivottavasti pian saadaan lukea pikkuisista vadelmatassuista!

4. Welmuset
Ihastuttava länderipariskunta Luna ja Welmu, joiden kuulumisia on kiva lukea. Koko perhe tuntuu olevan innolla mukana koiratouhuissa. Persoonalliseen tyyliin kirjoitettu blogi, jossa tulee vierailtua usein siinä toivossa että olisi päivitty. =)

5. Nana ja Mosse
Ja viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, roturajojen yli leot Nana ja Mosse, kirjoittajana kaimani Hanna. Suurella sydämellä kirjoitettu ja mausteena paljon kuvia.

Aww! <3

Nämä kuvat kertovat kaiken olennaisen tämänaamuisista tunnelmista. =)

Pikapäivitys kuulumisista

Niinpä niin, työ haittaa harrastuksia. On kovasti tämä blogin päivityskin jäänyt, kun ei saa puserrettua aivoistaan mitään järjelliseen muotoon työpäivän päälle. Aika tuntuu vain menevän kaikkeen muuhun - onhan tuo pentu tuonut kovastikin sisältöä arkeen. =)

Puuhattu on yhtä ja toista, yhdessä ja erikseen. Lina on käynyt kaupungilla katsomassa elämän menoa ja treffeillä ihanan shelttipojan Onnin kanssa. On harjoiteltu mm. istumista, odottamista ja katsekontaktia ja vaikka mitä. Lina onkin ensimmäinen koira, jonka kanssa ei tarvitse harjoitella remmissä kiskomatta kukemista, vaan tuntuu lähinnä että se remmi on siinä vain muodon vuoksi. Sen sijaan tällä alueella haastetta tuo neljällä tassulla kulkeminen, sillä meno on ajoittain aika, hmm... pompahtelevaista. =P Tosin siinäkin on edistytty jo hienosti! Ruoka maistuu hyvin ja pentu kasvaa kohisten - on melkolailla saavuttanut Freyan korkeuden ja pysyy jo kevyesti isonsiskonsa vauhdissa mukana (oikein odotan että millainen agilityhirmu siitä vielä kasvaa =) ). Tuo kaksikko vetääkin ihan kiitettävästi rallia yhdessä ja jos meillä olisi matot lattialla, niin luultavasti olisivat aika rullalla. Metsälenkilläkin Lina kulkee jo välillä Freyankin perässä, eikä vain kantapäilläni, kuten alkuun. Ihanan reipas ja sopeutuvainen pentu se kyllä on. =)

Freya puolestaan on käynyt agitreeneissä ja treffeillä kahden parsonpojan Tahvon ja Fonzien kanssa. =) Suuri ilonaihe onkin, että muori tuntuu olevan kunnossa taas! Uskaltauduin ilmoittamaan Freyan Seinäjoelle kisoihin tuossa loppukuusta. Hui! Viimes ollaankin kisattu marraskuun alussa... Tarkoitus lienee mennä kimppakyydillä, mutta jos vain mahdollista, otan Linan mukaan hupulaiseksi. Tietysti riippuu siitä kenen autolla mennään ja millä kokoonpanolla.

Loppuun vielä todella huonolaatuinen kuva Linan ja Onnin treffeiltä. Mallit ovat kuitenkin niin ihanoita, että laadullisista puutteista huolimatta pakko julkaista! Huomatkaa Linan uusi vaaleanpunainen* stimangipanta.


* Liekö emännän jonkinsortin kolmenkympinkriisiä, kun pentu pitää pukea vaaleanpunaiseen? Lina on onneksi niin lunkki likka että sen katu-uskottavuus ei onneksi moisesta mamman hörhöilystä kärsi - päinvastoin vaaleanpunainen tuntuu pukevan neitiä vallan mainiosti. =)

Hyvä uutinen

Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) kävi silmätarkastuksessa ja todettiin terveeksi. =)

Samaa laumaa

Viimeistä lomapäivää viedään ja huominen töihinmeno ahistaa. Paljon. Mikko aloittaa lomansa huomenna (alkuperäinen suunnitelma oli että oltais oltu yhtäaikaa, mutta ei...), joten koirien ei tarvi vielä kovin paljoa yksikseen olla. Tosin meidän työajat porrastuu niin, ettei koirille normaalistikaan tule yksinoloa kun 2-4 tuntia. Noita pakollisia eroja on toki harjoiteltu jo vähäsen, ettei sitten ihan shokkina tule Linallekkaan. Tuo Lina tuntuu olevan niin mutkaton tyyppi, että sopeutuu nopeasti - täältä ei ainakaan kuulunut mitään jodlausta, kun oven takana kuuntelin. Sitten kun oven avasin ja Lina näki minut, siitä se riemu syntyi! Eikä muuten puuttunu ääntäkään tervetulotoivotuksista! Hetki siinä sitten meni kytätessä ettei mamma vaan ota ja katoa taas. Vaikka varjonapa tuo kulkee muutenkin...

Itseasiassa mulla on taas jonku aikaa ollu kaks varjoa, kun Freya päätti lopettaa mököttämisen ja kulkee mukana niinku ennenkin (tosin kivullakin taisi olla osuutensa Freyan vetäytymiseen omiin oloihinsa). Koirat tuntuvat olevan jo samaa laumaa ja Lina saattaa pihalla kulkea välillä minun sijasta Freyankin varjona. Köyttä on vedetty jo yhdessä ja nukkuakkin voi vierekkäin sulassa sovussa. Tässäpä vähän vetoleikinmallia:



Viikonloppuna ei ohjelmaa puuttunut, kun käytiin kotikotonani Nivalassa. Siellä hälinää ja touhua riittää ja olipa siellä siskoni kiinanharjakoira Brendakin. Ei kauaa tarvinnut Linan ihmetellä tohinaa, kun jo viiletti menemään niin kuin olisi aina kuulunut porukkaan. Lina hurmasi taas kaikki, Brendaa myöten, niin että intoutui mummo-koirakin vähän vetämään rallia juniorin kanssa. =)

Eilen ystäväni Kati kävi kahvilla ja piti Linalle ensimmäisiä näytteytreenejä. Minä kun en näet oikein viihdy näyttelykehässä, on Kati taitavana handlerina lupautunut tyyräämään Linaa niissä kuvioissa. Linalle tuo hurmaaminen tosiaan tuntuu olevan luontaista, sillä Katin mukaan Lina on luonnonlahjakkuus. =) Kauniisti se kulkikin, täytyy myöntää.

Freya puolestaan kieltäytyi taas liikkumasta lenkillä ja oli kovin kärttyinen ja omiin oloihinsa vetäytyvä aamulla. Onneksi Freyalle olikin hieroja-aika tälle päivälle, joten päästiin syynäämään, notta mikä mahtaa olla vikana. Lina oli mukana hupulaisena ja sattuipa niin, että Freyan hyvä ystävä Huli kääpiöpinseri oli ennen Freyaa helliteltävänä ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Uskalsipa Linakin sekaan, touhua hetken sylistäni katseltuaan. Muutenkin oli pienen alkuihmettelyn jälkeen oudossa paikassa jälleen kun kotonaan ja saipa Linakin vähän helliteelyä hieroja-tädiltä osakseen. Ja hieroja vastaavasti pusuja Linalta.

Freyalla oli taas vasen puoli aivan jumissa - tälläkertaa pahempi jumi oli takana. Hieroja meinasi, että on muori liukastunut uudelleen, vaikka ihmekkös tuo, kun meidän takapiha on oven edestä todella liukas ja se vauhti millä Freya sinne rynnii... Yleensä Freyalla on hieronnan päätteeksi tapana pussata hieroja-täti kiitokseksi. Vaan nytpä olikin kiire tarkistamaan jaloissani nukkuva "vauva", että onko se tallessa ja kunnossa (eihän sitä tiedä vaikka Huli olisi kidnapannut tuon söpöläisen mukaansa). Vasta nuuskittuaan Linan läpikotaisin ja todettuaan että kaikki okei, Freya meni pusuttamaan hieroja-tädin. Että kyllä nuo samaa laumaa jo ovat. Niin ja hieroja suunnitteli peittelevänsä nukkuvan Linan sohvatyynyillä, jos vaikka sattuisi sitten unohtumaan sinne... =)

Freya sai luvan jatkaa agitreenejä varovaisesti, joten keskiviikkona taas päästään niille areenoille! Jei! Nyt pitäisi vain olla liukastelematta ennen sitä...

Linalle terveenpaperit silmäpeilauksesta! =)

Linalla on ollut tänään jännittävä aamupäivä, kun kävimme rokotuksilla ja silmäpeilauksesa. Silmät olivat terveet ja rokotuksistakaan tuo reipas tyttö ei ollut moksiskaan. Muisti vielä heiluttaa eläinlääkäritädille häntää ja saikin kehuja hienosta luonteestaan. Lina hurmaa kaikki minne meneekin! Olen niin ylpeä ja onnellinen tuosta pienestä karvakerästä!

Freyakin jo melkein innostui leikkimään eilen illalla Linan kanssa - tässä asiassa Linaa ei voi ainakaan yrityksenpuuttesta syyttää. Kiinnostus on kuitenkin selvästi molemminpuolista, joten eiköhän Lina aikanaan saa Freyastakin leikkikaverin. =) Aamulla taasen seurasin silmäluomien raoista kuinka Freya kävi haistelemassa omassa kopassaan nukkuvan Linan läpikotaisin ja selvästi mietti uskaltaisiko kiivetä viereen. =) Palasi kuitenkin sitten omaan koppaansa jatkamaan unia. Hyvällä mallilla on asiat tällä hetkellä - varsinkin kun Freya ei vaikuta enää laisinkaan kipeältä.

Lina lähettää paljon pusuja Anne-kummitädilleen. =)

Tule jo kevät!

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta:

Tuorein havainto: 26.03.2008 14:00
lämpötila -3.3 °C, paine 988.4 hPa, kosteus 60%, pohjoistuulta 10 m/s, melkein selkeää (1/8)

Tuon kahden maissa tehdyn havainnon jälkeen tuuli on vain yltynyt ja siihen vielä lisäksi vaakasuoraan vihmova lumisade... Mun silmillä lämpömittarista tekemäni havainnon perusteella täällä on asteen kylmempää ja jos heitetään hatusta tuulen nopeudeksi vaikkapa 12 m/s, vastaa pakkasen purevuus jo melkein -15 astetta. Ei paljoa lähdetä pikkuisen pennun kanssa tuohon säähän metsälenkkitreffeille Rocky-pojan kanssa. Harmittaa! Toivottavasti huomenna on parempi keli...

Ja toivottavasti mä en palelluttanu itseäni, kun käytin aamulla pentua pissillä tuolla pihan puolella pelkässä pyjamassa ja pupuaamutakissa (jonka helman alla Linan mielestä on kiva ryömiä - kuva ylhäällä). En arvannut että siellä on niin kylmä! Kurkku tuntuu vähän karhealta...

Huomaa että mä olen lomalla ja yritän vältellä ruoanlaiton aloittamista, kun polkkailen täällä jostain säästä! =)

Ihana Lina <3

Eilen pari ystävää kävi kyläilemässä ja katsomassa laumamme uusinta tulokasta. Kyseinen kuva on siltä reissulta - kiitos Kikka kuvasta. Kuvia oli enemmänkin, mutta saatte tyytyä tähän yhteen, jossa ei niin sevästi näe kuinka meillä olisi kevätsiivouksen paikka... =) Tänään tuo eilinen kaiken paljastava kevätaurinko on kaunis muisto vain, kun ulkona on harmaata ja tuulee jäätävästi.

Freya voi jo paremmin - tänään on ensimmäinen päivä ilman särkylääkettä. Tyttöjen hiljalleen kehittyvää suhdetta on myös mukava seurata vierestä. Leikkiin Freya ei ole vielä antautunut Linan hienovaraisista yrityksistä huolimatta. Tosin Freyan tuntien se vaatii vain aikaa.