Ompas tullut taas vietettyä pitkä blogihiljaisuus - ei kyllä ollut tarkoitus. Sitä usein miettii, että pitääpäs tämäkin hauska juttu jakaa blogissa... Sitten kun istahtaa koneelle, niin... blääh, ei jaksa. Varsinkin kun niitä kerrottavia juttuja tuntuu kasaantuneen niin pitkältä ajalta. Tosin on sitä mennä vipellettykin siihen tahtiin, että kotona sitten vaan olla möllöttää, kun sellainen mahdollisuus tulee. Nytkin kun on vapaata, en ole saanut vielä edes vaatteita päälle, vaan pyjamassa ja siinä kuuluisassa pupu-aamutakissani tätä naputtelen.
Sain lopultakin päivitettyä linkkejäkin ja toivon etten unohtanut ketään. Saa huomauttaa jos tuntee joutuneensa huomiotta. ;) Niin ja siinä samalla kun en ole omaa blogia saanut päivitettyä, niin eipä ole isommin tullut muidenkaan blogeja seurattua, joten täytyy kuroa sekin aukko umpeen. Niin että älkää siis ihmetelkö jos ole pihalla noin suurinpiirtein kaikesta.
Ja ettei nyt vaan pääse unohtumaan, niin täytyy toivotella myöhästyneet synttärionnittelut ensinnäkin A-pentueen pojille, jotka täyttivät 8.10 4-vuotta! Ja onnittelut myöskin B-pentueen kolmikolle, jotka juhlivat 2-vuotissynttäreitäään 9.11!
Eilen kuulin Voiton (A'mael Mellon Aragorn) kuulumisiakin pitkästä aikaa ja olipas mukava kuulla, kuinka poika on terve ja onnellinen kaveri. =) Ja hyväkäytöksinen: pikku-herra on oppinut kotipihansa rajat niin hyvin, että naapurin kissaakin tyytyy vain katselemaan rajojen sisäpuolelta! Se on melkoinen saavutus parsonin kanssa se! Tässäpä iloksenne kuva Voitosta, joka on selvästi perinyt äitinsä pään ja ilmekin on ihan samanlainen kun Freya-mammalla. Niin ja samanlainen pallohullu on poika kun äitinsäkin. =)
B-pentueesta Peicco on puolestaan kunnostautunut metsästyskoirana ja saanut saaliikseen mäyrän. =) Jee, hyvä Peicco! Annelta tuli kuvakin metsästäjästä:
Itsellemmekin kuuluu oikein hyvää. Koirat voivat hyvin ja pitävät mamman liikkeessä.
Lina aloitti virallisesti agilityn alkeiskurssilla ja ai että meillä on kivaa siellä! Oikein aina odottaa seuraavaa keskiviikkoa, että päästään taas agilitaamaan. Tosin tulee sitä käytyä välillä ihan itsekseenkin - tai on meillä yleensä Elina ja Fonziekin seurana. Lina mitattiinkin syyskuussa suramme omissa kisoissa epävirallisesti, ihan vain harjoituksen vuosi ja uteliaisuutta; 39cm saatiin tulokseksi, eli medi-koirahan tuo. Mittaaja oli ihan kyllä agilitytuomari (kiitos Katarina), joten mittaa voitaneen pitää luotettavana. ;) Niin ja sellainen hauska yhteensattuma: Linan alkeiskurssilla on sama koutsi, jonka ohjauksessa me Freyan kanssa aikoinaan aloitimme. ;) Näin se ympyrä sulkeutuu.
Freya puoleastaan on pitänyt kisataukoa... Mulla onkin vissin rapoamatta meidän viimeisimmät kisat, joten ihan lyhyesti: Pietarsaaressa ekalla radalla Freya hyppäsi poikittain riman päälle ja kolautti jalkansa, niin että ontui kun tultiin radalta. Tosin kyseessä oli vain puujalka, koska pienen levon jälkeen lakkasi ontumasta. En kuitenkaan uskaltanut riskeerata, joten jätin suosiolla toisen radan väliin ja tilasin ajan hierojalle - onneksi on luottohieroja. Ekan radan tulosta en edes muista - ainakin puomin kontaktilta tuli loikka.
Ylivieskaan piirinmestaruuskisoihin kuitenkin päästiin Freyan jalan puolesta, mutta kuinkas ollakkaan, minä heräsin kisa-aamuna migreenissä. Startti oli vasta iltapäivällä, joten eipä muuta kun lääkettä nassuun, lepoa ja toivoa paremmasta. Arvoin viimeiseen asti, että lähdenkö vaiko en, mutta päätin kuitenkin kokeilla, kun olo oli parempi. Ekan radan jälkeen tosin kaduin päätöstäni ja toisen radan ohjasikin lainaohjaaja, joka ei ollut tehnyt Freyan kanssa koskaan yhteistyötä. Mutta Freyahan menee, kun joku vaan sanoo että minne. Hienosti Katja ja Freya selvisivät radasta, niin että kiitosta vain Katjalle! (Katja muute toimii toisena koutsina Linan alkeiskurssilla). Ja ne tulokset: eka rata oli hylsy, kun en viitsinyt palata kiellon jälkeen korjaamaan sarjaestettä (no kun päähän sattu ja siellä oli alla jo jos jonkinlaista kontaktiloikkaa), hyppäriltä taisi Katja ja Freya kerätä kympin verran (eka rima tuli alas ja kepeille kielto vähän varovaisesta ohjauksesta johtuen).
Omat kisat syyskuussa... Hmm... Pitipä oikeen luntata
tuloksista että kuinkas ne menikään: eka rata 10 ja sijoitus 5. Muistelisin olleeni ihan tyytyväinen rataan - paitsi kontakteihin. Kepeille syöttö oli mun ylpeys tällä radalla. Toisella radalla ei muuta hyvää sitten ollukkaan, kun hieno sylikäännös, jonka vähäisestä harjoittelusta huolimatta päätin vetää riskillä - ja se toimi hyvin. Muuten rata taisikin mennä sähläykseksi, kun olin tehnyt ratasuunnittelussa mokan ja sitten olin ihan väärässä paikassa vastaanottamassa koiraa putkesta. No siitä sähläilystä kielto ja yliaikaa ja vielä kontaktit lentämällä niin että joo. Sijoitus näkyy olleen kuitenkin 8. Ja nyt rupesin miettimään, että teinkö mä sen sylkkärin sittenkin ekalla radalla... Kannattais varmaan kirjottaa nämä tänne, kun ne on vielä tuoreemmassa muistissa...
Kisatauko on kieltämättä tehnyt hyvää ja nyt taas on vauhtia ja intoa Freyalla ihan eri lailla. Kontaktien opettelu on aloitettu uusiksi ja katsoo nyt josko tämä tapa toimii... Seinäjoelle varmaankin pitäisi taas mennä vähän nostatteleen kisafiiliksiä - sitä ennen pitäis kyllä se fiilis ohjaajan jostain löytää. Mulla on lähinnä varmaan noista kontaktiloikista johtuen kunnon turhautuminen koko touhuun, kun sen tietää jo ennalta kuinka siinä käy. Olen itseasiassa harkinnut jo ohjaajan vaihtoakin, jos se on vaikka minusta kiinni, mutta toistaiseksi nyt mennään näillä eväin. Ilmotin tosin Mikon Kepo-agiin, mikä on nimenomaa tarkoitettu kokeiluksi huoltojoukoissa vaikuttaville isännille, että jos vaikka innostuisivat lajista itsekkin. Lupasin jo Mikolle, että saa jatkaa harrastusta Freyan kans, jos innostuu (tosin nyt jo vähän kaduttaa kun menin lupaamaan, kun Freya on niin Super). Vaikka katsoo nyt uskaltautuuko tuo ensinkään koko Kepo-agiin... Sietäis kyllä mennä, kun aina mulle uhoaa, kuinka itse ohjais paremmin. ;)
