Onnea Marjaana ja Ninja!

Uutiset kertoivat, että Ninja (A'mael Mellon Belba Baggins) oli Marjaanan ohjaamana noussut viikonloppuna Rovaniemen agilitykisoissa kakkosiin! Kasvattaja ja Freya-mamma ovat niiiiin ylpeitä! Hurjan paljon onnea!

Lisää kisoja

Pietarsaari 10.5.2009

Kolme rataa, joista yksi hyppäri. Tuomarina Anders Virtanen.

Tultiin aamusella kisapaikalle hyvissä ajoin, käytettiin koirat (Linakin pääsi hupulaiseksi mukaan) ja mentiin kuikuileen radan reunalle ja kas, yhtäkkiä kuulutettiinkin rataantutustuminen - etuajassa. Olin kuvitellut, että ensimmäisen kisan rataantutustuminen tapahtuu aikataulun mukaisesti, eikä sitä aikaisteta, enkä ollut siksi pitänyt kiirettä kenkien vaihtamisen kans. Tutustuin siis rataan jäykissä ja raskaissa vaelluskengissä, enkä oikeen saanut kunnon tuntumaa rataan - minulla kun pitää opetella rata ikäänkuin "lihasmuistiin" ja päästä spurttailemaan ja testaamaan kunnon vauhdilla jotain tiukkoja paikkoja. Eipä se oikeen vaelluskengissä sujunut... Rataantutustumisaikakin tuntui loppuvan kesken ja minulla oli vähän epävarma olo radalle lähtiessä. Rata tuntui vaativan takaaleikkausta takaaleikkauksen perään, mikä ei tosiaankaan ole meidän juttu...

No eipä siinä mittään, kai se ihan hyvin meni, mitä nyt hyllytin melko lopussa, kun ohjasin (tai jätin ohjaamatta) putken väärään päähän. Maalissa oli kuitenkin voittajafiilis: Freya otti kontaktit! A oli hidas, mutta kontakti piti ja puomin kontakti oli TÄYDELLINEN! =) Kannatti käydä hinkkaamassa puomin kontakteja edellisenä iltana!

Toiselle radalle(hyppäri) lähtö oli kans aika... hmm... mielenkiintoinen: meitä kuulutettiin jo radalle, kun Freya keksi jonkin vastustamattoman hajun juuri kehänauhan ulkopuolelta ja jäi siihen kierimään - eikä ottanut millään uskoakseen, kun komensin sitä ylös! Pienellä viiveellä päästiin kyllä sitten lähtöön; kiva kerros multaa ja ruohonpätkiä viimeistelemässä frisyyriä. Ja kun pakka kerran hajoaa jo lähtiessä, niin paha sitä on enää kasaan saada: Freya oli jotenkin ihme sinkoilufiiliksissä ja koukkasi kolmannen hypyn väärältä puolen, joten hylsy heti kärkeen. Kepeiltäkin Freya sinkosi ihan toiseen suuntaan, mihin itse liikuin ja yritin ohjata, mikä oli kyllä kans aika kummallista. Freya kun ei normisti sinkoile mihin sattuu... Liekö sitten käynyt rouva pikkasen kuumana ihanan hajun jäljiltä, eikä kyllä ollut ohjaakaan parhaimillaan - puolessa välissä rataa sain vasta radan käyntiin ja loppu menikin aivan mainiosti.

Viimeinen rata oli taas agilityrata, mutta minun harmikseni siinä ei ollut puomia - olisin halunnut heti päästä testaamaan, että oliko se ekan radan upea kontakti vain hyvää tuuria... Ja olisin halunnut muutenkin saada heti perään toistoa kisatilanteessa puomille. Rata sujui ihan ok - vähän tahmeaa oli ohjaajan meno, mutta koira toimi taas. =) A oli t-o-d-e-l-l-a h-i-d-a-s, mutta pääasia että kontakti piti. Nollalla maaliin. Yliaikaa 0,19s, mutta vielä nykysäännöillä se on kuitenkin nolla. =) Sijoitus... olisko ollut kuudes.

Vöyrin iltakisat 17.5.2009

Kaksi rataa (tai oikestaan kolme, mutta jätettiin hyppäri väliin, että jouduttiin aiemmin kotiin nukkumaan). Tuomarina Anders Virtanen jälleen. =)

Tehtiin kaksi hyvää rataa. Toisella radalla kokeilin kepeille takaaleikkausta, mitä en ole vielä kisatilanteessa uskaltanut aiemmin tehdä ja hienosti toimi. Ohjaukset oli kohdillaan ja koira vireessä, MUTTA se prkleen puomin alastulo! Taas loikka molemmilla radoilla: ekalla radalla jäin itse jälkeen, enkä varmaan käskyttänytkään kunnolla... Freya loikkasi suunnilleen laskeutuvan osan puolesta välistä! Toisella radalla kontakti oli todella hilkulla, enkä maaliin tullessa itse edes tiennyt lopputulosta - seurakavereiden ilmeet vasta paljastivat kuinka siinä kävi. Kolmansiksi kuitenkin sijoituttiin. Tosin ei paljoa lohduta: SM-nollat olis jo kasassa ilman tuota kontaktiongelmaa! Ja toinen tuplanolla oli taas niin lähellä...

Vielä helatorstaina oman seuran kisat ja VASin kisat Vaasassa lauantaina. Yhteensä viisi starttia. Neljä nollaa vielä pitäis saada, joista yksi tupla. Alkaa siis uhkaavasti näyttää siltä, että meitä ei SM-kisoissa nähdä. Toistaiseksi kun ei ole kiltassa kolmosissa kisaavia mini-koiriakaan kun kaksi, joten vähän heikolta näyttää joukkueen suhteen. Mahdollisia nousijoita kyllä on, joten toivotaan parasta!

Oman seuran iltakisat

Kaksi rataa, tuomarina Katarina Virkkala.

Ensimmäisellä radalla pikkasen meinasi jännittää - kumma kun kotikisat jännittää aina enemmän... Tosin ensimmäisestä esteestä kun pääsee yli, niin jännitys helpottaa ja sitä keskittyy vain koiraan ja sen ohjaamiseen. Ei siis mene jännityksen piikkiin, että sekosin nuoteissa. Olinkin nimittäin nopeampi kuin oletin ja jäin ihmettelemään, että olisin sittenkin kerennyt tehdä vaikka mitä kevätjuhlakuvioita, kun olin vain suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen A:lle... Jäi sitten siinä ihmetellessä se takaaleikkauskin suorittamatta ja päädyin väärälle puolen A:ta mitä piti. Onnistuin silti ohjaamaan koiran oikealle esteelle ja loppurata jatkui nuottien mukaan. Toiseksi viimeinen este puomi ja nolla alla... Ylläripylläri loikka alastulolle, joten se siitä nollasta.

Toiselle radalle lähtiessä ei tarvinnut enää juuri jännittää edes startissa. Sain tsempattua itselleni oikein hyvän vireen ja rata menikin oikein sujuvasti. Minulla ei ole vielä koskaan ennen ollut sellaista tunnetta radalla! Kun kaikki sujuu kuin tanssi ja samalla vielä pystyy kokoajan ajattelemaan kylmänviileästi. Mahtava fiilis! Etukäteen jännitin hankalaa kepeille vientiä, mutta sekin sujui leikiten, kun vain maltoin viedä rauhassa. Olisi ollut mukava se nolla ottaa tällaiselta radalta, mutta sieltähän se vitonen tuli puomin alastulolta - toiseksi viimeiseltä esteeltä jälleen. Rataan kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen.

Pienestä jäi siis tuplanolla kiinni - kuinka turhauttavaa. Molemmilla radoilla kuitenkin sijoituttiin kolmansiksi ja Freya sai mielestään parhaan palkinnon ikinä: pallon. Kepo sai pitää pokaalit, sille kun ne on jostain syystä kovin tärkeitä!

Niin ja kisat näytettiin suorana netti-tv:stä ja olipa sieltä joku meidät bongannutkin. ;) Onneksi en televisiointia sentään muistanut jännittää. En edes radalle lähtiessä tarkistanut, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Onneksi kuulin vasta jälkeenpäin, että ATT:n hallissa olivat katsoneet videotykin kautta... Jos sen olisi tiennyt etukäteen, niin olisi vissin ollut vähän pissit housussa. =)

Kisakauden avaus

Lopultakin korkattiin Freyan kanssa kisakausi tältä vuodelta! Meidänhän piti aloitta jo Vöyrillä VAS.in ja WOFF:in kisoista maaliskuun lopussa, mutta minä tietysti sairastuin flunssaan, niin että se sitten jäi...

Vappua siis vietimme Seinäjoella kisaten. Säät suosi ja seura oli mitä mainiointa. Kisakauden ensimmäinen startti olikin varsin kelvollinen, kun nappasimme Freyan kanssa nollan! Vähän ehkä turhan paljon taas varmistelin, mutta kun viimes on kisattu viime vuoden syyskuussa, niin kai siinä vähän taas menee päästä kunnon vireeseen. Rata oli kuitenkin oikein sujuva ja kontaktitkin piti! =) Sijoitus oli 6.

Toinen rata olikin sitten hylsy heti tokalla esteellä, kun Freya pujahti A:n alla olleeseen putkeen, kun piti mennä A:lle. Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että se sinne olisi voinut edes hakea - Freya kun yleensä menee just sinne minne sen ohjaa ja tällä kertaa ohjasin sitä kyllä aivan oikeaan suuntaan... Freya oli vaan jo lähdössä lukittanut putken suun ja kävi vissin niin kuumana, että sinne mänt. No rata oli sitten muuten aivan mainio ja kontaktit pitivät edelleen - juuri ja juuri.

Lauantaina uusi päivä ja uudet kujeet - tai vanhat, miten vaan. Freya nimittäin palasi vanhoihin tapoihinsa ja loikki kaikki kontaktit (paitsi keinun sentään). Muuten ei mitään mainittavaa, sujuvaa rataa ja silleen. Hemmetin kontaktit! Jotain tarttis keksiä...

SM-nollatilanne on siis kauden avauksen jälkeen 2. Loppujen metsästys tuntuu aika toivottomalta noiden kontaktiloikkien jälkeen. Mutta ei kait se auta kun yrittää.

Metsässä

Olipa taas metsäreissu: ensin Freya karkasi mereen uimaan. Siellä se onnellisena polskutteli ulappaa kohti, niin että meille rannalle jääneille meinasi tulla hätä - kylmä kun kangistaa nopsaan ja meri on kuitenkin vielä osittain jäässä. Lopulta sain koiran palaamaan rantaan eikä tarvinnut itse imitoida hengenpelastajaa.

Huokasin liian pian...

Seuraavaksi Freya keksi kiivetä lintutorniin aivan tappiin saakka, eikä uskaltanut tulla omin jaloin alas. Minä korkeanpaikan kammoinen pääsin ensimmäiseen kerrokseen, kun koira kiikkui kolmannessa ja toinen itki mamman perään maassa.

Kohta kuului Linan askelet rappusista takanani: uskollisuus voitti pelon sittenkin. Mietin, että ei hemmetti, kuinka minä saan kaksi koiraa täältä alas, kun oma selviytyminenkin on kyseenalaista? Siinäpä olisikin ollut varmaan palokunnalla hauskaa, kun olisivat joutuneet tulemaan pelastamaan Laitisen Rouvan puudeleineen lintutornin nokasta...

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut sinne pelastuslaitokselle soittaa, kun mukana oli luottoystävä Elina, jonka päätä ei ihan pienistä huimaa. Elina kantoi (märän) Freyan alas sillä aikaa, kun me Linan kanssa koitettiin selviytyä maankamaralle miten parhaiten taidettiin. Onneksi Lina uskalsi tulla alas ihan itse, eikä tarvinnut sitä kantaa... Minulla kun huippaa suunnilleen keittiöjakkarallakin, niin että ei olisi ollut mikään helppo nakki.

Lopuksi Freya vielä kruunasi kevätasunsa kierimällä paskassa oikeen antaumuksella - sitä ihtiään oli siis korvissa sisälläkin! Great - onneksi matkustavat häkeissä takakontissa, niin että siellä sai aromipesä hautua ihan rauhassa...

Mutta noin muuten oli tosi mukavaa: tuntui aivan kuin olisimme olleet jossain rinnakkaistodellisuudessa, oli niin hiljaista. Auringon laskiessa merelle, nousi sumu ja vain lisäsi irrallisuuden tunnetta. Ainoat elävät olennot maailmassa meidän lisäksemme olivat joutsenet, jotka pitivät omia menojaan lahden poukamassa. On muuten hurja ääni, kun joutsen nousee siivilleen!

On se jännää

Heräsin tänään koiran oksennusääniin ja sängystä noustessani tein tuttavuutta jo yhden aiemman tuotoksen kanssa, astuessani siihen paljain varpain... Ylös päästyäni totesin että asialla oli Lina ja niitä valkoisia kummallisia oksennusmöykkyjä löytyi pitkin taloa. Siis mitä hittoa se on syönyt, mietin. Lähempi kenttätutkimus osoitti, että pikkuhousunsuojiahan ne! Kepo oli tunkenut tyhjän shampoopullon jo jokseenkin täyteen kylppärin roskikseen, niin että kansi oli jäänyt hiukkasen raolleen ja siinäpä suorastaan noutopöytä Lissulle. Oh joy!

No nyt sitten jännitetään että tuleeko kakka? Niin että varsin jännää on tämä koirallisen elämä välillä.

Ai mä vai?

#Edit: Kakka luistaa, joten ei ainakaan suolitukosta - huh!

Myydään

Uuden veroinen Back on Track mantteli kokoa 36, väriltään musta. Itse olen maksanut siitä 55€, mutta hinnasta sovitaan. Sivupalkista löytyy meidän lauman kalenterimerkinnöistä, mistä kisoista meidät tapaa ja pääsee vaikka sovittamaan takkia.

Freyalle mantteli ei vain kertakaikkiaan istu, eikä rouva oikein viihdy siinä. Mantteli on ollut käytössä tosiaan vain muutamia kertoja, sillä Freya ei suostu edes kävelemään se päällä. Koiran työntökärryt ovat edelleen mielestäni maailman suurin turhake, joten mieluummin myyn takin, kun hankin sellaiset. ;) Ajattelin sen sijaan hankkia tilalle BOT-makuualustan, joka todennäköisesti toimisi meidän tapauksessa paremmin.

Lisää tietoa Back on Track-tuotteista täältä.

yhteys: hannamaaria.laitinen(wuh!)gmail.com

#edit: myyty!

Kreativ Blogger Award

Meitä heräteltiin talviunilta Kinon, Legon, Nemon ja kumppaneiden toimesta tällaisella tunnustuksella.Kiitos! Koetamme reipastua! =)

Meiltä tunnustus lähtee keväisten terveisten kera Kampille ja Vipulle, Hepulle ja Beduar'sin laumalle.

Awardin säännöt:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

P.S. Huomaattekos kuinka hienosti tuo award sointuu meidän tämänhetkiseen sivupohjaan! =D

Hengissä ollaan

...ja hyvin voidaan. =)

Pientä viilausta ulkoasuun taas... Koitan saada päivitettyä kuulumisiakin tänne pikapuolin, mutta nyt nukkumaan! Huomenna kun pitäis töihin jaksaa kuitenkin...

Banneri- ja profiilikuvista kiitos kuuluu taas kerran ystävälleni Paavolan Elinalle!

#Edit: Silmätutkimustulos , Linan 1-v synttärikuva, Pomppa  ja Joulu ja vuodenvaihde päivitetty. Vielä tulossa kuvakavalkadi Rockyn ja Linan retkeltä (ne on taas tuolla toisella koneella, joka on niiiiiiiiin hidas, ettei sillä viitsisi tehdä mitään)

Lisää säihkysilmiä

Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) kävi silmätutkimuksissa ja todettiin terveeksi. =)