...täyttää tänään vuoden. Onnea Arwen, Voitto, Pixeli ja Reiska! =)
Vuoden 2017 loput kuulumiset
8 vuotta sitten
lauantaina, lokakuuta 08, 2005
lauantaina, syyskuuta 10, 2005
Ekat kisat...
... meni hienosti! :) Hyllyt haettiin sekä hyppy, että agility-radalta syystä että minulla oli ohjaus aivan hitusen myöhässä ja Freya kerkes karata putkeen! Mutta ei se mitään, hauskaa oli ja hienoa rataa tehtiin muuten: kepit ja kontaktit meni hienosti, koira oli hyvin kuulolla ja vauhtia piisasi! Ja tulipahan todistettua että ohjaajan pää kestää! :) Kaikenkaikkiaan kisoista jäi positiivinen fiilis ja kotiin palasi onnellinen kilpauran aloittanut kaksikko. Seuraavat kisat jo polttelee...
Freya muuten mitattiin reilusti miniksi - vaan kenelle se muka oli ylläri. =)
Freya muuten mitattiin reilusti miniksi - vaan kenelle se muka oli ylläri. =)
perjantaina, syyskuuta 09, 2005
Skitsoilua
Huomenna meillä on Freyan kanssa suuri päivä: eka virallinen agilitystartti! Minulla on ihan kaksjakonen fiilis: toisaalta pelottaa ja jännittää hitosti, mutta toisaalta suorastaan odotan kisaa! Tosin mitä lähemmäs starttia aika kuluu, sitä enemmän pelko valtaa tilaa... Kävin netin välityksellä kurkkimassa minkämoisia ratoja Markku Vuorinen tekee ja kyllä tuli pelko puseroon. Ei ne nyt mitään yltiövaikeita näyttänyt olevan, aika suoraviivaisia ja vauhdikkaita. Mitä nyt muutama putkiansa yms. Edelleen eniten pelottaa se radan muistaminen!
Onneksi me on nyt kahdesti päästy treenaamaanki juoksun loputtua: maanantaina oman ryhmän treenit meni hyvin ja sitten keskiviikkona saatiin Kikan ja Sulon kans ihan yksityistreenit, kun Nina lupautui meitä kouluttamaan! Olikin oikein antoisa treeni. Vaikkakin radat vähän hankalampia, kun mitä olen tähän mennessä tottunut, mutta uutta oppia tuli kyllä valtavasti ja jopa niitä onnistumisiakin sinne muutama! :) Suurkiitos Ninalle hyvistä treeneistä ja Kikalle ja Sulolle treeniseurasta! Unohtamatta tietenkään Riesa Borderterrieriä, joka minua myös radalla juoksutti. ;)
Minua ohjeistetaan oikein yhteisvoimin! Freya tuntuu tietävän tasan tarkkaan mitä kuuluisi tehdä ja selostaa niin suureen ääneen suvereenia tietämystään, että Ninan ohjeita oli vähän hankala kuulla...Harmi etten saa ääntä tähän mukaan iloksenne. ;) Kuva: Kirsti Salin
Onneksi me on nyt kahdesti päästy treenaamaanki juoksun loputtua: maanantaina oman ryhmän treenit meni hyvin ja sitten keskiviikkona saatiin Kikan ja Sulon kans ihan yksityistreenit, kun Nina lupautui meitä kouluttamaan! Olikin oikein antoisa treeni. Vaikkakin radat vähän hankalampia, kun mitä olen tähän mennessä tottunut, mutta uutta oppia tuli kyllä valtavasti ja jopa niitä onnistumisiakin sinne muutama! :) Suurkiitos Ninalle hyvistä treeneistä ja Kikalle ja Sulolle treeniseurasta! Unohtamatta tietenkään Riesa Borderterrieriä, joka minua myös radalla juoksutti. ;)
Minua ohjeistetaan oikein yhteisvoimin! Freya tuntuu tietävän tasan tarkkaan mitä kuuluisi tehdä ja selostaa niin suureen ääneen suvereenia tietämystään, että Ninan ohjeita oli vähän hankala kuulla...Harmi etten saa ääntä tähän mukaan iloksenne. ;) Kuva: Kirsti Salin
tiistaina, elokuuta 30, 2005
Keppitreeniä
Juoksusta huolimatta päästiin nyt sentään keppejä treenaamaan, kun Kikka ystävällisesti kutsui meidät luokseen. Toisilla sitä on kepit pihallaan, kun toiset eivät saa aikaseksi edes harjanvarsia käydä ostamassa rautakaupasta. Arvatenkin minä kuulun jälkimmäisiin. ;) Kepit ovat olleet yksi meidän ongelmapaikoista (a-n kontaktien ohella), joskin parannettu on kokoajan. Viimeaikoina Freya on mennyt hyvin neljänneksi tai kolmanneksi viimeiselle kepille ja sen jälkeen on jäänyt keppi välistä. Kun sitä on ruvennut korjaamaan, Freyalta meinaa mennä hermo ja se haukkuu minut pataluhaksi.
Niin kävi nytkin - sekoaminen sattui aina samalla kepillä! Olen kokoajan epäillyt että Freya kyllä tietää tarkalleen mitä sen kuuluisi tehdä, mutta joku minun toiminnassani saa sen sekoamaan rytmissä. Se tuli aukottomasti todistetuksi, kun Kikka meni kertaalleen kepit Freyan kanssa ja koira toimi kun unelma!! Oli muuten hienoa katsottavaa! ;) Ei muuta kun omaa ohjausta korjaamaan! Olen aiemmin rytmittänyt Freyan menoa hokemalla "menemenemene", lisäksi minulla on ollut ongelmia löytää oikea paikka ohjata koiraa: jos menen Freya rinnalle (puhumattakaan että menisin edelle), Freya kiihdyttää ja oikoo keppejä, jos jään taakse, Freya vilkuilee olkansa yli ja taas jää keppi välistä!
Kikan neuvojen mukaan lähdin nyt siis opettelemaan uutta tapaa ohjata: ensinnäkin rytmittäminen pois jotta koira saa vapauden etsiä itse sen sopivan rytmin - sitävastoin vaan kehuja tasaisella äänellä. Toiseksi oma liikkuminen: tasaisesti koiran rinnalla, käsi (toistaiseksi) tukena että tuonnepäin mennään. Ja sieltähän se tuli täydellinen suoritus! :) Meidän ongelmapaikka ratkesi siinä! Kunhan nyt vain muistan itse olla höseltämättä ja pitää vauhtini tasaisena! Eli taas loppujenlopuksi koulutettiin lähinnä vain ohjaajaa! :) Freyahan asiansa jo osasi! Myöhemmin, edistymisen mukaan, jää tukeva käsi pois ja minä alan siirtä kauemmas. Kuitenkin kiirehtimättä! Kiitos Kikka näistä hyvistä toimivista neuvosita!
Ja maltoinpa vielä lopettaa siihen täydelliseen suoritukseen! Hyvä minä! *taputtaa itseään selkään*
Niin kävi nytkin - sekoaminen sattui aina samalla kepillä! Olen kokoajan epäillyt että Freya kyllä tietää tarkalleen mitä sen kuuluisi tehdä, mutta joku minun toiminnassani saa sen sekoamaan rytmissä. Se tuli aukottomasti todistetuksi, kun Kikka meni kertaalleen kepit Freyan kanssa ja koira toimi kun unelma!! Oli muuten hienoa katsottavaa! ;) Ei muuta kun omaa ohjausta korjaamaan! Olen aiemmin rytmittänyt Freyan menoa hokemalla "menemenemene", lisäksi minulla on ollut ongelmia löytää oikea paikka ohjata koiraa: jos menen Freya rinnalle (puhumattakaan että menisin edelle), Freya kiihdyttää ja oikoo keppejä, jos jään taakse, Freya vilkuilee olkansa yli ja taas jää keppi välistä!
Kikan neuvojen mukaan lähdin nyt siis opettelemaan uutta tapaa ohjata: ensinnäkin rytmittäminen pois jotta koira saa vapauden etsiä itse sen sopivan rytmin - sitävastoin vaan kehuja tasaisella äänellä. Toiseksi oma liikkuminen: tasaisesti koiran rinnalla, käsi (toistaiseksi) tukena että tuonnepäin mennään. Ja sieltähän se tuli täydellinen suoritus! :) Meidän ongelmapaikka ratkesi siinä! Kunhan nyt vain muistan itse olla höseltämättä ja pitää vauhtini tasaisena! Eli taas loppujenlopuksi koulutettiin lähinnä vain ohjaajaa! :) Freyahan asiansa jo osasi! Myöhemmin, edistymisen mukaan, jää tukeva käsi pois ja minä alan siirtä kauemmas. Kuitenkin kiirehtimättä! Kiitos Kikka näistä hyvistä toimivista neuvosita!
Ja maltoinpa vielä lopettaa siihen täydelliseen suoritukseen! Hyvä minä! *taputtaa itseään selkään*
perjantaina, elokuuta 26, 2005
Hullu kait sitä on...
...mutta nyt se on tehty: ekan virallisen agilitykisan ilmottautuminen lähti postin matkassa tänään! Maha on jo nyt kuralla! Varsinkin kun ei päästä treenaamaan hetkeen tuon juoksun takia. Ajattelin kuitenkin että nyt tai ei koskaan! Tavoitteena on lähinnä selvitä hengissä sieltä - mikä on ehkä jopa saavutettavissa. ;) Eniten minua pelottaa että unohdan radan!
perjantaina, elokuuta 19, 2005
Ohukainen ja Paksukainen...
... asustavat meillä! Toiselle ei ruoka meinaa maistua ja toiselle liiaksikkin. Arwen pääsi vähän laihtumaan meidän reissulla, minä kun en laiskuuttani viitsinyt kahta ruokaa matkaan pakkailla, vaan ajattelin että kyllä se viikko menee sillä perusmuonalla mitä Freyakin syö. Nyt Arwenilla on kylkiluut suurinpiirtein laskettavissa! Tästä opimme sen että seuraavalla kerralla pakataan omat performancet mukaan kakaralle kun adultista ei näytä tarpeeksi saavan irti tuo ikiliikkuja. En kuitenkaan viitsi alkaa opettamaan Arwenista vielä nirsompaa pelkillä herkuilla, vaikka se laiha onkin. Eipä tuo varmaan niin pöljä ole, että itsensä nälkään tappaisi. ;) Ja eiköhän tuo taas tuosta liho, kun saa tarpeeksi vahvaa ruokaa ja välillä lihaa tai mahaa lisukkeeksi. Freyakaan ei oikeastaan ole enää mikään paksukainen (oli vain minusta niin hauska rinnastus, että otsikkoon oli pakko laittaa ;) ), vaan alkaa pikkuhiljaa olla aika simpsakassa kunnossa, kun isäntä lopetti sen yliruokkimisen! Voin vain kuvitella kuinka Freya on napittanut Mikkoa noilla maailman kauneimmilla tummilla suklaasilmillään, kun on niiiiin nälkä! Kyllä kai siinä varmaan heltyy raavas mieskin. :) (Saat anteeksi Mieheni M. Meidän perheessä kommunikoidaan nykyään blogin välityksellä, laput jääkaapin ovessa on vanhanaikaista...;) Edellisen tekstini kommentiin viitaten)
Arwenin piti aloittaa agility nyt syksyllä, mutta kävipäs niin harmillisesti että treenit ovat sunnuntaisin - ainoana päivänä viikosta jolloin ei päästä, kun nuo työt tuppaa haittaamaan harrastusta, eikä tupla-tunteja ole vara jättää tekemättä tai ei ole rahaa harrastaa. Elämä on. :(
Freya puolestaan aloitti juoksunsa pahaan paikkaan, juuri kotikisojen alla! Ehtii se kuitenkin juoksunsa lusia ennen kisoja, mutta tuleepa pidempi treenitauko. Mietin jo että uskallanko sittenkään osallistua, mutta polttelee polttelee! Kai sitä pitää suunnistaa rautakauppaan ostamaan harjanvarsia, että saan kepit pystyyn omalle pihalle ja voi edes niillä treenata. Harmi ettei päästä kontakteja harjottelemaan, jotka on yksi meisän ongelmapaikoita tällähetkellä. Viimemaanantaina kyllä meni keinun kontaktit ainakin hienosti, kun otin ne tarkasti. Muita kontakteja ei meillä silläkertaa ollutkaan. Muutenkin meillä oli taas aika hyvät treenit Freyan kanssa ja siksipä se kisaaminen kai niin kovasti poltteleekin. Eniten minua jännittää muistanko radan! Möllikisatkin olisi sopivasti juuri kisojen alla, mutta taitaa olla turhan aikaista mennä sinne haisuttamaan, kun juoksusta on vasta kaksi viikkoa siihen menessä kulunut. Freyalla kylläkin jo siihen mennessä on parhaat päivät ohi. Silti.
Arwen osaa olla välillä aika hassu. :) Sillä on sellainen pomppiva täyskuminen pallo, joka on sen ehdoton lemppari! Neiti jopa nukkuu se rakas pallo suussa ja jos ote herpaantuu ja pallo vierähtää suusta, Arwen herää, hakee pallon suuhunsa ja jatkaa unia.Toisella on oma unilelu. :) Erittäin hauska leikki on myös vierittää sitä palloa tietokonepöydän alle, niin että se pompsahtaa takaisin kopiksi. Tai sitten sitä pitää koettaa kaivamalla saada sieltä pois... Siinä puuhassa tuo viihtyy vaikka kuinka kauan.
Sain juuri syliini sellaisen pienen ihanaisen Freya-koiran, joka on taas näköjään stripannut housunsa jonnekkin ja sotkee minut... Noo, Arwen tulee kohta perässä ja putsaa Freyan jättämät jäljet. :) On ne vaan kullannuppuja.
Arwenin piti aloittaa agility nyt syksyllä, mutta kävipäs niin harmillisesti että treenit ovat sunnuntaisin - ainoana päivänä viikosta jolloin ei päästä, kun nuo työt tuppaa haittaamaan harrastusta, eikä tupla-tunteja ole vara jättää tekemättä tai ei ole rahaa harrastaa. Elämä on. :(
Freya puolestaan aloitti juoksunsa pahaan paikkaan, juuri kotikisojen alla! Ehtii se kuitenkin juoksunsa lusia ennen kisoja, mutta tuleepa pidempi treenitauko. Mietin jo että uskallanko sittenkään osallistua, mutta polttelee polttelee! Kai sitä pitää suunnistaa rautakauppaan ostamaan harjanvarsia, että saan kepit pystyyn omalle pihalle ja voi edes niillä treenata. Harmi ettei päästä kontakteja harjottelemaan, jotka on yksi meisän ongelmapaikoita tällähetkellä. Viimemaanantaina kyllä meni keinun kontaktit ainakin hienosti, kun otin ne tarkasti. Muita kontakteja ei meillä silläkertaa ollutkaan. Muutenkin meillä oli taas aika hyvät treenit Freyan kanssa ja siksipä se kisaaminen kai niin kovasti poltteleekin. Eniten minua jännittää muistanko radan! Möllikisatkin olisi sopivasti juuri kisojen alla, mutta taitaa olla turhan aikaista mennä sinne haisuttamaan, kun juoksusta on vasta kaksi viikkoa siihen menessä kulunut. Freyalla kylläkin jo siihen mennessä on parhaat päivät ohi. Silti.
Arwen osaa olla välillä aika hassu. :) Sillä on sellainen pomppiva täyskuminen pallo, joka on sen ehdoton lemppari! Neiti jopa nukkuu se rakas pallo suussa ja jos ote herpaantuu ja pallo vierähtää suusta, Arwen herää, hakee pallon suuhunsa ja jatkaa unia.Toisella on oma unilelu. :) Erittäin hauska leikki on myös vierittää sitä palloa tietokonepöydän alle, niin että se pompsahtaa takaisin kopiksi. Tai sitten sitä pitää koettaa kaivamalla saada sieltä pois... Siinä puuhassa tuo viihtyy vaikka kuinka kauan.
Sain juuri syliini sellaisen pienen ihanaisen Freya-koiran, joka on taas näköjään stripannut housunsa jonnekkin ja sotkee minut... Noo, Arwen tulee kohta perässä ja putsaa Freyan jättämät jäljet. :) On ne vaan kullannuppuja.
torstaina, elokuuta 11, 2005
Niin kiirettä on taas pitänyt...
...ettei ole muka ehtinyt kunnolla tännekkään kommentoimaan... Nyt olen ansaitulla kesälomalla, josta on kylläkin jo melkein puolet kulunut reissatessa - ihan kotimaassa vain kylläkin. ;) Nyt olisi tarkoitus tuo sivuremonttikin saattaa loppuun tämän loman aikana... Tosin muutama ohjelma pitää asentaa ennen kun pääsen hommaan käsiksi. Meidän koneesta kun laukesi emolevy ja kaikki pitää taas asentaa uudelleen ja meillä noita ohjelmia on yhtä jos toista!
Paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtua - vaikea päättää mistä aloittaisi... Freya ja Arwen ovat saaneet tämän kesän aikana nauttia monenlaisesta koiraseurasta Parsoneista veljeni Basset Houndeihin. Uimassa on kelien suosiessa käyty harva se päivä ja ai että Freya on nauttinut! Arwenkin on rannalla vaanimisen sijasta jo pikkuhiljaa itsekkin innostunut uimaan äitinsä vanavedessä, mutta kaukana on vielä Freyan kaltainen vesipeto. ;)
Arwenin kanssa olemme myös kovasti harjoitelleet ihan vain koirana olemista, yksin ja yhdessä Marjon ja melkein yhtähurjan nuoren vehnäterrieriuroksen Vertin kanssa. Mukava ettei aina ole yksin ongelminensa ja saa vastavuoroiseesti ulkopuolisen kommenttia asioista - sitä kun niin helposti sokeutuu omien koiriensa kanssa ja toistaa huomaamattaan samaa kaavaa. Välillä tulee sitten palkkioksi niitä mukavia onnistumisen hetkiä ja välillä tuo hurja palauttaa minut rytinällä maanpinnalle; kovasti on vielä töitä tehtävä, mutta kyllä siitä vielä koira tulee! :)
Freyan kanssa olemme pyörähtäneet parissa näyttelyssä. Ensiksi Torniossa norjalaisen Anne Tove Stranden arvosteltavana. Tuloksena EH/2, arvostelussa ei paljon ollut hurraamista tälläkertaa - itseasiassa se oli kaikkien aikojen huonoin arvostelu minkä Freya on saanut. Tuomari tuntui pitävän selvästi isommista parsoneista ja lähes kaikki rotumääritelmän mukaan ihannekorkeutta lähenetelevät parsonit saivat EH:ta. Lisäksi en saanut sen yhden kierroksen aikana, mitä tuomari meitä pyöritti, Freyaa liikkumaan ollenkaan, niin että en tosiaan ymmärrä missä vaiheessa hän on Freyan liikkeet ehtinyt katsoa! Mutta niinhän se on että tämä on arvostelulaji ja tuomarit ovat ihmisiä, joista yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Ja asioista on lupa olla erimieltä. ;) Kaikenkaikkiaan tuomari käsitteli kuitenkin koiria kauniisti ja oli muutenkin ystävällinen; osasi jopa muutaman sanan suomea! Freyan arvostelu siis kertoo seuraavaa: Feminin, härligt uttryck, bra överlinje o svans. Kunde varit högre i benen o haft lite mera benstomme i jämf. med kropp, framskjuten o ostabil i fronten under rörelser, bra viklad bak. Kitokset matkaseurasta Marjolle sekä vehnille Viiville ja Vertille! Kiitos myös vieraanvaraisuudesta Jonnalle ja Veskulle! Kaikenkaikkiaan mukava reissu vaikka menestystä ei tälläkertaa tullutkaan!
Seuraava näyttelykäynti tehtiinkin sitten lomareissun yhtydessä Hyvinkäällä Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämässä Parsoneiden päänäyttelyssä. Parsoneita oli kaikenkaikkiaan ilmoitettu huikeat 176 kpl! Tuomari Sheila Atter Britanniasta tykkäsi Freyasta kovastikkin - moitti ainoastaan liian lihavaksi, mikä on aivan omaa aikaansaannosta (tai oikeammin Mikon*), eikä vika ole sinänsä ole koirassa. Freya sai tulokseksi ERI/4, mikä oli kyllä tuollaisessa koirajoukossa ja rodun asiantuntijatuomarilla todella hienosti! Tietysti itsellä jäi kaivelemaan, miten olisi käynyt jos Freya olisi ollut timmimmässä kunnossa... Vaikka turha sitä nyt on jossitella, olen jokatapauksessa enemmän kun tyytyväinen tulokseen! :) Freyan arvostelu kertoo seuraavaa: Beautiful bitch of classic type. Lovely head, good ears & bite. Exc. angul., correct bone, exc.coat and good pelt. Correct topline. Moved with exellent drive, just a little solid all trough. Päivä oli kaikenkaikkiaan todella hieno - vaikka alkuun tuli vettä ja taivas oli harmaa, mutta kirkastui iltapäivää kohden. Oli todella mukava tavata tuttuja ja tavata uusia ihmisiä rodun parista! Näyttelyjärjestelyt toimivat hienosti, eikä paikassakaan ollut moittimista. Onnittelut menestyneille ja kaikille kiitokset hyvästä seurasta! Ensivuonna uusiksi! Ja pitää vielä mainita, että Arwenin isä Rane (Yes Sir v.d. Elshof Farm) sijoittui niinikään urosten avoimen luokan neljänneksi! Ei mitkään turhat vanhemmat Arwenilla & kumppaneilla! ;)
Näyttelystä matkamme jatkui Helsinkiin ystäväni Susan luokse ja Arwen pääsi ensikertaa ihmettelemään ratikoita ym. ison kaupungin ihmeitä. Tytöillä oli myös treffit Arwenin Rane-isukin ja Osmo-velipuolen kanssa. Lähtiessämme lenkille, aurinko paistoi ja koirat juoksivat puistossa vapaana. Osmo ihastui tulisesti Arwen-siskoonsa. :) Nuori-herra ei voinut kävellä senttiäkään, jos Arwen jäi taakse! Ei auttanut vaikka koitettiin selittää ettei siskoon noin sovi ihastua... ;) Yhtäkkiä kesken lenkin meidät yllätti karmea ukkoskuuro! Kadut tulvivat ja tuuli meinasi viedä mennessään. Eihän siinä auttanut kun palata takaisin - läpimärkinä, ajoittain lähes polvia myöten kahlaten, Freya-mammaa kantaen (Freya pelkää ukkosta allekirjoittaneen töppäilyjen takia). Minun vuotavat Gore-Tex kengät eivät varmaan kuivu pariin kuukauteen... Jokatapauksessa oli todella mukava tavata Annea, Ranea ja Osmoa ja päästää koiruudet irrottelemaan keskenään - edes vähän! Kiitos lenkkiseurasta! Seuraavalla kerralla parempi tuuri!
Vielä sananen agilitystä: meillä menee Freyan kanssa ihan mukavasti. Kepit ovat alkaneet sujumaan paremmin, mutta kontakteja joudutaan taas harjoittelemaan tarkemmiksi! Kentän reunalta on myös kuulunut positiivisia kommentteja (ja hyviä neuvoja). Minä olen päässyt agilityn imuun niin, että harkitsen jopa Freyan pennutuksen siirtämistä ensi keväältä syksyyn... ;) Mutta katsoo nyt...
*Selvisipä syy miksi minä en ole Freyaa saanut laihtumaan kovasta yrityksestä huolimatta! Mikko yliruokkii Freyaa minun selkäni takana, kun "sillä on nälkä"! Jospa dieetti nyt alkaisi tehota, kun isäntä on pistetty järjestykseen! ;)
Paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtua - vaikea päättää mistä aloittaisi... Freya ja Arwen ovat saaneet tämän kesän aikana nauttia monenlaisesta koiraseurasta Parsoneista veljeni Basset Houndeihin. Uimassa on kelien suosiessa käyty harva se päivä ja ai että Freya on nauttinut! Arwenkin on rannalla vaanimisen sijasta jo pikkuhiljaa itsekkin innostunut uimaan äitinsä vanavedessä, mutta kaukana on vielä Freyan kaltainen vesipeto. ;)
Arwenin kanssa olemme myös kovasti harjoitelleet ihan vain koirana olemista, yksin ja yhdessä Marjon ja melkein yhtähurjan nuoren vehnäterrieriuroksen Vertin kanssa. Mukava ettei aina ole yksin ongelminensa ja saa vastavuoroiseesti ulkopuolisen kommenttia asioista - sitä kun niin helposti sokeutuu omien koiriensa kanssa ja toistaa huomaamattaan samaa kaavaa. Välillä tulee sitten palkkioksi niitä mukavia onnistumisen hetkiä ja välillä tuo hurja palauttaa minut rytinällä maanpinnalle; kovasti on vielä töitä tehtävä, mutta kyllä siitä vielä koira tulee! :)
Freyan kanssa olemme pyörähtäneet parissa näyttelyssä. Ensiksi Torniossa norjalaisen Anne Tove Stranden arvosteltavana. Tuloksena EH/2, arvostelussa ei paljon ollut hurraamista tälläkertaa - itseasiassa se oli kaikkien aikojen huonoin arvostelu minkä Freya on saanut. Tuomari tuntui pitävän selvästi isommista parsoneista ja lähes kaikki rotumääritelmän mukaan ihannekorkeutta lähenetelevät parsonit saivat EH:ta. Lisäksi en saanut sen yhden kierroksen aikana, mitä tuomari meitä pyöritti, Freyaa liikkumaan ollenkaan, niin että en tosiaan ymmärrä missä vaiheessa hän on Freyan liikkeet ehtinyt katsoa! Mutta niinhän se on että tämä on arvostelulaji ja tuomarit ovat ihmisiä, joista yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Ja asioista on lupa olla erimieltä. ;) Kaikenkaikkiaan tuomari käsitteli kuitenkin koiria kauniisti ja oli muutenkin ystävällinen; osasi jopa muutaman sanan suomea! Freyan arvostelu siis kertoo seuraavaa: Feminin, härligt uttryck, bra överlinje o svans. Kunde varit högre i benen o haft lite mera benstomme i jämf. med kropp, framskjuten o ostabil i fronten under rörelser, bra viklad bak. Kitokset matkaseurasta Marjolle sekä vehnille Viiville ja Vertille! Kiitos myös vieraanvaraisuudesta Jonnalle ja Veskulle! Kaikenkaikkiaan mukava reissu vaikka menestystä ei tälläkertaa tullutkaan!
Seuraava näyttelykäynti tehtiinkin sitten lomareissun yhtydessä Hyvinkäällä Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämässä Parsoneiden päänäyttelyssä. Parsoneita oli kaikenkaikkiaan ilmoitettu huikeat 176 kpl! Tuomari Sheila Atter Britanniasta tykkäsi Freyasta kovastikkin - moitti ainoastaan liian lihavaksi, mikä on aivan omaa aikaansaannosta (tai oikeammin Mikon*), eikä vika ole sinänsä ole koirassa. Freya sai tulokseksi ERI/4, mikä oli kyllä tuollaisessa koirajoukossa ja rodun asiantuntijatuomarilla todella hienosti! Tietysti itsellä jäi kaivelemaan, miten olisi käynyt jos Freya olisi ollut timmimmässä kunnossa... Vaikka turha sitä nyt on jossitella, olen jokatapauksessa enemmän kun tyytyväinen tulokseen! :) Freyan arvostelu kertoo seuraavaa: Beautiful bitch of classic type. Lovely head, good ears & bite. Exc. angul., correct bone, exc.coat and good pelt. Correct topline. Moved with exellent drive, just a little solid all trough. Päivä oli kaikenkaikkiaan todella hieno - vaikka alkuun tuli vettä ja taivas oli harmaa, mutta kirkastui iltapäivää kohden. Oli todella mukava tavata tuttuja ja tavata uusia ihmisiä rodun parista! Näyttelyjärjestelyt toimivat hienosti, eikä paikassakaan ollut moittimista. Onnittelut menestyneille ja kaikille kiitokset hyvästä seurasta! Ensivuonna uusiksi! Ja pitää vielä mainita, että Arwenin isä Rane (Yes Sir v.d. Elshof Farm) sijoittui niinikään urosten avoimen luokan neljänneksi! Ei mitkään turhat vanhemmat Arwenilla & kumppaneilla! ;)
Näyttelystä matkamme jatkui Helsinkiin ystäväni Susan luokse ja Arwen pääsi ensikertaa ihmettelemään ratikoita ym. ison kaupungin ihmeitä. Tytöillä oli myös treffit Arwenin Rane-isukin ja Osmo-velipuolen kanssa. Lähtiessämme lenkille, aurinko paistoi ja koirat juoksivat puistossa vapaana. Osmo ihastui tulisesti Arwen-siskoonsa. :) Nuori-herra ei voinut kävellä senttiäkään, jos Arwen jäi taakse! Ei auttanut vaikka koitettiin selittää ettei siskoon noin sovi ihastua... ;) Yhtäkkiä kesken lenkin meidät yllätti karmea ukkoskuuro! Kadut tulvivat ja tuuli meinasi viedä mennessään. Eihän siinä auttanut kun palata takaisin - läpimärkinä, ajoittain lähes polvia myöten kahlaten, Freya-mammaa kantaen (Freya pelkää ukkosta allekirjoittaneen töppäilyjen takia). Minun vuotavat Gore-Tex kengät eivät varmaan kuivu pariin kuukauteen... Jokatapauksessa oli todella mukava tavata Annea, Ranea ja Osmoa ja päästää koiruudet irrottelemaan keskenään - edes vähän! Kiitos lenkkiseurasta! Seuraavalla kerralla parempi tuuri!
Vielä sananen agilitystä: meillä menee Freyan kanssa ihan mukavasti. Kepit ovat alkaneet sujumaan paremmin, mutta kontakteja joudutaan taas harjoittelemaan tarkemmiksi! Kentän reunalta on myös kuulunut positiivisia kommentteja (ja hyviä neuvoja). Minä olen päässyt agilityn imuun niin, että harkitsen jopa Freyan pennutuksen siirtämistä ensi keväältä syksyyn... ;) Mutta katsoo nyt...
*Selvisipä syy miksi minä en ole Freyaa saanut laihtumaan kovasta yrityksestä huolimatta! Mikko yliruokkii Freyaa minun selkäni takana, kun "sillä on nälkä"! Jospa dieetti nyt alkaisi tehota, kun isäntä on pistetty järjestykseen! ;)
keskiviikkona, elokuuta 03, 2005
perjantaina, kesäkuuta 17, 2005
Kesäyön ihanuutta!
Yöeläin kumppaneineen täällä palailee retkiltään...
Kävimme koirien kanssa tuolla merenrannassa kävelyllä ja kun ketään muita kulkijoita ei näkynyt, päästin koirat uimaan - en nyt aivan ihmisten uimarannalle, mutta ei kauaskaan (ja taatusti nuo puhtaampia ovat kun veteen pissivät lapset), niin että laittomuuksia tuli harrastettua kun taajamaa-alueella kuitenkin oltiin ja koirat vapaana... Paatuneet lainsuojattomat. ;)
Siellä lintuparvi juhli (minun bongaustiedoillani veikkaisin että olisiko olleet tiiroja, tai jotain...) ja pyydysti suhteellisen runsaslukuisia hyttysiä rannassa matalalla lennellen ja minä nautiskelin seuraamalla Freyan riemua ja sukellusnäytöksiä - Arwen suhtautuu veteen hieman neitimäisesti, mutta pakko sinne on mennä äitimuorin perässä välillä, vaikka enimmäkseen Arwen väijyy rantautuvaa Freyaa ja niitä lintuja. Heittelin käpyjä veteen Freyan haettavaksi... Minä joka olen lähes yhtä kuuluisa huonosta sihdistäni, kun suuntavaiston puutteesta, olin vähällä antaa todellisen merkityksen sanonnalle "heittää vesilintua": olin nimittäin osua kävyllä lintuun! Se meni niin liki, että ilmavirta varmaan pöllytti höyheniä (joo-o, ohi lentävä käpy saa aikaan v a l t a v a n ilmavirran, varsinkin sillä voimalla millä minä sen sinkoan ;) ). Ehdin jo säikähtää että osui - vaikka eipä sillä että kävyllä nyt isoa vahinkoa olisi saanut aikaan. Paitsi mistä sen tietää vaikka sillä tiiralla olisi ollut sydänvika ja olisi slaagin saanut. ;) (Ja nyt alkaa olla jutut sitä tasoa, että tarvis varmaan mennä nukkumaan. :| )
Kun rannalla väijyvä Arwen alkoi näyttää viluiselta, otin koirat kiinni ja lähdimme kävelemään kotiapäin, kun yhtäkkiä venevajojen välistä eteemme astelee ilmielävä kettu! Minä jähmetyin, Freya jähmettyi ja samoin se kettu. Arwen ei koko otusta ehtinyt huomata, kun se edelleen tiiraili niitä tiiroja. Kettu tointui hämmästyksestään ensimmäisenä ja vilahti vajojen väliin yhtä yllättäen kun tulla tupsahtikin. Freya tutki ketun jäljet tarkkaan ja kulki loppumatkan tosi valppaana korvat ja häntä pystyssä ja haisteli ilmaa joka venevajan välissä... Juuri hetki sitten olivat koirat olleet irti... Onneksi ne olivat ketun tapaamishetkellä hihnassa! Ketun (ja minun) onneksi!
Suntin rantaa kotiin kävellessämme, joelta nousi sumu. Kaunista.
Kävimme koirien kanssa tuolla merenrannassa kävelyllä ja kun ketään muita kulkijoita ei näkynyt, päästin koirat uimaan - en nyt aivan ihmisten uimarannalle, mutta ei kauaskaan (ja taatusti nuo puhtaampia ovat kun veteen pissivät lapset), niin että laittomuuksia tuli harrastettua kun taajamaa-alueella kuitenkin oltiin ja koirat vapaana... Paatuneet lainsuojattomat. ;)
Siellä lintuparvi juhli (minun bongaustiedoillani veikkaisin että olisiko olleet tiiroja, tai jotain...) ja pyydysti suhteellisen runsaslukuisia hyttysiä rannassa matalalla lennellen ja minä nautiskelin seuraamalla Freyan riemua ja sukellusnäytöksiä - Arwen suhtautuu veteen hieman neitimäisesti, mutta pakko sinne on mennä äitimuorin perässä välillä, vaikka enimmäkseen Arwen väijyy rantautuvaa Freyaa ja niitä lintuja. Heittelin käpyjä veteen Freyan haettavaksi... Minä joka olen lähes yhtä kuuluisa huonosta sihdistäni, kun suuntavaiston puutteesta, olin vähällä antaa todellisen merkityksen sanonnalle "heittää vesilintua": olin nimittäin osua kävyllä lintuun! Se meni niin liki, että ilmavirta varmaan pöllytti höyheniä (joo-o, ohi lentävä käpy saa aikaan v a l t a v a n ilmavirran, varsinkin sillä voimalla millä minä sen sinkoan ;) ). Ehdin jo säikähtää että osui - vaikka eipä sillä että kävyllä nyt isoa vahinkoa olisi saanut aikaan. Paitsi mistä sen tietää vaikka sillä tiiralla olisi ollut sydänvika ja olisi slaagin saanut. ;) (Ja nyt alkaa olla jutut sitä tasoa, että tarvis varmaan mennä nukkumaan. :| )
Kun rannalla väijyvä Arwen alkoi näyttää viluiselta, otin koirat kiinni ja lähdimme kävelemään kotiapäin, kun yhtäkkiä venevajojen välistä eteemme astelee ilmielävä kettu! Minä jähmetyin, Freya jähmettyi ja samoin se kettu. Arwen ei koko otusta ehtinyt huomata, kun se edelleen tiiraili niitä tiiroja. Kettu tointui hämmästyksestään ensimmäisenä ja vilahti vajojen väliin yhtä yllättäen kun tulla tupsahtikin. Freya tutki ketun jäljet tarkkaan ja kulki loppumatkan tosi valppaana korvat ja häntä pystyssä ja haisteli ilmaa joka venevajan välissä... Juuri hetki sitten olivat koirat olleet irti... Onneksi ne olivat ketun tapaamishetkellä hihnassa! Ketun (ja minun) onneksi!
Suntin rantaa kotiin kävellessämme, joelta nousi sumu. Kaunista.
sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2005
Närpiön koiranäyttely
Välillä tuntuu että kyllä sitä on kahjo, kun ajaa satoja kilometrejä hakemaan muutaman rivin tekstiä ja pari-kolme värikästä muovinauhanpalaa... Olimme siis Freyan kanssa Närpiön näyttelyssä, Arwen oli mukana turistina. Freyan tulos oli: ERI/2 PN3, eli sijoitus tuli tälläkin kertaa, mutta se viimeinen serti jäi edelleen puuttumaan. Tuomari Benny Blid (Ruotsi) sanoi Freyasta seuraavaa: Feminin huvud. Normal hals. Djup kropp. Thinn (?) rund (?) i bröstkorgen. Normal benstomme. Normala vinklar bak. Bra steg från sidan. Bra päls. Luimme ROPin & SERTi-voittaja Viivin omistajan Hilkan kanssa arvoseteluja vierekkäin ja ei voinut olla huomaamatta että lähes identtiset arvostelut saatiin. Olisi ollut todella mielenkiintoista tietää tuomarin perustelut tämän päivän valintoihin, kun arvostelujen perusteella sitä ei pystynyt päättelemään - eipä tuo minusta muutenkaan hirveästi kerro koirasta... kaikki on vain normaalia tai hyvää... Jokatapauksessa hurjan paljon onnea Viiville taustajoukkoineen! :) Ensimmäinen serti maistuu makealle, varsinkin kun kirsikkana kakussa ROP-titteli! Onnea!!! :) Ja kiitos hyvästä seurasta kaikille parsonisteille kehän reunalla! Jostain syystä en muistanut isommin jännitääkkään; juuri vähän ennen kehään menoa lenteli perhosia mahassa, mutta sekin meni ohi kun päästiin kehään - siksiköhän Freya esiintyi tänään niin rennosti ja iloisesti? Eikä edes kastuttu vaikka yhdessä vaiheessa yllä häälyi todella uhkaavat mustat pilvet, joista muutama pisarakin saatiin.
Ja meidän turisti: alkuun tuntui että saan hävetä silmät päästä, kun Arwen the Hurja VÄHÄN huuteli muille koirille! Mutta loppujelopuksi siitäkin pikkukoirasta sain olla ylpeä, kun kehän jälkeen otin sen uudelleen ulos häkistä ja lähdin kiertelemään näyttelyaluetta - Arwen käyttäytyi hienosti ja otti hyvin kontaktia, eikä alun offline-tilasta ollut tietoakaan. Kyllä siitä vielä hyvä koira kasvaa, kun jaksaa sitä vain paljon kuljettaa mukana erilaisissa paikoissa. Onhan se vain hurjapää! Huhhuh!
Arwenin kans meinas käydä hassusti: kun laitoin Freyan sisään häkkiin kehän jälkeen ja otin Arwenin ulos, kuvittelin kytkeneeni sen hihnaan... Yhtäkkiä vain hoksasin että Arwen tepastelee vierssäni irtaallaan!! :| Hieman säikähdin! Mutta onneksi kerkesin napata neitosen kiinni, ennen kun se itse edes tajusi olevasa vapaana! Taidan olla loman tarpeessa, kun hukkaan tavaroita (mm. näyttelylaput :| ), ja unohtelen asioita, eikä minulla ole pahemmin ajantajuakaan... Oikea hajamielinen professori!
Ja meidän turisti: alkuun tuntui että saan hävetä silmät päästä, kun Arwen the Hurja VÄHÄN huuteli muille koirille! Mutta loppujelopuksi siitäkin pikkukoirasta sain olla ylpeä, kun kehän jälkeen otin sen uudelleen ulos häkistä ja lähdin kiertelemään näyttelyaluetta - Arwen käyttäytyi hienosti ja otti hyvin kontaktia, eikä alun offline-tilasta ollut tietoakaan. Kyllä siitä vielä hyvä koira kasvaa, kun jaksaa sitä vain paljon kuljettaa mukana erilaisissa paikoissa. Onhan se vain hurjapää! Huhhuh!
Arwenin kans meinas käydä hassusti: kun laitoin Freyan sisään häkkiin kehän jälkeen ja otin Arwenin ulos, kuvittelin kytkeneeni sen hihnaan... Yhtäkkiä vain hoksasin että Arwen tepastelee vierssäni irtaallaan!! :| Hieman säikähdin! Mutta onneksi kerkesin napata neitosen kiinni, ennen kun se itse edes tajusi olevasa vapaana! Taidan olla loman tarpeessa, kun hukkaan tavaroita (mm. näyttelylaput :| ), ja unohtelen asioita, eikä minulla ole pahemmin ajantajuakaan... Oikea hajamielinen professori!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
