Siinä sankari itse kisapaikalla kuvattuna - asetelma ei oo kummonen.
Ja cheerleader Lina vaaleanpunaisessa pannassaan seuraa tarkkaan radan tapahtumia.
Vuoden 2017 loput kuulumiset
8 vuotta sitten
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Nollavoitolla kolmosiin!
Sieltä se tuli, Herralan Ritvan radalta Vöyriltä! =) Jesh! Mihinkään syväluotaavaan analyysiin ei nyt kykene, mutta pari kännykkäkamerakuvaa sentään:
Siinä sankari itse kisapaikalla kuvattuna - asetelma ei oo kummonen.
Ja cheerleader Lina vaaleanpunaisessa pannassaan seuraa tarkkaan radan tapahtumia.
Siinä sankari itse kisapaikalla kuvattuna - asetelma ei oo kummonen.Ja cheerleader Lina vaaleanpunaisessa pannassaan seuraa tarkkaan radan tapahtumia.
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Lisää Elinan ottamia kuvia
Tässä vielä muutama kuva toukokuuiselta metsäretkeltä. Upeista kuvista edelleen kaunis kiitos Elinalle! Klikatkaa ihmeessä isommaksi ja ihailkaa!
Lina lähettää terveisiä Fonzie-ystävälleen! <3
Lina lähettää terveisiä Fonzie-ystävälleen! <3
Kisaraportti: Vaasa 25.5 ja Kokkola 4.6
Taas on tullut mentyä tukka putkella, ettei saa kirjoteltua tännekkään mitään. Melkeen joka illalle on harrastetta ja sellaisina iltoina kun ei ole, ei osaa rauhottua ollenkaan. Viikonloput puolestaan on mennyt kisatessa tai kurssilla. Huomenna olisi kisat Vöyrillä ja sitten vietämmekin hetkisen taukoa tuosta kisatouhusta. Heinäkuussa sitten taas...
Mutta nyt niistä jo käydyistä kisoista. Vaasassa pyörähdettiin yhtenä aurinkoisena (mutta tuulisena) lauantaina. 24.5, piti kalenterista oikeen tarkistaa, kun ei enää muista. Tuomarina oli ekalla radalla Eija Berglund ja harjoitusarvostelijana Sari Mikkilä. Rata oli oikein mukava ja meno kulki aika mukavasti - mitä nyt puomin alastulolta taas loikka ja jostain kumman syystä Freya roiskasi seuraavana olleen renkaan kehikosta läpi. En tiedä johtuko siitä, että rengas oli jesseteipillä päällystetty harmaa kapistus... Freya ei ollut ainut kehikosta hypännyt pikkukoira. No hylsyhän me sitten hankittiin lopulta siltä radalta.
Päivän toista rataa odotellessa sitten kävin Freyan kans tekemässä puomia ja rengasta (siellä oli onnellisesti harjoitusesteenä samanmoinen jeesusteippirengas). Ja kyllähän ne kontaktitkin sujuivat vallan mainiosti taas, kun ei ollut kisatilanteesta kyse - treeneissä kun on tosiaan aivan sama vaikka kävelisin käsilläni (ei sillä että edes osaisin moista temppua tehdä), Freya tekee alastulon just niinku pitääkin...
Toinen rata oli Johanna Nybergin käsialaa. Vauhdikas mukava rata. Freya toimi kun ajatus ja puomin alastuloloikkaa lukuunottamatta tehtiin hieno puhdas rata. Vitosella sijoituttiin toisiksi, niin että ei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin palata. Olisi vaan se nousunolla ollut kuitenkin kiva saada...
Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa Janita Leinosen kurssi, jonka kennelpiirin agilityjaosto ystävällisesti järjesti. =) Kyllä olikin hyvä kurssi! Paljon tuli uutta asiaa ja oltiin sekä minä että Freya aivan naatteja sunnuntai-iltana. Minä varsinkin! Kyselin Janitalta vinkkiä siihen puomin alastulo-ongelmaan ja hän meinasi, että palkkaan liian usein (1-2 kertaa per treeni) ja että palkka pitäisi suhteuttaa samalla tavalla kun muillakin esteillä - eihän esim keppejäkään palkata joka treeneissä. Fiksu koira kun äkkiä hoksaa, ettei sieltä kisatilanteessa namia saa. Ihan loogista kun nyt ajattelee... Siinäpä se onkin, kun siitä tuli kakkosiin nousun jälkeen ongelma, niin sitä rupesi siihen palkkaukseenkin panostamaan. Tosin siinä on oltu oikeilla jäljillä, että palkka on ollut satunnainen. Liian usein tosin silloinkin.
Sitten päästäänkin tämän viikon keskiviikkoon (4.6) ja omiin iltakisoihin kakkosluokille. Kolme rataa, tuomarina oman seuramme Vesa Sivonen. Ja kuinkas sitten kävikään? Viidennen (?) esteen rima tuli alas, kun käännyin vähän liian hätäisesti... Puomilla ohjasin ihan samoin kun muulloinkin, enkä puhunut alastulollakaan mitään ja FREYA OTTI ALASTULOKONTAKTIN UPEASTI!!! Vähän kun tuli voittajan fiilis... ja innoissani jätin koiran ohjaamisen vähän niinku toissijaiseksi ja viiletettiin vain maalia kohti niin että kasvatettiin pistesaalista kahdella kiellolla. Ei paljon jaksanut edes harmittaa, kun puomi-mörkö oli selätetty! =) Mini luokassa tuloksia tuli vain kaksi, joten viidellätoista virhepisteelläkin sijoituttiin toisiksi! Saatiin palkinnoksi hieno tassupyyhe ja ruusuke tottakai.
Illan toinen rata sisälsi aika mukavia ansapaikkoja, mutta siitä huolimatta tehtiin hienoa rataa, puomin alastulokontakteneen kaikkineen. Viidenneksi viimeisellä esteellä minä sitten rupesin lennosta vaihtamaan ratasuunnilelmaa ja jähmetyin sekunnin murto-osaksi, niin että Freya ehti tehdä oman ratkaisunsa ja hyppäsi esteen takaisinpäin... Niiiiin turha hylsy! Harmitti valtavasti! Ei olisi huvittanut edes osallistua viimeiselle hyppärille, kun sillä ei meille nousun kannalta ole merkitystä, kun hyppärinollia on jo parikin kasassa - vaikka kyllähän se aina kokemusta kasvattaa. Osallistuttiin siis kuitenkin seurakavereiden kannustuksella - ihan vain päätettiin mennä revittelemään ja pitämään hauskaa. Aika mielenkiintoisen radan oli Vesa tehnytkin, sillä rataantutustumisen jälkeen en ollut edes varma muistanko edes radan... Muistin kun muistinkin, vaikka yhdessä kohtaa oli este vähän hukassa, mutta senkin ehdin bongata silläaikaa kun Freya oli putkessa ja matka saattoi jatkua oikeaan suuntaan. Kieltovitonen piti tosin kepeiltä ottaa taas ohjaajan huolimattomuuden takia. Sillä tuloksella kuitenkin voitettiin luokka ja saatiin Linallekkin kotiinviemisiksi tassupyyhe ja Freyan ruusukekokoelma kasvoi taas yhdellä punaisella!
Puomi-mörkö on siis selätetty. En tiedä mikä se ratkaiseva juttu oli, sillä ohjaustani en muuttanut. Janitan kurssilla puomia ei tosin palkattu, liekö sitten siinä syy, miksi se nyt sujui.
On kyllä palanut penni poikineen kaikkiin osallistumismaksuihi ja benoihin; harmittaa kun en raaskinut ilmoittaa Vöyrille kun sunnuntaille, ei wideowuokraamon tädin palkalla... Olisi niin mukava ollut jo päästä tänään jo radalle! Mitenhän sitä osaa ollakkaan kun hetkeen ei ole kisoja... Pitänee ottaa huomisesta kaikki irti. =)
Tähän loppuun vielä lämpimät onnittelut Empulle ja Onnille kolmosiin noususta tänään Vöyrillä! =) Upeaa työtä!
Mutta nyt niistä jo käydyistä kisoista. Vaasassa pyörähdettiin yhtenä aurinkoisena (mutta tuulisena) lauantaina. 24.5, piti kalenterista oikeen tarkistaa, kun ei enää muista. Tuomarina oli ekalla radalla Eija Berglund ja harjoitusarvostelijana Sari Mikkilä. Rata oli oikein mukava ja meno kulki aika mukavasti - mitä nyt puomin alastulolta taas loikka ja jostain kumman syystä Freya roiskasi seuraavana olleen renkaan kehikosta läpi. En tiedä johtuko siitä, että rengas oli jesseteipillä päällystetty harmaa kapistus... Freya ei ollut ainut kehikosta hypännyt pikkukoira. No hylsyhän me sitten hankittiin lopulta siltä radalta.
Päivän toista rataa odotellessa sitten kävin Freyan kans tekemässä puomia ja rengasta (siellä oli onnellisesti harjoitusesteenä samanmoinen jeesusteippirengas). Ja kyllähän ne kontaktitkin sujuivat vallan mainiosti taas, kun ei ollut kisatilanteesta kyse - treeneissä kun on tosiaan aivan sama vaikka kävelisin käsilläni (ei sillä että edes osaisin moista temppua tehdä), Freya tekee alastulon just niinku pitääkin...
Toinen rata oli Johanna Nybergin käsialaa. Vauhdikas mukava rata. Freya toimi kun ajatus ja puomin alastuloloikkaa lukuunottamatta tehtiin hieno puhdas rata. Vitosella sijoituttiin toisiksi, niin että ei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin palata. Olisi vaan se nousunolla ollut kuitenkin kiva saada...
Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa Janita Leinosen kurssi, jonka kennelpiirin agilityjaosto ystävällisesti järjesti. =) Kyllä olikin hyvä kurssi! Paljon tuli uutta asiaa ja oltiin sekä minä että Freya aivan naatteja sunnuntai-iltana. Minä varsinkin! Kyselin Janitalta vinkkiä siihen puomin alastulo-ongelmaan ja hän meinasi, että palkkaan liian usein (1-2 kertaa per treeni) ja että palkka pitäisi suhteuttaa samalla tavalla kun muillakin esteillä - eihän esim keppejäkään palkata joka treeneissä. Fiksu koira kun äkkiä hoksaa, ettei sieltä kisatilanteessa namia saa. Ihan loogista kun nyt ajattelee... Siinäpä se onkin, kun siitä tuli kakkosiin nousun jälkeen ongelma, niin sitä rupesi siihen palkkaukseenkin panostamaan. Tosin siinä on oltu oikeilla jäljillä, että palkka on ollut satunnainen. Liian usein tosin silloinkin.
Sitten päästäänkin tämän viikon keskiviikkoon (4.6) ja omiin iltakisoihin kakkosluokille. Kolme rataa, tuomarina oman seuramme Vesa Sivonen. Ja kuinkas sitten kävikään? Viidennen (?) esteen rima tuli alas, kun käännyin vähän liian hätäisesti... Puomilla ohjasin ihan samoin kun muulloinkin, enkä puhunut alastulollakaan mitään ja FREYA OTTI ALASTULOKONTAKTIN UPEASTI!!! Vähän kun tuli voittajan fiilis... ja innoissani jätin koiran ohjaamisen vähän niinku toissijaiseksi ja viiletettiin vain maalia kohti niin että kasvatettiin pistesaalista kahdella kiellolla. Ei paljon jaksanut edes harmittaa, kun puomi-mörkö oli selätetty! =) Mini luokassa tuloksia tuli vain kaksi, joten viidellätoista virhepisteelläkin sijoituttiin toisiksi! Saatiin palkinnoksi hieno tassupyyhe ja ruusuke tottakai.
Illan toinen rata sisälsi aika mukavia ansapaikkoja, mutta siitä huolimatta tehtiin hienoa rataa, puomin alastulokontakteneen kaikkineen. Viidenneksi viimeisellä esteellä minä sitten rupesin lennosta vaihtamaan ratasuunnilelmaa ja jähmetyin sekunnin murto-osaksi, niin että Freya ehti tehdä oman ratkaisunsa ja hyppäsi esteen takaisinpäin... Niiiiin turha hylsy! Harmitti valtavasti! Ei olisi huvittanut edes osallistua viimeiselle hyppärille, kun sillä ei meille nousun kannalta ole merkitystä, kun hyppärinollia on jo parikin kasassa - vaikka kyllähän se aina kokemusta kasvattaa. Osallistuttiin siis kuitenkin seurakavereiden kannustuksella - ihan vain päätettiin mennä revittelemään ja pitämään hauskaa. Aika mielenkiintoisen radan oli Vesa tehnytkin, sillä rataantutustumisen jälkeen en ollut edes varma muistanko edes radan... Muistin kun muistinkin, vaikka yhdessä kohtaa oli este vähän hukassa, mutta senkin ehdin bongata silläaikaa kun Freya oli putkessa ja matka saattoi jatkua oikeaan suuntaan. Kieltovitonen piti tosin kepeiltä ottaa taas ohjaajan huolimattomuuden takia. Sillä tuloksella kuitenkin voitettiin luokka ja saatiin Linallekkin kotiinviemisiksi tassupyyhe ja Freyan ruusukekokoelma kasvoi taas yhdellä punaisella!
Puomi-mörkö on siis selätetty. En tiedä mikä se ratkaiseva juttu oli, sillä ohjaustani en muuttanut. Janitan kurssilla puomia ei tosin palkattu, liekö sitten siinä syy, miksi se nyt sujui.
On kyllä palanut penni poikineen kaikkiin osallistumismaksuihi ja benoihin; harmittaa kun en raaskinut ilmoittaa Vöyrille kun sunnuntaille, ei wideowuokraamon tädin palkalla... Olisi niin mukava ollut jo päästä tänään jo radalle! Mitenhän sitä osaa ollakkaan kun hetkeen ei ole kisoja... Pitänee ottaa huomisesta kaikki irti. =)
Tähän loppuun vielä lämpimät onnittelut Empulle ja Onnille kolmosiin noususta tänään Vöyrillä! =) Upeaa työtä!
perjantaina, toukokuuta 23, 2008
Palloleikkejä ja punkinkarkotusongelmia
Lina on keksinyt oivan leikin: se kyttää, kun Freya tuo pallon ja pudottaa sen jalkoihini uudelleen heitettäväksi, mistä Lina nappaa sen ja lähtee Freyaa härnäten juoksemaan pallo suussaan ympäri pihaa! Ja kun Freya-parka ei lyhyempine jalkoineen enää pysy tuon vauhtihirmun perässä... Mutta niin vain Freya, vanha kettu, onnistuu sen jossain vaiheessa itselleen saavan. Kunhan Linan motoriikka tuosta vielä vähän kehittyy, taitaa olla Freyalle mahdoton saalis. Lähinnä nimittäin Linan pentumainen kömpelyys on syy, miksi Freya vielä selättää Linan tässä leikissä.
Tähän liittyen ei voi kun kummastella Freyan hermoja, kuinka se sietää tuota nahkassaan roikkuvaa naskalihammasta? Olen nimittäin rapsutellut Freyan karvan seasta lukemattomia pieniä rupia pois! Niskassa näkyi vielä melkoinen rykelmä lisää... Ja minun pitäisi laittaa uusi punkkikarkote! Miten minä laitan, kun A) ne ruvet ja B) Lina roikkuu Freyan niskassa ja saisi sitä suuhunsa sieltä? Eihän se sen jälkeen mitään, kun se on imeytynyt, mutta ne pari päivää, miten pidän Linan pois myrkyistä? Alkukeväällä laittamani satsi onnistui siksi, kun Lina ei ollut ihan noin tuttavallinen Freyalle... Ehkä täytyy vain olla onnellinen, kun tuo kaksikko tulee niin loistavasti toimeen!
Me vain asutaan borrelioosi-alueella (kirjotetaanko se noin), siksi olen punkkien suhteen niin hysteerinen.
sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008
Katso kenguru loikkaa...
Käytiinpä sitten Pietarsaaren kisoissa vähän näyttämässä mallia, kuinka ne puomin alastulokantaktit loikitaan... Ekalta radalta kymppi ja toiselta 15 - muut virheet tulivat lähinnä siitä syystä kun vain lakkasin ohjaamasta koiraa. Jälkeenpäin ajatellen taisin omassa päässäni luovuttaa sen loikan jälkeen... Täytynee opettaa koko kontaktin uudelleen kosketusalustan avulla tai jotain. Ei kait tässä muukaan auta, jos joskus meinaa nousta sinne kolmosiinkin.
Lina oli meillä hupulaisena kisoissa ja hurmasi tehokkaasti sekä ihmisiä, että koiria. =) Minua ilahdutti taas nähdä, kuinka reipas kakara se on! Vaikka se ei tuonlaatuisessa tapahtumassa ole ollutkaan aiemmin, saati nähnyt noin paljon ihmisiä tai koiria kerralla, se suhtautui tapahtumaan iloisen uteliaasti ja asiaankuuluvalla tyyneydellä. Upea pentu! Kikalle täytyy tässä vielä lähettää erityisterveiset sekä kiitokset hyvästä seurasta ja "kenneltyttönä" toimimisesta! ;)
Tänään olisi ollut agilityn möllikisat tuossa kotikentällä, mutta Freya päätti ruveta oksentamaan ja vaikutti muutenkin vaisulta, joten jätin suosiolla sen kohdalla väliin tälläkertaa. Linan kanssa käytiin kyllä vähän katselemassa meininkiä kentän reunalla. Linalla luonnollisesti riitti taas ihailijoita, kuinkas muutenkaan. Iltasella saatiin vielä vieras, kun Mila-länderin emäntä Elina tuli iltakaffelle ja Linaa katsomaan. Olipas mukava jutella ländereistä oikeen kunnolla! =) On se vaan niin, että näiden kanssa täytyy elää, jotta ymmärtää... =)
Tuolla kentän reunalla muuten sattui sellainen juttu, että parhaillaan rataantutustumisessa olleen ihmisen koira pääsi irti ja lähti tulemaan minua ja Linaa kohti. Tuikkasin vain oman käteni väliin, että se ei päässyt Linan luokse - mistäs minä vieraasta koirasta tiedän kuinka se pentuihin suhtautuu? ...Tai ihmisiin, tulin sitten jälkeenpäin ajatelleeksi - sehän olisi voinut vaikka purra minua... Minulla oli vain oman pennun turvallisuus mielessä, oma ei hetkeäkään. Paitsi sitten vasta myöhemmin. Onneksi sattui olemaan kiltti koira.
Lina oli meillä hupulaisena kisoissa ja hurmasi tehokkaasti sekä ihmisiä, että koiria. =) Minua ilahdutti taas nähdä, kuinka reipas kakara se on! Vaikka se ei tuonlaatuisessa tapahtumassa ole ollutkaan aiemmin, saati nähnyt noin paljon ihmisiä tai koiria kerralla, se suhtautui tapahtumaan iloisen uteliaasti ja asiaankuuluvalla tyyneydellä. Upea pentu! Kikalle täytyy tässä vielä lähettää erityisterveiset sekä kiitokset hyvästä seurasta ja "kenneltyttönä" toimimisesta! ;)
Tänään olisi ollut agilityn möllikisat tuossa kotikentällä, mutta Freya päätti ruveta oksentamaan ja vaikutti muutenkin vaisulta, joten jätin suosiolla sen kohdalla väliin tälläkertaa. Linan kanssa käytiin kyllä vähän katselemassa meininkiä kentän reunalla. Linalla luonnollisesti riitti taas ihailijoita, kuinkas muutenkaan. Iltasella saatiin vielä vieras, kun Mila-länderin emäntä Elina tuli iltakaffelle ja Linaa katsomaan. Olipas mukava jutella ländereistä oikeen kunnolla! =) On se vaan niin, että näiden kanssa täytyy elää, jotta ymmärtää... =)
Tuolla kentän reunalla muuten sattui sellainen juttu, että parhaillaan rataantutustumisessa olleen ihmisen koira pääsi irti ja lähti tulemaan minua ja Linaa kohti. Tuikkasin vain oman käteni väliin, että se ei päässyt Linan luokse - mistäs minä vieraasta koirasta tiedän kuinka se pentuihin suhtautuu? ...Tai ihmisiin, tulin sitten jälkeenpäin ajatelleeksi - sehän olisi voinut vaikka purra minua... Minulla oli vain oman pennun turvallisuus mielessä, oma ei hetkeäkään. Paitsi sitten vasta myöhemmin. Onneksi sattui olemaan kiltti koira.
torstaina, toukokuuta 15, 2008
Kevätkiireitä
Huh kun aika kuluu kun siivillä, tässä kun kävään koitettua on menty melkosta haipakkaa koirien kanssa pitkin poikin ja töissäkin täytyy ehtiä käydä. Nyt sitten kun ottaa oikee asiakseen kirjata jotain kuulumisia ylös, niin pää tuntuu haihtuneen tyhjäksi vallan... Hankala enää edes muistaa mitä kaikkea on tullut puuhattua. No vähän tärkeimpiä laitan edes...
Agilityn kisakausi starttasi taas pitkän tauon jälkeen Seinäjoella 27.4 Virtasen Andersin radoilla, matkaseurana minulla oli Emppu ja Onni sheltti Kepoineen. Matka-aika venähti hieman suunniteltua pidemmäksi ja oltiin kisapaikalla puoli tuntia ennen ilmoitettua rataantutustumisaikaa... Käytiin ilmoittautumassa, lähdettiin vaihtaan nappulat jalkaan ja ajateltiin että mennään vähän koirien kanssa hallin puolelle katselemaan meininkiä ja totuttelemaan ääniin ja hälinään.
Kuinkas ollakkaan olivat aikaistaneet aikataulua ja kun me päästiin halliin sisään, porukka seisoo jo tuomarin puhuttelussa valmiina tutustumaan rataan (kuulutukset ei kuulunu ulkopuolelle). Pikku paniikkihan siinä iski: Empun Kepo ei ollut vielä ehtinyt halliin saakka, joten mihin koirat? Lopulta sidottiin koiruudet maalitolppaan sinne radan reunalle ja juostiin tutustumaan rataan. Freyaahan ei voisi jättää radan reunalle rataantutustumisen ajaksi, niin että se näkee minut, sillä se otta pikkasen kierroksia. Me vielä startattiin heti toisena, joten eipä siinä koiraa ehtinyt rauhoitella laisinkaan (eikä sen puoleen itsekkään jännittää), kun päästiin jo baanalle. Freya kävi tosiaan kuumana kun hellankoukku. Näykkäsi minua lähdössä niin että sain mustelman muistoksi - kerta se on ensimmäinen tätäkin lajia. Suoranainen ihme oli kyllä, että Freya ei ottanut varaslähtöä!! Lähtikin se sitten luvan saatuaan kun ammus ja siinä sitten sählättiin vähän molemmat ja otettiin kaksi turhaa kieltoa kepeiltä. Puomin alastulokontaktilta tuli vielä vitonen komiasta loikasta, niinku nykyään ruukaa. 15 virhepisteellä sijotuttiin jonnekkin viidennen tai kuudennen tienoille - en edes muista tarkkaan. Meno tuntui kuitenkin todella hyvältä kun alkuun päästiin.
Toisella radalla puolestaan meno tuntui vieläkin paremmalta - paitsi se puomin alastulo jälleen ja mun yks vähän pitkäks venähtäny valssi, niin että ohjasin koiran suoraan toiseen keppiväliin. Freya kyllä toimi vallan mainiosti - muistin kerrankin koutsin neuvon ja luotin koiraani - se osaa ja se tekee just mitä sanotaan. Oikein hyvä fiilis jäi, vaikka nyt ei sitä toivottua viimeistä nousunollaa tullutkaan. Eikä varmaan tule, ennen kun keksin miten saan puomin alastulokontaktin toimimaan yhtä varmasti, kun treeneissä. Se on kai mun päässä se ongelma ja minä joko teen jotain erilailla, tai sitten mun jännitys heijastuu tai jotain... Lopputuloksena kuitenkin kymppi ja 15 sadasosaa yliaikaa (ensimmäinen sitäkin lajia) - kärkiporukan aikoja kun katseli, niin totesin että aika tiukka ihanneaika olikin. Vaikka ilman sitä väärään keppiväliin ohjausta ja siinä sähellystä olisi varmasti päästy ihan hyvin ihanneajan puitteissa maaliin. Toivottavasti saan yhtä rennonletkeän fiiliksen jatkossakin ohjaukseeni. ;) Ei ole varmaan vielä koskaan ollut noin nautinnollinen olo radalla, oikeesti! Virheistä viis. Emppu ja Onni sen sijaan veti hienosti ja ottivat toiselta radalta nollavoiton! Onnea! =)
Agilityn lisäksi on sitten käyty porukalla etsimässä mummoja. =) Raunioilla siis. Lina pääsi vähän Freyan siivellä raunisryhmään mukaan ja niin vain piti sitten minunkin ruveta Linan kanssa sitä lajia harrastamaan; lupasivat etteivät laita minua mihinkään ahtaaseen piiloon (ahtaanpaikankammo näet). Freyahan on touhussa jo vanha tekijä ja nauttii valtavasti. Lina puolestaan on taas ihastuttanut ja yllättänytkin reippaudellaan: se kävi ensimmäisellä kerralla ihan omatoimisesti tutkimassa avonaiset putket ilman minkäänlaista arkailua ja kulki muutenkin niinkuin olisi aina moisessa paikassa kuljeksinut (varmaan vaikutusta silläkin että aika vaihtelevassa maastossa ollaan kuljettu lenkeilläkin). Ja mikäs onkaan parempaa sosiaalistamista pennulle, kun raunikset: siellä on paljon kivoja tätejä joilta saa herkkuja ja muita koiriakin siellä näkee ja onhan se toki aika jänskä paikka itsessään! Bonuksena siellä on toinen pentukin, käyttölinjainen labbis, jonka kanssa pääsee läheiseen metsikköön juoksemaan treenien päätteeksi.
Vähän on kyllä mammallakin sopeutumista sen lisäksi, että maalimiehenä saa jännittää (vaikka toistaiseksi ovat pitäneet lupauksensa ja olen saanut piiloutua väljempiin jemmoihin), niin käskivät vieläpä ostaa, keittää ja pilkkoa Linalle sisäelimiä, jotta saataisiin se mahdollisesti haukkumaan superherkun toivossa! Minun, joka en juurikaan välitä syödä lihaa, enkä varsinkaan laita sitä - sillon en ainakaan söis jos joutuisin eka kokkaan sen. =¤
Niin ja ihan vain tiedoksi: talviturkin ovat molemmat tytöt heittäneet jo ja vaihtaneet kesähepeniin. Ei paljo Linakaan kummeksunut vettä, tai edes aallokkoa - sinne vain Freyan persässä. Ja kun Lina oli Fonzie-parsonin kanssa metsälenkillä ja tiemme vei meren rantaa, meni Lina edellä ja Fonzie, joka ei kuulemma välitä uida, perässä. =) Lina muuten luulee varmaan olevansa parson. ;) Niitä kun se on meille tultuaan eniten nähnyt - mulle kun on kummasti ystäväpiiriin kertynyt parsonisteja. =) Tässäpä iloksenne Fonzien emännän Elinan ottamia kuvia kaveruksista:
kuvat: Elina Paavola
P.S. Peukut pystyyn jotta se nousunolla napsahtais Pietarsaaressa lauantaina! ;) Toivossa on hyvä elää...
Agilityn kisakausi starttasi taas pitkän tauon jälkeen Seinäjoella 27.4 Virtasen Andersin radoilla, matkaseurana minulla oli Emppu ja Onni sheltti Kepoineen. Matka-aika venähti hieman suunniteltua pidemmäksi ja oltiin kisapaikalla puoli tuntia ennen ilmoitettua rataantutustumisaikaa... Käytiin ilmoittautumassa, lähdettiin vaihtaan nappulat jalkaan ja ajateltiin että mennään vähän koirien kanssa hallin puolelle katselemaan meininkiä ja totuttelemaan ääniin ja hälinään.
Kuinkas ollakkaan olivat aikaistaneet aikataulua ja kun me päästiin halliin sisään, porukka seisoo jo tuomarin puhuttelussa valmiina tutustumaan rataan (kuulutukset ei kuulunu ulkopuolelle). Pikku paniikkihan siinä iski: Empun Kepo ei ollut vielä ehtinyt halliin saakka, joten mihin koirat? Lopulta sidottiin koiruudet maalitolppaan sinne radan reunalle ja juostiin tutustumaan rataan. Freyaahan ei voisi jättää radan reunalle rataantutustumisen ajaksi, niin että se näkee minut, sillä se otta pikkasen kierroksia. Me vielä startattiin heti toisena, joten eipä siinä koiraa ehtinyt rauhoitella laisinkaan (eikä sen puoleen itsekkään jännittää), kun päästiin jo baanalle. Freya kävi tosiaan kuumana kun hellankoukku. Näykkäsi minua lähdössä niin että sain mustelman muistoksi - kerta se on ensimmäinen tätäkin lajia. Suoranainen ihme oli kyllä, että Freya ei ottanut varaslähtöä!! Lähtikin se sitten luvan saatuaan kun ammus ja siinä sitten sählättiin vähän molemmat ja otettiin kaksi turhaa kieltoa kepeiltä. Puomin alastulokontaktilta tuli vielä vitonen komiasta loikasta, niinku nykyään ruukaa. 15 virhepisteellä sijotuttiin jonnekkin viidennen tai kuudennen tienoille - en edes muista tarkkaan. Meno tuntui kuitenkin todella hyvältä kun alkuun päästiin.
Toisella radalla puolestaan meno tuntui vieläkin paremmalta - paitsi se puomin alastulo jälleen ja mun yks vähän pitkäks venähtäny valssi, niin että ohjasin koiran suoraan toiseen keppiväliin. Freya kyllä toimi vallan mainiosti - muistin kerrankin koutsin neuvon ja luotin koiraani - se osaa ja se tekee just mitä sanotaan. Oikein hyvä fiilis jäi, vaikka nyt ei sitä toivottua viimeistä nousunollaa tullutkaan. Eikä varmaan tule, ennen kun keksin miten saan puomin alastulokontaktin toimimaan yhtä varmasti, kun treeneissä. Se on kai mun päässä se ongelma ja minä joko teen jotain erilailla, tai sitten mun jännitys heijastuu tai jotain... Lopputuloksena kuitenkin kymppi ja 15 sadasosaa yliaikaa (ensimmäinen sitäkin lajia) - kärkiporukan aikoja kun katseli, niin totesin että aika tiukka ihanneaika olikin. Vaikka ilman sitä väärään keppiväliin ohjausta ja siinä sähellystä olisi varmasti päästy ihan hyvin ihanneajan puitteissa maaliin. Toivottavasti saan yhtä rennonletkeän fiiliksen jatkossakin ohjaukseeni. ;) Ei ole varmaan vielä koskaan ollut noin nautinnollinen olo radalla, oikeesti! Virheistä viis. Emppu ja Onni sen sijaan veti hienosti ja ottivat toiselta radalta nollavoiton! Onnea! =)
Agilityn lisäksi on sitten käyty porukalla etsimässä mummoja. =) Raunioilla siis. Lina pääsi vähän Freyan siivellä raunisryhmään mukaan ja niin vain piti sitten minunkin ruveta Linan kanssa sitä lajia harrastamaan; lupasivat etteivät laita minua mihinkään ahtaaseen piiloon (ahtaanpaikankammo näet). Freyahan on touhussa jo vanha tekijä ja nauttii valtavasti. Lina puolestaan on taas ihastuttanut ja yllättänytkin reippaudellaan: se kävi ensimmäisellä kerralla ihan omatoimisesti tutkimassa avonaiset putket ilman minkäänlaista arkailua ja kulki muutenkin niinkuin olisi aina moisessa paikassa kuljeksinut (varmaan vaikutusta silläkin että aika vaihtelevassa maastossa ollaan kuljettu lenkeilläkin). Ja mikäs onkaan parempaa sosiaalistamista pennulle, kun raunikset: siellä on paljon kivoja tätejä joilta saa herkkuja ja muita koiriakin siellä näkee ja onhan se toki aika jänskä paikka itsessään! Bonuksena siellä on toinen pentukin, käyttölinjainen labbis, jonka kanssa pääsee läheiseen metsikköön juoksemaan treenien päätteeksi.
Vähän on kyllä mammallakin sopeutumista sen lisäksi, että maalimiehenä saa jännittää (vaikka toistaiseksi ovat pitäneet lupauksensa ja olen saanut piiloutua väljempiin jemmoihin), niin käskivät vieläpä ostaa, keittää ja pilkkoa Linalle sisäelimiä, jotta saataisiin se mahdollisesti haukkumaan superherkun toivossa! Minun, joka en juurikaan välitä syödä lihaa, enkä varsinkaan laita sitä - sillon en ainakaan söis jos joutuisin eka kokkaan sen. =¤
Niin ja ihan vain tiedoksi: talviturkin ovat molemmat tytöt heittäneet jo ja vaihtaneet kesähepeniin. Ei paljo Linakaan kummeksunut vettä, tai edes aallokkoa - sinne vain Freyan persässä. Ja kun Lina oli Fonzie-parsonin kanssa metsälenkillä ja tiemme vei meren rantaa, meni Lina edellä ja Fonzie, joka ei kuulemma välitä uida, perässä. =) Lina muuten luulee varmaan olevansa parson. ;) Niitä kun se on meille tultuaan eniten nähnyt - mulle kun on kummasti ystäväpiiriin kertynyt parsonisteja. =) Tässäpä iloksenne Fonzien emännän Elinan ottamia kuvia kaveruksista:
kuvat: Elina PaavolaP.S. Peukut pystyyn jotta se nousunolla napsahtais Pietarsaaressa lauantaina! ;) Toivossa on hyvä elää...
maanantaina, huhtikuuta 21, 2008
Näyttelymenestystä B-pennuille
Eilen Pyhäjärvellä pidetyssä ryhmänäyttelyssä Freyan ja Duken lapsukaiset pärjäsivät vallan mainiosti: Rocky (A'mael Mellon Bilbo Baggins) ERI/1 PU1 SERT VSP ja Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) ERI/1 PN4. Tuomari Harry Tastilla olikin ollut tiukka linja, joten todella tyytyväinen saa olla noihin hienoihin tuloksiin! Paljon onnea Rockylle ja Peicolle taustajoukkoineen vielä tätäkin kautta! Erityisterveiset sille Peicon pienemmälle emännälle. =)
Omia kuulumisia tulee sitten myöhemmin... ;)
Ai niin ja jos vaikka niitä arvosteluja sais taas tuonne kommenttilootaan vaikka? Rockyn arvostelua en ole vielä edes kuullut, kun puhelun tullessa olin töissä ja asiakkaat häiritsi vaihteeksi. ;)
Nyt mä meen juomaan aamukahvia ja leikittään pupu-aamutakissa roikkuvaa villiäkin villimpää koiranpentua. =)
Omia kuulumisia tulee sitten myöhemmin... ;)
Ai niin ja jos vaikka niitä arvosteluja sais taas tuonne kommenttilootaan vaikka? Rockyn arvostelua en ole vielä edes kuullut, kun puhelun tullessa olin töissä ja asiakkaat häiritsi vaihteeksi. ;)
Nyt mä meen juomaan aamukahvia ja leikittään pupu-aamutakissa roikkuvaa villiäkin villimpää koiranpentua. =)
torstaina, huhtikuuta 17, 2008
Päämääräpolkkaa
.5.08 Tämä teksti on roikkunut luonnoksissa jo turhan kauan... Mulla oli tähän joku kuningasidea mukaanlisättäväksi, mutta... ehkä se ei ollutkaan niin kunkku, kun pääs jo unohoittumaan. Tässä tämä nyt sitten tällaisenaan:
Sain - tai oikeammin Lina sai tällaisen tunnustuspränikän Adeinalta. Kiitos kunniasta sanoo Lina, ja jatkaa kirjahyllyn tyhjentämistä... (Varmaan meinasi agilitykirjasta vähän jo teoriaa opiskella jo valmiiksi tuo pikku riiwiö). Mikä sitten lienee se meidän blogin suuri tarkoitus ja päämäärä? =) Kun sais edes pidettyä päivitystahdin kohtuullisena. :P
Säännöt:
1. You have to nominate 5 blogs, which havent has awards before.
1. Anna tunnustus viidelle blogille, jotka eivät vielä ole tunnustusta saaneet.
2. Each of the blogs must have a purpose!
2. Valituilla blogeilla tulee olla tarkoitus, päämäärä.
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
3. Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai.
4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.
4. Tunnustuksen logo on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin.
#Edit 9.5.08 Luin tuolta muualta blogistanista, että tuon kyseisen merkin alkuperä on uskonnollinen, eli joku amerikkalainen kristittyjen lahko on lähtenyt jakamaan sitä blogeille, joilla on uskonnollinen päämäärä. Merkitys on näemmä sitten muuttunut matkan varrella... Koska uskonnollisuus ei kuulu tähän blogiin millään muotoa, muokkasin merkistä ketään tai mitään väheksymättä koiramaisen vaihtoehdon. Tarkoitus ei ole loukata ketään ja jokaisella on oikeus uskoa mihin tykkää, täällä en kuitenkaan halua uskonnollisiin kysymyksiin ottaa kantaa, suuntaaa taikka toiseen. Tässä siis vaihtoehtoinen merkki koiranystävien käyttöön:Tässä tulee Linan rivi perusteluineen.
1. Narun jatkona
Paljon tietoa, hyviä ajatuksia ja oikeaa asennetta sekä vertaistukea. Ihminen johon olen päässyt tutustumaan yhteisen rodun myötä ja väittäisin olevani onnekas. =)
2. Kleni ja Aino
Hienoja koiria, hieno harrastus! =) Tekemisen ilo ja huumori paistaa selvästi läpi ja upea menestyskään ei ole tuonut muassaan ryppyotsaisuutta ja "pakko menestyä"-asennetta. Varsinkin "Kleinin" sonnustautuminen päivänkakkarapantaan teki valtavan vaikutuksen. =) Paljon onnea ja menestystä edelleen toivotan sinne suuntaan!
3. Fanni ja Mille
Pennunodotuksessa on päämäärää kerrakseen. Sitäpaitsi tuore bloggaaja tarvitsee ehdottomasti kannustusta, kun noin ihastuttavien länderityttösten touhuista lukisi mielellään enemmänkin. Toivottavasti pian saadaan lukea pikkuisista vadelmatassuista!
4. Welmuset
Ihastuttava länderipariskunta Luna ja Welmu, joiden kuulumisia on kiva lukea. Koko perhe tuntuu olevan innolla mukana koiratouhuissa. Persoonalliseen tyyliin kirjoitettu blogi, jossa tulee vierailtua usein siinä toivossa että olisi päivitty. =)
5. Nana ja Mosse
Ja viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, roturajojen yli leot Nana ja Mosse, kirjoittajana kaimani Hanna. Suurella sydämellä kirjoitettu ja mausteena paljon kuvia.
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008
Pikapäivitys kuulumisista
Niinpä niin, työ haittaa harrastuksia. On kovasti tämä blogin päivityskin jäänyt, kun ei saa puserrettua aivoistaan mitään järjelliseen muotoon työpäivän päälle. Aika tuntuu vain menevän kaikkeen muuhun - onhan tuo pentu tuonut kovastikin sisältöä arkeen. =)
Puuhattu on yhtä ja toista, yhdessä ja erikseen. Lina on käynyt kaupungilla katsomassa elämän menoa ja treffeillä ihanan shelttipojan Onnin kanssa. On harjoiteltu mm. istumista, odottamista ja katsekontaktia ja vaikka mitä. Lina onkin ensimmäinen koira, jonka kanssa ei tarvitse harjoitella remmissä kiskomatta kukemista, vaan tuntuu lähinnä että se remmi on siinä vain muodon vuoksi. Sen sijaan tällä alueella haastetta tuo neljällä tassulla kulkeminen, sillä meno on ajoittain aika, hmm... pompahtelevaista. =P Tosin siinäkin on edistytty jo hienosti! Ruoka maistuu hyvin ja pentu kasvaa kohisten - on melkolailla saavuttanut Freyan korkeuden ja pysyy jo kevyesti isonsiskonsa vauhdissa mukana (oikein odotan että millainen agilityhirmu siitä vielä kasvaa =) ). Tuo kaksikko vetääkin ihan kiitettävästi rallia yhdessä ja jos meillä olisi matot lattialla, niin luultavasti olisivat aika rullalla. Metsälenkilläkin Lina kulkee jo välillä Freyankin perässä, eikä vain kantapäilläni, kuten alkuun. Ihanan reipas ja sopeutuvainen pentu se kyllä on. =)
Freya puolestaan on käynyt agitreeneissä ja treffeillä kahden parsonpojan Tahvon ja Fonzien kanssa. =) Suuri ilonaihe onkin, että muori tuntuu olevan kunnossa taas! Uskaltauduin ilmoittamaan Freyan Seinäjoelle kisoihin tuossa loppukuusta. Hui! Viimes ollaankin kisattu marraskuun alussa... Tarkoitus lienee mennä kimppakyydillä, mutta jos vain mahdollista, otan Linan mukaan hupulaiseksi. Tietysti riippuu siitä kenen autolla mennään ja millä kokoonpanolla.
Loppuun vielä todella huonolaatuinen kuva Linan ja Onnin treffeiltä. Mallit ovat kuitenkin niin ihanoita, että laadullisista puutteista huolimatta pakko julkaista! Huomatkaa Linan uusi vaaleanpunainen* stimangipanta.
* Liekö emännän jonkinsortin kolmenkympinkriisiä, kun pentu pitää pukea vaaleanpunaiseen? Lina on onneksi niin lunkki likka että sen katu-uskottavuus ei onneksi moisesta mamman hörhöilystä kärsi - päinvastoin vaaleanpunainen tuntuu pukevan neitiä vallan mainiosti. =)
Puuhattu on yhtä ja toista, yhdessä ja erikseen. Lina on käynyt kaupungilla katsomassa elämän menoa ja treffeillä ihanan shelttipojan Onnin kanssa. On harjoiteltu mm. istumista, odottamista ja katsekontaktia ja vaikka mitä. Lina onkin ensimmäinen koira, jonka kanssa ei tarvitse harjoitella remmissä kiskomatta kukemista, vaan tuntuu lähinnä että se remmi on siinä vain muodon vuoksi. Sen sijaan tällä alueella haastetta tuo neljällä tassulla kulkeminen, sillä meno on ajoittain aika, hmm... pompahtelevaista. =P Tosin siinäkin on edistytty jo hienosti! Ruoka maistuu hyvin ja pentu kasvaa kohisten - on melkolailla saavuttanut Freyan korkeuden ja pysyy jo kevyesti isonsiskonsa vauhdissa mukana (oikein odotan että millainen agilityhirmu siitä vielä kasvaa =) ). Tuo kaksikko vetääkin ihan kiitettävästi rallia yhdessä ja jos meillä olisi matot lattialla, niin luultavasti olisivat aika rullalla. Metsälenkilläkin Lina kulkee jo välillä Freyankin perässä, eikä vain kantapäilläni, kuten alkuun. Ihanan reipas ja sopeutuvainen pentu se kyllä on. =)
Freya puolestaan on käynyt agitreeneissä ja treffeillä kahden parsonpojan Tahvon ja Fonzien kanssa. =) Suuri ilonaihe onkin, että muori tuntuu olevan kunnossa taas! Uskaltauduin ilmoittamaan Freyan Seinäjoelle kisoihin tuossa loppukuusta. Hui! Viimes ollaankin kisattu marraskuun alussa... Tarkoitus lienee mennä kimppakyydillä, mutta jos vain mahdollista, otan Linan mukaan hupulaiseksi. Tietysti riippuu siitä kenen autolla mennään ja millä kokoonpanolla.
Loppuun vielä todella huonolaatuinen kuva Linan ja Onnin treffeiltä. Mallit ovat kuitenkin niin ihanoita, että laadullisista puutteista huolimatta pakko julkaista! Huomatkaa Linan uusi vaaleanpunainen* stimangipanta.
* Liekö emännän jonkinsortin kolmenkympinkriisiä, kun pentu pitää pukea vaaleanpunaiseen? Lina on onneksi niin lunkki likka että sen katu-uskottavuus ei onneksi moisesta mamman hörhöilystä kärsi - päinvastoin vaaleanpunainen tuntuu pukevan neitiä vallan mainiosti. =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
