Säihkysilmät =)

Freya ja Lina kävivät tänään molemmat silmätarkastuksessa. Freyalta löytyi yksi ylimääräinen ripsi oikeasta alaluomesta (ektooppinen cilia), mutta muuten silmät olivat terveet edelleen kuuden vuoden iässä. Lina puolestaan sai täysin terveenpaperit. =)

Pomppa

Pakko mainostaa, kun löytyi kerrankin oikeasti istuva koiran mantteli! Suojaa hyvin, ei haittaa liikkeitä ja pysyy hyvin päällä kovassakin menossa (ilman kuminauhoja takajalkojen takaa)! Ja vielä näyttääkin hyvältä! Me Linan kanssa tykätään! Aion hankkia Freyallekkin tällaisen.

Täältä löytyy: http://pomppa.fi/

 

  

  

  

 

Lina 1-vuotta!

Paljon onnea Lina!

Joulu ja vuoden vaihde

Sinne meni joulu ja vuosikin ehti jo vaihtua. Jouluihmisenä minulla on vähän surku, kun taas täytyy palata arkeen, mutta onneksi se on joulu taas vuodenkin päästä! Kuusta en kyllä haluaisi purkaa sitten millään, kun se on niin kaunis! Vielä on vähän aikaa loppiaiseen, joten täytyy nauttia siitä täysillä, kun vielä voi.

Joulun vietimme perinteisesti kotikotona. Joulusaunaan ei koirilla ollut asiaa, sillä meillä lämpesi savusauna ja pidän noista karvaturreistani ihan tuon värisinä. ;) Jouluruuasta saivat koiratkin osansa, niin että kait nuo antoivat anteeksi saunan puutteen. Joulupukki oli jättänyt lahjat kuusen alle jo aatonaattona ja sieltähän se Freya oli reippaana jo omansa löytänyt ja avannut etukäteen. Taisi siinä innoissaan avustaa Linankin lahjan avaamisessa. Tyttöjen paketeista löytyi Wubba Snugga-lelut: Freyalle lila ja Linalle vaaleanpunainen - tietysti. Kovasti tuntuvat olevan mieluisia. Ja ehjiä edelleen, vaikka vähän epäilinkin niiden kestävyyttä Freyan käsittelyssä.

Koko joulun Freyalla tuntui syystä tai toisesta olevan vähän pinna kireällä ja epäilin, että taasko se on onnistunut venäyttämään itsensä? Välipäivinä syykin selvisi: PMS! Rouva sitten aloitti juoksunsa kaksi kuukautta ennakkoon! No parempi vaihtoehto se, kuin että olisi telonut itsensä.

Vuoden vaihde olikin... mitä mielenkiintoisin. Kas, kun minä sain mielestäni oivan idean, että lähdetään Kuusamon korpeen Anopin ja nykyisen miehensä uudelle mökille; siellä ei tarvitse Freyan stressata uudenvuoden paukutteluista, on vain rauhaa ja hiljaisuutta ja tähtitaivas... Anoppi toivitti meidät onnellisena tervetulleeksi... Jätti vain piruvie kertomatta, että eihän se mökki aivan täysin valmis ole ja sieltä puuttuu vielä sähkö ja juokseva vesi! Hyvä etten karannut takaisin kotiin samantien! Koetin vain ajatella, että mitä sitä ei pienen koiransa eteen tekisi? Kyllä ne kolme päivää menee, Freyan vuoksi... Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä todettakoon, että hitto soikoon teki tiukkaa! Onnekseen Anoppi on mun suosiossa, mutten ei olisi ehkä saanut keppostaan anteeksi. ;)

Oli siellä ihan kivaakin. Koirilla oli tosi kivaa!

Erittäin hyvää uutta vuotta kaikille karvoihin katsomatta!

Ja me toivotam...

Agilitymasennus

Minua on jo jonkin aikaa vaivannut agilitymasennus. Kun tuntuu, että ei osaa mitään ja blääh. Tänäänkin oltiin Freyan kans taas treeneissä parin viikon tauon jälkeen ja eihän mulla ollut ajatus kasassa laisinkaan. Suorastaan hävettää, että enhän mä oikeasti ole näin huono... Vaikka kyllä siellä loppujenlopuksi aina hyvän mielen saa, kun on hyvä (ja ihmeellisen pitkäpinnainen) koutsi, joka jaksaa opastaa ja vielä vaatia sen pienenpienen rutistuksen sen perushyvän suorituksen päälle.

Siitä huolimatta mulla on semmonen olo, että käyn jotenkin puolivaloilla ja väsyneenä yritän vain jotain sählätä. En tiedä... kai se on tämä vuodenaika, kun on pimeää...

Tai ehkä pitäis ruveta taas katsomaan kisakalenteria sillä silmällä, niin että olis jotain tavotettakin treenaamiseen... Lieköhän siitä saisi potkua, että merkkais omaan kalenteriinsa, että tuonne. Ja muistais sitten ilmottautuakkin.

Niin joo, Linan viimeinen agilityn alkeiskurssikerta oli viime keskiviikkona, niin että nyt me ollaan sitten jatkokurssilaisia, kunhan vuoden vaihteen jälkeen taas treenit alkaa pyöriä. Linan kanssa on (vielä) niin ihanan helppoa ja lepposta treenata. Siellä minäkin osaan jotain. =)

Hierojalla

Tänään pääsivätkin molemmat tytöt hierojalle. Halusin näet käyttää Linankin, kaiken varalta. Linalla on nimittäin tapana hypätä syliin kopiksi ja onhan se lennokkaan ja näyttävän näköinen temppu, mutta hankalampi, jos sattuu olemaan kädet täynnä tavaraa, milläs otat kopiksi niin? No selälleen lattiallehan tuo mätkähti kun perunasäkki. Vaikka ei Lina missään vaiheessa millään tavalla oireillut, minusta oli parempi varmistaa, että tyttö on kunnossa, joten samalla kun tilasin ajan Freyalle, kysyi josko hoitais Linankin. Ja hyvä niin, sillä niin vain löytyin ristiselästä kireyttä, mikä kinnasi takajalkoihin ja häntään. Jo vain kelpaa tyttösen taas pomppia... =)

Niin ja Freya, jumissahan se. Vasen etujalka ja niska taas - hieroja meinasi, että Freya on tehnyt kunnon kuperkeikan jossain vaiheessa... Paljon mahdollista. Nyt on muuten Back on Track takkikin muorilla (meidän perheessä on joululahjat näemmä jaettu jo etukäteen). Saas nähdä onko takista apua... Freya näyttää minusta ihan kilpikonnalta se päällä. =) Pituus on sopeva, mutta leveydestä sais vähän nipistää. Niin se tuntuu aina Freyan kohdalla olevan.

Tällä erää siis valtakunnassa kaikki hyvin. =)

Jotain hyvääkin tänään

Vihdoinkin pientä edistystä Linan paikalla pysysmisessä! Pääsin ensin yhden, sitten toisen ja lopulta kolmekin askelta poispäin ja vielä takaisin palkkaamaan, eikä peppu noussut maasta ennen kuin luvan kanssa. =) Kylläpäs tuo pieni koira tekikin minut iloiseksi taas. Hyvä niin, sillä tämä päivä olikin noin muuten paskista paskin.

Itseasiassa mietin, että kannattaako lähteä Linan kanssa treeneihin ollenkaan tällaisena päivänä, mutta sitten päätin että mennään, jotta saan muuta ajateltavaa. Onneksi läksin. Ja onneksi on nuo kaksi tassuterappeuttia. Freyakin tuntui vaistoavan, että mulla on paha mieli, kun se on ollut niin läheisyyshakuinen.

Maanantaina agitreenien jälkeen Freya oli taas aristanut toista etujalkaansa - oli kuulemma oikeen tuppaantunut Mikon kylkeen hierottavaksi sillä aikaa, kun minä olin Linan kanssa lenkillä. Onneksi tajusin jättää Freyan kotiin, kun minusta se jäähdyttelylenkillä kulki vähän epäpuhtaasti. Niin vähän tosin, että en ollut aivan varma näkemästäni. Kuitenkin varmuuden vuoksi päätin jättää mamma-koiran isännän iloksi, kun lähdimme Linan kanssa tuiskuun tarpomaan. Pitänee taas soitella sitten hieroja-aikaa... Ja hankkia lopultakin se Back on Track -takki, kun siitä varmaan olisi apua Freyalle.

Nyt pitänee lähteä yrittämään nukkumista - yritykseksi tosin taitaa taas jäädä. Tyhmää murehtia asioita, joille ei voi mitään, mutta minkäs sitä luonteelleen voi.

Kyllä se kotona osaa

Poistin puhelimestani vanhoja tekstareita tuossa päivemmällä ja sieltä löytyi joukosta tällainen Mikko-kepon lähettämä tilannetiedotus minun huvitellessa agilityn MM-kisareissulla:

Tarraharjamme on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kohtaloksi sille koitui kaksi julmaa petoa, jotka raatelivet sen armoa tuntematta. Tekemisen puute, arveli tapaukseen määrätty tutkijalautakunta.

Tänään töissä ollessamme oli juniori, olettaisin, raahannut kuuluisan pupuaamutakkini ja vähän muitakin vaatteitani keskelle eteisen lattiaa. Pipo- ja lapaslaatikko oli tyhjennetty olohuoneen sohvalle ja minun Reinot löytyivät sängystä. =o Ehjiä olivat kaikki onneksi (paitsi Reinomaariat, mutta se on toinen tarina ja juontaa Linan pentuaikaan - kts. kuva). Mikä ihmeen sisustusinto tuohon on iskenyt, kun ennen on ollut niin siivosti täällä Freyan kanssa? Johtuuko se tuosta minun sairaslomasta, kun olin jatkuvasti kotona ja nyt en sitten yhtäkkiä olekkaan?

Melkoisen voimakkaan symbioosin Lina on kyllä minuun kehittänyt. Agilityssakin eilen manasin sitä, kuinka en saa neitiä laisinkaan jämään paikalle: se on se perinteinen "kyllä se kotona osaa", vaan annas olla kun ollaan vieraammassa paikassa, niin minä en voi ottaa askeltakaan pois päin, kun peppu nousee jo maasta... Esteille kyllä saan sen irtoamaan itsestäni ja muutenkin tuo on hirmuisen reipas ja sosiaalinen paikassa kun paikassa. Onko se vain niin kakara vielä? Tekeekö ikä tehtävänsä? Vai enkö minä vain osaa? Ei tää kyllä koskaan ennen ole ollut näin vaikeata!

Täytynee vain jatkaa treenaamista - nimenomaa niissä vieraissa paikoissa (ei toki sillä, etteikö oltais jo nytkin reenattu). Eipä liene oikotietä onneen. Vaikka mulla on kyllä sellanen fiilis, että siinä on vain joku juttu, jota en ole vielä hoksannut... Joku ihan pikkuriikkisen mitätön, mitä ei vain tule ajatelleeksi... Noh, kassellaan.

On Lina sentään lopettanut perääni ulvomisen, kun jätän sen johonkin kiinni radan rakennuksen ajaksi. Voi luoja minkä konsertin se ennen piti!

Mut on se niiiiin superihana!!

Pohjustusta

Kyllästyin siihen keltaiseen pohjaan, joten vaihtoon meni... Aloitin jo muokkaamaan tätä(kin) pohjaa oman näköisekseni, mutta se on vielä vaiheessa. Pohja on alunperin siis Bloggerin oma Thisaway Rose.

Ja hemmetti, blogilinkit otti ja katosi taas! Jep jep.

Samalla muutin profiilikuvanikin - jälleen kameran takana on ollut Elina. Kiitosta vaan taas! =)

Nyt tää tonttu menis nukkumaan!

#Edit: nyt on taas linkit paikoillaan. Toivottavasti en unohtanut ketään.

Se keltainen pohja tosiaan sekoitti täältä jotain, kun jouduin tekemään aika radikaaleja korjaustoimenpiteitä, että sain kommentoinnin toimimaan kuten halusin: sivupohjaan upotettuna.

Lisäsin tuohon sivupalkkiin lukijat-härpäkkeen ja olisipa hienoa jos uskaltautuisitte itsenne siihen lisäämään, jotta mun ei tarvi aivan yksin täällä mellastaa. ;) Sikäli mikäli täällä nyt ketään käy...