Ihana Ninja-Neito

kuvat: Marjaana Juuso

Kevätkuulumisia

Koska oikeasti minun pitäisi siivota, keksin tietysti satamäärin parempaa tekemistä, kuten esim kuulumisten kirjoittaminen blogiin ja kahvin juominen. Kaikenlaista tässä on tapahtunutkin, mutta en vain ole jaksanut istuksia koneella oikeen viimeaikoina. Ei nyt toki mitään järisyttävää, pikkujuttuja vain.

Viimekuun puolen välin jälkeen kävimme mutkan tuolla maamme pääkaupungissa vähän ajelemassa Freyan kanssa ratikalla ja juhlimassa ystäväni valmistujaisia. Pakollinen Ikean reissukin tuli suoritettua. Itseasiassa pääsyy miksi väenvängällä halusin Ikean lauantaiseen väentungokseen (vaikka oikeasti ahdistun sellaisesta) oli tämä:

Tarkoitukseni on kesän aikana rakennella vähän esteitä pihalle - tilaa kun kerran on, kuten kuvasta näkyy. Noita putkiakin sitten tarttui mukaan kerralla kaksittain. =)

Paluumatkalla piti sitten käydä vähän kasvattamassa koirakuumetta. Nyt toivotaan, että saadaan aikanaan Freyalle kaveri... =)

Huhtikuun viimeiselle viikonlopullekkin oli ohjelmaa, sillä meillä oli Pentti Blomsterin (meniköhän tuo sukunimi nyt oikeen…) vetämä agilitykurssi kisaaville koirakoille. Oikein antoisa kurssi - ohjaajalla ainakin oli lihakset kipeänä sen jälkeen. Välillä tuntui että taisi tulla kaksi vasenta jalkaa mukaan, kun uudet ohjauskuviot tuottivat sen verran paljon haastetta. Jos pää pysyi mukana, niin jalat eivät, tai päinvastoin. =P Yksi saavutus on aivan pakko mainita, silläkin uhalla että sanoin selitettynä kuulostaa sekavalta: yhdessä harjoituksessa piti kiertää siiveke ja hypätä hyppy takaisinpäin. Kouluttaja selitti, että lopulta siivekkeen kiertäminen onnistuu vaikka siinä olisi putki hämäyksenä parinkymmenen sentin päässä niin, että koira joutuu menemään putken ja siivekeen välistä. Ajattelin että joo joo, Freyan kanssa tuossa on tavoitetta ehkä seuraavalle viidelle vuodelle! Mutta kas, toisena päivänä jo sekin onnistui! Meidän putkihullun kanssa! =D

Toissapäivänä olikin sitten vuorossa oman seuran järjestämät möllikisat. Luokkia oli kaksi: möllit ja ykköset sekä kakkos- ja kolmosluokat. Osallistuimme harjoituksen vuoksi molepiin, koska epävirallisissa se ei ole niin justiinsa. Ensiksi oli vuorossa möllien/ykkösten rata, mikä meni lähinnä läpijuoksuksi - koutsimme mukaan ohjasin laiskasti ja se kostautui yhtenä riman tiputtamisena ja kieltona kepeiltä. Toiselle radalle sain sitten kunnon tsempin päälle ja tehtiin hienoa ja virheetöntä rataa viimeiselle esteelle saakka: herpaannuin ja lähdin kääntymään askeleen liian aikaisin, minkä vuoksi Freya meinasi kiertää hypyn ja hypätä väärältä puolen - sain kuitenkin pelastettua ennen hylsyä, mutta kieltovitonen siitä napsahti. Pirun lähellä oli kyllä nollarata! Ja koska niin harva oli saanut tuloksia, tuloslistalla säkäluokat yhdistettiin; olimme koko porukasta kolmansia! Minulla oli kyllä ihan voittajan fiilis, sillä monet meitä kokeneemmatkin jäivät ilman tulosta! Nollia tuli vain yksi. Harmi ettei me saatu aivan sitä toista. =) Vaikka totta puhuen ei se kyllä kauheasti edes minua harmita.

Ensiviikolla helatorstaina onkin sitten oman seuran järjestämät agilitykisat, joita ihan täpinöissäni odottelen (saattaa tosin muuttua kauhunsekaiseksi odotukseksi kunhan tässä muutama päivä vielä kuluu). Tämän kesän tavoite on nousta kakkosiin, ainakin. Eipä se taida olla kun ohjaajan päästä kiinni. Muistakaa pitää peukkuja!

Yksi juttu minua harmittaa: me ei päästä tänäkään vuonna agirotuun, sillä eräät tuttavat päättivät naimaantua juuri samaisena viikonloppuna! Pitäisi lailla kieltää moinen! ;) Talvella joutaisivat mennä, kun silloin ei ole mitään parempaakaan tekemistä… Pitäisköhän ruveta poliitikoksi ja ajaa lakiehdotus läpi. Niin ja se kela-korvattavuus koirakuumeeseen. =P

Sain vähän aikaa takaperin Marjaanalta kuvia Ninjasta (A’mael Mellon Belba Baggins) - ne ovat vaan taas “väärällä koneella”, joten julkaisen niitä myöhemmin. Ninjan “isosisko” Xena muuten saavutti jokin aika sitten Suomen ja Ruotsin agilityvalion tittelin. Onnea vaan sinne Marjaanalle ja Xenalle vielä tätäkin kautta! Odotellaan milloin Ninja seuraa perässä. ;)

Yyyööööök

Voiko olla mitään rakastettavampaa, kun sian paskassa pyörinyt parsonrussellinterrieri? Hajuefekti tyrmäävä!

Viisaimmat lienevät jo arvaneet että lenkiltä tultiin suihkun kautta. Vaan jumankauta tuo koira haisee vieläkin! Vaikka lorottelin reippaasti, varmaan puoli pulloa, sitä shampoota, joka voitettiin viimekesänä agilitykisoista…

Toinen juttu onkin lähteeköhän tuo haju koskaan nahkavaljaista? Ihan surutta huljuttelin nekin samassa litkussa, kun koirankin - muutakaan kun ei siihen hätään ollut.

Joku ei nuku sängyssä ens yönä. Millä tuon hajun saa pois? Soodalla?

Hurmaava Herra Rocky

Juoksu ohi!

Nyt on Freyan juoksu taas lusittu ja pääsimme sunnuntaina agilitytreeneihin. Kuvittelin etukäteen, että minulla on taas käsissä oikea kuumakalle ja huokailinkin ennen vuoroamme, että mitähän tästä taas tulee. Mutta kuinkas ollakaan, kun pääsimme vuorollamme radalle, minulla olikin hyvin kuuliainen, joskin innokas, koira ohjattavana. Freyaa parhaimmillaan suorastaan! Edes lähdössä ei Freya yrittänyt varastaa, vaikka jätin kahden esteen päähän. Ehkä siitä meidän leikkimisestä oli jotain hyötyä! =D Ensimmäinen rata meni oikein mallikelpoisesti, vaikka koetin jossain paikassa ihan uutta ohjaustapaa. Se näköjään toimi Freyalla. Siinä vaiheessa harmitti pirusti, etten uskaltanut ilmoittaa Vöyrille kisoihin (1.4), koska sinne olisi pitänyt mennä suoraan juoksutauolta treenamatta, enkä edes Seinäjoelle kuun puolessa välissä… Toisella radalla ohjaaja sitten töppäili siihen malliin ettei enää sitten niin harmittanutkaan. Ehditäänpä me aloittaa kisakausi toukokuussa seuramme omista turnajaisista. Tässä välissä saadaan jokunen teenikerta, kaksipäiväinen agilitykurssikin on tiedossa loppukuusta ja toivon mukaan ehditään käydä jännittämässä möllikisoissakin. Toukokuussa kun siirrytään taas maneesista kentälle, treenimahdollisuudetkin paranevat. Ihana kesä!

Eilen aamulla sitten käytin ennen töihin menoa Freyan hierojalla. Kun menimme sisään, hieroja totesi Freyalle että “tehän hiljaa tulitte, kun tulitkin tällä kertaa yksin”. Siinä vaiheessa pääsi taas itku: Arwen oli useimmiten mukana hupulaisena, vaikka sitä ei sillä kertaa olisikaan ollut tarkoitus hieroa. Yleensä sekin sai “kaupantekijäisiksi” sitten vähän hierontaa, ihan vain malliksi ja oli tietysti tukkimassa itseään helliteltäväksi joka käänteessä. Hierojan luona käynnit olivat Arwenin mielestä ihan parasta - varsinkin jos pääsi ihan kunnon käsittelyyn. Voi itku ja ikävä taas… =(

Tapasimme Rockynkin tässä joku aika sitten ja minulla olisi muutama kuvakin herrasta, kunhan saan aikaiseksi ne laittaa linjoille (ne on itseasiassa vielä kamerassa). Rocky on kyllä todella hurmaava herra, ihan isänsä kuva! On se vaan niiiiin ihana pentu! Se luonne! Parhautta kun käyvät silloin tällöin täällä kasvattajaa tervehtimässä! =D

B-pentueen Duke-isästä leivottiin juuri viimeviikonloppuna Est MVA! Onnea Duke sekä kotijoukot! =)

Terveiset talvilomalta =)

Mikäs tässä on vietellessä keväistä “talvilomapäivää”, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa. Haravointi on sitäpaitsi paljon mukavempaa kun hiihtäminen, niin että siltäkään osin ei valittamista. Ja kun on tuollainen pieni ja innokas haravointikaverikin - tai haravointihaitta se oikeastaan on, mutta ei kerrota Freyalle, ettei lannisteta sen iloa. ;) Freya on näet hoksannut, että kun kantaa lelunsa sopivasti haravan eteen, niin se lentää siinä ohessa lehtikasaan ja peittyy sinne, mistä se on sitten ihan huippu hauskaa kaivaa esiin, lehtien sinkoillessa ympäriinsä… No haravoijasta tämä ei välttämättä ole niiin ylettömän hauskaa. Ennen sentään, kun koiria oli kaksi, eivät kokoajan pyörineet jaloissa vaan viihdyttivät välillä toinen toisiaan. Miten ihmiset joilla on vain yksi koira, pärjäävät? Minä olen sen jo näköjään unohtanut.

Välillä on ihan kiva keskeyttää haravointi hetkeksi ja keskittyä ihan vain leikittämään koiraa. Sitten taas jaksaa jatkaa haravan varressakin uusin voimin, kun on katsellut hetken Freyan pompahtelevaista elämäniloa. Tosin leikkihetki tuli käytettyä omahyväisesti jonkinmoiseen koulutukseen. ;) Meillä on näet sellainen ongelma, että innostuessaan Freyan on aivan mahdotonta istua paikallaan, kun se tohkeissaan vain peruuttaa pylly maata laahaten ja välillä leikkikutsua tarjoten. Tämä on ongelma etenkin agilityssä, jos pitää esim. jättää koira vaikka vinoon ensimmäisen esteen taakse.

Peruutteluksihan se meni tälläkin kertaa, kun leikkiessä vaadin Freyaa istumaan ja odottamaan lupaa juosta heitetyn lelun perään - Ruotsinmaalle asti olisi varmaan peruuttanut jos ei meri velloisi välissä. (Eipä siinä, kyllä nyt pieni terrieri varmaan omasta mielestään vaikka uisikin tarvittaessa yli.) Kyllähän tuo lopulta paikalleen jäi, kun mamman-kerpele sitä niin jääräpäisesti vaati. Ja kun kerran näin, niin vaatimustaso nousi: sivulle piti kauniisti istuman ja siinä odottaman, että luvan kanssa sai rynniä heitetyn lelun perään. Ja kun tämä onnistui, vielä piti pikkasen korottaa panoksia: poistuin vähän kauemmas Freyasta, pysähdyin, odotin viisi sekuntia, heitin lelun ja vapautin. En tiedä auttaako agilityssä, mutta ainakin vähän kasvattaa tuonkin koiran malttia. Freyalle tuo ei nimittäin ollut helppoa, mutta onnistui lopulta, mistä olen niiin ylpeä! Freya on siitä kiitollinen koulutettava, että se kestää toistoja ja intoa riittää silti. Varsinkin kun palkkiona on leikki.

Nyt koira koisii pitkin pituuttaan eteisen matolla ja minä saan juoda kahvini rauhassa!

Kiitos!

Kiitokset kaikille osanottonsa ilmaisseille! Nyt on viikko opeteltu elämään ilman Arwenia ja talo tuntuu kovin hiljaiselta ja ikävä on edelleen kova. Freyakin on pärjännyt ihan hyvin, mitä nyt leikkikaverin kaipuu vaivaa ajoittain. En muuten ollut tajunnutkaan kuinka hiljainen koira Freya on yksin ollessaan. Tosin energiaa sillä on tuntunut olevan viimeaikoina kahden edestä - tietysti se on enemmän nyt meidän kintereillämme, kun ei ole laumassa enää toista lajitoveria. Saattaa silläkin olla osuutta asiaan, että juoksun takia olemme joutuneet jättämään agilitytreenit ja metsälenkit väliin.

In Memoriam - Arwen

A’mael Mellon Arwen Undómiel 8.10.2004-16.3.2007

Into the west

Lay down
Your sweet and weary head
Night is falling
You have come to journey’s end

Sleep now
Dream - of the ones who came before
They are calling
From across a distant shore

Why do you weep?
What are these tears upon your face?
Soon you will see
All of your fears will pass away

Safe in my arms
You’re only sleeping

What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?

Across the sea
A pale moon rises
The ships have come
To carry you home

And all will turn to silver glass
A light on the water
All souls pass

Hope fades
Into the world of night
Through shadows falling
Out of memory and time

Don’t say
We have come now to the end
White shores are calling
You and I will meet again

And you’ll be here in my arms
Just sleeping

What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?

Across the sea
A pale moon rises
The ships have come
To carry you home

And all will turn to silver glass
A light on the water
Grey ships pass
In to the west

[Fran Walsh, Howard Shore, Annie Lennox]

Kaunis Peicco

Peicco eli A'mael Mellon Berylla Boffin 4kk iässä. Annelle kiitos kuvista!

Kevättä odotellessa

Olen vakavasti harkinnut nettisivujeni lopettamista ja jättäytymistä lähestulkoon pelkän blogin varaan. Ei nimittäin vain aika ja viitseliäisyys riitä niiden päivittämiseen ja ylläpitoon. Päivitykset laahaavat jatkuvasti pahasti jäljessä ja galleria tuntuu olevan ikuisuusprojekti… Tosin vähän vähemmälle on jäänyt tännekkin kirjoittelukin. Meidän arki kun on viimeaikoina vain rullannut sitä omaa tuttua rataansa, niin että tuntuu ettei oikein ole mitään kummallisempaa kerrottavaakaan. Me vain puuhastellaan niitä perusjuttuja ja siinäpä se…

Freyan kanssa on käyty treeneissä suht hyvin tuloksin. Ennen mammalomaa ongelmalliset kepit sujuvat nyt mallikkaasti - Freyan voi “heittää” kepeille mistä kulmasta tahansa ja se hakee hienosti itse oikean aloitusvälin. Etäisyyttäkin pystyn jo sivusuunnassa ottamaan ilman että Freyan suoritus siitä häiriintyy, mutta edelle ei kärsi mennä tai jäädä liikaa jälkeenkään, koska silloin jää keppejä välistä. Ajoittaista keskittymiskyvyn puutetta tosin on myös havaittavissa, mutta yhä harvemmin ja harvemmin. Mutta pikkuhiljaa… Hauskaa meillä jokatapauksessa on: Freyaa on edelleen suuri ilo ohjata, koska se silminnähden nauttii ja on hyvin kuulolla. Kisohin en kuitenkaan vielä ole ilmoittanut, vaikka kovasti polttelee jo. Huhtikuussa varmaankin sitten. Freyalla pitäisi nimittäin alkaa juoksukin piakkoin.

Arwen puolestaan on treenitauolla, koska koin turhan raskaaksi treenata työpäivän päätteeksi kahta koiraa peräjälkeen - varsinkin kun Arwen vie aika hyvin mehut ja treenien myöhäinen aika verottaa jo kovasti yöunta. Kestää näet kuitenkin tovin saada itsensä unimoodiin, kun ei muutenkaan ole häävi nukkuja. Katsotaan sitten missä keväämmällä mennään…

Mitäs muuta? Lenkkeillään ja touhuillaan…