Kesäyön ihanuutta!

Yöeläin kumppaneineen täällä palailee retkiltään...

Kävimme koirien kanssa tuolla merenrannassa kävelyllä ja kun ketään muita kulkijoita ei näkynyt, päästin koirat uimaan - en nyt aivan ihmisten uimarannalle, mutta ei kauaskaan (ja taatusti nuo puhtaampia ovat kun veteen pissivät lapset), niin että laittomuuksia tuli harrastettua kun taajamaa-alueella kuitenkin oltiin ja koirat vapaana... Paatuneet lainsuojattomat. ;)

Siellä lintuparvi juhli (minun bongaustiedoillani veikkaisin että olisiko olleet tiiroja, tai jotain...) ja pyydysti suhteellisen runsaslukuisia hyttysiä rannassa matalalla lennellen ja minä nautiskelin seuraamalla Freyan riemua ja sukellusnäytöksiä - Arwen suhtautuu veteen hieman neitimäisesti, mutta pakko sinne on mennä äitimuorin perässä välillä, vaikka enimmäkseen Arwen väijyy rantautuvaa Freyaa ja niitä lintuja. Heittelin käpyjä veteen Freyan haettavaksi... Minä joka olen lähes yhtä kuuluisa huonosta sihdistäni, kun suuntavaiston puutteesta, olin vähällä antaa todellisen merkityksen sanonnalle "heittää vesilintua": olin nimittäin osua kävyllä lintuun! Se meni niin liki, että ilmavirta varmaan pöllytti höyheniä (joo-o, ohi lentävä käpy saa aikaan v a l t a v a n ilmavirran, varsinkin sillä voimalla millä minä sen sinkoan ;) ). Ehdin jo säikähtää että osui - vaikka eipä sillä että kävyllä nyt isoa vahinkoa olisi saanut aikaan. Paitsi mistä sen tietää vaikka sillä tiiralla olisi ollut sydänvika ja olisi slaagin saanut. ;) (Ja nyt alkaa olla jutut sitä tasoa, että tarvis varmaan mennä nukkumaan. :| )

Kun rannalla väijyvä Arwen alkoi näyttää viluiselta, otin koirat kiinni ja lähdimme kävelemään kotiapäin, kun yhtäkkiä venevajojen välistä eteemme astelee ilmielävä kettu! Minä jähmetyin, Freya jähmettyi ja samoin se kettu. Arwen ei koko otusta ehtinyt huomata, kun se edelleen tiiraili niitä tiiroja. Kettu tointui hämmästyksestään ensimmäisenä ja vilahti vajojen väliin yhtä yllättäen kun tulla tupsahtikin. Freya tutki ketun jäljet tarkkaan ja kulki loppumatkan tosi valppaana korvat ja häntä pystyssä ja haisteli ilmaa joka venevajan välissä... Juuri hetki sitten olivat koirat olleet irti... Onneksi ne olivat ketun tapaamishetkellä hihnassa! Ketun (ja minun) onneksi!

Suntin rantaa kotiin kävellessämme, joelta nousi sumu. Kaunista.

Närpiön koiranäyttely

Välillä tuntuu että kyllä sitä on kahjo, kun ajaa satoja kilometrejä hakemaan muutaman rivin tekstiä ja pari-kolme värikästä muovinauhanpalaa... Olimme siis Freyan kanssa Närpiön näyttelyssä, Arwen oli mukana turistina. Freyan tulos oli: ERI/2 PN3, eli sijoitus tuli tälläkin kertaa, mutta se viimeinen serti jäi edelleen puuttumaan. Tuomari Benny Blid (Ruotsi) sanoi Freyasta seuraavaa: Feminin huvud. Normal hals. Djup kropp. Thinn (?) rund (?) i bröstkorgen. Normal benstomme. Normala vinklar bak. Bra steg från sidan. Bra päls. Luimme ROPin & SERTi-voittaja Viivin omistajan Hilkan kanssa arvoseteluja vierekkäin ja ei voinut olla huomaamatta että lähes identtiset arvostelut saatiin. Olisi ollut todella mielenkiintoista tietää tuomarin perustelut tämän päivän valintoihin, kun arvostelujen perusteella sitä ei pystynyt päättelemään - eipä tuo minusta muutenkaan hirveästi kerro koirasta... kaikki on vain normaalia tai hyvää... Jokatapauksessa hurjan paljon onnea Viiville taustajoukkoineen! :) Ensimmäinen serti maistuu makealle, varsinkin kun kirsikkana kakussa ROP-titteli! Onnea!!! :) Ja kiitos hyvästä seurasta kaikille parsonisteille kehän reunalla! Jostain syystä en muistanut isommin jännitääkkään; juuri vähän ennen kehään menoa lenteli perhosia mahassa, mutta sekin meni ohi kun päästiin kehään - siksiköhän Freya esiintyi tänään niin rennosti ja iloisesti? Eikä edes kastuttu vaikka yhdessä vaiheessa yllä häälyi todella uhkaavat mustat pilvet, joista muutama pisarakin saatiin.

Ja meidän turisti: alkuun tuntui että saan hävetä silmät päästä, kun Arwen the Hurja VÄHÄN huuteli muille koirille! Mutta loppujelopuksi siitäkin pikkukoirasta sain olla ylpeä, kun kehän jälkeen otin sen uudelleen ulos häkistä ja lähdin kiertelemään näyttelyaluetta - Arwen käyttäytyi hienosti ja otti hyvin kontaktia, eikä alun offline-tilasta ollut tietoakaan. Kyllä siitä vielä hyvä koira kasvaa, kun jaksaa sitä vain paljon kuljettaa mukana erilaisissa paikoissa. Onhan se vain hurjapää! Huhhuh!

Arwenin kans meinas käydä hassusti: kun laitoin Freyan sisään häkkiin kehän jälkeen ja otin Arwenin ulos, kuvittelin kytkeneeni sen hihnaan... Yhtäkkiä vain hoksasin että Arwen tepastelee vierssäni irtaallaan!! :| Hieman säikähdin! Mutta onneksi kerkesin napata neitosen kiinni, ennen kun se itse edes tajusi olevasa vapaana! Taidan olla loman tarpeessa, kun hukkaan tavaroita (mm. näyttelylaput :| ), ja unohtelen asioita, eikä minulla ole pahemmin ajantajuakaan... Oikea hajamielinen professori!

Närpiön koiranäyttely

Välillä tuntuu että kyllä sitä on kahjo, kun ajaa satoja kilometrejä hakemaan muutaman rivin tekstiä ja pari-kolme värikästä muovinauhanpalaa... Olimme siis Freyan kanssa Närpiön näyttelyssä, Arwen oli mukana turistina. Freyan tulos oli: ERI/2 PN3, eli sijoitus tuli tälläkin kertaa, mutta se viimeinen serti jäi edelleen puuttumaan. Tuomari Benny Blid (Ruotsi) sanoi Freyasta seuraavaa: Feminin huvud. Normal hals. Djup kropp. Thinn (?) rund (?) i bröstkorgen. Normal benstomme. Normala vinklar bak. Bra steg från sidan. Bra päls. Luimme ROPin & SERTi-voittaja Viivin omistajan Hilkan kanssa arvoseteluja vierekkäin ja ei voinut olla huomaamatta että lähes identtiset arvostelut saatiin. Olisi ollut todella mielenkiintoista tietää tuomarin perustelut tämän päivän valintoihin, kun arvostelujen perusteella sitä ei pystynyt päättelemään - eipä tuo minusta muutenkaan hirveästi kerro koirasta... kaikki on vain normaalia tai hyvää... Jokatapauksessa hurjan paljon onnea Viiville taustajoukkoineen! :) Ensimmäinen serti maistuu makealle, varsinkin kun kirsikkana kakussa ROP-titteli! Onnea!!! :) Ja kiitos hyvästä seurasta kaikille parsonisteille kehän reunalla! Jostain syystä en muistanut isommin jännitääkkään; juuri vähän ennen kehään menoa lenteli perhosia mahassa, mutta sekin meni ohi kun päästiin kehään - siksiköhän Freya esiintyi tänään niin rennosti ja iloisesti? Eikä edes kastuttu vaikka yhdessä vaiheessa yllä häälyi todella uhkaavat mustat pilvet, joista muutama pisarakin saatiin.

Ja meidän turisti: alkuun tuntui että saan hävetä silmät päästä, kun Arwen the Hurja VÄHÄN huuteli muille koirille! Mutta loppujelopuksi siitäkin pikkukoirasta sain olla ylpeä, kun kehän jälkeen otin sen uudelleen ulos häkistä ja lähdin kiertelemään näyttelyaluetta - Arwen käyttäytyi hienosti ja otti hyvin kontaktia, eikä alun offline-tilasta ollut tietoakaan. Kyllä siitä vielä hyvä koira kasvaa, kun jaksaa sitä vain paljon kuljettaa mukana erilaisissa paikoissa. Onhan se vain hurjapää! Huhhuh!

Arwenin kans meinas käydä hassusti: kun laitoin Freyan sisään häkkiin kehän jälkeen ja otin Arwenin ulos, kuvittelin kytkeneeni sen hihnaan... Yhtäkkiä vain hoksasin että Arwen tepastelee vierssäni irtaallaan!! :| Hieman säikähdin! Mutta onneksi kerkesin napata neitosen kiinni, ennen kun se itse edes tajusi olevasa vapaana! Taidan olla loman tarpeessa, kun hukkaan tavaroita (mm. näyttelylaput :| ), ja unohtelen asioita, eikä minulla ole pahemmin ajantajuakaan... Oikea hajamielinen professori!

Hohhoijaa...

Taas oli sitten agility-treenit yhtä sähläystä! Ryminällä maanpinnalla jälleen... Paitsi että yksi rata meni aivan täydellisesti! Kepitkin! Niin hienoa suoritusta meillä ei vielä kepeillä ole koskaan ollutkaan! Mutta tehtiinpä sitten sen jälkeen seuraavalla radalla pohjanoteerauskin pitkään pitkään aikaan! Meillä oli radalla myös keinu - ensimmäisen kerran sitten mammaloman... Freya meni hurjalla vauhdilla keinulle ja leiskautti toisesta päästä alas ennen kun ehdin kissaa sanoa - hyvä että keinu ehti vähän nytkähtää! Tuo pöllö kun ei osaa pelätä yhtään! Seuraavat kerrat menivät jo paremmin, kun ehdin hyvissäajoin ennen keinua rauhoittaa koiran. Että näin tälläkertaa.

Kesä ja kärpäset

Havahduin tänään kun ripustelin kesäkuun kamppanjajulisteita töissä, että se on tosiaan kesäkuu - kesä! Aika tuntuu kulkevan siivillä nykyään: juurihan minä kuljin melkeen umpisukkeloon topattuna, kirosin talvea ja odotin kesää. Se tuli sitten varkain! Tulin juuri koirien kanssa iltalenkiltä ja jokapaikka kukkii ja tuoksuu! Minä sitten rakastan kesää, satoi tai paistoi - se on vain varustuksesta kiinni. ;) Ja valo, sitä riittää tällaisille yöeläimillekkin. :)

Minä huomaan nykyään jatkuvasti Arwenissa Ronjamaisia piirteitä! En tiedä johtuuko se vain siitä että ikävöin Ronjaa edelleen hirvittävästi ja haluankin nähdä niitä piirteitä... Eihän Arwen tietenkään Ronja ole! Ronja on ainoa laatuaan! Arwen vain välillä tuo Ronjan mieleen tempauksineen. Ronja oli nimittäin myöskin nuoruudessaan aika villikko, mutta sympaattinen, kuten Arwenkin. Siitä näkökulmasta on toivoa, että Arwenistakin vielä kasvaa loistokoira, vaikka se tällähetkellä osaa olla välillä todella rasittava! Onneksi se 85% ajasta on kuitenkin oikea kullannuppu! :)

Ai että olen tyytyväinen...

...tuohon Freyaan! Se on sitten upea koira! Oltiin tänään taas agility-treeneissä ja meillä meni hyvin! :) Mitä nyt kunto loppui ohjaajalla kesken... :| Ensimmäinen rata oli kinkkinen (mutta mukava), etenkin tuollaisen vauhtihirmun kanssa - ja tosiaan sai juosta! Kun juoksi ekan radan kolmesti peräkanaa Freyan kanssa, toisella radalla minulla sitten olikin jalat niin maitohapoilla, että tuntui etten kertakaikkiaan pääse eteenpäin! Olin mennä jopa komeasti nurin, kun jalat meinas vallan pettää alta. Tarvinnee vissin hommata kunnon lenkkarit ja aloittaa juoksulenkit Freyan kans. ;)

Yksi meidän ryhmäläinen haaveilee toisesta koirasta - nopeasta koirasta. Heitin varsin että käy kokeileen Freyan kanssa ja niin Freya sitten pääsi radalle toisenkin ohjauksessa ja toimihan se! Oli mukava nähdä radan reunalta oma koira toisen käsissä - siinä tosiaan on vauhtia siitäkin vinkkelistä katsottuna! "Koeohjaajan" ensimmäinen hengästynyt kommentti oli: "huh huh olipa se!" :) Ja kun hengitys tasaantui, Freya sai kehuja mm. hyvästä ohjattavuudesta ja nopeista käännöksistä ja kauniskin se kuulemma on. ;) Saapa nähdä alkoiko parson-kuume nousta...

Ei tuosta pienestä koirasta voi taas olla kuin ylpeä! Elämäni koira, ehdottomasti!

Tapahtui männäviikolla

Taas on viikko kohta mennyt lennossa, niin ettei pahemmin ole ehtinyt koneen ääressä istuskella. Tänään en olekkaan sitten juuri muuta tehnytkään! Olen nimittäin yrittänyt muuttaa blogin ulkoasua tulevaan sivupohjaan sopivaksi... Enkä olisi saanut tehtyä sitä itse ilman apua: olin tuskaillut kokopäivän css-tyylitiedoston kimpussa ja onnistunut lähinnä vain sotkemaan sitä. :| Onneksi sain apua Tomilta, kun lopulta kehtasin pyytää. Eikä siihen mennyt kun varmaan vartti, kun sivut näyttivät siltä kun pitääkin! Kiitos Tomi! Taas kerran!

Kävin torstaina katsomassa kaverini dalmiksen pentuja, joille olin vappuna kätilönä (isä kultsu). Kuvittelin että siellä on hurja vilske ja hulina, kun niitä on sentään kymmenen, ja meidän Freyan neljäkin saivat aikaan niin paljon vauhtia ja ääntä! Täytyy sanoa, että aikapaljon parsonin pentuja rauhallisempia olivat - tai minulla kasvoi vain tavallista villimpi nelikko. ;) Reippaita ja vilkkaita pentuja ne silti olivat ja taatusti ehtivät vielä vaikka mitä kunhan tuosta kasvavat! Ja se tuoksu! Pennun tuoksu on jotain vastustamatonta... Ja sanomattakin vissinkin selvää että kauniitakin olivat! Alkoi krooninen pentukuume kasvaa. ;) Tälläkertaa minua vaivaa länderikuume. Vaikka ei meille pentua tule, ennen kun Arwen on vähintään 3-v! (Tässä vaiheessa Mikko luultavasti huokaisee helpotuksesta).

Maanantaina meillä oli taas Freyan kanssa agility-päivä. Tämänkertaisten treenien jälkeen ajatus kisaamisesta alkoi tuntua mahdolliselta! :) Vielä meillä on kovasti töitä - minulla enemmän, koiralla vähemmän. ;) Keppeihin pitäisi saada lisää vauhtia, varmuutta ja ilosuutta: Freyalla ei tahdo riittää kärsivällisyys tähän hitaammin suoritettavaan ja keskittymistä vaativaan esteeseen, vaan kokoajan pitäisi mennä sata lasissa ja siinäpä onkin allekirjoittaneella tekemistä! Harjoittelinkin kuudella kepillä niin että keppien jälkeen Freya sai palkkioksi käskyn mennä pussiin (mikä on yksi sen lemppareista) ja se ainakin näytti toimivan. Lisävihjeitä keppien harjoitteluun otetaan vastaan! Yksi asia mitä pitää kerrata: lähdöt varmaksi! Freya kun ei meinaa sitten millään odottaa lähtölupaa. Minä itse olen lähdössä tehnyt virheen, että etenen hiipimällä, kun olen epävarma siitä, että pysyykö se koira vaiko eikö. Odottamiskäskystä pitää tehdä tarpeeksi selkeä, että koira erottaa milloin odotetaan ja milloin oikeasti startataan. (Kiitos tästä huomiosta kentän reunalla seuranneelle Sailalle. :)) Tästä on taas hyvä jatkaa!

Meillähän koirat luonnollisesti hoidetaan paremmin kun ihmiset. Nyt olin kuitenkin niin jumissa että oli pakko mennä hierojalle - samalle millä olen Freyaa ja Ronjaakin käyttänyt. :) Olin kulkenut viikon käsi lastassa ja se oli edelleen turvoksissa ja kipeä - syykin selvisi: minulla oli peukalo ja jänteitä pois paikaltaan! Kaiken huippu oli, että olin reilut puoli vuotta jo ihmetellyt kun nilkka kipeytyy välillä ja säärikin näytti vähän turvonneelta... ja eihän sielläkään ollut kaikki paikoillaan... Mutta kun se kipu oli vain hetkellistä aina välillä, niin eipä siitä viitsi kenellekkään valittamaan. (Koirilla ei tarvitse suurinpiirtein kun kulkea häntä epätavallisessa asennossa, niin minä jo kiikutan niitä hierojalle...) Mikon mukaan minusta alkaa tulla koiramainen: minä kun kävin koirahierojalla ja Mustin ja Mirrin myyjä leikkasi minun tukan - niin että nyt minuntkin on sitten asianmukaisesti hierottu ja trimmattu! Närpiön näyttely onkin lähestymässä... ;) (Mustin ja Mirrin myyjä sattuu siis olemaan ystäväni ja saanut parturi-kampaajan koulutuksen ja kyllä se hieroja ihan oikea ihmishieroja on, erikoistunut vain koiriin (20 vuoden kokemuksella). ;) Että näin.)

Ulkona paistaa aurinko ja koirat alkavat katsella minua sen verran syyttävästi, että nyt on mentävä...

Lapset kasvaa

...ei sille mitään voi. Meidän ikku-pikku Arwenilla alkoi tänään juoksu! Onhan se jo 7 kuukautta vanha, niin että ihan oikeaan aikaan se alkoi. Tuo juoksun alkaminen vain aina rymäyttää kunnolla todellisuuteen; Arwen ei ole mikään vauva enää. Jotenkin se on vain niin haikeaa huomata, että meillä ei ole enää pentua talossa... Pitäkää vain hassuna, sitähän minä olenkin. ;)

Mammojen mamma!

Freya nimittäin: valeraskausoireet sen kun jyllää Galastop-kuurista huolimatta! Hoikistunut se kyllä on, mutta nyt onkin päällä kamala hoito- ja pesäntekovimma. Minulla on useampana yönä jääneet unet vähiin, kun Freya ei anna nukkua: aina kun pääsen uneen, se aloittaa nuolemisen - kiva herätä kieli korvassa monta kertaa yössä. :/ Arwenia se on jopa yrittänyt pariin otteeseen imettää! (Eihän Arwen tietenkään enää sellaisen päälle ymmärrä, sehän on jo iso tyttö! ;) ) Freya on myös normaalia vaisumpi ja hirvittävän hellyydenkipeä - ihan kun raskaana ollessaan. Supermamma kulkee perässä ja vinkuu, lenkiltä on kiire kotiin ja siinä vaiheessa kun hissiin päästään, konsertti on jo yltynyt melkoiseksi... *huokaus*

Virrat jäivät nyt sitten väliin... Ei tuo Freya ihan näyttelykunnossa olisi vielä ollut (vaikka vyötärö alkaa jo näkyä). Varsinkaan kun nuo muut valeraskausoireetkin puskivat päälle niin voimakkaana, tuskin olisi esiintyminen parasta mahdollista ollutkaan. Mietin eilen jopa agility-treeneihin menoa (kun itselläkin vähän laiskotti), mutta päätin sitten että se voi tehdä jopa hyvää mammalle - unohtuvat vauva-ajatukset hetkeksi. Onneksi mentiin: meillä oli oikein hyvät treenit - mitä nyt lähtöluvan odottaminen taas tuotti ongelmia... Freya sai myös toimia esimerkkinä - tai houkutuslintuna, kuinka sen nyt ottaa. ;) Treeneissämme nimittäin eräs koira ei oikein meinaa mennä putkeen. Tämä koira sattumoisin tykkää kovasti Freyasta ja kun Freya puolestaan tykkää putkesta, laitettiin Freya menemään edellä, niin seurasihan toinenkin perässä. :)

Arwen the Hurja antoi minulle eilen ylpeilyn aihetta! Omasta mielestään se on tietysti Arwen the Great ja sen kanssa ollaankin tehty hurjasti töitä koirakansalaistaidoissa ja tulos alkoi näkyä: sen kanssa oli jo ihan mukava kulkea ihmisten ilmoilla... Viime torstaina sitten putosin ryminällä harhakuvitelmistani, että pahin on jo ohi! Se käyttäytyi kun mikäkin tynnyrissä kasvanut riiviö! Ei siihen saanut minkäänlaista kontaktia ja se kiihtyi hirvittävästi nähdessään toisen koiran. Eilen se sitten olikin taas yhtäkkiä kun eri koira! Mukava koira. Mikä parasta, nähdessään toisen koiran, se kääntyi katsomaan MINUA! :) Jälkiviisaana mietin, että taisi olla kyse vain siitä että Arwenilla oli ollut tylsää! Väsymykasestäni johtuen, en ollut käyttänyt koiria kunnon lenkillä pariin päivään (puoli tuntia hihnassa muutaman kerran päivässä ei riitä parsonille) ja muutenkin olivat saaneet lähinnä viihdyttää toisiaan - mistä minä olen tietysti potenut kamalaa morkkista. Hetihän toimettomuus tuollaisessa nuoressa hurjassa näkyy... Arwen kun ei muutenkaan ole mitenkään helpoimmasta päästä. Mutta eiköhän siitä vielä ihan mukava koira kasva. ;) Kovasti työtä se tosin vielä vaatii...

Agilityä

Agilityn kesäkausi starttasi ja treenit siirtyivät taas maneesista kentälle. Nyt päästäänkin Freyan kans taas kunnolla treenaamaan, kun treenien aika on sellainen, ettei työt haittaa harrastusta. Juoksujakaan ei ole ihan heti odotettavissa. Mehän emme ole koko talven aikana päässeet kuin neljästi treeneihin: ensin mammaloman, sitten työvuorojen ja juoksun takia. Ja kun vielä ryhmämme treenit peruttiin useammasti - tietysti silloin, kun olisi muuten päästy. Tarkoituksena olisi ollut startata ensimmäiset viralliset kisat kesällä, mutta saa nyt nähdä miten lähtee sujumaan.

Freya oli taas aivan eri koira ulkokentällä, kun maneesissa: radalle pääsyä ei olisi meinannut odottaa millään ja jos ei lähtölupaa herunut HETI, alkoi komentava haukku: "mennään jo! Mennään! Mennään! Mennään!" Yrittipä tuo pariin otteeseen karatakkin radalle. Radalla vauhtia olikin sitten kolmen koiran edestä ja intoa niin ettei keppeihin olisi malttanut keskittyä lainkaan. Yhdellä radalla olikin sellainen paikka, mikä tuotti minulle päänvaivaa: pitkähkön suoran päässä putki n. 90 asteen kulmassa ja pukesta 90 asteen kulmassa toiseen suuntaan, hyppy ja rengas. Mietin että miten ihmeessä tuon vauhtihirmun kanssa ehdin sinne putken päähän valssaamaan ja vastaanottamaan - niin kuin harjoitus olisi ollut tarkoitus tehdä. Enhän minä ehtinyt edes putken toiseen päähän kun Freya jo putkahti ulos putkesta. Nuo ohjauskuviot ovat minulla vielä hakusessa, mutta päätin lennosta kokeilla takaleikkausta ja toimihan se! :) Freya nimittäin irtoaa ihan hyvin jo (paitsi maneesissa), mutta kuuntelee silti ohjausta hienosti. Ongelmia tulikin sitten yllättäen renkaalla: Freya hyppäsi kehysten välistä renkaan sijaan - joka kerta, paitsi jos rengas oli ensimmäinen este. Siihen pitää kiinnittää huomiota, ettei tule tavaksi. Kun vain tietäisi miten harjoitella... Kaikenkaikkiaan meillä meni treenit paremmin kun talven treenit yhteensä. Innostuneen koiran kanssa on mukava treenata! Kyllähän tuota innostusta riitti talvellakin, mutta nyt silmissä on erilainen palo! Minä jo odotan innolla ens maanantain treenejä. :) Vaikka saankin taas juosta itseni maitohapoille...

Ensi lauantaina meillä olisi Freyan kanssa ryhmänäyttely Virroilla. En kyllä tiedä viitsinkö tuon plösön kanssa sinne turhaan ajella. Soitin eläinlääkäriltä Galastop-kuurin tuohon valeraskauteen. Katsotaan nyt tehoaako se yhtään. Jos ei, sitten ei mennä. Harmi, sinne on ilmoittautunut parsoneita 19 ja olisi kiva päästä mukaan! Närpiö on sitten seuraava etappi sertijahdissa - viimeisen sertin metsästys on tuskaa!