Kesälomaa odotellessa...

Meitä on hellitty ihanan kesäisillä keleillä ja Freya on päässyt yhden mieliharrastuksensa pariin viimepäivinä: uimaan! Lina tyytyy lähinnä kahlailemaan rantavedessä ja vaanimaan ulapalta pallosaalis mukanaan tulevaa Freyaa. Hauskaa tuntuu riittävän molemmilla. Vaan kyllä minulla vähän käy kateeksi kaikkia kesälomalaisia - itsellä pitäisi vielä kolmisen viikkoa paiskia töitä, ennen kun pääsen kirmaamaan kesälaitumille minäkin. Tilaukseen olen kyllä laittanut hyvät kelit, joten toivotaa että niitä on vielä varastossa. =)

KLAGiakin meillä kovasti jo odotettiin, se kun tuppaa olemaan meidän agilityvuoden kohokohtia - vaikkakin raskas viikonloppu, mutta se kuuluisa KLAG-henki kyllä korvaa väsymyksen. ;) Tulipa vain mutka matkaan Freyan aloittaessa lauantaina juoksunsa pahimmoilleen. En usko että se ehtii sitä lusia KLAGiin mennessä, mutta elän siitä huolimatta toivossa, enkä ole siksi vielä osallistumistamme perunut. No treenaamaan ei kyllä päästä ja kun viimeksi meillä on ollut ohjatut treenit varmaan kuukausi sitten, melko pitkä tauko tähän tuli väkisin. Saatiin sentään omaan pihaan puomi, joten edes kontaktia sentään päästään treenaamaan, jos ei muuta.

Lina puolestaan valmistautuu ensi lauantain ensimmäiseen näyttelyynsä ja trimmauskin alkaa olla loppusuoralla. Kyllä sieltä vaan kaunis länderi kuoriutuu pikkuhiljaa karvapaljouden alta. Lina onkin rotunsa ainoa edustaja tuolla näyttelyssä - harmi, sillä olisi niin kiva ollut nähdä muitakin.

Hoidossa

Ehei, vielä eivät ole minua vieneet pehmustettuun lukkojen taa, vaikka jonkun mielestä saatankin olla hoitoon kypsä. ;) Koirat vain olivat yökylässä Elinan, Jarin ja Fonzie-parsonin luona sillä aikaa, kun minä olin koulutuksessa Vantaalla ja Mikko Ruohtissa serkkunsa hautajaisissa. Ihan tyhmää, kun koiria ei voi ottaa jokapaikkaan mukaan!

Minähän jännitin ja panikoin jo viikkokaupalla etukäteen, että kuinkahan lie pärjäävät? Tai kuinka MINÄ pärjään? Lina ei ole ollut kun hetkiä päivähoidossa ja silloinkin ikävöinyt. Freyan taas kun on tuollainen itsetietoinen muori, joka ei paljoa perään itke, niin että siitä en juurikaan ollut huolissani... Onneksi hoitopaikka oli molemmille ennalta tuttu ja Linalle vielä lohtuna sen paras ystävä Fonzie. Lina kuitenkin vissin aavisti jotain olevan tekeillä, kun lähtöpäivänä töistä tullessani löysin DVD-levyn koteloineen pikkuruisina palasina lattialta. Lina ei kuitenkaan normaalisti ole mikään tuholainen (ja se oli Lina, koska sillä oli todisteita parrassaan kiinni) - viimeksi menetti tarraharja henkensä, kun olin reissussa, joten olettaisin että jotenkin se lähtööni liittyi.

Mutta ei auttanut, reissuun oli lähdettävä. Ensimmäisenä iltana Lina oli minua vähän kaipaillut ja itkeskellytkin yöllä. Toinen päivä ja yö oli kuitenkin mennyt paremmin, kun Lina oli vain ehtinyt tilanteeseen sopeutua ja hauskaa kai sillä vain oli ollut Fonzien kanssa touhuillessa. Freya sen sijaan oli ollut kokoajan vähän levoton (lähinnä vahtinut). Kolmantena päivänä siitä oli selvästi näkynyt väsymys ja se oli meinannut omia ihmiset ja sohvan itselleen ja muutenkin vähän toimia poliisina nuorison leikeissä. Onneksi Elina ja Jari ovat terrieri-ihmisiä, joten Freyan hölmöilyt eivät säikäyttäneet. Ja kolmannen päivän iltana minäkin jo kotiuduin ja pääsi mummokoirakin kotiin lepäämään.

Kaikenkaikkiaan koirat kuitenkin pärjäsivät hyvin ja mikäpä siellä olikaan ollessa aivan erinomaisessa hoidossa. =) Minulle oli yllätys, että hoitoon jääminen olikin Freyalle kovempi pala, kuin Linalle! Yhä vain vaikuttuneempi olen kyllä tämän jälkeen Lissun upeasta luonteesta ja sopeutumiskyvystä. Freyassa taitaa puolestaan olla se pehmeämpikin puolensa ja se onkin riippuvaisempi minusta, kun kuvittelinkaan. Linalla nimittäin paluu arkee sujui ihan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan, mutta Freya on seuraillut tarkemmin kannoillani kun normaalisti.

Minäkin sevisin hengissä. =)

Kiitos Elinalle, Jarille ja Fonzielle tyttöjeni hyvästä huolenpidosta!

KarvaShow

Lauantaiehtoota vaan täältä Keski-Pohojammaalta! Lina voi hyvin ja antibiootit uppoaa leikiten lihapullan sisässä. On se vaan tässä tapauksessa helppoa, kun on herkuille perso koira. ;)


Ilmoitin Linan täällä Kokkolassa heinäkuussa pidettävään kansainväliseen näyttelyynkin. Joskus kun se kai täytyy se näyttelyurakin korkata. Ystäväni Kati lupautui Linan siellä esittämään, mikä on suuuuri helpotus minulle, joka en viihdy näyttelykehissä laisinkaan. Laskin, että lääkekuuri (2vk) ja varoaikakin (7vrk) ehtivät loppua viikkoa ennen näyttelyä, joten pistin ilmon menemään.

Nyt pitäisi vaan saada tuo karvakasa edustuskuntoon ja siinäpä onkin haastetta. Anne minua aina lohduttaa, että hyvä että sitä karvaa on, kun paljosta voi aina ottaa pois, vaan lisää sitä ei saa millään. Niinpä! Sitä karvaa vaan riittää ja riittää ja riittää. Mulla on käytännössa aina trimmaus "vaiheessa", kun vähän väliä nypin jostain pienen alueen kerrallaan - ja eipä aikaakaan, kun se näyttää siltä, kun siihen ei olisi koskettukaan! Nytkin istuin about pari tuntia (sen aikaa kun MTV Movie Awards 2009 kesti) olohuoneen lattialla nyhtämässä karvaa ja olen oikeasti aivan alkutekijöissä, vaikka sitä karvaa lähti jo melkoisesti. Oikeasti alkaa tuntua, että tarvitsitin apua tuon näyttelykuntoon saamisessa... Anyone?

Tässäpä muutama kännykkakuva Linasta jokunen viikko takaperin:

 

 

Onhan se söpö, mutta aika turjake ja pulisongit on hienommat, kun itse Roope Ankalla! =)

Harmi vaan kun näyttely on ennen kun länderileiriä, sieltä nimittäin ainakin viimeksi sain kovasti apua ja neuvoja trimmauksessa.

Mut nyt me lähdetään tyttöjen kans lenkille ja jatkamme KarvaShowta taas myöhemmin. Niin ja pöytäharjoitukset täytynee ottaa päiväohjelmaan. ;)

Punkin pirulaiset!

Toissapäivänä punkkitarkastusta tehdessäni löysin Linalta kainalosta pureman - itse punkkia ei enää näkynyt. Purema oli löydettäessä kauttaaltaan punainen, mutta reunoilta tummempi ja keskellä oli selvä puremajälki. Reilussa vuorokaudessa pureman keskusta vaaleni, mutta rengas jäi. Meillä on Linan kanssa treenikaverina eläinlääkäri ja näytinkin puremajälkeä hänelle. Diagnoosi: borrelioosi! Onneksi se on näin alkuvaiheessa vielä täysin antibiooteilla hoidettavissa! Seuraavassa vaiheessa olisi oireena ollut vaeltava niveltulehdus, eli koira olisi alkanut ontua vuorotellen aina eri jalkaa. Silloinkin vielä sairaus on parannettavissa, mutta jos tämäkin oireilu jää diagnosoimatta ja hoitamatta, tauti jää pysyväksi ja aiheuttaa neurologisia oireita, kuten hermosärkyä, nivelsärkyä ja toimintahäiriöitä ja saattaa rampauttaa koiran. Varsin vakavasta asiasta on siis kyse, joten olkaa ihmiset tarkkoina ja tehkää niitä säännöllisiä punkkitarkastuksia karkotteista huolimatta! Mitä nopeammin punkin saa poistettua, sitä pienempi on tartunnan mahdollisuus. Meilläkin on molemmilla kyllä voimassa olevat karkotteet ja tarkistelen koiriani säännöllisesti - silti minulla on jäänyt tuo yksi punkki huomaamatta! Arvatkaa vaan sitä itsesyytösten määrää, mitä olen asian suhteen potenut! Onneksi purema ei jäänyt huomaamatta!


Tässäpä vielä kuva borrelioosi-puremasta:

Valtava kiitos Annukalle, että saatiin asia hoitoon välittömästi! Kiitos!

Freyasta tuli MUMMO! =)

kuva: Anne Lohvansuu

Freyan tytär Peicco (A'mael Mellon Berylla Boffin) synnytti tänään neljä pientä parsonlasta, kolme tyttöä ja pojan. Pennut ovat kennel Ulvomäen kasvatteja, joten kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Riittaan. Onnittelut kaikille asianosaisille!

# Edit: pennuista lisää kuvia täällä

Viimeinen rutistus

Siinäpä ne, viimeiset kisat tälle keväälle. SM-nollat jäi saamatta, joten nyt pidämmekin suosiolla taukoa KLAGiin saakka. Ja toivotaan ettei Freyalla ole juoksu juuri silloin, mikä on hyvin paljon mahdollista... Edellinen kun alkoi vähän etuajassa. Laskeskelin, että juhannuksen jälkeen olisi puoli vuotta siitä - eikä siis ehtisi loppua KLAGiin mennessä. Mutta nyt taisin mennä jo vähän asian edelle, kun viimeisistä kisoista piti jutustella.

Helatorstain kotikisat 21.5.


Kaksi agilityrataa, tuomarina Sari Mikkilä.

Ekalta radalta typerä hyl: varmsitin Freyan A:n kontaktia ja siitä selkäni oikaistessani huitaisin kädellä vähän huoliamattomasti oikealla sijaitsevaa hyppyä kohti ja sinnehän se Freya irtosi... Rata siis olisi jatkunut vasemmalle putken kauempaan päähän. Puomille vanha tuttu loikka...

Toinen rata oli oikea vauhtirata - ilman puomia! Tietysti nyt kun ei ollut mahdollsuutta ottaa puomilta vitosta, niin kyllähän se jostain muualta pitää sitten... Meillä oli kepeille mennessä melkoinen vauhti ja Freya ilmeisesti kolautti itseään toiseen keppiin, sekosi rytmistä ja tuli kolmannen ja neljännen keppivälin ohi. Loppusuora oli jokatapuaksessa hiano ja ohjaaja juoksi niiiin lujaa kun ikuna pääsi. Asennetta riitti loppuun asti ja olin itse tyytyväinen rataan!

Vaasa ja VAS 23.5

Vaasan kolmipäiväisestä kisarupeamasta olin ilmoittautunut vain lauantaille, joten sinne mennessä oli jo tiedossa, että SM-nollia on turha haaveilla kasaan (kolme starttia, neljä puuttuu). Kisavasymys jo painoi ja se kuuluisa asenne oli kadonnut jonnekkin... Kaksi ekaa starttia tuomaroi jälleen vanha tuttu, Virtasen Anders.

Ensimmäisestä radasta ei paljoa olekkaan kerrottavaa: Freya varasti lähdössä ja koko rata meni aivan plörinäksi. En siis muista Freyan ottaneen varaslähtöä kun yhden ainoan kerran koko kisauransa aikana ja senkin ykkösluokassa. Mutta eipä puutu ylläreitä tästä lajista ei.

Toinen rata: nolla ja hieno puomin alastulokontakti! Muutenkin omasta mielestäni sujuvaa ja hyvää rataa, olkoonkin sitten joku muu erimieltä. ;) A on Freyalla edelleen jostain syystä tooosi hidas... Mutta kontaktin ottaa sentään. Toisella radalla tapahtui vielä sellainen harvinainen tilanne, että kaksi koirakkoa oli suorittanut radan täsmälleen samaan aikaan ja joutuivat uusintaan kolmannesta sijasta. Freya olikin sitten viides.

Kolmannen radan tuomaroikin sitten Ritva Herrala - itseasiassa se taisi olla Andersin edellinen rata nurinpäin hieman muokattuna. ;) Jokatapauksessa Freyan kanssa taas sujuvaa hyvää rataa, mutta puomille loikka! Nyt kuitenkin tiedän mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin, mikä on jo eteenpäin sinänsä.

Hiukan tilastoa Toukokuun kisarupeamasta

16 starttia joista:

• 3 nollaa
• 5 puomin alastuloa vaille 0
• 5 hyllyä
• 1 kympin rata (puomi & A)
• 1 15vp:n rata (puomi, A ja kielto kepeille)
• 1 vitonen muualta kun puomilta (kepit)
  

SM-nollia jäi siis uupumaan 3 + tupla. Mutta - jossitellaan nyt vaikkei pitäiskään - ilman tuota meidän ilmeistä puomin alastulo-ongelmaa, nollat olisivat olleet hyvinkin kasassa tuplanollineen kaikkineen... Eli enpä tiedä pitäisikö tässä olla tyytyväinen vai ei?

No pitää tietenkin, koska yhteistyö Freyan kanssa selvästikkin pelaa ja meillä on molemmilla kivaa. Eikös se ole pääasia? =)

Onnea Marjaana ja Ninja!

Uutiset kertoivat, että Ninja (A'mael Mellon Belba Baggins) oli Marjaanan ohjaamana noussut viikonloppuna Rovaniemen agilitykisoissa kakkosiin! Kasvattaja ja Freya-mamma ovat niiiiin ylpeitä! Hurjan paljon onnea!

Lisää kisoja

Pietarsaari 10.5.2009

Kolme rataa, joista yksi hyppäri. Tuomarina Anders Virtanen.

Tultiin aamusella kisapaikalle hyvissä ajoin, käytettiin koirat (Linakin pääsi hupulaiseksi mukaan) ja mentiin kuikuileen radan reunalle ja kas, yhtäkkiä kuulutettiinkin rataantutustuminen - etuajassa. Olin kuvitellut, että ensimmäisen kisan rataantutustuminen tapahtuu aikataulun mukaisesti, eikä sitä aikaisteta, enkä ollut siksi pitänyt kiirettä kenkien vaihtamisen kans. Tutustuin siis rataan jäykissä ja raskaissa vaelluskengissä, enkä oikeen saanut kunnon tuntumaa rataan - minulla kun pitää opetella rata ikäänkuin "lihasmuistiin" ja päästä spurttailemaan ja testaamaan kunnon vauhdilla jotain tiukkoja paikkoja. Eipä se oikeen vaelluskengissä sujunut... Rataantutustumisaikakin tuntui loppuvan kesken ja minulla oli vähän epävarma olo radalle lähtiessä. Rata tuntui vaativan takaaleikkausta takaaleikkauksen perään, mikä ei tosiaankaan ole meidän juttu...

No eipä siinä mittään, kai se ihan hyvin meni, mitä nyt hyllytin melko lopussa, kun ohjasin (tai jätin ohjaamatta) putken väärään päähän. Maalissa oli kuitenkin voittajafiilis: Freya otti kontaktit! A oli hidas, mutta kontakti piti ja puomin kontakti oli TÄYDELLINEN! =) Kannatti käydä hinkkaamassa puomin kontakteja edellisenä iltana!

Toiselle radalle(hyppäri) lähtö oli kans aika... hmm... mielenkiintoinen: meitä kuulutettiin jo radalle, kun Freya keksi jonkin vastustamattoman hajun juuri kehänauhan ulkopuolelta ja jäi siihen kierimään - eikä ottanut millään uskoakseen, kun komensin sitä ylös! Pienellä viiveellä päästiin kyllä sitten lähtöön; kiva kerros multaa ja ruohonpätkiä viimeistelemässä frisyyriä. Ja kun pakka kerran hajoaa jo lähtiessä, niin paha sitä on enää kasaan saada: Freya oli jotenkin ihme sinkoilufiiliksissä ja koukkasi kolmannen hypyn väärältä puolen, joten hylsy heti kärkeen. Kepeiltäkin Freya sinkosi ihan toiseen suuntaan, mihin itse liikuin ja yritin ohjata, mikä oli kyllä kans aika kummallista. Freya kun ei normisti sinkoile mihin sattuu... Liekö sitten käynyt rouva pikkasen kuumana ihanan hajun jäljiltä, eikä kyllä ollut ohjaakaan parhaimillaan - puolessa välissä rataa sain vasta radan käyntiin ja loppu menikin aivan mainiosti.

Viimeinen rata oli taas agilityrata, mutta minun harmikseni siinä ei ollut puomia - olisin halunnut heti päästä testaamaan, että oliko se ekan radan upea kontakti vain hyvää tuuria... Ja olisin halunnut muutenkin saada heti perään toistoa kisatilanteessa puomille. Rata sujui ihan ok - vähän tahmeaa oli ohjaajan meno, mutta koira toimi taas. =) A oli t-o-d-e-l-l-a h-i-d-a-s, mutta pääasia että kontakti piti. Nollalla maaliin. Yliaikaa 0,19s, mutta vielä nykysäännöillä se on kuitenkin nolla. =) Sijoitus... olisko ollut kuudes.

Vöyrin iltakisat 17.5.2009

Kaksi rataa (tai oikestaan kolme, mutta jätettiin hyppäri väliin, että jouduttiin aiemmin kotiin nukkumaan). Tuomarina Anders Virtanen jälleen. =)

Tehtiin kaksi hyvää rataa. Toisella radalla kokeilin kepeille takaaleikkausta, mitä en ole vielä kisatilanteessa uskaltanut aiemmin tehdä ja hienosti toimi. Ohjaukset oli kohdillaan ja koira vireessä, MUTTA se prkleen puomin alastulo! Taas loikka molemmilla radoilla: ekalla radalla jäin itse jälkeen, enkä varmaan käskyttänytkään kunnolla... Freya loikkasi suunnilleen laskeutuvan osan puolesta välistä! Toisella radalla kontakti oli todella hilkulla, enkä maaliin tullessa itse edes tiennyt lopputulosta - seurakavereiden ilmeet vasta paljastivat kuinka siinä kävi. Kolmansiksi kuitenkin sijoituttiin. Tosin ei paljoa lohduta: SM-nollat olis jo kasassa ilman tuota kontaktiongelmaa! Ja toinen tuplanolla oli taas niin lähellä...

Vielä helatorstaina oman seuran kisat ja VASin kisat Vaasassa lauantaina. Yhteensä viisi starttia. Neljä nollaa vielä pitäis saada, joista yksi tupla. Alkaa siis uhkaavasti näyttää siltä, että meitä ei SM-kisoissa nähdä. Toistaiseksi kun ei ole kiltassa kolmosissa kisaavia mini-koiriakaan kun kaksi, joten vähän heikolta näyttää joukkueen suhteen. Mahdollisia nousijoita kyllä on, joten toivotaan parasta!

Oman seuran iltakisat

Kaksi rataa, tuomarina Katarina Virkkala.

Ensimmäisellä radalla pikkasen meinasi jännittää - kumma kun kotikisat jännittää aina enemmän... Tosin ensimmäisestä esteestä kun pääsee yli, niin jännitys helpottaa ja sitä keskittyy vain koiraan ja sen ohjaamiseen. Ei siis mene jännityksen piikkiin, että sekosin nuoteissa. Olinkin nimittäin nopeampi kuin oletin ja jäin ihmettelemään, että olisin sittenkin kerennyt tehdä vaikka mitä kevätjuhlakuvioita, kun olin vain suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen A:lle... Jäi sitten siinä ihmetellessä se takaaleikkauskin suorittamatta ja päädyin väärälle puolen A:ta mitä piti. Onnistuin silti ohjaamaan koiran oikealle esteelle ja loppurata jatkui nuottien mukaan. Toiseksi viimeinen este puomi ja nolla alla... Ylläripylläri loikka alastulolle, joten se siitä nollasta.

Toiselle radalle lähtiessä ei tarvinnut enää juuri jännittää edes startissa. Sain tsempattua itselleni oikein hyvän vireen ja rata menikin oikein sujuvasti. Minulla ei ole vielä koskaan ennen ollut sellaista tunnetta radalla! Kun kaikki sujuu kuin tanssi ja samalla vielä pystyy kokoajan ajattelemaan kylmänviileästi. Mahtava fiilis! Etukäteen jännitin hankalaa kepeille vientiä, mutta sekin sujui leikiten, kun vain maltoin viedä rauhassa. Olisi ollut mukava se nolla ottaa tällaiselta radalta, mutta sieltähän se vitonen tuli puomin alastulolta - toiseksi viimeiseltä esteeltä jälleen. Rataan kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen.

Pienestä jäi siis tuplanolla kiinni - kuinka turhauttavaa. Molemmilla radoilla kuitenkin sijoituttiin kolmansiksi ja Freya sai mielestään parhaan palkinnon ikinä: pallon. Kepo sai pitää pokaalit, sille kun ne on jostain syystä kovin tärkeitä!

Niin ja kisat näytettiin suorana netti-tv:stä ja olipa sieltä joku meidät bongannutkin. ;) Onneksi en televisiointia sentään muistanut jännittää. En edes radalle lähtiessä tarkistanut, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Onneksi kuulin vasta jälkeenpäin, että ATT:n hallissa olivat katsoneet videotykin kautta... Jos sen olisi tiennyt etukäteen, niin olisi vissin ollut vähän pissit housussa. =)

Kisakauden avaus

Lopultakin korkattiin Freyan kanssa kisakausi tältä vuodelta! Meidänhän piti aloitta jo Vöyrillä VAS.in ja WOFF:in kisoista maaliskuun lopussa, mutta minä tietysti sairastuin flunssaan, niin että se sitten jäi...

Vappua siis vietimme Seinäjoella kisaten. Säät suosi ja seura oli mitä mainiointa. Kisakauden ensimmäinen startti olikin varsin kelvollinen, kun nappasimme Freyan kanssa nollan! Vähän ehkä turhan paljon taas varmistelin, mutta kun viimes on kisattu viime vuoden syyskuussa, niin kai siinä vähän taas menee päästä kunnon vireeseen. Rata oli kuitenkin oikein sujuva ja kontaktitkin piti! =) Sijoitus oli 6.

Toinen rata olikin sitten hylsy heti tokalla esteellä, kun Freya pujahti A:n alla olleeseen putkeen, kun piti mennä A:lle. Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että se sinne olisi voinut edes hakea - Freya kun yleensä menee just sinne minne sen ohjaa ja tällä kertaa ohjasin sitä kyllä aivan oikeaan suuntaan... Freya oli vaan jo lähdössä lukittanut putken suun ja kävi vissin niin kuumana, että sinne mänt. No rata oli sitten muuten aivan mainio ja kontaktit pitivät edelleen - juuri ja juuri.

Lauantaina uusi päivä ja uudet kujeet - tai vanhat, miten vaan. Freya nimittäin palasi vanhoihin tapoihinsa ja loikki kaikki kontaktit (paitsi keinun sentään). Muuten ei mitään mainittavaa, sujuvaa rataa ja silleen. Hemmetin kontaktit! Jotain tarttis keksiä...

SM-nollatilanne on siis kauden avauksen jälkeen 2. Loppujen metsästys tuntuu aika toivottomalta noiden kontaktiloikkien jälkeen. Mutta ei kait se auta kun yrittää.